Nelikymppisen naisen karu kohtalo

Joku kirjoitti että paljon vapaina miehiä tässä iässä. Tietääkseni kyllä päinvastoin, varattuja suurin osa.

Miksi ap miettii uskovaista miestä? Jos hän on itse uskossa, ymmärrän. Ketkä pitävät syntisenä eronnutta? Luterilaiset vai muut?

Mitäkö voi tehdä? No vaikka elää elämäänsä. Nauttia kotona olemisesta, tavata vanhoja ystäviä tai hankkia uusia, harrastaa, reissata, kokeilla uusia asioita, touhuta lasten kanssa, käydä töissä, unelmoida, toteuttaa unelmia. Mitä ne ihmiset tuppaavat tekemään. Ikäsi ja lapsilukusi ei ole mitenkään olennainen asia tässä kuviossa, eikä ole mieskään. 

Ja kyllä käy nelikymppisillä flaksi. Itse olin vähän päälle kun tuli ero, ja ei kauaa mennyt kun alkoi ukkoa pukata tyrkylle ihan urakalla. Se että olen lapseton saattoi toki auttaa asiaa, tai sitten ei - oli nimittäin niitäkin miehiä jotka etsivät äitipuolta mukuloilleen eikä siihen lapseton kelpaa. Joka tapauksessa pari eronjälkeistä vuotta olivat ehdottomasti antoisimmat ja hauskimmat ikinä, vaikka toki surin päättynyttä suhdettani. Ei tehnyt mieli seurustella, pidin ukot kaukana koska ei tehnyt yhtään mieli luopua sinkkuudesta. Pidettyäni aikani hauskaa ja tehtyäni erisorttisia uudistuksia elämässäni, löysin lopulta mahtavan miehen ja siitä se parisuhde-elämä taas alkoi. 

Otat joko kakskymppisen tai kuuskymppisen rakastajan. Tai miksei molemmat. Samanikäisiä miehiä harvemmin kiinnostaa jo lapset tehnyt eronnut nainen.

Vierailija kirjoitti:

Nainen parhaassa iässä.Miehiä on vapaana moninkertaisesti naisiin verrattuna, joten valinnanvaraa riittää.Go for it!

Voi kai sitä valinnanvaraksikin kutsua kun vaihtoehdot on huono, huonompi ja huonoin. Ei ne 40-50-vuotiaat miehet ole sattumalta jääneet ikisinkuksi.

Kannattaa pysyä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Mitäkö voi tehdä? No vaikka elää elämäänsä. Nauttia kotona olemisesta, tavata vanhoja ystäviä tai hankkia uusia, harrastaa, reissata, kokeilla uusia asioita, touhuta lasten kanssa, käydä töissä, unelmoida, toteuttaa unelmia. Mitä ne ihmiset tuppaavat tekemään. Ikäsi ja lapsilukusi ei ole mitenkään olennainen asia tässä kuviossa, eikä ole mieskään. 

Ja kyllä käy nelikymppisillä flaksi. Itse olin vähän päälle kun tuli ero, ja ei kauaa mennyt kun alkoi ukkoa pukata tyrkylle ihan urakalla. Se että olen lapseton saattoi toki auttaa asiaa, tai sitten ei - oli nimittäin niitäkin miehiä jotka etsivät äitipuolta mukuloilleen eikä siihen lapseton kelpaa. Joka tapauksessa pari eronjälkeistä vuotta olivat ehdottomasti antoisimmat ja hauskimmat ikinä, vaikka toki surin päättynyttä suhdettani. Ei tehnyt mieli seurustella, pidin ukot kaukana koska ei tehnyt yhtään mieli luopua sinkkuudesta. Pidettyäni aikani hauskaa ja tehtyäni erisorttisia uudistuksia elämässäni, löysin lopulta mahtavan miehen ja siitä se parisuhde-elämä taas alkoi. 

Just. Kun sinulle on näin käynyt, niin tokihan muillekin.

Ex-puoliso lähti aikoinaan äkisti ja pian hankki uuden elämän, johon kuuluu vaimo ja uusi lapsi. Entäs minä? Olen elänyt ja unelmoinut, mutta sitä arjen jakajaa ja elämän sulostuttajaa ei vaan ole näkynyt. On etsitty 'hampaat irvessä' ja oltu etsimättä.

Nyt olen jo 60 v. Näkymät uuteen parisuhteeseen aika olemattomat.

Olen toki tottunut ja oppinut olemaan yksinäni, nautinkin omasta seurastani ja rauhasta, kun kukaan ei ole edellyttämässä minulta mitään.

Mutta olen myös saanut aivan tarpeekseni tästä elämästä ja valmis siirtymään seuraavaan sijoituspaikkaan. Tätä samaa se on vaan ja vielä huonompaa on tulossa, kun ikää kertyy lisää.

Kyllä se kumppani löytyy, kun on löytyäkseen. Pidä itsestäsi huolta, hoida terveyttäsi, harrasta ja nauti elämästä. Siinä samalla löytyy kumppani kuin itsestään. Muista myös kunnon aamiainen. Lautasellinen graham-puuroa käynnistää päivän hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen parhaassa iässä.Miehiä on vapaana moninkertaisesti naisiin verrattuna, joten valinnanvaraa riittää.Go for it!

Voi kai sitä valinnanvaraksikin kutsua kun vaihtoehdot on huono, huonompi ja huonoin. Ei ne 40-50-vuotiaat miehet ole sattumalta jääneet ikisinkuksi.

Kannattaa pysyä kaukana.

Edellinen puhuu totta. Nettideiteissä ja elämässä tapaamani ikisinkkumiehet (45-55) ovat kaikki olleet jonkin sortin autisteja tai muuten rajoittuneita. Aika pian kävi ilmi, miksei yhtään pidempää naissuhdetta/-suhteita ollut.

Vierailija kirjoitti:

Nainen parhaassa iässä.Miehiä on vapaana moninkertaisesti naisiin verrattuna, joten valinnanvaraa riittää.Go for it!

Mun mielestä 40 on hirveen hyvä ikä. Ihan vaikka 27-51 iän välimaastossa on montakin ihan ok potentiaalia. Eikä ikäero ole niin suuri mihinkään suuntaan.

Sähän oot siinä iässä, että pitäs löytyy eronneita, karanneita ja leskiä.

Vierailija kirjoitti:

Ai taas yritetään tulla kertomaan, miten vanhemmilla naisilla ei käy flaksi. Ei muuten pidä paikkaansa. Jos pidät seksistä, ota nuorempi. Valinnanvaraa rittää.

Mutta kun ei seksi- ja /tai salasuhteet tai irtopanot kiinnosta. Tätä kaikkea kyllä on tarjolla useammassakin ikäluokassa, mutta parisuhdehaluisista miehistä on pulaa.

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen parhaassa iässä.Miehiä on vapaana moninkertaisesti naisiin verrattuna, joten valinnanvaraa riittää.Go for it!

Mun mielestä 40 on hirveen hyvä ikä. Ihan vaikka 27-51 iän välimaastossa on montakin ihan ok potentiaalia. Eikä ikäero ole niin suuri mihinkään suuntaan.

Miksi 13 vuotta nuorempi kelpaa nelikymppiselle, mutta 13 vuotta vanhempi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai taas yritetään tulla kertomaan, miten vanhemmilla naisilla ei käy flaksi. Ei muuten pidä paikkaansa. Jos pidät seksistä, ota nuorempi. Valinnanvaraa rittää.

Mutta kun ei seksi- ja /tai salasuhteet tai irtopanot kiinnosta. Tätä kaikkea kyllä on tarjolla useammassakin ikäluokassa, mutta parisuhdehaluisista miehistä on pulaa.

N42

Määrittele toivomasi parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai taas yritetään tulla kertomaan, miten vanhemmilla naisilla ei käy flaksi. Ei muuten pidä paikkaansa. Jos pidät seksistä, ota nuorempi. Valinnanvaraa rittää.

Mutta kun ei seksi- ja /tai salasuhteet tai irtopanot kiinnosta. Tätä kaikkea kyllä on tarjolla useammassakin ikäluokassa, mutta parisuhdehaluisista miehistä on pulaa.

N42

Määrittele toivomasi parisuhde.

Mua kiinnostaisi elinikäinen kumppanuus ja avioliitto; mahdollisesti vielä paljon lisää jälkikasvuakin, jos se vielä onnistuisi (äidiltäni onnistui tässä vanhempanakin ja omat lapseni ovat päiväkoti-ikäisiä).

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muutat asennettasi? Mies ei ole mikään välttämätön asuste joka jokaisella naisella on oltava.

Mielestäni on hieman epäreilua se, että monet hurskastelevat sillä, kuinka hienoa on olla vuosikymmenestä toiseen yksin. Kuitenkin näillä kirjoittajilla itsellään on kumppani plakkarissa. Itse olen ollut suurimman osan elämästäni sinkkuna tai olemattomassa suhteessa.

Kunnon suhteessa olen ollut elämästäni noin alle vuoden yhteensä, kun lasken yhteen kaikki alkuinnostuksen ajat niiden kaikkien kolmen kumppanini kanssa. Ilmeisesti sitten olen niin nymfomaani, että monivuotinen selibaatti rasittaa mua pahasti henkisessä mielessä.

Jos pennut on yli 12v, niin miksi ei.

Jos alle, nii emmää mitään uusio-iskä ressiä jaksa.

M45

No tuu täältä maalta hakemaan miestä, jos et muualta löydä. Nainen kyllä saa aina miehen, se on ihan selvä juttu, mutta tietysti mitä tiuhempi seula, sitä pienempi valikoima. Tässä meidän kylällä olisi vapaana esim. nelikymppinen naimaton komea ja hyvinkoulutettu mies. Ei tosin ole koskaan ollut vakityössä, mutta silti melkein koko ajan jossain projekti- yms. hommissa. Luulen, että ei ole löytänyt naista koska on varsinainen puhekone. JOnkun pitäisi sanoa, että älä hyvä mies hölötä koko ajan. Sitten olisi eronnut n. 45-v mies, kolmen lapsen isä, yrittäjä ja lapset viikko-viikkosysteemillä. Oma talo ja näyttäisi rahaakin olevan. Mutta jos etsii komeaa miestä, niin siihen kategoriaan hän ei sovi. Sitten olisi eronnut viisikymppinen maanviljelijä, ei lapsia, todella hiljainen ja ujonoloinen. Toinekin eronnut viisikymppinen maanviljelijä, joka on yhden lapsen isä ja lapsi asuu hänen luonaan. Miestä ei paljon missään näy, mutta fb:n mukaan reissaa lapsensa kanssa ja vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Tuttavapiirissä on vapaana myös avoliitosta monta vuotta sitten eronnut lapseton 40+ mies, hyvässä vakityössä, oma asunto. Mutta hirveän kova stressaamaan kaikesta. 

Muut on sulle liian vanhoja, vaikka ihan hyviä miehiä ovatkin. Useampikin n. 55-60 v mies vapaana tuttavapiirissä, mutta ovat tietysti sulle liian vanhoja. Mutta tosiaan, katsastelepa miestä maaseudulta, hyviä miehiä vapaana. 

Kyllä nelikymppisenä saa hyvin seuraa ja kumppanin, ellei itse torpedoi mahdollisuuksiaan omalla epävarmuudella tai olemalla esim. tylsä, rasittava tai ällö.

Jos pitää itsensä fyysisesti simpsakkana, tyylikkäänä, iloisena, mielenkiintoisena ja mukavana tyyppinä joka ei unohda naiseuttaan, niin hyvin pitäisi mennä.

Leuka pystyyn, äläkä määrittele itseäsi jonain ”eronneena naisena ja äitinä”, vaan ihan vaan naisena jolla on lapsia ja joka voi olla mitä vaan.

En ymmärrä mitä karua tuossa kohtalossa on. Minä olen lapseton 41v mies enkä koskaan ole ollut parisuhteessa. Merkit näyttää siltä että en koskaan tule olemaankaan vaikka haluan lapsia ja parisuhteen. Olen vain liian vaikea kombinaatio useimmille naisille ja myönnän sen itsekin.

Minun silmissäni kuulostat vähän siltä kuin miljonääri valittaisi "köyhää" elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutat asennettasi? Mies ei ole mikään välttämätön asuste joka jokaisella naisella on oltava.

Mielestäni on hieman epäreilua se, että monet hurskastelevat sillä, kuinka hienoa on olla vuosikymmenestä toiseen yksin. Kuitenkin näillä kirjoittajilla itsellään on kumppani plakkarissa. Itse olen ollut suurimman osan elämästäni sinkkuna tai olemattomassa suhteessa.

Kunnon suhteessa olen ollut elämästäni noin alle vuoden yhteensä, kun lasken yhteen kaikki alkuinnostuksen ajat niiden kaikkien kolmen kumppanini kanssa. Ilmeisesti sitten olen niin nymfomaani, että monivuotinen selibaatti rasittaa mua pahasti henkisessä mielessä.

Vähän samaa mieltä.

Mulla ei ole ikinä ollut miestä enkä ole oikein etsinytkään, mutta tietysti joitain romansseja/säätöjä on ollut.

Vaikka olenkin luonteeltani itsenäinen enkä aktiivisesti kaipaa varsinkaan parisuhdetta käsitteenä (ennemminkin juuri minulle sopivaa kumppania), niin kyllä mä olen ollut elämässäni parhaimmillani silloin, kun on ollut elämässä mies jonka kanssa ollaan oltu rakastuneita, on ollut hauskaa, synkannut ja saanut säännöllisesti seksiä.

Säännöllinen seksi vaikuttaa itseeni mm. siten, että olen yleisesti onnellisempi, psyykkisesti tasapainoisempi, saan enemmän aikaiseksi, syön vähemmän ja etenkin herkkuja eli olen fyysisestikin paremmassa kunnossa kun saan säännöllistä seksiä.

Vaikuttaa ihan tosi paljon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, etenkin tuo fyysinen puoli eli seksi.

Harmi, etten oikeastaan pysty seksiin kuin harvojen kanssa, niin ei käy mikään vakipanosysteemikään jonkun ”ihan jees”-tyypin kanssa.

No nyt olen ihastunut ja hyvältä näyttää, eli saatan päästä tässä lähiaikoina parin vuoden seksittömyyden jälkeen taas seksielämän makuun.:D

Sellainen huomio vielä, että ainakin omassa tuttavapiirissä eniten aikaan saa ja ”menestyy” elämässä ne, joilla on hyvä parisuhde.

Ja useammalla lähtenyt esim. ura ihan uuteen nousukiitoon hyvän kumppanin löytymisen jälkeen.