Lue keskustelun säännöt.
Mikä maanisia ulkomailla matkailijoita oikein riivaa?
21.05.2019 |
Nythän tätä lentelyä ympäriinsä on alettu vasta yleisesti ihmetellä, itse olen ihmetellyt tätä ilmiötä parikymmentä vuotta.
Minä en ole lentänyt koskaan minnekään, enkä ole menettänyt muuta kuin vellovien hikisten ihmismassojen seassa käyskentelyn jossain toisessa maassa ja lentokentillä -eli en mitään.
Jotkut tuntuvat olevan matkailunarkkareita, ihan kuin se oisi luonnollinen elämäntapa, vaikka ei todellakaan ole.
Kommentit (186)
Jännä lukea tätä ketjua. Vastauksista korostuu m.m. se, että ilman jatkuvaa matkailua elämä on köyhää ja tylsää, matkailu on ainoa asia joka oikeasti avartaa mieltä ja tuo elämänkokemusta, matkustamattomuus on sivistymättömyyttä, mitä useammissa kaukaisissa paikoissa käy sitä sivistyneempi on, arkielämä on puuduttavaa ja sitä jaksaa vain siksi että kohta pääsee taas matkoille, ja niin edelleen
En rupea saarnaamaan kenellekään yksittäiselle ihmiselle mitä heidän pitäisi elämällään, rahoillaan ja hiilijalanjäljellään tehdä, mutta laajemmin ajateltuna meidän pitäisi toden totta opetella tällaisista asenteista pois. Eikä se edes tarkoita, ettei koskaan saisi matkustaa minnekään, mutta avara mieli, sivistys, elämänkokemus, kiinnostus muihin kulttuureihin, mielikuvitus, elämänilo jne. eivät ole matkailusta kiinni.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että maailmalla on miljardikaupalla ihmisiä, joilla on varaa ja intoa matkustaa, ja suositut kohteet eivät enää kestä tätä painetta. Hiilijalanjäljestä nyt puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hienoa. Saa elämänkokemusta ja maailma avartuu. On jotain mitä muistella kiikkustuolissa. Ennemmin minä ihmettelen niitä, jotka kökkivät kaiken aikansa kotona neljän seinän sisällä - jatkuvasti, myös kesäisin. Jos johonkin mennään, niin ollaan max 1 yö poissa.
Miksei se sitten avarru kaikilla hyväksymään myös ne kotona viihtyvät?
Useimmilla kyllä avartuukin.
Varmaan siksi, että ne kotona viihtyvät ovat aika hanakoita tuomitsemaan matkailijoita ;) vaan olkoon, minä innokkaana matkailijana olen sen verran avaramielinen, että hyväksyn heti sinun kotoilusi. Sinä voit vapaasti jatkaa minun paheksumista sieltä sohvan nurkasta.
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä ketjua. Vastauksista korostuu m.m. se, että ilman jatkuvaa matkailua elämä on köyhää ja tylsää, matkailu on ainoa asia joka oikeasti avartaa mieltä ja tuo elämänkokemusta, matkustamattomuus on sivistymättömyyttä, mitä useammissa kaukaisissa paikoissa käy sitä sivistyneempi on, arkielämä on puuduttavaa ja sitä jaksaa vain siksi että kohta pääsee taas matkoille, ja niin edelleen
En rupea saarnaamaan kenellekään yksittäiselle ihmiselle mitä heidän pitäisi elämällään, rahoillaan ja hiilijalanjäljellään tehdä, mutta laajemmin ajateltuna meidän pitäisi toden totta opetella tällaisista asenteista pois. Eikä se edes tarkoita, ettei koskaan saisi matkustaa minnekään, mutta avara mieli, sivistys, elämänkokemus, kiinnostus muihin kulttuureihin, mielikuvitus, elämänilo jne. eivät ole matkailusta kiinni.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että maailmalla on miljardikaupalla ihmisiä, joilla on varaa ja intoa matkustaa, ja suositut kohteet eivät enää kestä tätä painetta. Hiilijalanjäljestä nyt puhumattakaan.
Tuon ekan kappaleen sävy tulee kyllä aivan sinun omista värikynistäsi...
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan jo kirjoit tähän ketjuun, että kyllä Suomi on niin paha maa, kun netissä tällä tavalla ilkeästi toisten tekemisiä arvostellaan? :------)
Koska me maailmaa nähneet matkailijat osataan arvostaa Suomeakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä ketjua. Vastauksista korostuu m.m. se, että ilman jatkuvaa matkailua elämä on köyhää ja tylsää, matkailu on ainoa asia joka oikeasti avartaa mieltä ja tuo elämänkokemusta, matkustamattomuus on sivistymättömyyttä, mitä useammissa kaukaisissa paikoissa käy sitä sivistyneempi on, arkielämä on puuduttavaa ja sitä jaksaa vain siksi että kohta pääsee taas matkoille, ja niin edelleen
En rupea saarnaamaan kenellekään yksittäiselle ihmiselle mitä heidän pitäisi elämällään, rahoillaan ja hiilijalanjäljellään tehdä, mutta laajemmin ajateltuna meidän pitäisi toden totta opetella tällaisista asenteista pois. Eikä se edes tarkoita, ettei koskaan saisi matkustaa minnekään, mutta avara mieli, sivistys, elämänkokemus, kiinnostus muihin kulttuureihin, mielikuvitus, elämänilo jne. eivät ole matkailusta kiinni.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että maailmalla on miljardikaupalla ihmisiä, joilla on varaa ja intoa matkustaa, ja suositut kohteet eivät enää kestä tätä painetta. Hiilijalanjäljestä nyt puhumattakaan.
Tuon ekan kappaleen sävy tulee kyllä aivan sinun omista värikynistäsi...
Just joo.
Otteita ketjun kahdelta ensimmäiseltä sivulta:
"Minä olen näitä maanisia matkustajia. Miksikö? Koska minä pystyn. Elämäni on tyhjää, mutta minulla on aikaa ja rahaa matkustaa. Myönnän, että siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jotainhan kiinnostavaa elämässäni täytyy olla. Ei ystäviä, ei rakkautta, ei perhettä. Mutta ainakin on matkat."
"Minulla on myös edelleen palo tutustua uusiin maihin, kulttuureihin ja ihmisiin. Siksi maailman ympäri matkustelu on minulle tärkeää. Vanhana, sitten kun en enää jaksa matkustaa, voin jäädä laakereillani lepäämään johonkin maahan, todennäköisesti Espanjaan. "Vierivä kivi ei sammaloidu"!"
"Elämä on kuin kirja.
He jotka eivät matkusta, lukevat aina samaa sivua."
"Tämä maapallo on aika erikoinen ja monipuolinen paikka. Ihmiset, kulttuurit, tavat, ruoat ja ilmastotkin ovat erilaisia. Niihin on kiva tutustua ihan paikan päällä, siinä samalla saattaa vahingossa omakin maailma avartua."
"Ajattele nyt kuinka paljon hienoja paikkoja tämä pallo tarjoaa, kyllä minua harmittaisi rajata elämäni radalle koti-työ-kauppa-kesämökki."
"Itse pidän matkailusta, koska se on opettavaista ja mieltä avartavaa nähdä erilaisia paikkoja ja kulttuureita, sekä tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos oma matkailukokemus rajoittuu Helsingin reissuun ja Ruotsinlaivaan."
"Kannattaa ehkä kokeilla, saattaisi sinunkin mielesi avartua."
"Minulle matkustaminen on yksi elämän parhaita asioita. Matkustaminen ei ole pakenemista. Moni pakenee elämää tekemällä tasan samat ratkaisut kuin naapuri eli perhe, työ yms. Ei tarvitse ikinä kokeilla mitään erilaista = voi nukkua elämänsä läpi samoilla rutiineilla."
Enempää en jaksa ketjua käydä läpi, mutta ihan itse voit lukea monta sivua samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä ketjua. Vastauksista korostuu m.m. se, että ilman jatkuvaa matkailua elämä on köyhää ja tylsää, matkailu on ainoa asia joka oikeasti avartaa mieltä ja tuo elämänkokemusta, matkustamattomuus on sivistymättömyyttä, mitä useammissa kaukaisissa paikoissa käy sitä sivistyneempi on, arkielämä on puuduttavaa ja sitä jaksaa vain siksi että kohta pääsee taas matkoille, ja niin edelleen
En rupea saarnaamaan kenellekään yksittäiselle ihmiselle mitä heidän pitäisi elämällään, rahoillaan ja hiilijalanjäljellään tehdä, mutta laajemmin ajateltuna meidän pitäisi toden totta opetella tällaisista asenteista pois. Eikä se edes tarkoita, ettei koskaan saisi matkustaa minnekään, mutta avara mieli, sivistys, elämänkokemus, kiinnostus muihin kulttuureihin, mielikuvitus, elämänilo jne. eivät ole matkailusta kiinni.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että maailmalla on miljardikaupalla ihmisiä, joilla on varaa ja intoa matkustaa, ja suositut kohteet eivät enää kestä tätä painetta. Hiilijalanjäljestä nyt puhumattakaan.
Tuon ekan kappaleen sävy tulee kyllä aivan sinun omista värikynistäsi...
Just joo.
Otteita ketjun kahdelta ensimmäiseltä sivulta:
"Minä olen näitä maanisia matkustajia. Miksikö? Koska minä pystyn. Elämäni on tyhjää, mutta minulla on aikaa ja rahaa matkustaa. Myönnän, että siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jotainhan kiinnostavaa elämässäni täytyy olla. Ei ystäviä, ei rakkautta, ei perhettä. Mutta ainakin on matkat.""Minulla on myös edelleen palo tutustua uusiin maihin, kulttuureihin ja ihmisiin. Siksi maailman ympäri matkustelu on minulle tärkeää. Vanhana, sitten kun en enää jaksa matkustaa, voin jäädä laakereillani lepäämään johonkin maahan, todennäköisesti Espanjaan. "Vierivä kivi ei sammaloidu"!"
"Elämä on kuin kirja.
He jotka eivät matkusta, lukevat aina samaa sivua.""Tämä maapallo on aika erikoinen ja monipuolinen paikka. Ihmiset, kulttuurit, tavat, ruoat ja ilmastotkin ovat erilaisia. Niihin on kiva tutustua ihan paikan päällä, siinä samalla saattaa vahingossa omakin maailma avartua."
"Ajattele nyt kuinka paljon hienoja paikkoja tämä pallo tarjoaa, kyllä minua harmittaisi rajata elämäni radalle koti-työ-kauppa-kesämökki."
"Itse pidän matkailusta, koska se on opettavaista ja mieltä avartavaa nähdä erilaisia paikkoja ja kulttuureita, sekä tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos oma matkailukokemus rajoittuu Helsingin reissuun ja Ruotsinlaivaan."
"Kannattaa ehkä kokeilla, saattaisi sinunkin mielesi avartua."
"Minulle matkustaminen on yksi elämän parhaita asioita. Matkustaminen ei ole pakenemista. Moni pakenee elämää tekemällä tasan samat ratkaisut kuin naapuri eli perhe, työ yms. Ei tarvitse ikinä kokeilla mitään erilaista = voi nukkua elämänsä läpi samoilla rutiineilla."
Enempää en jaksa ketjua käydä läpi, mutta ihan itse voit lukea monta sivua samanlaista.
Okei, kaksi lainaamistasi seitsemästä viestistä vahvistavat argumenttisi. Nuo ensimmäiset. Seuraavat neljä eivät niinkään, ja tuon viimeisen olet ilmeisesti lukenut nurinpäin, siinä kun ollaan juuri eri mieltä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä ketjua. Vastauksista korostuu m.m. se, että ilman jatkuvaa matkailua elämä on köyhää ja tylsää, matkailu on ainoa asia joka oikeasti avartaa mieltä ja tuo elämänkokemusta, matkustamattomuus on sivistymättömyyttä, mitä useammissa kaukaisissa paikoissa käy sitä sivistyneempi on, arkielämä on puuduttavaa ja sitä jaksaa vain siksi että kohta pääsee taas matkoille, ja niin edelleen
En rupea saarnaamaan kenellekään yksittäiselle ihmiselle mitä heidän pitäisi elämällään, rahoillaan ja hiilijalanjäljellään tehdä, mutta laajemmin ajateltuna meidän pitäisi toden totta opetella tällaisista asenteista pois. Eikä se edes tarkoita, ettei koskaan saisi matkustaa minnekään, mutta avara mieli, sivistys, elämänkokemus, kiinnostus muihin kulttuureihin, mielikuvitus, elämänilo jne. eivät ole matkailusta kiinni.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että maailmalla on miljardikaupalla ihmisiä, joilla on varaa ja intoa matkustaa, ja suositut kohteet eivät enää kestä tätä painetta. Hiilijalanjäljestä nyt puhumattakaan.
Tuon ekan kappaleen sävy tulee kyllä aivan sinun omista värikynistäsi...
Just joo.
Otteita ketjun kahdelta ensimmäiseltä sivulta:
"Minä olen näitä maanisia matkustajia. Miksikö? Koska minä pystyn. Elämäni on tyhjää, mutta minulla on aikaa ja rahaa matkustaa. Myönnän, että siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jotainhan kiinnostavaa elämässäni täytyy olla. Ei ystäviä, ei rakkautta, ei perhettä. Mutta ainakin on matkat.""Minulla on myös edelleen palo tutustua uusiin maihin, kulttuureihin ja ihmisiin. Siksi maailman ympäri matkustelu on minulle tärkeää. Vanhana, sitten kun en enää jaksa matkustaa, voin jäädä laakereillani lepäämään johonkin maahan, todennäköisesti Espanjaan. "Vierivä kivi ei sammaloidu"!"
"Elämä on kuin kirja.
He jotka eivät matkusta, lukevat aina samaa sivua.""Tämä maapallo on aika erikoinen ja monipuolinen paikka. Ihmiset, kulttuurit, tavat, ruoat ja ilmastotkin ovat erilaisia. Niihin on kiva tutustua ihan paikan päällä, siinä samalla saattaa vahingossa omakin maailma avartua."
"Ajattele nyt kuinka paljon hienoja paikkoja tämä pallo tarjoaa, kyllä minua harmittaisi rajata elämäni radalle koti-työ-kauppa-kesämökki."
"Itse pidän matkailusta, koska se on opettavaista ja mieltä avartavaa nähdä erilaisia paikkoja ja kulttuureita, sekä tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos oma matkailukokemus rajoittuu Helsingin reissuun ja Ruotsinlaivaan."
"Kannattaa ehkä kokeilla, saattaisi sinunkin mielesi avartua."
"Minulle matkustaminen on yksi elämän parhaita asioita. Matkustaminen ei ole pakenemista. Moni pakenee elämää tekemällä tasan samat ratkaisut kuin naapuri eli perhe, työ yms. Ei tarvitse ikinä kokeilla mitään erilaista = voi nukkua elämänsä läpi samoilla rutiineilla."
Enempää en jaksa ketjua käydä läpi, mutta ihan itse voit lukea monta sivua samanlaista.
Okei, kaksi lainaamistasi seitsemästä viestistä vahvistavat argumenttisi. Nuo ensimmäiset. Seuraavat neljä eivät niinkään, ja tuon viimeisen olet ilmeisesti lukenut nurinpäin, siinä kun ollaan juuri eri mieltä kuin sinä.
Korjaus. Oikeastaan vain ensimmäinen lainaamasi sopii tuohon väitteeseesi. Hups.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä ketjua. Vastauksista korostuu m.m. se, että ilman jatkuvaa matkailua elämä on köyhää ja tylsää, matkailu on ainoa asia joka oikeasti avartaa mieltä ja tuo elämänkokemusta, matkustamattomuus on sivistymättömyyttä, mitä useammissa kaukaisissa paikoissa käy sitä sivistyneempi on, arkielämä on puuduttavaa ja sitä jaksaa vain siksi että kohta pääsee taas matkoille, ja niin edelleen
En rupea saarnaamaan kenellekään yksittäiselle ihmiselle mitä heidän pitäisi elämällään, rahoillaan ja hiilijalanjäljellään tehdä, mutta laajemmin ajateltuna meidän pitäisi toden totta opetella tällaisista asenteista pois. Eikä se edes tarkoita, ettei koskaan saisi matkustaa minnekään, mutta avara mieli, sivistys, elämänkokemus, kiinnostus muihin kulttuureihin, mielikuvitus, elämänilo jne. eivät ole matkailusta kiinni.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että maailmalla on miljardikaupalla ihmisiä, joilla on varaa ja intoa matkustaa, ja suositut kohteet eivät enää kestä tätä painetta. Hiilijalanjäljestä nyt puhumattakaan.
Tuon ekan kappaleen sävy tulee kyllä aivan sinun omista värikynistäsi...
Just joo.
Otteita ketjun kahdelta ensimmäiseltä sivulta:
"Minä olen näitä maanisia matkustajia. Miksikö? Koska minä pystyn. Elämäni on tyhjää, mutta minulla on aikaa ja rahaa matkustaa. Myönnän, että siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jotainhan kiinnostavaa elämässäni täytyy olla. Ei ystäviä, ei rakkautta, ei perhettä. Mutta ainakin on matkat.""Minulla on myös edelleen palo tutustua uusiin maihin, kulttuureihin ja ihmisiin. Siksi maailman ympäri matkustelu on minulle tärkeää. Vanhana, sitten kun en enää jaksa matkustaa, voin jäädä laakereillani lepäämään johonkin maahan, todennäköisesti Espanjaan. "Vierivä kivi ei sammaloidu"!"
"Elämä on kuin kirja.
He jotka eivät matkusta, lukevat aina samaa sivua.""Tämä maapallo on aika erikoinen ja monipuolinen paikka. Ihmiset, kulttuurit, tavat, ruoat ja ilmastotkin ovat erilaisia. Niihin on kiva tutustua ihan paikan päällä, siinä samalla saattaa vahingossa omakin maailma avartua."
"Ajattele nyt kuinka paljon hienoja paikkoja tämä pallo tarjoaa, kyllä minua harmittaisi rajata elämäni radalle koti-työ-kauppa-kesämökki."
"Itse pidän matkailusta, koska se on opettavaista ja mieltä avartavaa nähdä erilaisia paikkoja ja kulttuureita, sekä tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos oma matkailukokemus rajoittuu Helsingin reissuun ja Ruotsinlaivaan."
"Kannattaa ehkä kokeilla, saattaisi sinunkin mielesi avartua."
"Minulle matkustaminen on yksi elämän parhaita asioita. Matkustaminen ei ole pakenemista. Moni pakenee elämää tekemällä tasan samat ratkaisut kuin naapuri eli perhe, työ yms. Ei tarvitse ikinä kokeilla mitään erilaista = voi nukkua elämänsä läpi samoilla rutiineilla."
Enempää en jaksa ketjua käydä läpi, mutta ihan itse voit lukea monta sivua samanlaista.
Miten sen nyt voisi vielä kerran selvemmin sanoa, kuin jo sanoin. Ei hyvä ja mielekäs arki ja matkustelu mitenkään sulje toisiaan pois.
Nyt tarvitsisi määritelmää mitä tuo maaninen matkailu tarkoittaa? 2 matkaa vuodessa? Kolme, neljä, viisi.. enemmän?
Käyn pari kertaa vuodessa ulkomailla ja syinä pitäisin pääasiassa seuraavia:
- uudet kokemukset ja elämykset. Maailma on iso paikka ja on surullista miten paljon jää elämän aikana näkemättä. Nähtävyydet, kulttuurit, upea luonto, patikointi, erilainen ruoka.
- Lämpö. Olen lämmön ystävä ja Suomessa hyvin harvoin tulee oikeasti hyviä kesiä viime kesää lukuunottamatta.
- jotain mitä odottaa ja rentoutuminen. Työtä on mukava tehdä että on joku lyhyemmänkin tavoite tai haave mihin tarvitsee rahaa (matka) toimii motivoivana ja palkitsevalta. Sitten kun on lomalla on ihan erilaisessa mindsetissä kuin jos olisi Suomessa kotona 'lomalla'.
Nämä perustelut keksin. Toki pidän Suomesta ja mökkeilystä ym tekemisestä kotimaassa mutta ulkomailla käynti tuo erilaisia kokemuksia ja eksotiikkaa elämään Suomessa. Ruoka ja kokemukset ovat yhtiä pääsyitä miksi matkustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä ketjua. Vastauksista korostuu m.m. se, että ilman jatkuvaa matkailua elämä on köyhää ja tylsää, matkailu on ainoa asia joka oikeasti avartaa mieltä ja tuo elämänkokemusta, matkustamattomuus on sivistymättömyyttä, mitä useammissa kaukaisissa paikoissa käy sitä sivistyneempi on, arkielämä on puuduttavaa ja sitä jaksaa vain siksi että kohta pääsee taas matkoille, ja niin edelleen
En rupea saarnaamaan kenellekään yksittäiselle ihmiselle mitä heidän pitäisi elämällään, rahoillaan ja hiilijalanjäljellään tehdä, mutta laajemmin ajateltuna meidän pitäisi toden totta opetella tällaisista asenteista pois. Eikä se edes tarkoita, ettei koskaan saisi matkustaa minnekään, mutta avara mieli, sivistys, elämänkokemus, kiinnostus muihin kulttuureihin, mielikuvitus, elämänilo jne. eivät ole matkailusta kiinni.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että maailmalla on miljardikaupalla ihmisiä, joilla on varaa ja intoa matkustaa, ja suositut kohteet eivät enää kestä tätä painetta. Hiilijalanjäljestä nyt puhumattakaan.
Tuon ekan kappaleen sävy tulee kyllä aivan sinun omista värikynistäsi...
Just joo.
Otteita ketjun kahdelta ensimmäiseltä sivulta:
"Minä olen näitä maanisia matkustajia. Miksikö? Koska minä pystyn. Elämäni on tyhjää, mutta minulla on aikaa ja rahaa matkustaa. Myönnän, että siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jotainhan kiinnostavaa elämässäni täytyy olla. Ei ystäviä, ei rakkautta, ei perhettä. Mutta ainakin on matkat.""Minulla on myös edelleen palo tutustua uusiin maihin, kulttuureihin ja ihmisiin. Siksi maailman ympäri matkustelu on minulle tärkeää. Vanhana, sitten kun en enää jaksa matkustaa, voin jäädä laakereillani lepäämään johonkin maahan, todennäköisesti Espanjaan. "Vierivä kivi ei sammaloidu"!"
"Elämä on kuin kirja.
He jotka eivät matkusta, lukevat aina samaa sivua.""Tämä maapallo on aika erikoinen ja monipuolinen paikka. Ihmiset, kulttuurit, tavat, ruoat ja ilmastotkin ovat erilaisia. Niihin on kiva tutustua ihan paikan päällä, siinä samalla saattaa vahingossa omakin maailma avartua."
"Ajattele nyt kuinka paljon hienoja paikkoja tämä pallo tarjoaa, kyllä minua harmittaisi rajata elämäni radalle koti-työ-kauppa-kesämökki."
"Itse pidän matkailusta, koska se on opettavaista ja mieltä avartavaa nähdä erilaisia paikkoja ja kulttuureita, sekä tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos oma matkailukokemus rajoittuu Helsingin reissuun ja Ruotsinlaivaan."
"Kannattaa ehkä kokeilla, saattaisi sinunkin mielesi avartua."
"Minulle matkustaminen on yksi elämän parhaita asioita. Matkustaminen ei ole pakenemista. Moni pakenee elämää tekemällä tasan samat ratkaisut kuin naapuri eli perhe, työ yms. Ei tarvitse ikinä kokeilla mitään erilaista = voi nukkua elämänsä läpi samoilla rutiineilla."
Enempää en jaksa ketjua käydä läpi, mutta ihan itse voit lukea monta sivua samanlaista.
Okei, kaksi lainaamistasi seitsemästä viestistä vahvistavat argumenttisi. Nuo ensimmäiset. Seuraavat neljä eivät niinkään, ja tuon viimeisen olet ilmeisesti lukenut nurinpäin, siinä kun ollaan juuri eri mieltä kuin sinä.
Korjaus. Oikeastaan vain ensimmäinen lainaamasi sopii tuohon väitteeseesi. Hups.
En ihan totta jaksa vängätä, koska luit ilmeisesti viestini alunperinkin ihan eri tavalla kuin tarkoitin. Esimerkiksi viimeisessä lainauksessa oli vertaus, että matkustaminen on yksi elämän parhaita asioita vs. "elämänsä nukkuminen läpi samoilla rutiineilla". Toisessa tuotiin ilmi, että maailmanmatkailun tuomaa sivistystä (matkailu on "opettavaista ja mieltä avartavaa") ei voi ymmärtää, jos käy vain Helsingissä ja Ruotsinlaivalla, eli matkailullakin on hierarkia (mitä kauempana tutusta, sitä avartavampaa). Toisessa sanottiin suoraan, että ihmiset jotka eivät matkusta, lukevat elämän kirjasta aina pelkkää samaa sivua. Ja taas toisessa sanottiin, että on palo tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin, ja siksi täytyy matkustella "maailman ympäri".
Tarkoitukseni ei ole haukkua ihmisiä, jotka nauttivat matkustamisesta, vaan pelkästään huomauttaa, että meidän kannattaisi hyvän saan aikana oppia eroon näin rajoittavista asenteista. Kun miljardeittain ihmisiä alkaa ravata maailman ympäri rikastuttamassa elämäänsä ja oppimassa uusia asioita (koska elämän rikastuttaminen ja uuden oppiminen on tietysti kotipuolessa mahdotonta), maapallo ei sitä yksinkertaisesti kestä. Matkustakaa jos haluatte, mutta vähempikin riittäisi. Yhtälö ei ole enemmän matkailua = enemmän sivistystä, avarampaa maailmankuvaa, elämän rikkautta, potenssiin ääretön. Ihminen joka käy vaikkapa New Yorkissa tai Pariisissa joka viikonloppu ei luultavasti avarru mieleltään yhtään sen enemmän kuin joku, joka käy Pariisissa vain kerran elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tätä ketjua. Vastauksista korostuu m.m. se, että ilman jatkuvaa matkailua elämä on köyhää ja tylsää, matkailu on ainoa asia joka oikeasti avartaa mieltä ja tuo elämänkokemusta, matkustamattomuus on sivistymättömyyttä, mitä useammissa kaukaisissa paikoissa käy sitä sivistyneempi on, arkielämä on puuduttavaa ja sitä jaksaa vain siksi että kohta pääsee taas matkoille, ja niin edelleen
En rupea saarnaamaan kenellekään yksittäiselle ihmiselle mitä heidän pitäisi elämällään, rahoillaan ja hiilijalanjäljellään tehdä, mutta laajemmin ajateltuna meidän pitäisi toden totta opetella tällaisista asenteista pois. Eikä se edes tarkoita, ettei koskaan saisi matkustaa minnekään, mutta avara mieli, sivistys, elämänkokemus, kiinnostus muihin kulttuureihin, mielikuvitus, elämänilo jne. eivät ole matkailusta kiinni.
Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että maailmalla on miljardikaupalla ihmisiä, joilla on varaa ja intoa matkustaa, ja suositut kohteet eivät enää kestä tätä painetta. Hiilijalanjäljestä nyt puhumattakaan.
Tuon ekan kappaleen sävy tulee kyllä aivan sinun omista värikynistäsi...
Just joo.
Otteita ketjun kahdelta ensimmäiseltä sivulta:
"Minä olen näitä maanisia matkustajia. Miksikö? Koska minä pystyn. Elämäni on tyhjää, mutta minulla on aikaa ja rahaa matkustaa. Myönnän, että siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jotainhan kiinnostavaa elämässäni täytyy olla. Ei ystäviä, ei rakkautta, ei perhettä. Mutta ainakin on matkat.""Minulla on myös edelleen palo tutustua uusiin maihin, kulttuureihin ja ihmisiin. Siksi maailman ympäri matkustelu on minulle tärkeää. Vanhana, sitten kun en enää jaksa matkustaa, voin jäädä laakereillani lepäämään johonkin maahan, todennäköisesti Espanjaan. "Vierivä kivi ei sammaloidu"!"
"Elämä on kuin kirja.
He jotka eivät matkusta, lukevat aina samaa sivua.""Tämä maapallo on aika erikoinen ja monipuolinen paikka. Ihmiset, kulttuurit, tavat, ruoat ja ilmastotkin ovat erilaisia. Niihin on kiva tutustua ihan paikan päällä, siinä samalla saattaa vahingossa omakin maailma avartua."
"Ajattele nyt kuinka paljon hienoja paikkoja tämä pallo tarjoaa, kyllä minua harmittaisi rajata elämäni radalle koti-työ-kauppa-kesämökki."
"Itse pidän matkailusta, koska se on opettavaista ja mieltä avartavaa nähdä erilaisia paikkoja ja kulttuureita, sekä tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos oma matkailukokemus rajoittuu Helsingin reissuun ja Ruotsinlaivaan."
"Kannattaa ehkä kokeilla, saattaisi sinunkin mielesi avartua."
"Minulle matkustaminen on yksi elämän parhaita asioita. Matkustaminen ei ole pakenemista. Moni pakenee elämää tekemällä tasan samat ratkaisut kuin naapuri eli perhe, työ yms. Ei tarvitse ikinä kokeilla mitään erilaista = voi nukkua elämänsä läpi samoilla rutiineilla."
Enempää en jaksa ketjua käydä läpi, mutta ihan itse voit lukea monta sivua samanlaista.
Miten sen nyt voisi vielä kerran selvemmin sanoa, kuin jo sanoin. Ei hyvä ja mielekäs arki ja matkustelu mitenkään sulje toisiaan pois.
Ei tietenkään. Mutta hyvä ja mielekäs elämä ja matkustamattomuus tai vähemmän matkustaminen eivät myöskään sulje toisiaan pois, ja se olikin pointtini tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei matkusteta missään hikisissä ihmismassoissa, vaan mennään pienille saarille Kreikkaan aina kun mahdollista. Saa tuomita jos haluaa. Puoliso on lapsuutensa viettänyt väkivaltaisen perheen piikana ja kaikki lomat siivonnut milloin mitäkin mökkiä jossain peräkorvessa, koska se on ollut tunnekuolleen äidin tapa viettää lomat.
Vierailija kirjoitti:
Me ei matkusteta missään hikisissä ihmismassoissa, vaan mennään pienille saarille Kreikkaan aina kun mahdollista. Saa tuomita jos haluaa. Puoliso on lapsuutensa viettänyt väkivaltaisen perheen piikana ja kaikki lomat siivonnut milloin mitäkin mökkiä jossain peräkorvessa, koska se on ollut tunnekuolleen äidin tapa viettää lomat.
Kanattaa mennä myös terapiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on mukava tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Teen vain neljä tuntia töitä päivässä toimistolla, joten ehdin olemaan kotona riittävästi arkena.
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän matkailusta, koska se on opettavaista ja mieltä avartavaa nähdä erilaisia paikkoja ja kulttuureita, sekä tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos oma matkailukokemus rajoittuu Helsingin reissuun ja Ruotsinlaivaan.
En usko, että porukka esittelee niitä lomakuvia leveilläkseen (ikävää, jos koette sen noin), vaan jakaakseen oppimaansa ja kokemaansa tärkeiksi kokemiensa ihmisten kanssa. Surullista, jos jotkut ovat niin kapeakatseisia, että pitävät sitä vain leveilynä.
No, omapa on päätöksensä kullakin. Miettikää kuitenkin, että meillä jokaisella on vain se yksi elämä käytettävissänne, että haluatteko käyttää sen kotona istuen.
Myös kotimaan matkailua esim. autolla, junalla, bussilla, voin suositella lämpimästi. Suomenkin eri kolkista löytyy paljon nähtävää, mitä siellä omilla kotikulmilla ei välttämättä kohtaa. Plus tutustumista tänne reissaaviin turisteihin ja täällä asuviin ulkomailta muuttamisiin. Oppii vähän näkemään maailmaa laajemmassa skaalassa kuin niiden omien pienten ympyröidensä kautta.
Laitatko jotain esimerkkejä, mitä olet reissuillasi oppinut ja miten esim. kuvilla voit opettaa tätä muille somessa?
Totta on kuitenkin se, että ihminen, joka on oppivainen, voi oppia asioista ilman reissaamista tai omakohtaista kokemusta. Ei tarvitse matkustaa avaruuteen opiskellakseen tähtitiedettä tai avaruusteknologiaa.
Koska kukaan ei koskaan ole sanonut "Harmi että matkustin ja näin erilaisia asioita ja tapoja ja kulttuureja ja maisemia ja maistoin eksottiisia upeita ruokia.'
Ei kukaan. Koskaan.
Sen sijaan olen kuullut "harmi ettei nuorempana tullut matkusteltua"
Matkailu avartaa ja oppii myös itsestään uusia asioita. Turhaan pelkäät. Rohkeasti vaan reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan ei koskaan ole sanonut "Harmi että matkustin ja näin erilaisia asioita ja tapoja ja kulttuureja ja maisemia ja maistoin eksottiisia upeita ruokia.'
Ei kukaan. Koskaan.
Sen sijaan olen kuullut "harmi ettei nuorempana tullut matkusteltua"Matkailu avartaa ja oppii myös itsestään uusia asioita. Turhaan pelkäät. Rohkeasti vaan reissuun.
Pakko olla sen verran vastarannan kiiski, että mitä eletystä elämästä katuu kuolinvuoteellaan, on pitkälti asennekysymys. Fakta on se, ettei kukaan ehdi eikä pysty kokemaan elämässä kaikkea, mikä saattaisi olla kokemisen arvoista.
Joku ahdistuu kuolinvuoteella siitä, ettei käynyt koskaan muualla kuin Kanarialla - joku siitä, ettei käynyt edes siellä Kanarialla - ja joku siitä, että kävi melkein joka puolella, mutta ei Pekingissä, mikä olisi ollut juuri se puuttuva palanen mikä olisi tehnyt elämästä elämisen arvoista. Ja miksi pysähtyä katumaan tekemättömiä matkoja? Voi katua myös sitä, ettei hakenut Italian reissulta poikaystävää, eikä opiskellut Yhdysvalloissa, eikä mennyt koskaan töihin Uuteen-Seelantiin, eikä mennyt Lontooseen koskaan juuri joulun aikaan jolloin siellä on kauneinta, eikä pysähtynyt Tokion matkallaan ihastelemaan juuri tiettyä nähtävyyttä. Mihin sen rajan oikein vetää tässä katumisessa? Miten paljon täytyy matkustaa vuosittain, ettei vain tule joskus hätä ja ahdistus, ettei matkustanutkaan tarpeeksi kun oli vielä nuori?
Tämä jos mikä on minusta suorituskeskeistä elämää, mindfulnessin täydellinen vastakohta.
Tulin juuri Montenegrosta. Tapasin ystävällisiä ihmisiä,näin kauniita maisemia,vietin mukavaa aikaa läheisten kanssa ja haastoin itseäni patikoimalla huikeissa maisemissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan ei koskaan ole sanonut "Harmi että matkustin ja näin erilaisia asioita ja tapoja ja kulttuureja ja maisemia ja maistoin eksottiisia upeita ruokia.'
Ei kukaan. Koskaan.
Sen sijaan olen kuullut "harmi ettei nuorempana tullut matkusteltua"Matkailu avartaa ja oppii myös itsestään uusia asioita. Turhaan pelkäät. Rohkeasti vaan reissuun.
Pakko olla sen verran vastarannan kiiski, että mitä eletystä elämästä katuu kuolinvuoteellaan, on pitkälti asennekysymys. Fakta on se, ettei kukaan ehdi eikä pysty kokemaan elämässä kaikkea, mikä saattaisi olla kokemisen arvoista.
Joku ahdistuu kuolinvuoteella siitä, ettei käynyt koskaan muualla kuin Kanarialla - joku siitä, ettei käynyt edes siellä Kanarialla - ja joku siitä, että kävi melkein joka puolella, mutta ei Pekingissä, mikä olisi ollut juuri se puuttuva palanen mikä olisi tehnyt elämästä elämisen arvoista. Ja miksi pysähtyä katumaan tekemättömiä matkoja? Voi katua myös sitä, ettei hakenut Italian reissulta poikaystävää, eikä opiskellut Yhdysvalloissa, eikä mennyt koskaan töihin Uuteen-Seelantiin, eikä mennyt Lontooseen koskaan juuri joulun aikaan jolloin siellä on kauneinta, eikä pysähtynyt Tokion matkallaan ihastelemaan juuri tiettyä nähtävyyttä. Mihin sen rajan oikein vetää tässä katumisessa? Miten paljon täytyy matkustaa vuosittain, ettei vain tule joskus hätä ja ahdistus, ettei matkustanutkaan tarpeeksi kun oli vielä nuori?
Tämä jos mikä on minusta suorituskeskeistä elämää, mindfulnessin täydellinen vastakohta.
Mä kirjoitin tuon ekan. Itsehän olen pelkästään vastarannan kiiski. En käytä tai omaa ainuttakaan sometiliä, enkä juo ollenkaan alkoholia. Tykkään olla kotona ja käyn töissä, liikun ulkoillen esim.työmatkat. Elän hyvin yksinkertaista elämää.
Sitten tulee fiilis, että hitsi en ole koskaan käynyt vaikka Pariisissa. Haluan nähdä sen. Selvitän ja hankin tietoa, varaan lennot ja majoituksen. Sitä on kiva odottaa. Jaksaa paremmin kun on jotain mitä odottaa!
Siihen siis kannattaa vetää raja, tekee just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Oletko miettinyt miten paikalliset saisivat elannon jos turismia ei olisi? Kuka ostaisi hedelmät, kuka söisi ravintolassa, kenen lomatalossa kävisi siivoaja?
Köyhimmissä maissa tämä johtaisi esim prostituution lisääntymisern. Kyllä - paikallisetkin käyttävät näitä palveluja ja toisaalta tulisi lisää muuttoliikettä tyttöjen etsiessä apajia esim Euroopasta