Lue keskustelun säännöt.
Mikä maanisia ulkomailla matkailijoita oikein riivaa?
21.05.2019 |
Nythän tätä lentelyä ympäriinsä on alettu vasta yleisesti ihmetellä, itse olen ihmetellyt tätä ilmiötä parikymmentä vuotta.
Minä en ole lentänyt koskaan minnekään, enkä ole menettänyt muuta kuin vellovien hikisten ihmismassojen seassa käyskentelyn jossain toisessa maassa ja lentokentillä -eli en mitään.
Jotkut tuntuvat olevan matkailunarkkareita, ihan kuin se oisi luonnollinen elämäntapa, vaikka ei todellakaan ole.
Kommentit (186)
Minulle matkustaminen tullut äidinmaidossa. Jo 70-luvun lopulla ja kultaisella kasarilla pääsin vanhempieni kanssa matkustamaan. Silloin ei kyllä somea ollut.
Myöhemmin aloin reissata kavereiden kanssa ja sitten oman perheen kanssa. Nyt jälleen matkustan mieheni kanssa kahdestaan ja jälkikasvu tekee omia reissujaan.
Maailmassa on niin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa, vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikäs sinua, maanista vauvapalstailijaa, oikein vaivaa? Lääkkeet jääneet ottamatta?
Pakoon itseä voi mennä muttei loputtomiin. Se on: mitä se auttaisi ihmistä vaikka voittaisi omaksensa koko maailman mutta saisi sielullensa vahingon. Matkustamalla voi paeta. Voi leikkiä pinnallisesti avaraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on aidosti tyytyväinen omaan elämäntapaansa, ei ihmettele eikä päivittele muiden matkustamisia tai matkustamattomuuksia.
Höpö höpö. Kyllä trendien perässä läkähdyksissään säntäävät ihmiset ovat niin älyttömiä olentoja, että sitä päättömyyttä voi ihmetellä kuka tahansa, joka vain tarkkanäköinen on ja jolta vain aivot löytyy. Mielialasta ja elämäntilanteesta riippumatta.
Tämä maaninen matkustelu on ajan ikävin trendi kaikkien elollisten kannalta.
Sellainen ihminen tosiaan tuntuu pakenevan itseään ja elämäänsä.
Missään ei ole tyytyväinen. Kokee ikuista FOMO:a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just äskettäin äijä ilmoitti kuin suurenakin yllätyksenä varanneensa 12. yön välimeren risteilyn. Joopa joo. Vit uttaa jo etukäteen se että joutuu valkkaamaan ja pakkaamaan isot kasat vaatteita ja muuta kamaa. Matkaamaan hki-vantaan vit tumaiselle lentoasemalle ja istumaan pierunhajuisessa koneessa polvet suussa Maltalle asti että pääsee botskin kyytiin.
Siellä taas ei mitään tekemistä kun juoda ylihintaista alcoa ja syödä samaa tylsää ruokaa päivästä toiseen. Iltaisin voi istua jossain pianobaarissa pimputusta kuunnellen ja ylihintaista alcoa kitaten. Tuleepa ainakin vedettyä kunnon 3-4 tunnin kauneusunet iltapäivisin kun muutakaan tekemistä ei ole.
Botski pysähtelee siellä täällä satamassa missä kuumaa ja haisevaa, ähl yjä ja ne gejä joka puolella.
Eipä se äijäkään tuosta nauti vaikka muuta esittääkin mutta jossain vaiheessa purkaa pettymyksensä minuun, olen ilonpilaaja ja ties mitä. Lopuksi lennetään taas pierunhajuisella koneella takaisin mykkäkoulun vallitessa.
Vierailija kirjoitti:
Riita puoliksi hyvät palstailijat :)
On olemassa ryhmä, joka "leveilee" matkustamisellaan facessa ja muilla somepohjilla. Mitä eksoottisempi kohde, sitä parempi. Tämän ilmiön kieltäminen on tyhmyyttä.
Mutta suurin osa vapaa-ajan matkailijoista lienee aivan tavallisia ihmisiä, joista on kiva vain aika ajoin vaihtaa maisemaa. Syy ei aina ole niin syvällinen ja kultturelli vaan esim. ihan vain lämpö ja uudet virikkeet.
Itse kuulun maltillisiin matkailijoihin. Ei ole elämän itsetarkoitus odottaa jotain matkaa, mutta saatan käydä ja aina se avartaa, niin tylsältä fraasilta kuin se kuulostaakin.
Viime vuoden puolella olin Berliinissä pari viikkoa ja totesin moniakin minulle tuntemattomia yksityiskohtia: Eu:n alueella olevaa tupakkalakia ei oteta niin hirmu tosissaan kuin täällä. Keskustan liepeillä on korttelikapakoita, joissa poltetaan ihan surutta ja kukaan siitä ei marmata.
Koirat ovat vapaana omistajansa kanssa lenkillä ihan keskustassakin. Eikä kukaan siitä mitään pahastusta osoita jne.
Kylä jokaisen hyvä on vähän ulkoutua niistä ihan tavanomaisista ympyröistä. Vaikka kuinka lukisi kirjoja, niin ei se sama asia ole.
Toki jokainen tekee juuri niinkuin tykkää ja mihin raha riittää.
Berliinissä koirat ovat KOULUTETTUJA. Siis oikein koulutettuja.
Suomessa ei ole kuin rakkeja. Käytöksestä päätelllen. Ollaan sellaisia helvetin remmirähjiä ja vedetään kun pitää olla valjaat.
Siis ennen opetettiin koira kulkemaan kaulapannassa ja kun se on hanskassa, niin sitten vasta valjaat...mutta ehei, nykyaikana.
Valjaat vaan fifille ensin ja sitten mennään ja mammat vikisee perässä.
Kuvottavaa katsella tätä nykymenoa noiden suomalaisten rakkien olemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aihe.
Kuulun itse näihin "maanisiin matkailujoihin", tai ainakin olisin halunnut kuulua. Budjetti vaan ei ole antanut matkustaa ihan niin paljoa kuin olisin halunnut. Mutta joka vuosi on ollut pari kertaa vaan päästävä johonkin.
Olen tosi huolissani ilmaston tilasta ja viimeiset pari vuotta olen matkustanut vain junalla ja bussilla Euroopassa ja Venäjällä. Tosi hyviä matkoja on ollut.
Näin matkustamiseen menee enemmän aikaa, ja olen siinä ehtinyt pohtia myös matkustamista ihan yleensä. Että mikä sinne aina ajaa, miksen voi nauttia vapaasta kotona tai edes Suomessa?
Ainakin uudessa paikassa arki unohtuu helpommin, saa uutta perspektiiviä omaan elämään, oppii ja näkee. Usein osaa arvostaa omaa kotia sen jälkeen, mutta pian sitä jo suunnitteleekin uutta matkaa.
Monien ihmisten arki Suomessa on niin hirveää paahtamista, että vasta ulkomailla lomalla pystytään hetkeksi irtaantumaan siitä ja rentoutumaan. Pitää mennä äärimmäisyyksiin, rentoutumiseen ei riitä ja kirja ja riippumatto, vaan pitää matkustaa toiselle puolelle maapalloa. Vähän niinkuin että ottaisiko lasin viiniä vai pullon kossua, niin täyteen ääripäähän vaan.
Ja on siinä sitä muille näyttämistäkin mukana, ainakin suurimmalla osalla, myönsi tai ei. Kyllä mä itse voin myöntää, että olen halunnut (ja osittain vieläkin) olla sellainen cool matkustava tyyppi. Luulen kanssa että harvempi lähtisi matkoille, jos siitä ei kukaan saisi tietää.
Tämän vuoden lomat olen päättänyt olla Suomessa ja muutenkin yritän järjestää arkeni sellaiseksi, että ei tarvitsisi elää vain niille muutamille lomaviikoille.
Vierailija kirjoitti:
Matkailemisen syistä toinen on se, että pääsee pois kotoaan, jonka on tehnyt ikäväksi paikaksi olla. Toinen syy on se nautinto, jonka saa matkojensa esittelemisestä muille ihmisille - jos kuvia ja rusketusta ei saisi muutamalla klikkauksella näkyviin koko kaveripiirille ja työpaikalle, turismin määrä romahtaisi.
Kyllä monet kuule matkustelevat ihan uusien elämysten ja ympäristönvaihdoksen tuoman virkistyksen takia eikä minkään rusketuksen.. Vai oletko kuullut että joku vaikka matkustaisi Lontooseen hankkiakseen rusketuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekologinen elämäntapa on hieno juttu, mutta valitettavasti jo yksi lento ulkomaille syö todella paljon muita hyviä aikeita. Vaikka matkustelija kierrättää ja ostaa harkiten, ulkomaiden lentomatkailun myötä hyvät elämäntavat ovat saasteiden puolesta vähintäänkin plus miinus nolla. Pahimmillaan saastutat matkailullasi paljon enemmän kuin mitä saastuttaisit muuten törsäävällä elämäntyylillä.
Tietysti hyvä että kuitenkin yrittää muuten elää ekologisesti, kannattaa aina tehdä se mitä pystyy. Mutta mainitsen tämän vain silti, että ei ekologisilla elämäntavoilla kauheasti voi rintaansa rummuttaa ja hiilineutraalia omaatuntoa ostaa, jos kuitenkin lentää peräti useamman kerran vuodessa.
Uskon, että jossain vaiheessa lentämisestä tulee taas harvojen (rikkaiden) huvia, ainakin kunnes kehitetään ympäristöystävällisemmät lentokoneet. Hiilineutraali lentomatkailu olisi tietysti mahtava juttu (vaikka on laajamittaisesta turismista toki muitakin haittoja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkailemisen syistä toinen on se, että pääsee pois kotoaan, jonka on tehnyt ikäväksi paikaksi olla. Toinen syy on se nautinto, jonka saa matkojensa esittelemisestä muille ihmisille - jos kuvia ja rusketusta ei saisi muutamalla klikkauksella näkyviin koko kaveripiirille ja työpaikalle, turismin määrä romahtaisi.
Kyllä monet kuule matkustelevat ihan uusien elämysten ja ympäristönvaihdoksen tuoman virkistyksen takia eikä minkään rusketuksen.. Vai oletko kuullut että joku vaikka matkustaisi Lontooseen hankkiakseen rusketuksen?
Tai Skotlantiin ja Pohjois-Norjaan? Nämä on mun ykkössuosikkipaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vain, miksi käy niin tunteisiin kun kysytään, onko jatkuva matkailu paras mahdollinen harrastus? Harva on edes sanomassa, että älä ikinä matkusta mihinkään. Olisiko mahdoton uhraus matkustaa vähemmän? Miten olisi vaikka yksi pidempi ulkomaanmatka vuodessa (kauemmin aikaa paikan päällä) neljän lyhyen sijaan? Tällaisia kysymyksiä pohdin. Siitä nyt ei pääse mihinkään, että lentomatkailu on yksi kaikista saastuttavimmista teoista, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä. Miksi tätä kieltämään?
Minusta on mennyt ihan naurettavaksi tämä lentomatkustamisesta syyllistäminen.
Samaan aikaan ihmisia painostetaan hankkimaan lisää lapsia. Todellisuudessa lapsen hankkiminen varsinkin länsimaahan on yksi pahimmista ilmastontuhoajista ja monta kertaa tuhoavampaa kuin useat lennot. Ihminen, jolla ei ole lapsia, saa matkustaa monta kertaa vuodessa kaukolentoja ennen kuin hänen aiheuttamansa ympäristötuho on samalla tasolla sellaisen länsimaisen henkilön kanssa, jolla on lapsi.
Silti harvoin näkee ihmettelyä, että miksi jokuu hankkii useamman lapsen. Naurettavin tapaus oli useamman lapsen isä, joka kertoi lopettaneensa matkustelun ja syyllisti matkustavia, mutta ei itse ollut mihinkään syyllinen, vaikka hän oli hankkinut useamman lapsen ja aiheuttaminen pelkästään sillä vaikka mitä ympäristöpäästöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei matkusteta missään hikisissä ihmismassoissa, vaan mennään pienille saarille Kreikkaan aina kun mahdollista. Saa tuomita jos haluaa. Puoliso on lapsuutensa viettänyt väkivaltaisen perheen piikana ja kaikki lomat siivonnut milloin mitäkin mökkiä jossain peräkorvessa, koska se on ollut tunnekuolleen äidin tapa viettää lomat.
Kanattaa mennä myös terapiaan
Luuletko tosiaan että ei ole jo käynyt vuosikausia? Ja nyt ne pitää jo aivan itse maksaa, Kela ei auta koska on työkykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei matkusteta missään hikisissä ihmismassoissa, vaan mennään pienille saarille Kreikkaan aina kun mahdollista. Saa tuomita jos haluaa. Puoliso on lapsuutensa viettänyt väkivaltaisen perheen piikana ja kaikki lomat siivonnut milloin mitäkin mökkiä jossain peräkorvessa, koska se on ollut tunnekuolleen äidin tapa viettää lomat.
Kanattaa mennä myös terapiaan
Luuletko tosiaan että ei ole jo käynyt vuosikausia? Ja nyt ne pitää jo aivan itse maksaa, Kela ei auta koska on työkykyinen.
kiitos vastauksestasi.
Hyvä, että käy siellä. Ja onneksi rahaa jää myös niihin matkoihin. Kreikka on kyllä mukava matkakohde.
Matkustelu = pe rseestä kirjoitti:
Just äskettäin äijä ilmoitti kuin suurenakin yllätyksenä varanneensa 12. yön välimeren risteilyn. Joopa joo. Vit uttaa jo etukäteen se että joutuu valkkaamaan ja pakkaamaan isot kasat vaatteita ja muuta kamaa. Matkaamaan hki-vantaan vit tumaiselle lentoasemalle ja istumaan pierunhajuisessa koneessa polvet suussa Maltalle asti että pääsee botskin kyytiin.
Siellä taas ei mitään tekemistä kun juoda ylihintaista alcoa ja syödä samaa tylsää ruokaa päivästä toiseen. Iltaisin voi istua jossain pianobaarissa pimputusta kuunnellen ja ylihintaista alcoa kitaten. Tuleepa ainakin vedettyä kunnon 3-4 tunnin kauneusunet iltapäivisin kun muutakaan tekemistä ei ole.
Botski pysähtelee siellä täällä satamassa missä kuumaa ja haisevaa, ähl yjä ja ne gejä joka puolella.
Eipä se äijäkään tuosta nauti vaikka muuta esittääkin mutta jossain vaiheessa purkaa pettymyksensä minuun, olen ilonpilaaja ja ties mitä. Lopuksi lennetään taas pierunhajuisella koneella takaisin mykkäkoulun vallitessa.
No kuka nyt millekään risteilylle lähtisi😂
Mulle riittää 90 minuuttia Tallinnaan. Se meno laivalla...
Käyn töissä, on mukavia harrastuksia ja mukava perhe.Mutta tykkään matkailla, en pakene mitään ,enkä ole ahdistunut vaan iloinen ihminen. Me ei matkailla missään tyypillisissä turistirysissä vaan omatoimimatkoilla ympäri maailmaa viidakosta aavikoille. Se on vaan niin avartaa nähdä muutakin kuin samat nurkat vuodesta toiseen.Ja en ole rikas vaan elän muuten vaatimattomasti tuhlailematta ja käytän rahani matkailuun.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kuin kirja.
He jotka eivät matkusta, lukevat aina samaa sivua.
Onpas hyvä kommentti!
En tiedä onko siteerattu keksinyt ajatuksen itse vai lainannut joltakin toiselta, mutta 110% asiaa se joka tapauksessa on.
.
Matkustan keskimäärin 2 kertaa vuodessa ulkomaille, koska minulla ei ole kuin kaksi lomaa: kesäloma ja talviloma.
Joskus sumplin kesäloman pätkiksi niin, että pääsen Suomen rajojen ulkopuolelle jopa 3 kertaa vuodessa...
:
En ole maaninen, mutta mieluusti pidän seuraavan matkan suunnittelun takaraivossa heti edellisen päätyttyä.
Kyse ei ole mistään näyttämisestä, vaan siitä, että minusta on hyvä avartaa maailmankuvaansa, maistaa, haistaa, koea ja nähdä UUTTA, ja jokainen tekee mitä tahtoo.
En tuomitse ihmistä, joka ei matkusta mihinkään, mutta olen kyllä sitä mieltä, että sellainen elämä on kuin samaa sivua lukisi.
Kiertelin työikäisenä kiinnostavissa kohteissa eripuolilla maailmaa. Odotin eläkkeellepääsyä ja vapautta tutustua palloon, jolle olen ”pudonnut”. Laadin listan kiinnostavista matkakohteista rasittavimmista helpoimpiin eli voimien mukaan koluttavaksi.
Olen nyt tuo vapaa eläkeläinen. Valitettavasti matkustaminen tuntuu työläältä, kotiolo voittaa aina hotellit, lähipiiri, ystävät ja harrastukset nähtävyydet ja uudet tuttavuudet.
Eli arkeni koen monin verroin reissaamista antoisammaksi. Samalla, kun säästän itseäni, säästän myös ympäristöä ym.
Olen 53 vuotias. Ennen lentoliput oli tosi kalliita. Ei ollut nettiä josta olisi kuullut maailman asioista.
Kotona oli junttimeininki, eikä maailmalle lähtöä tuettu. Päinvastoin vanhemmat olisi halunneet että jään heidän lähelleen. Henkisesti köyhä ilmapiiri ei antanut työkaluja selviämiseen, vaan monenlaista harmia riitti.
Nyt sitten yritän paikkailla vaillejäämisen kokemusta odottamalla lomaa. Luen aina kohteesta ja Euroopan historia on hallussa.
Surumielisyys ei jätä, mutta jos hetkeksi helpottaa, aion matkustaa kun vielä voi.