Mikä maanisia ulkomailla matkailijoita oikein riivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kukaan ei koskaan ole sanonut "Harmi että matkustin ja näin erilaisia asioita ja tapoja ja kulttuureja ja maisemia ja maistoin eksottiisia upeita ruokia.'

Ei kukaan. Koskaan.

Sen sijaan olen kuullut "harmi ettei nuorempana tullut matkusteltua"

Matkailu avartaa ja oppii myös itsestään uusia asioita. Turhaan pelkäät. Rohkeasti vaan reissuun.

Pakko olla sen verran vastarannan kiiski, että mitä eletystä elämästä katuu kuolinvuoteellaan, on pitkälti asennekysymys. Fakta on se, ettei kukaan ehdi eikä pysty kokemaan elämässä kaikkea, mikä saattaisi olla kokemisen arvoista.

Joku ahdistuu kuolinvuoteella siitä, ettei käynyt koskaan muualla kuin Kanarialla - joku siitä, ettei käynyt edes siellä Kanarialla - ja joku siitä, että kävi melkein joka puolella, mutta ei Pekingissä, mikä olisi ollut juuri se puuttuva palanen mikä olisi tehnyt elämästä elämisen arvoista. Ja miksi pysähtyä katumaan tekemättömiä matkoja? Voi katua myös sitä, ettei hakenut Italian reissulta poikaystävää, eikä opiskellut Yhdysvalloissa, eikä mennyt koskaan töihin Uuteen-Seelantiin, eikä mennyt Lontooseen koskaan juuri joulun aikaan jolloin siellä on kauneinta, eikä pysähtynyt Tokion matkallaan ihastelemaan juuri tiettyä nähtävyyttä. Mihin sen rajan oikein vetää tässä katumisessa? Miten paljon täytyy matkustaa vuosittain, ettei vain tule joskus hätä ja ahdistus, ettei matkustanutkaan tarpeeksi kun oli vielä nuori?

Tämä jos mikä on minusta suorituskeskeistä elämää, mindfulnessin täydellinen vastakohta.

Mä kirjoitin tuon ekan. Itsehän olen pelkästään vastarannan kiiski. En käytä tai omaa ainuttakaan sometiliä, enkä juo ollenkaan alkoholia. Tykkään olla kotona ja käyn töissä, liikun ulkoillen esim.työmatkat. Elän hyvin yksinkertaista elämää.

Sitten tulee fiilis, että hitsi en ole koskaan käynyt vaikka Pariisissa. Haluan nähdä sen. Selvitän ja hankin tietoa, varaan lennot ja majoituksen. Sitä on kiva odottaa. Jaksaa paremmin kun on jotain mitä odottaa!

Siihen siis kannattaa vetää raja, tekee just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Se on kiva, että sinun itsesi kannalta on homma tasapainossa. Vastasin vain tuohon, kun kannustit muita matkustamaan enemmän, jottei sitten kaduta vanhempana.

Riita puoliksi hyvät palstailijat :)

On olemassa ryhmä, joka "leveilee" matkustamisellaan facessa ja muilla somepohjilla. Mitä eksoottisempi kohde, sitä parempi.  Tämän ilmiön kieltäminen on tyhmyyttä. 

Mutta suurin osa vapaa-ajan matkailijoista lienee aivan tavallisia ihmisiä, joista on kiva vain aika ajoin vaihtaa maisemaa. Syy ei aina ole niin syvällinen ja kultturelli vaan esim. ihan vain lämpö ja uudet virikkeet. 

Itse kuulun maltillisiin matkailijoihin. Ei ole elämän itsetarkoitus odottaa jotain matkaa, mutta saatan käydä ja aina se avartaa, niin tylsältä fraasilta kuin se kuulostaakin. 

Viime vuoden puolella olin Berliinissä pari viikkoa ja totesin moniakin minulle tuntemattomia yksityiskohtia: Eu:n alueella olevaa tupakkalakia ei oteta niin hirmu tosissaan kuin täällä. Keskustan liepeillä on korttelikapakoita, joissa poltetaan ihan surutta ja kukaan siitä ei marmata. 

Koirat ovat vapaana omistajansa kanssa lenkillä ihan keskustassakin. Eikä kukaan siitä mitään pahastusta osoita jne. 

Kylä jokaisen hyvä on vähän ulkoutua niistä ihan tavanomaisista ympyröistä. Vaikka kuinka lukisi kirjoja, niin ei se sama asia ole. 

Toki jokainen tekee juuri niinkuin tykkää ja mihin raha riittää. 

Ymmärrän sinänsä näitä "maanisia matkustelijoita", sillä haluaisin itsekin kovasti nähdä ja kokea maailman erilaisia ihmeitä. Minulla on järjettömän pitkä lista erilaisia paikkoja, joissa haluaisin käydä ennen kuin kuolen. Omatuntoni ei vain salli ulkomaanmatkailua, lentäminen kun on niin pirun saastuttavaa. Välillä iskee todella kova suru siitä, mitä kaikkea menetän täällä koto-Suomessa kykkiessäni. Minulla onkin kysymys teille, jotka reissaatte paljon ympäri maailmaa: kuinka saatte hiljennettyä omantuntonne äänen? Vai eikö teille tule minkäänlaisia omantunnon pistoksia lentämisestä? En kysy ilkeilläkseni, olen aidosti utelias.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinänsä näitä "maanisia matkustelijoita", sillä haluaisin itsekin kovasti nähdä ja kokea maailman erilaisia ihmeitä. Minulla on järjettömän pitkä lista erilaisia paikkoja, joissa haluaisin käydä ennen kuin kuolen. Omatuntoni ei vain salli ulkomaanmatkailua, lentäminen kun on niin pirun saastuttavaa. Välillä iskee todella kova suru siitä, mitä kaikkea menetän täällä koto-Suomessa kykkiessäni. Minulla onkin kysymys teille, jotka reissaatte paljon ympäri maailmaa: kuinka saatte hiljennettyä omantuntonne äänen? Vai eikö teille tule minkäänlaisia omantunnon pistoksia lentämisestä? En kysy ilkeilläkseni, olen aidosti utelias.

Ei tule, ei pienintäkään pistosta. Nää ilmastojutut on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Nuoret ihmiset parhaassa iässään ahdistuu ihan turhaan. Menkää ja eläkää!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinänsä näitä "maanisia matkustelijoita", sillä haluaisin itsekin kovasti nähdä ja kokea maailman erilaisia ihmeitä. Minulla on järjettömän pitkä lista erilaisia paikkoja, joissa haluaisin käydä ennen kuin kuolen. Omatuntoni ei vain salli ulkomaanmatkailua, lentäminen kun on niin pirun saastuttavaa. Välillä iskee todella kova suru siitä, mitä kaikkea menetän täällä koto-Suomessa kykkiessäni. Minulla onkin kysymys teille, jotka reissaatte paljon ympäri maailmaa: kuinka saatte hiljennettyä omantuntonne äänen? Vai eikö teille tule minkäänlaisia omantunnon pistoksia lentämisestä? En kysy ilkeilläkseni, olen aidosti utelias.

Hiljennän sen muilla valinnoillani. En ole syönyt lihaa yli 20 vuoteen, minulla on vain yksi lapsi, kasvatan edes pienen osan ruoastani itse, kuljen töihin julkisilla vaikka se tarkoittaa yli 3 tunnin työmatkaa, en shoppaile huvikseni, en ostele vaatteita tai kenkiä kuin välttämättömän verran, en meikkaa, en käytä koruja, parin viime vuoden ajan ruokavalioni on ollut 99% vegaaninen, kierrätän ja kompostoin, ostan käytettyä silloin kun löydän.

En minä lentämisestä nauti, se nyt vaan on ainoa tapa ehtiä kohtuullisessa ajassa käymään maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Matkailemisen syistä toinen on se, että pääsee pois kotoaan, jonka on tehnyt ikäväksi paikaksi olla. Toinen syy on se nautinto, jonka saa matkojensa esittelemisestä muille ihmisille - jos kuvia ja rusketusta ei saisi muutamalla klikkauksella näkyviin koko kaveripiirille ja työpaikalle, turismin määrä romahtaisi.

Mä kyllä matkustin paljon enemmän ennen facebookeja ja instagrameja. Olin silloin vielä nuorempi. Nyt vanhoilla päivillä ei tahdo enää jaksaa vaikka kovasti intoa olisi. Kerran vuodessa tulee tehtyä joku pienehkö reissu, enkä levittele kuvia mihinkään vaikka facebookissa olenkin. Jos et ole lentänyt koskaan, et voi tietää millaista lentokentillä on. Ruuhkaa on joskus, mutta ei läheskään aina. Ilmastoimattomalla kentällä en ole koskaan ollut. 

Seksi on aika tärkeä motivaattori.

AP, toisin kuin väitit, liikkuminen ja vaeltaminen on ihmiselle luontainen elintapa.

Jopa niin paljon, että se näkyy pituuskasvussa.

Maanviljelykseen siirtyminen teki ihmisistä kitukasvuisia.

Metsästäjä-keräilijät olivat yhtä pitkiä kuin nykyihminen.

Vierailija kirjoitti:

Matkustaminen on oikeasti persekallojen hommaa, mitä tehdään juurikin siksi että niin 'kuuluu tehdä tai ollakseen olevinaan jotakin tai sitten vain yritetään omaa tylsää ja vittumaista elämää -turhaan- rikastaa jollakin. Ja nämä raukat vielä luulevat että joku on heille kateellinen! 😄

Miksiköhän matkustamista vastustavat ovat aina näin aggressiivisia??

Jos et halua matkustaa, älä matkusta. Jos et halua katsoa muiden matkakuvia, älä katso. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuin kirja.

He jotka eivät matkusta, lukevat aina samaa sivua.

Heille se on niin hyvin kirjoitettu, että he löytävät siitä jatkuvasti uusia vivahteita.

Eivät viihdy itsensä kanssa/eivät halua miettiä "syntyjä syviä" toisin sanoen pohtia ihmisenä olemista ja elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä.

Aikoinan matkustelimme sinne sun tänne ja ihan siitä syystä, kun kaikki sanoivat, miten ihanaa se on.

Mitään erityisen ihanaa en kohdannut matkoillani, joten lopetin ne ja olemme käyttäneet luksukseen omasa maassa säästyneet rahat. Ei stressiä ei lentokenttiä ei tauteja, joita voi saada paskaisissa ravintoloissa.

Juuri ne kentät ovat pahimpia. Melkein joka reissussa koneet myöhässä, ikuista odottelua. Sitten kerran miestäni luultiin mafiosoksi kun oli liian hyvät vaatteet päällä ja turvatarkastuksessa piipitti jokin koko ajan.

Milloin hiekkamyrsky esti koko lennon jne.

Ei kiitos, mutta ilmasto kiittää pa...skantärkeitä itseään korostavia lentelijöitä.

Ostatteko nyt "luksuksia" ihan siitä syystä, kun toiset kertovat miten ihania ne ovat?

Emme osta, vaan ihan omaa ajatusmaailmaa käyttäen. Emme tärvitse kenenkään muiden hyväksyntää.

Emme esittele saavutuksiamme somessa, kun tämä palsta on ainoa, missä käyn harvakseltaan.

Eihän kellään tamän ketjun mukaan ole elämää ollenkaan, jos ei juokse helmat hampaissa maailmalla🤣

Niin, ja aloittajan ja muiden samanmielisten mielestä paljon matkustavilla on tyhjä ja surkea elämä. Tämän saman ketjun mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät viihdy itsensä kanssa/eivät halua miettiä "syntyjä syviä" toisin sanoen pohtia ihmisenä olemista ja elämistä.

:D On siellä lentokoneessa -ykkösluokassa tietty- oikein hyvää aikaa pohtia syntyjä syviä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinänsä näitä "maanisia matkustelijoita", sillä haluaisin itsekin kovasti nähdä ja kokea maailman erilaisia ihmeitä. Minulla on järjettömän pitkä lista erilaisia paikkoja, joissa haluaisin käydä ennen kuin kuolen. Omatuntoni ei vain salli ulkomaanmatkailua, lentäminen kun on niin pirun saastuttavaa. Välillä iskee todella kova suru siitä, mitä kaikkea menetän täällä koto-Suomessa kykkiessäni. Minulla onkin kysymys teille, jotka reissaatte paljon ympäri maailmaa: kuinka saatte hiljennettyä omantuntonne äänen? Vai eikö teille tule minkäänlaisia omantunnon pistoksia lentämisestä? En kysy ilkeilläkseni, olen aidosti utelias.

Minulle on tullut vasta viime vuonna. Emme ole lennelleet kauas emmekä usein, mutta joka toinen vuosi suunnilleen kumminkin Euroopassa.

Ennen viime vuotta en ajatellut sitä paljonkaan. Sitten sain ystävältä niskasn melkoisen syyllistämisen.

En minä lentämisen ilosta lennä, vaan koska olen kokenut reissut vaivan arvoisiksi.

Nyt olen alkanut pelätä, milloin joku ekoterroristi keksii sabotoida lenyokoneita. Toivottavasti niin ei käy.

Voin lopettaa lentämisen tietysti. Ei sitä pakko ole tehdä.

Mutta sitten pitäisi kai hankkia kesämökki, että olisi jokin kesäpaikka. Kerrostalossa kun asutaan.

Kun joku kysyi, miten omatuntoni kestää lentämistä, niin aika paljonhan nuo poliitikot ja virkamiehetkin lentävät ja vielä työnsä puolesta. Ja ne koneet, joilla olen lentänyt, olisivat lentäneet ilman minuakin. En ole lentänyt yksityislentoja.

Mutta tietysti tilanne voi muuttua, kun elämämme kaiken kaikkiaan saastuttaa ja tuhoaa luontoa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Matkailemisen syistä toinen on se, että pääsee pois kotoaan, jonka on tehnyt ikäväksi paikaksi olla. Toinen syy on se nautinto, jonka saa matkojensa esittelemisestä muille ihmisille - jos kuvia ja rusketusta ei saisi muutamalla klikkauksella näkyviin koko kaveripiirille ja työpaikalle, turismin määrä romahtaisi.

En kerro matkoistani. Oma vika jos somettaa.

Paljon on tullut samoja ajatuksia matkustamisen ihanuudesta kuin itsellä. Lisään vielä yhden, joka on itselleni tärkeä: Täydellinen irtiotto kotitöistä! Lomalla joku muu siivoaa ja tekee ruokaa mun puolesta. Mä istun valmiiseen pöytään syömään sellaisia herkkuja joita en osaa itse kokata. Tämän vuoksi majoitun aina hotellissa, en koskaan vuokraa asuntoa tai mitään lomamökkiä. 

Jos mä joudun viettämään loman kotona, mulla jyskyttää vaan takaraivossa tekemättömät kotityöt. Tai lähinnä tuijottelen kaappeja ja komeroita, varastohyllyjä jne, että pitäisi siivota ja järjestää milloin mitäkin. Matot pestä, ikkkunat pestä ja mitä vielä. Mä hoidan siivoukset ym arkena ja lomalla lomailen hotellissa ulkomailla. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinänsä näitä "maanisia matkustelijoita", sillä haluaisin itsekin kovasti nähdä ja kokea maailman erilaisia ihmeitä. Minulla on järjettömän pitkä lista erilaisia paikkoja, joissa haluaisin käydä ennen kuin kuolen. Omatuntoni ei vain salli ulkomaanmatkailua, lentäminen kun on niin pirun saastuttavaa. Välillä iskee todella kova suru siitä, mitä kaikkea menetän täällä koto-Suomessa kykkiessäni. Minulla onkin kysymys teille, jotka reissaatte paljon ympäri maailmaa: kuinka saatte hiljennettyä omantuntonne äänen? Vai eikö teille tule minkäänlaisia omantunnon pistoksia lentämisestä? En kysy ilkeilläkseni, olen aidosti utelias.

Mulla on keskimääräistä pienempi hiilijalanjälki vaikka matkustan kaksi kertaa vuodessa jonnekin Eurooppaan. Kaukomatkat ei mua kiinnosta. Meillä ei ole autoa, en syö lihaa, ei ole lapsia, ostan kosmetiikkaa ehkä kerran vuodessa (puuteri, ripsiväri, ihorasvat), en osta maanisesti laukkuja, kenkiä, vaatteita. Kierrätän kaiken jätteen. 

Mulla on ihan hyvä omatunto. 

Haluan nähdä maailmaa tämän pienen elämäni aikana. Siksi matkustan.

Olisi kamala tilanne, jos ei olisi yhtään matkaa varattuna. Jaksaa hyvin arjessa, kun voi haaveilla tulevasta matkasta. Nytkin on jo useampi matka varattuna.