Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eihän Suomessa ole koskaan ollut varsinaista kotiäitiperinnettä
21.05.2019 |
Mikä ihme tämä uusi legenda on, missä yritetään väittää, että aikaisemmin naisilla ei ollut mahdollisuuksia osallistua työelämään vaan pakko olla kotiäiteinä? Taas yksi mainos selitti tätä, että nyt syntyvillä tytöillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus mennä työelämään.
Eiväthän Suomessa naiset ole koskaan olleet laajasti kotiäiteinä. Siis niin että eivät olisi koskaan työelämässä elämänsä aikana. En muista omastakaan lapsuudestani, että yksikään nainen olisi ollut kokonaan elämänsä työelämän ulkopuolella.
Vai onko käsitykseni jotenkin väärä?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1973. Äiti oli kotona kunnes menin kouluun. Samoin oli kavereiden äidit. Oltiin ihan työväenluokkaisia.
Olen syntynyt 1975. Yhden kaverin äiti oli kotiäiti hetken aikaa. Hänkin meni töihin, kun lapset olivat yli 10 v. Kaikkien muiden äidit kävivät töissä. Oltiin ihan työväenluokkaisia pikkukylässä Pohjois-Savossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti on eri asia kuin maatilan emäntä tai kotirouva.
Rikkaat oli kotirouvia ennen, köyhät naiset oli piikana tai tehtaassa siihen asti kun menivät naimisiin ja saivat lapsia, ei ollut päiväkoteja niin piti jäädä lapsia kotiin hoitamaan ja niitä tuli joka vuosi, parhaana kaksi.
Sodan aikana tosiaan naiset joutui hoitamaan ihan kaiken kun miehet oli rintamalla. Sodan jälkeen naisten piti taas vetäytyä enemmän sinne kotiin mutta toisaalta töitä riitti kun piti maksaa sotakorvauksia, ja 70-luvulla tuli suuri murros ja naiset rynni todenteolla työelämään. E-pillerit oli keksitty ja päiväkoteja perustettiin ja tuli lyhyt äitiysloma. Muistaakseni 800 tuhatta naista tuli työmarkkinoille 70-luvun aikana lisää, se lisäsi jonkin verran miesten työttömyyttä. Olen kuunnellut luennon tästä joskus, en nyt muista tarkkaan kaikkia lukuja, mutta muutos oli erittäin suuri naisten elämässä.
Näin olen itsekin käsittänyt, että isoin muutos tuli 70-luvulla. Siksi on outoa, kun yritetään nyt kertoa, että vasta nyt tytöt ja naiset pääsevät työelämään kotoa. Tämä oli siis tuon mainoksen (en edes muista mitä mainosti) tarina.
Ei kai se Suomesta kertonut, se mikälie mainos. Muutos on tapahtunut jo 40 vuotta sitten täällä mutta jossain muussa maassa ei ehkä vieläkään.
Voi olla, että ulkomainen mainos oli vain kopioitu suomen kielelle. Suomeksi se kuitenkin oli. Ei siis suoraan ulkomailta. No, laiskaa työtä mainostoimistolta.
Juu ei Suomessa mitään kotiäitejä ole ollut.
Korkeintaan maataloissa, mutta töitä nekin tekivät.
Minunkin mummini (joka ois nyt satavuotias) oli kokki ammatiltaan.
Mummo (joka ois nyt 109v jos eläis) teki ties mitä töitä evakkona ja sitä ennen. Molemmilla liuta lapsia silti.
Äitini oli töissä.
En tiedä yhtäkään suomalaista naista, joka olisi kotirouva, kuten "suomisen perhe" elokuvissa.
Ehkä rikkailla on sellasia sitten ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset alkoivat opiskella yliopistossa ja mennä työelämään jo 1800-luvulla. Saivat täydet poliittiset oikeudet 1864. Ensimmäiset naislääkärit ja naistohtorit valmistuivat 1800-luvulla. Vuoden 1879 elinkeinoasetus vapautti naiset työnteon esteistä. Vuoden 1889 laki salli vaimon hallita ansioitaan ja irtainta omaisuuttaan, mikäli tehtiin erillinen avioehto. Ensimmäinen neljän viikon äitiysloma naisille myönnettiin teollisuustyössä vuonna 1917. Naimisissa oleville naisille sallittiin oikeus solmia työsopimuksensa itsenäisesti, ilman aviomiehen suostumusta vuonna 1922. Kaikki rajoitukset poistettiin vuonna 1930.
Kulttuurinen muutos ei silti seurannut perässä samaa vauhtia.
Omassa suvussani kaikki naiset ovat opiskelleet, usein myös ulkomailla, jo useassa sukupolvessa. Sekä tehneet uraa, sekä Suomessa ja ulkomailla. Mutta ehkä tämä ei ole niin yleistä.
Suvussasi on ollut rahaa kustantaa opiskelut. Köyhien mökkien torppareilla ei ole ollut varallisuutta lähettää lapsiaan opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1973. Äiti oli kotona kunnes menin kouluun. Samoin oli kavereiden äidit. Oltiin ihan työväenluokkaisia.
Niin, toki noin, että nainen oli kotona kun lapset olivat pieniä, se on ollut yleisempää. Mutta tarkoitin sitä, että nainen on aivan koko elämänsä työelämän ulkopuolella, tyyliin Saksan kotirouvat. Ilmeisesti äitisikin meni työelämään kun lähditte kouluun. Tuossa mainoksessa kun kertomus oli, että ennen naiset eivät olleet yhtään työelämässä vaan kotona koko elämänsä.
Mitä ap provoilee? Ovathan naiset toki ennenkin olleet töissä, mutta monesta paikasta on entisaikoina annettu heti kenkää, jos meni naimisiin.
No, viimeistään pariin sataan vuoteen näin ei ole kyllä ollut.
Vielä 1950 -luvulla lapsi esti työnteon esim. maatalouden palkollisilta, karjakoilta jne. Etenkin, jos lapsi oli avioliiton ulkopuolella syntynyt. Kenkää tuli ja äidin mahdollisuuden elättää lastaan olivat nolla. Samaan aikaan näitä äitejä jahdattiin pakkosterilisaatiolla.
Uskomatonta legendaa suollat. Ei tosiaan ollut näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini työskenteli kodin ulkopuolella, mutta ainoastaan osa-aikaisesti. Hänen lapsuudessaan naiset olivat kotona lasten kanssa.
N33
Voi tietysti olla, että asiat olisivat olleet toisin, jos isoäiti olisi ollut pitkälle koulutettu. Hänen työnsä tarkoituksena oli lähinnä hankkia lisätuloja isoisän palkan oheen, päähomma isoäidillä oli pitää huolta taloudesta ja lapsista. Ja hänen vanhempiensa sukupolvessa myös työläistaustaiset naiset olivat kotona hoitamassa lapsia, jos mies vain oli hengissä.
Äitini sen sijaan opiskeli pitkälle ja kävi kokoaikaisesti töissä kodin ulkopuolella (mutta isä ei siltikään kantanut täysipainoisesti omaa osuuttaan kotitöistä). Ei ihme, että äiti oli hyvin uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset alkoivat opiskella yliopistossa ja mennä työelämään jo 1800-luvulla. Saivat täydet poliittiset oikeudet 1864. Ensimmäiset naislääkärit ja naistohtorit valmistuivat 1800-luvulla. Vuoden 1879 elinkeinoasetus vapautti naiset työnteon esteistä. Vuoden 1889 laki salli vaimon hallita ansioitaan ja irtainta omaisuuttaan, mikäli tehtiin erillinen avioehto. Ensimmäinen neljän viikon äitiysloma naisille myönnettiin teollisuustyössä vuonna 1917. Naimisissa oleville naisille sallittiin oikeus solmia työsopimuksensa itsenäisesti, ilman aviomiehen suostumusta vuonna 1922. Kaikki rajoitukset poistettiin vuonna 1930.
Kulttuurinen muutos ei silti seurannut perässä samaa vauhtia.
Omassa suvussani kaikki naiset ovat opiskelleet, usein myös ulkomailla, jo useassa sukupolvessa. Sekä tehneet uraa, sekä Suomessa ja ulkomailla. Mutta ehkä tämä ei ole niin yleistä.
Suvussasi on ollut rahaa kustantaa opiskelut. Köyhien mökkien torppareilla ei ole ollut varallisuutta lähettää lapsiaan opiskelemaan.
Totta. Mutta mahdollisuuksien erot menivät varallisuuden mukaan, ei sukupuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1973. Äiti oli kotona kunnes menin kouluun. Samoin oli kavereiden äidit. Oltiin ihan työväenluokkaisia.
Minä olen syntynyt 1972, enkä tiedä yhtäkään kaveria, jonka äiti olis kotona ollut päivisin.
Mekin oltiin työväenluokkasia, isä sekä äiti olivat samassa tehtaassa töissä.
Sen aikasia lapsia kutsuttiin avainkaulalapsiksi.
Ihmettelen kyllä miksi äitisi ei ollut töissä, olisko hänellä ollut joku fobia tms.
Vierailija kirjoitti:
Naiset alkoivat opiskella yliopistossa ja mennä työelämään jo 1800-luvulla. Saivat täydet poliittiset oikeudet 1864. Ensimmäiset naislääkärit ja naistohtorit valmistuivat 1800-luvulla. Vuoden 1879 elinkeinoasetus vapautti naiset työnteon esteistä. Vuoden 1889 laki salli vaimon hallita ansioitaan ja irtainta omaisuuttaan, mikäli tehtiin erillinen avioehto. Ensimmäinen neljän viikon äitiysloma naisille myönnettiin teollisuustyössä vuonna 1917. Naimisissa oleville naisille sallittiin oikeus solmia työsopimuksensa itsenäisesti, ilman aviomiehen suostumusta vuonna 1922. Kaikki rajoitukset poistettiin vuonna 1930.
"Vuonna 1920 maataloudesta sai toimeentulonsa 70 prosenttia väestöstä ja teollisuudesta vain 10 prosenttia. Teollisuudesta valtaosa oli metsäteollisuutta ja elintarvikkeiden jalostusta eli sahoja, paperiteollisuutta, meijereitä, myllyjä, lihanjalostusta. Pieni osa työllisistä sai elantonsa palveluista, kaupasta, liikenteestä ja rakentamisesta. Työtehtävinä ne tarkoittavat kauppiaita, opettajia, piikoja, poliiseja, rautatieläisiä, merimiehiä sekä talojen ja tieverkon rakentajia.
Itsenäisyyden alkuaikoina monet tekivät ns. sekatyötä tai elinkeino jäi tuntemattomaksi. Osa sekatyötä tekevistä sai toimeentulonsa läheltä maataloutta. He olivat kulkumiehiä tai -naisia, jotka tekivät sitä työtä mitä sattuivat saamaan, rakennus-, metsä- ja uittotöitä."
"Maaseudulla monet toimialat sulautuivat maatalouteen. Esimerkiksi erillistä rakentamista oli vähän, kun asuintalot ja karjasuojat rakennettiin itse tai talkoilla. Liikenteestä mm. puun, maidon ja viljan hevosvetoiset tavarakuljetukset olivat saumaton osa maataloutta. Myös "elintarviketeollisuus" eli viljan jauhaminen, voin kirnuaminen, eläinten teurastaminen ja lihan "jalostus" suolaamalla tai savustamalla sulautui ainakin osittain maatalouteen.
Pankit, vakuutusyhtiöt ja liike-elämän palvelut puuttuivat vielä kokonaan maaseudun elinkeinorakenteesta. Palvelusektoriin kuuluivat talollisten piiat ja lastenhoitajat. Vähäinen sosiaalitoimi, tai "vaivaishoito", sijoitteli maksua vastaan mm. orpoja ja yksinäisiä vanhuksia aputyövoimaksi taloihin. Sairaat ja synnytykset hoidettiin kotona. Yleinen oppivelvollisuus oli tuonut kyliin jo koulurakennukset ja opettajat.
Julkisten palveluin kehittäminen loi runsaasti uusia työpaikkoja
Elinkeinorakenne muuttui melko hitaasti viime vuosisadan alusta toiseen maailmansotaan saakka. Itse asiassa maatalouden osuus hieman kasvoi itsenäisyyden alkuvuosina tapahtuneen maareformin yhteydessä. 1920-luvulla alkanut teollistuminen eteni tasaisesti sotavuosiin saakka.
Kaupan ja liikenteen voimakas kasvu ajoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Kaupan osuus viisinkertaistui, teollisuuden kolminkertaistui viidessäkymmenessä vuodessa. Esimerkiksi palvelujen kasvu oli erittäin nopeaa sodan jälkeen, kun yhteiskunnan tuottamia palveluita kehitettiin voimakkaasti. Tuolloin kehittyivät laajamittainen terveydenhuolto ja sosiaalitoimi. Samaan aikaan ikäluokkien kouluttaminen laajeni: vielä vuonna 1950 työelämässä oli 71 prosenttia 15-24-vuotiaista, mutta vuonna 2004 enää 35 prosenttia. Valtaosa nuorista on nyt erilaisissa oppilaitoksissa ja suuri osa työllisestä 35 prosentistakin on myös opiskelemassa.
Julkisten palveluiden laajentuessa tarvittiin lisää työvoimaa julkiselle sektorille etenkin opetustoimeen sekä terveys- ja sosiaalipalveluihin. Vuoden 1950 jälkeen kuntasektorin työllisten määrä on nelinkertaistunut. Näitä työpaikkoja syntyi sekä maaseudulle että kaupunkeihin. Yksityisen sektorin synnyttämät uudet työpaikat sijoittuivat enimmiltään Etelä-Suomeen ja suuriin kaupunkeihin, joihin rekrytoitiin suurten ikäluokkien parhaiten koulutetut osat."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiys oli esim. 90 vuotta sitten sitä, että tavallinen maaseudun nainen kutoi matot, ompeli vaatteet, lypsi lehmät, leipoi leivät, pesi käsin pyykit, kantoi vedet ja kaikki muu päälle. Täysi työpäivä varmasti.
Nykyään koneet tekevät paljon ja yhteiskunta elättää kotiäitejä ja silti ei jakseta mitään.
Nykyään ahkerat naiset käyvät töissä ja tienaavat osansa perheen hyvinvointia varten. Tekevät myös nykyajan kotitöitä. Laiskoja oli varmasti ennenkin ja on etenkin nyt.
Lestadiolaisalueilla oli ainakin vielä 80-, 90- ja 00-luvuilla kotiäitejä, mutta lapsiakin oli se 6-16 eli käytännössä tekivät kotona lastenhoito- ja kasvatustyötä. Maatalonemännän työn laskisin myös ihan työksi, sillä se tuotti lisäarvoa perheelle ja yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1970-luvulla, ja äiti oli kotiäiti.
Missähän körttiläisperheessä oikein kasvoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1973. Äiti oli kotona kunnes menin kouluun. Samoin oli kavereiden äidit. Oltiin ihan työväenluokkaisia.
Niin, toki noin, että nainen oli kotona kun lapset olivat pieniä, se on ollut yleisempää. Mutta tarkoitin sitä, että nainen on aivan koko elämänsä työelämän ulkopuolella, tyyliin Saksan kotirouvat. Ilmeisesti äitisikin meni työelämään kun lähditte kouluun. Tuossa mainoksessa kun kertomus oli, että ennen naiset eivät olleet yhtään työelämässä vaan kotona koko elämänsä.
Mitä ap provoilee? Ovathan naiset toki ennenkin olleet töissä, mutta monesta paikasta on entisaikoina annettu heti kenkää, jos meni naimisiin.
No, viimeistään pariin sataan vuoteen näin ei ole kyllä ollut.
Vielä 1950 -luvulla lapsi esti työnteon esim. maatalouden palkollisilta, karjakoilta jne. Etenkin, jos lapsi oli avioliiton ulkopuolella syntynyt. Kenkää tuli ja äidin mahdollisuuden elättää lastaan olivat nolla. Samaan aikaan näitä äitejä jahdattiin pakkosterilisaatiolla.
Uskomatonta legendaa suollat. Ei tosiaan ollut näin.
Sopii perehtyä asiaan. Mummoni joutui luopumaan lapsestaan, äidistäni vuonna 1952 ollessaan karjakko. Tuttavan mummoa uhkasi lasten huostaanotto ja pakkostreilisaatio. Teki asiasta ihan gradunkin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset alkoivat opiskella yliopistossa ja mennä työelämään jo 1800-luvulla. Saivat täydet poliittiset oikeudet 1864. Ensimmäiset naislääkärit ja naistohtorit valmistuivat 1800-luvulla. Vuoden 1879 elinkeinoasetus vapautti naiset työnteon esteistä. Vuoden 1889 laki salli vaimon hallita ansioitaan ja irtainta omaisuuttaan, mikäli tehtiin erillinen avioehto. Ensimmäinen neljän viikon äitiysloma naisille myönnettiin teollisuustyössä vuonna 1917. Naimisissa oleville naisille sallittiin oikeus solmia työsopimuksensa itsenäisesti, ilman aviomiehen suostumusta vuonna 1922. Kaikki rajoitukset poistettiin vuonna 1930.
Nainen ei voinut olla töissä puolustusvoimissa ennen vuotta -94.
Mummoni on tehnyt elämässään palkkatyötä 6kk sairaanhoitajana, muun ajan oli kotona.
Toinen mummoni oli maatilan emäntänä koko elämänsä.
Itse syntynyt 70-luvulla ja muistan vain yhden kotiäidin, mutta se selittyi sillä, että oli lestadiolainen.
Muut naiset mitä muistan, olivat mm. opettajia, tutkijoita, lääkäreitä, sairaanhoitajia, juristeja, taiteilijoita, yrityselämässä, yms. Oli täysin itsestäänselvää, että tytöt ja naiset saivat tehdä työelämässä mitä halusivat, kunhan kyvyt riittivät. Mutta ei tosiaan rajoitettu mitenkään.
Mun mummi oli kotiäiti/kotirouva, ennen naimisiin menoa oli töissä, mutta ei enää missään vaiheessa sen jälkeen. Ei ollut maatalon emäntä kuitenkaan. Omaishoiti muutaman vanhuksen ja teki vapaaehtoistöitä. En tiedä, miksi ei missään vaiheessa hakeutunut työelämään takaisin. Ihan fiksu ja muutenkin normaali ihminen oli, joten ei ole kyse siitä että ei olisi työelämässä pärjännyt, jos ei sitten ollut jotain sellaista ongelmaa jonka olisi täysin pystynyt lapsenlapselta peittämään. (En tosin pysty keksimään mitään sellaista syytä, miksi ihminen olisi työkyvytön mutta ihan lähipiirillekin vaikuttaisi täysin normaalilta aina.)
Kuka mitenkin.
Varmaankaan ei olla 1900-luvulla eikä ennen sitä maatalousperheissä millään äitiyslomilla.
On pantu mukula saaviin ja nostettu perunaa ja lanttua.
-
Mun isoäitini (s. 1911) oli naimisiin mentyään kotiäiti, vaikkei saanut kuin kaksi lasta, joista toinen oli isäni.
Hän oli viimeisen päälle kaupunkilaisrouva kuolemaansa (2001) saakka.
Alue: Aihe vapaa
Vielä 1950 -luvulla lapsi esti työnteon esim. maatalouden palkollisilta, karjakoilta jne. Etenkin, jos lapsi oli avioliiton ulkopuolella syntynyt. Kenkää tuli ja äidin mahdollisuuden elättää lastaan olivat nolla. Samaan aikaan näitä äitejä jahdattiin pakkosterilisaatiolla.