Miehen exä väittää että meidän pitäisi ottaa myös bonuslapset mukaan ulkomaanmatkalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla paljon näitä mammoja jotka ovat joutuneet miehensä bonuslapsien uhreiksi. On kamalaa että miehellä voi olla yhtä tärkeitä lapsia aiemmista suhteista? Miksi yritätte aina lytätä bonuslapset

Liittyykö tämä jotenkin siihen miehen exään?

Bonuslapsethan on jatkuva, konkreettinen muistutus siitä, että mies on joskus rakastanut jotain toista naista niin paljon, että on halunnut luopua vapaudestaan ja perustaa perheen tämän kanssa. Vaatii naiselta kovaa itsetuntoa pärjätä tämän tunteen kanssa, ja sitä harvalla bonusäidillä tuntuu olevan. Jännä sinänsä, että ne kaikkein epävarmimmat naiset päätyvät suhteisiin, jotka oikeasti sopisivat vain vahvimmile.

Veikkaan, että useammin se on se lasten äiti joka on hankala.

Hankala sillä lailla, että toivoo lasten isän kohtelevan lapsiaan tasapuolisesti?

Ei, vaan hankala ihan kaikilla tavoin. Ei ymmärrä, että enää sitä perhettä ei ole. Kuvittelee, että voi sählätä mielensä mukaan, pompottaa (varmaan syy siihen eroonkin) ja kaiken piståå siihen piikkiin että lapsen parasta tässä ajatellaan.

Miksi mies hankkii uusia lapsia, ellei pysty aiemmille kustantamaan samaa elintasoa kuin uusille? Älkää nyksät langetko edelliset lapset hylkäävän miehen pauloihin. Oman lapsenne saa saman kohtelun, kun taas tulee vaihdon aika.

Miten kaikki täällä ajattelee vain mitä minä haluan? Miksi on tehty lapsia jos ei ajatella 1 priona heitä ja haluta olla heidän kanssaan. Meillä ainakin lapset rakastavat kaikkia reissuja ja itsekin tykkään nähdä lasten ilon reissuilla ja nautin heidän seurastaan. Ydinperheenä reissasimme kerran vuodessa. Nyt eron jälkeen ei itsellä ole enää ollut rahaa omiin eikä lasten matkoihin. Kerran sain sumplittua ja, säästettyä edullisen talvilomaviikon Levillä. Ex taas reissannut jo kahdesti ulkomailla vain uuden tyttöystävänsä kanssa. Pahalta tuntuu lasten puolesta etteivät enää odotetuille reissuille yhtäkkiä eron myötä joka ei ollut heidän vikansa pääse. Olen yrittänyt sanoa exälle ett pitäisivät välivuoden ja säästäisivät niin että voisivat joskus ottaa lapset mukaan. Minäkin voisin osan matkasta avittaa mutta, en kyllä puolia koska yhden palkansaajan taloudessa tulot eivät tosiaan riitä reissuihin joihin mielelläni itsekin joskus lasten kanssa lähtisin. Saa nähdä nyt kun exällä vauva, että jatkuuko sama meno... Kiva kun meidän lapset jo mm fb ja ig ja näkevät kaikki isän reissupostaukset eivätkä nuo reissut tietenkään muutenkaan salassa pysy. Eniten silti mietityttää miten tämä on isälle täysin ok eikä lasten tiedusteluista pääsivätkö he vielä joskus mukaan matkalle korviansa lotkauteta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla paljon näitä mammoja jotka ovat joutuneet miehensä bonuslapsien uhreiksi. On kamalaa että miehellä voi olla yhtä tärkeitä lapsia aiemmista suhteista? Miksi yritätte aina lytätä bonuslapset

Liittyykö tämä jotenkin siihen miehen exään?

Bonuslapsethan on jatkuva, konkreettinen muistutus siitä, että mies on joskus rakastanut jotain toista naista niin paljon, että on halunnut luopua vapaudestaan ja perustaa perheen tämän kanssa. Vaatii naiselta kovaa itsetuntoa pärjätä tämän tunteen kanssa, ja sitä harvalla bonusäidillä tuntuu olevan. Jännä sinänsä, että ne kaikkein epävarmimmat naiset päätyvät suhteisiin, jotka oikeasti sopisivat vain vahvimmile.

Veikkaan, että useammin se on se lasten äiti joka on hankala.

Hankala sillä lailla, että toivoo lasten isän kohtelevan lapsiaan tasapuolisesti?

Ei, vaan hankala ihan kaikilla tavoin. Ei ymmärrä, että enää sitä perhettä ei ole. Kuvittelee, että voi sählätä mielensä mukaan, pompottaa (varmaan syy siihen eroonkin) ja kaiken piståå siihen piikkiin että lapsen parasta tässä ajatellaan.

Miksi mies hankkii uusia lapsia, ellei pysty aiemmille kustantamaan samaa elintasoa kuin uusille? Älkää nyksät langetko edelliset lapset hylkäävän miehen pauloihin. Oman lapsenne saa saman kohtelun, kun taas tulee vaihdon aika.

Ja taas kummallinen olettamus, että vain miehen tuloilla olisi merkitystä. Nykypäivänä on täysin mahdollista, että uusperheessä korkeampi elintaso on naisen ansiota eikä suinkaan miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo tälläinen vanha täti, mutta tuo kuulostaa kamalalta, että miehen lapset ovat jotain bonuslapsia. Yhtä perhettä kaikki ja jos lomalle lähdetään, niin sitten koko perhe mukaan eikä vain osa lapsista. Se on eri asia, jos vain aikuiset lähtevät.

Kamala isä, jos ei halua, että myös hänen lapset tulee mukaan. Ja selkärangaton, jos antaa nykyisen rouvan päättää. Kyllä taas kannatti tuollaisen kanssa lisääntyä, eikö niin?

Sulla on ilmeisesti se käsitys, että tässä mies maksaa koko lystin? Entäpä, jos ei maksakaan? Jos ap maksaakin vaikka suurimman osan? Tai koko reissun? Jos oikein ymmärsin, miehellä ei olisi edes varaa maksaa näitä muita lapsiaan mukaan. Siinä ei miehen halut paljoa paina, jos hänellä ei ole varaa maksaa lapsiaan mukaan eikä lasten äidilläkään ole. 

Mä ymmärrän, että vanhemman pitää kohdella kaikkia lapsiaan tasapuolisesti. Meillä esimerkiksi mies maksaa lastensa harrastuksista 300 €/v jokaisesta kolmesta lapsestaan. On siis tasapuolista. Jokainen saa isältään täsmälleen  yhtä paljon rahaa harrastuskuluihin. Kuitenkin meidän yhteisellä lapsella on huomattavasti kalliimpia harrastuksia kuin miehen kahdella muulla lapsella. Miksi? Siksi, että minä maksan suurimman osan lapseni harrastuksista ja yhden harrastuksen rahoittaa mun vanhempani, mutta miehen exä taas ei maksa omien lastensa harrastuksista kuin alle puolet.

Kulut menee elatuskyvyn mukaan, ei 50-50.

Ja siis tuo mun Levin matka oli lasten kanssa. Suunnittelin ja säästin. Lapset odotti reissua kovin ja meillä oli tosi kivaa.

En ole eronnut tai eroamassa miehestäni, mutta aloituksen miehenä olisin pyytänyt eksää olemaan kertomatta lapsille. Eikö uusperheissä keskiössä ole nimenomaan uuden parin parisuhteen vaaliminen? Onhan niin moni asia siitä kiinni, koko perheen hyvinvointi ja ilmapiiri rakentuu sen ympärille että tämä liitto pysyy kasassa. Lähtötilanne taas on normaalia hankalampi, heti on lapsia, jotka ei ole ihan omia tai välttämättä tykkää uusista aikuisista ja nämä mukulat pitää silti laittaa kaiken edelle. Ymmärrän, että parisuhteeseen keskitytään kun lapset eivät ole paikalla - niillä "lapsivapailla" viikoilla. Ja yhteinen ulkomaanmatka kuulostaa todella ihanalta, vauva on tietenkin otettava mukaan muttei sillälailla "häiritse" niinkuin jos ottaisi koko lauman mukaan.

Mielestäni lapsille ei olisi tarvinnut kertoa ollenkaan mistä jäävät paitsi. Tarvitseeko niiden kaikkia aikuisten asioita tietää? Ei. Voittehan pitää perheloman vaikka saman tien putkeen "lapsellisella" viikolla. Ei mekään oteta miehen kanssa lapsia aina joka paikkaan vaikka ovat yhteisiä ja se tekee välillä ihan hyvää. Ehkä siksi rakastetaan toisiamme vuodesta toiseen ja onhan se lastenkin etu.

Mitäs sitten, jos äidilläkin on lisää lapsia uuden miehen kanssa? Saako vanhemmat lapset lähteä isän mukaan matkalle, kun silloinhan äidin perheen kaikki lapset eivät matkusta. Ja kaikkien pitää päästä. Ei näissä asioissa (uusperheissä) useimmiten voi mitenkän olla täysin tasapuolinen. Eikä tarvitsekaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Miten sinä näet tasapuolisuuden, kun

- miehen lapsilla on iphonex:t, macbookprot, makia-hilfiger-gant- vaatteet — mutta eivät matkustele, koska rahat eivät riitä siihen enää

- minun lapseni matkustelevat 2-3 kertaa vuodessa — mutta kännyt on ihan parin sada luokkaa yms —- koska matkustelu vie rahat.

Minä näen tasapuolisuuden niin, että perheessä jaetaan yhteiset arvot siitä, miten rahaa käytetään, ja sitä sitten käytetään samalla tavoin. Toisin sanoen esimerkkisi perheessä panostettaisiin kaikkien lasten osalta joko tavaraan tai matkusteluun. En lähtisi perustamaan perhettä sellaisen miehen kanssa, joka käyttäisi rahaa ihan eri tavoin kuin minä itse.

Itse käyttäisin myös rahaa mieluummin matkusteluun ja elämyksiin kuin merkkivaatteisiin, ja tällä(kin) perusteella olen valinnut myös kumppanini. 

Toistan vielä, että jokainen tekee ihan omat valintansa omien arvojensa mukaisesti - siihen on täysi oikeus - mutta minä en henkilökohtaisesti voi käsittää, että joku näkee mahdollisena tai järkevänä perheen, jonka sisällä on aivan erilaisia arvoja ja käytänteitä eri ihmisille, ja että lapset on jaoteltu joihinkin eri kategorioihin. On vaikeaa uskoa, ettei tällainen vaikuttaisi lapsiinkin jollakin tavoin negatiivisesti.

Missä perheessä? Uusperheissä kun lapsilla on myös se toinen vanhempi ja tämän suku. Lapsen äitihän voi käyttää rahaa ihan eri tavalla kuin lapsen isä uuden vaimonsa kanssa. Vaikka miten sinä ja mies käyttäisitte mieluiten rahaa matkusteluun, miehen lapsen äiti taas saattaa käyttää rahaa mieluummin kaikkeen merkkitavaraan. Silloin miehen lapsi saa sekä matkat (teiltä) että merkkitavarat (äidiltään), mutta teidän yhteiset lapsenne vain matkat (teiltä). Uusperheissä ongelmana usein onkin, että vaikka uusperheen sisällä elettäisiin tavalla A, lapsi voi toisen vanhempansa luona elääkin tavalla B. 

Jokainen tilanne on tottakai punnittava erikseen, ja kun lapset ovat riittävän isoja, heidän kanssaan voi jo keskustella siitä, minkä juuri he kokevat tasapuolisena ja reiluna. Tilanteet voivat vaihdella tämän takia paljonkin, enkä jaksa lähteä pohtimaan, millaisella filosofisella esseellä saisi summattua kaikki mahdolliset maailman tilanteet johonkin kategoriseen sääntöön.

Lähtökohtaisesti tarkoitan kuitenkin perheellä nimenomaan suppeaa perhettä, eli tässäkin ketjussa kuvattua uusperhettä. Se on se perheyksikkö, jonka sisällä lapset lähtökohtaisesti punnitsevat saamaansa kohtelua. Tämän kohtelun on siksi minusta oltava reilua ja samanlaista kaikille lapsille. Minusta tämän kohtelun tasapuolisuudesta voi tinkiä vain sillä perusteella, että lapset saavat toisissa perheissään jotakin niin eri tyyppistä, että heidän kanssaan voi sitten käydä keskustelua siitä, minkä he kokevat reiluksi suhteessa siihen - ja että lapset tosiaan sitten kaikki itse allekirjoittavat tämän kohtelun reiluuden.

Lasten kokemuksestahan tässä on ensisijaisesti kyse; kokemus tasavertaisesti rakastetuksi tulemisesta on tässä lopulta ainoa totuus.

Koetko asian niin, että jos perheen yhdellä lapsella on hyvin varakas toinen vanhempi, uusperheessä tälle lapselle voidaan antaa merkittävästi vähemmän kuin muille lapsille? Ja tämän pitäisi olla lapsen mielestä tasapuolista? 

Kyllä pyrin, että eletään köyhimmän mukaan. Mutta perintö menee niille ketkä ovat perillisiä. Miehen perintö menee lapsilleen ja meidän yhteiselle lapselle ja minun perintö menee lapselleni.

Siinä tulee olemaan epäsuhtaa, koska minä olen järjestellyt finannsejani jo alle 20 vuotiaana ja nämä toisen 40 vuotiaat eivt vieläkään. Miehen exä on ilkeä ja puhunut pahaa minusta lapsille, joten lapset vierastavat. Olen heille parhaani mukaan mukava, mutta kun minusta on tehty joku mörkö, en voi ottaa muuta roolia kun sen minkä antavat minulle.  Tämä näkyy sitten jossakin vaiheessa. En jätä heille perintöä. Se ei nyt tunnu, mutta tuntuu sutten kun minusta on aika jättänyt. Kannattaisi miettiä miten aikuisena toimii... lasten hyvinvointihan olisi se ensisijainen tavoite ja se saavutetaan myös sillä, että kaikki aikuiset tulee toimeen eikä ketään sorsita...

Vierailija kirjoitti:

Oishan toi nyt aivan järjetöntä, jos uuden perheen kanssa ei saisi tehdä mitään, ilman että ex-puolison kanssa tehdyt kersat raahataan mukana?!?! Se nyt vaan on niin, että erossa se vanha perhe hajoaa, vaikka kuinka uskotellaan, että ne kersat ei ole kaikki samassa asemassa. Uusi avioliitto muodostaan uuden ydinperheen ja sorry vaan, ne siellä osan ajasta käyvät lapset eivät siihen yksikköön kuulu.

Väärin väärin. Ydinperheessä ei lapsia edellisistä liitoista ollenkaan yhtään missään elämässä ja asumassa. Kyse on uusperheestä. Tottakai lapset kuuluvat samaan yksikköön isänsä sekä äitinsä kanssa. Jos toinen vanhempi hylkää kokonaan niin ainoastaan silloin ei kuulu. Tutkimuksen mukaan avioerolapset laskevat perheenjäseniksi edelleen biologiset vanhempansa. Näiden uudet puolisot on jossain ulkokehällä. Puolisisarus saattaa kuulua lapsen perheeseen. Lemmikki kuuluu ilman muuta perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, me reissataan aina mun lasten kanssa ja miehen poika ei tule koskaan mukaan. Nauttikaa lomasta!

No mutta sullahan se on oikea asenne! Voitko tatuoida otsaasi: ” minä ja mun lapset mukana ja miehen poika ulkona”!

Jep, miehen ex ei ole antanut lupaa passin hankintaan. Minkäs teet. Tässä tapauksessa ihan lottovoitto, en pidä koko omituisesta lapsesta😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo tälläinen vanha täti, mutta tuo kuulostaa kamalalta, että miehen lapset ovat jotain bonuslapsia. Yhtä perhettä kaikki ja jos lomalle lähdetään, niin sitten koko perhe mukaan eikä vain osa lapsista. Se on eri asia, jos vain aikuiset lähtevät.

Kamala isä, jos ei halua, että myös hänen lapset tulee mukaan. Ja selkärangaton, jos antaa nykyisen rouvan päättää. Kyllä taas kannatti tuollaisen kanssa lisääntyä, eikö niin?

Sulla on ilmeisesti se käsitys, että tässä mies maksaa koko lystin? Entäpä, jos ei maksakaan? Jos ap maksaakin vaikka suurimman osan? Tai koko reissun? Jos oikein ymmärsin, miehellä ei olisi edes varaa maksaa näitä muita lapsiaan mukaan. Siinä ei miehen halut paljoa paina, jos hänellä ei ole varaa maksaa lapsiaan mukaan eikä lasten äidilläkään ole. 

Mä ymmärrän, että vanhemman pitää kohdella kaikkia lapsiaan tasapuolisesti. Meillä esimerkiksi mies maksaa lastensa harrastuksista 300 €/v jokaisesta kolmesta lapsestaan. On siis tasapuolista. Jokainen saa isältään täsmälleen  yhtä paljon rahaa harrastuskuluihin. Kuitenkin meidän yhteisellä lapsella on huomattavasti kalliimpia harrastuksia kuin miehen kahdella muulla lapsella. Miksi? Siksi, että minä maksan suurimman osan lapseni harrastuksista ja yhden harrastuksen rahoittaa mun vanhempani, mutta miehen exä taas ei maksa omien lastensa harrastuksista kuin alle puolet.

Kulut menee elatuskyvyn mukaan, ei 50-50.

Nimenomaan juuri noin ja lapsen vanhempien elatuskyvyn eikä näiden puolisoiden elatuskyvyn mukaan. Sen vuoksi miehen exä maksaa lastensa harrastuksista huomattavasti vähemmän kuin mies. Minä taas maksan meidän yhteisen lapsen harrastuksista huomattavasti enemmän kuin mies. Mutta ei mies ja hänen exänsä voi päättää, että heidän lastensa pitäisi voida harrastaa jotain sellaista, mihin heillä ei ole yksinkertaisesti varaa. Eivätkä he voi myöskään päättää, että minä en saisi maksaa omalle lapselleni just sellaista harrastusta kuin haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Miten sinä näet tasapuolisuuden, kun

- miehen lapsilla on iphonex:t, macbookprot, makia-hilfiger-gant- vaatteet — mutta eivät matkustele, koska rahat eivät riitä siihen enää

- minun lapseni matkustelevat 2-3 kertaa vuodessa — mutta kännyt on ihan parin sada luokkaa yms —- koska matkustelu vie rahat.

Minä näen tasapuolisuuden niin, että perheessä jaetaan yhteiset arvot siitä, miten rahaa käytetään, ja sitä sitten käytetään samalla tavoin. Toisin sanoen esimerkkisi perheessä panostettaisiin kaikkien lasten osalta joko tavaraan tai matkusteluun. En lähtisi perustamaan perhettä sellaisen miehen kanssa, joka käyttäisi rahaa ihan eri tavoin kuin minä itse.

Itse käyttäisin myös rahaa mieluummin matkusteluun ja elämyksiin kuin merkkivaatteisiin, ja tällä(kin) perusteella olen valinnut myös kumppanini. 

Toistan vielä, että jokainen tekee ihan omat valintansa omien arvojensa mukaisesti - siihen on täysi oikeus - mutta minä en henkilökohtaisesti voi käsittää, että joku näkee mahdollisena tai järkevänä perheen, jonka sisällä on aivan erilaisia arvoja ja käytänteitä eri ihmisille, ja että lapset on jaoteltu joihinkin eri kategorioihin. On vaikeaa uskoa, ettei tällainen vaikuttaisi lapsiinkin jollakin tavoin negatiivisesti.

Missä perheessä? Uusperheissä kun lapsilla on myös se toinen vanhempi ja tämän suku. Lapsen äitihän voi käyttää rahaa ihan eri tavalla kuin lapsen isä uuden vaimonsa kanssa. Vaikka miten sinä ja mies käyttäisitte mieluiten rahaa matkusteluun, miehen lapsen äiti taas saattaa käyttää rahaa mieluummin kaikkeen merkkitavaraan. Silloin miehen lapsi saa sekä matkat (teiltä) että merkkitavarat (äidiltään), mutta teidän yhteiset lapsenne vain matkat (teiltä). Uusperheissä ongelmana usein onkin, että vaikka uusperheen sisällä elettäisiin tavalla A, lapsi voi toisen vanhempansa luona elääkin tavalla B. 

Jokainen tilanne on tottakai punnittava erikseen, ja kun lapset ovat riittävän isoja, heidän kanssaan voi jo keskustella siitä, minkä juuri he kokevat tasapuolisena ja reiluna. Tilanteet voivat vaihdella tämän takia paljonkin, enkä jaksa lähteä pohtimaan, millaisella filosofisella esseellä saisi summattua kaikki mahdolliset maailman tilanteet johonkin kategoriseen sääntöön.

Lähtökohtaisesti tarkoitan kuitenkin perheellä nimenomaan suppeaa perhettä, eli tässäkin ketjussa kuvattua uusperhettä. Se on se perheyksikkö, jonka sisällä lapset lähtökohtaisesti punnitsevat saamaansa kohtelua. Tämän kohtelun on siksi minusta oltava reilua ja samanlaista kaikille lapsille. Minusta tämän kohtelun tasapuolisuudesta voi tinkiä vain sillä perusteella, että lapset saavat toisissa perheissään jotakin niin eri tyyppistä, että heidän kanssaan voi sitten käydä keskustelua siitä, minkä he kokevat reiluksi suhteessa siihen - ja että lapset tosiaan sitten kaikki itse allekirjoittavat tämän kohtelun reiluuden.

Lasten kokemuksestahan tässä on ensisijaisesti kyse; kokemus tasavertaisesti rakastetuksi tulemisesta on tässä lopulta ainoa totuus.

Koetko asian niin, että jos perheen yhdellä lapsella on hyvin varakas toinen vanhempi, uusperheessä tälle lapselle voidaan antaa merkittävästi vähemmän kuin muille lapsille? Ja tämän pitäisi olla lapsen mielestä tasapuolista? 

Kyllä pyrin, että eletään köyhimmän mukaan. Mutta perintö menee niille ketkä ovat perillisiä. Miehen perintö menee lapsilleen ja meidän yhteiselle lapselle ja minun perintö menee lapselleni.

Siinä tulee olemaan epäsuhtaa, koska minä olen järjestellyt finannsejani jo alle 20 vuotiaana ja nämä toisen 40 vuotiaat eivt vieläkään. Miehen exä on ilkeä ja puhunut pahaa minusta lapsille, joten lapset vierastavat. Olen heille parhaani mukaan mukava, mutta kun minusta on tehty joku mörkö, en voi ottaa muuta roolia kun sen minkä antavat minulle.  Tämä näkyy sitten jossakin vaiheessa. En jätä heille perintöä. Se ei nyt tunnu, mutta tuntuu sutten kun minusta on aika jättänyt. Kannattaisi miettiä miten aikuisena toimii... lasten hyvinvointihan olisi se ensisijainen tavoite ja se saavutetaan myös sillä, että kaikki aikuiset tulee toimeen eikä ketään sorsita...

Mä en nyt ihan ymmärtänyt vastaustasi kysymykseeni. Tarkoitatko siis, että sinusta on ihan oikein, jos perheen kahdelle lapselle kustannetaan asioita, mutta yhdelle ei kustanneta muuta kuin katto pään päälle ja ruokaa, koska tällä yhdellä on varakas toinen etävanhempi? Ja tämän pitäisi kaikkien lasten mielestä olla tasapuolinen järjestely?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla paljon näitä mammoja jotka ovat joutuneet miehensä bonuslapsien uhreiksi. On kamalaa että miehellä voi olla yhtä tärkeitä lapsia aiemmista suhteista? Miksi yritätte aina lytätä bonuslapset

Liittyykö tämä jotenkin siihen miehen exään?

Bonuslapsethan on jatkuva, konkreettinen muistutus siitä, että mies on joskus rakastanut jotain toista naista niin paljon, että on halunnut luopua vapaudestaan ja perustaa perheen tämän kanssa. Vaatii naiselta kovaa itsetuntoa pärjätä tämän tunteen kanssa, ja sitä harvalla bonusäidillä tuntuu olevan. Jännä sinänsä, että ne kaikkein epävarmimmat naiset päätyvät suhteisiin, jotka oikeasti sopisivat vain vahvimmile.

Veikkaan, että useammin se on se lasten äiti joka on hankala.

Hankala sillä lailla, että toivoo lasten isän kohtelevan lapsiaan tasapuolisesti?

Ei, vaan hankala ihan kaikilla tavoin. Ei ymmärrä, että enää sitä perhettä ei ole. Kuvittelee, että voi sählätä mielensä mukaan, pompottaa (varmaan syy siihen eroonkin) ja kaiken piståå siihen piikkiin että lapsen parasta tässä ajatellaan.

Miksi mies hankkii uusia lapsia, ellei pysty aiemmille kustantamaan samaa elintasoa kuin uusille? Älkää nyksät langetko edelliset lapset hylkäävän miehen pauloihin. Oman lapsenne saa saman kohtelun, kun taas tulee vaihdon aika.

Ja taas kummallinen olettamus, että vain miehen tuloilla olisi merkitystä. Nykypäivänä on täysin mahdollista, että uusperheessä korkeampi elintaso on naisen ansiota eikä suinkaan miehen. 

Kyllä sen, joka hankkii edellisten lasten lisäksi lapsia uusioperheeseen, pitää nimenomaan ajatella sitä omaa elatuskykyä. Katsos, kun se uusikin liitto voi hajota.

Ihan niinkuin jokaikisen pitää miettiä ydinperheessä ennen lapsen hankintaa, pystyisikö yksin lapset elättämään.

Ap:llähän tässä tapauksessa ei niitä entisiä lapsia ollut. Miksi teit asiasta sukupuolikysymyksen?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, jos äidilläkin on lisää lapsia uuden miehen kanssa? Saako vanhemmat lapset lähteä isän mukaan matkalle, kun silloinhan äidin perheen kaikki lapset eivät matkusta. Ja kaikkien pitää päästä. Ei näissä asioissa (uusperheissä) useimmiten voi mitenkän olla täysin tasapuolinen. Eikä tarvitsekaan!

Vanhempien pitää olla kaikille omille lapsilleen tasapuolinen, ei muiden lapsille. Jos äidillä on uusi puoliso ja lapsia tämän kanssa, hänen pitää olla tasapuolinen niille kaikille omille lapsilleen. Mutta ei tietenkään kuulu ottaa lomalle ex-miehensä lapsia, jotka ei ole omia.

Alkuperäisessä jutussa on kyse miehen lapsista. Onko mies tasapuolinen niille omille lapsilleen? Jos aina lomalle lähtee vain uuden naisen lapsi eikä edellisen liiton lapset pääse ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Miten sinä näet tasapuolisuuden, kun

- miehen lapsilla on iphonex:t, macbookprot, makia-hilfiger-gant- vaatteet — mutta eivät matkustele, koska rahat eivät riitä siihen enää

- minun lapseni matkustelevat 2-3 kertaa vuodessa — mutta kännyt on ihan parin sada luokkaa yms —- koska matkustelu vie rahat.

Minä näen tasapuolisuuden niin, että perheessä jaetaan yhteiset arvot siitä, miten rahaa käytetään, ja sitä sitten käytetään samalla tavoin. Toisin sanoen esimerkkisi perheessä panostettaisiin kaikkien lasten osalta joko tavaraan tai matkusteluun. En lähtisi perustamaan perhettä sellaisen miehen kanssa, joka käyttäisi rahaa ihan eri tavoin kuin minä itse.

Itse käyttäisin myös rahaa mieluummin matkusteluun ja elämyksiin kuin merkkivaatteisiin, ja tällä(kin) perusteella olen valinnut myös kumppanini. 

Toistan vielä, että jokainen tekee ihan omat valintansa omien arvojensa mukaisesti - siihen on täysi oikeus - mutta minä en henkilökohtaisesti voi käsittää, että joku näkee mahdollisena tai järkevänä perheen, jonka sisällä on aivan erilaisia arvoja ja käytänteitä eri ihmisille, ja että lapset on jaoteltu joihinkin eri kategorioihin. On vaikeaa uskoa, ettei tällainen vaikuttaisi lapsiinkin jollakin tavoin negatiivisesti.

Missä perheessä? Uusperheissä kun lapsilla on myös se toinen vanhempi ja tämän suku. Lapsen äitihän voi käyttää rahaa ihan eri tavalla kuin lapsen isä uuden vaimonsa kanssa. Vaikka miten sinä ja mies käyttäisitte mieluiten rahaa matkusteluun, miehen lapsen äiti taas saattaa käyttää rahaa mieluummin kaikkeen merkkitavaraan. Silloin miehen lapsi saa sekä matkat (teiltä) että merkkitavarat (äidiltään), mutta teidän yhteiset lapsenne vain matkat (teiltä). Uusperheissä ongelmana usein onkin, että vaikka uusperheen sisällä elettäisiin tavalla A, lapsi voi toisen vanhempansa luona elääkin tavalla B. 

Jokainen tilanne on tottakai punnittava erikseen, ja kun lapset ovat riittävän isoja, heidän kanssaan voi jo keskustella siitä, minkä juuri he kokevat tasapuolisena ja reiluna. Tilanteet voivat vaihdella tämän takia paljonkin, enkä jaksa lähteä pohtimaan, millaisella filosofisella esseellä saisi summattua kaikki mahdolliset maailman tilanteet johonkin kategoriseen sääntöön.

Lähtökohtaisesti tarkoitan kuitenkin perheellä nimenomaan suppeaa perhettä, eli tässäkin ketjussa kuvattua uusperhettä. Se on se perheyksikkö, jonka sisällä lapset lähtökohtaisesti punnitsevat saamaansa kohtelua. Tämän kohtelun on siksi minusta oltava reilua ja samanlaista kaikille lapsille. Minusta tämän kohtelun tasapuolisuudesta voi tinkiä vain sillä perusteella, että lapset saavat toisissa perheissään jotakin niin eri tyyppistä, että heidän kanssaan voi sitten käydä keskustelua siitä, minkä he kokevat reiluksi suhteessa siihen - ja että lapset tosiaan sitten kaikki itse allekirjoittavat tämän kohtelun reiluuden.

Lasten kokemuksestahan tässä on ensisijaisesti kyse; kokemus tasavertaisesti rakastetuksi tulemisesta on tässä lopulta ainoa totuus.

Koetko asian niin, että jos perheen yhdellä lapsella on hyvin varakas toinen vanhempi, uusperheessä tälle lapselle voidaan antaa merkittävästi vähemmän kuin muille lapsille? Ja tämän pitäisi olla lapsen mielestä tasapuolista? 

Kyllä pyrin, että eletään köyhimmän mukaan. Mutta perintö menee niille ketkä ovat perillisiä. Miehen perintö menee lapsilleen ja meidän yhteiselle lapselle ja minun perintö menee lapselleni.

Siinä tulee olemaan epäsuhtaa, koska minä olen järjestellyt finannsejani jo alle 20 vuotiaana ja nämä toisen 40 vuotiaat eivt vieläkään. Miehen exä on ilkeä ja puhunut pahaa minusta lapsille, joten lapset vierastavat. Olen heille parhaani mukaan mukava, mutta kun minusta on tehty joku mörkö, en voi ottaa muuta roolia kun sen minkä antavat minulle.  Tämä näkyy sitten jossakin vaiheessa. En jätä heille perintöä. Se ei nyt tunnu, mutta tuntuu sutten kun minusta on aika jättänyt. Kannattaisi miettiä miten aikuisena toimii... lasten hyvinvointihan olisi se ensisijainen tavoite ja se saavutetaan myös sillä, että kaikki aikuiset tulee toimeen eikä ketään sorsita...

Mä en nyt ihan ymmärtänyt vastaustasi kysymykseeni. Tarkoitatko siis, että sinusta on ihan oikein, jos perheen kahdelle lapselle kustannetaan asioita, mutta yhdelle ei kustanneta muuta kuin katto pään päälle ja ruokaa, koska tällä yhdellä on varakas toinen etävanhempi? Ja tämän pitäisi kaikkien lasten mielestä olla tasapuolinen järjestely?

Vanhemmat kohtelee kaikkia lapsiaan samalla lailla. Uusien kumppaneiden olisi mukavampi auttaa kustannuksissa, jos olisi hyvä suhde lapsiin. Aina hyvä suhde ei ole mahdollinen, koska ex haluaa jostakin syystä myrkyttää lasten mielen.

Vierailija kirjoitti:

Jos bonusvaimo ja bonusvauva jäisivät kotiin ja iskä lähtisi reissuun lastensa kanssa?

Hah, tässä näkyy av-mamman tasa-arvo taas: nyxän ja isän yhteisiä lapsia saa pitää epätasa-arvoisessa asemassa. Kyllä on säälittävää. Älkää erotko, jos teistä tulee vaan katkeria exiä.

No, meillä on kyllä matkustettu kaikki vuodet pikkuporukalla. Ei ole varaa raahata koko lössiä ja matkat on maksaneet 80% mun vanhemmat. Loput 20% olen maksanut minä ihan omasta palkastani. Jos mies maksaisi, niin tottakai voisi maksaa myös lapsensa. En vain koe, että mun vanhempien tehtävä on maksaa miehen lasten matkoja. Mä siis tilaan matkan ja vanhemmat maksaa laskut lähes aina. Esim. nyt lähdemme Kreikkaan heidän kustantamalle matkalle. Talvella olimme Kanarialla, 2-3 matkaa vuodessa. Ennakkoperintöä tämäkin. Ja miehen lapset tietää, että mun vanhemmat kustantaa nämä.

Uusioperheissä se outo juttu onkin se, että ne puoliskot, joilla ei ole entisistä suhteista lapsia ajattelevat että ”oma perhe” on vain minä, mun mies/vaimo ja meidän vaaveli. Ei ne ajattele, että oma perhe on ”minä, puoliso, vauva ja puolison lapset”. Sehän tässä hommasta kieroutuneen tekeekin, sillä edellisten suhteiden lapset tuntevat väistämättä olonsa vähän ulkopuolisiksi, kun kuvioon astuu vauva ja äitipuolen ”oma perhe”.

Mielestäni on selvää,että kulut maksaa aina lasten omat vanhemmat.Eli äidin pitää maksaa toisen lapsensa matka ja isän toisen ja antaa myös käyttörahat ja hankkia passit.

Nämä ei todellakaan ole bonus-äidin kustannettavia asioita.Bonusäidin ja hänen oman lapsen ei tarvi jättää asioita tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla paljon näitä mammoja jotka ovat joutuneet miehensä bonuslapsien uhreiksi. On kamalaa että miehellä voi olla yhtä tärkeitä lapsia aiemmista suhteista? Miksi yritätte aina lytätä bonuslapset

Liittyykö tämä jotenkin siihen miehen exään?

Bonuslapsethan on jatkuva, konkreettinen muistutus siitä, että mies on joskus rakastanut jotain toista naista niin paljon, että on halunnut luopua vapaudestaan ja perustaa perheen tämän kanssa. Vaatii naiselta kovaa itsetuntoa pärjätä tämän tunteen kanssa, ja sitä harvalla bonusäidillä tuntuu olevan. Jännä sinänsä, että ne kaikkein epävarmimmat naiset päätyvät suhteisiin, jotka oikeasti sopisivat vain vahvimmile.

Veikkaan, että useammin se on se lasten äiti joka on hankala.

Hankala sillä lailla, että toivoo lasten isän kohtelevan lapsiaan tasapuolisesti?

Ei, vaan hankala ihan kaikilla tavoin. Ei ymmärrä, että enää sitä perhettä ei ole. Kuvittelee, että voi sählätä mielensä mukaan, pompottaa (varmaan syy siihen eroonkin) ja kaiken piståå siihen piikkiin että lapsen parasta tässä ajatellaan.

Miksi mies hankkii uusia lapsia, ellei pysty aiemmille kustantamaan samaa elintasoa kuin uusille? Älkää nyksät langetko edelliset lapset hylkäävän miehen pauloihin. Oman lapsenne saa saman kohtelun, kun taas tulee vaihdon aika.

Ja taas kummallinen olettamus, että vain miehen tuloilla olisi merkitystä. Nykypäivänä on täysin mahdollista, että uusperheessä korkeampi elintaso on naisen ansiota eikä suinkaan miehen. 

Kyllä sen, joka hankkii edellisten lasten lisäksi lapsia uusioperheeseen, pitää nimenomaan ajatella sitä omaa elatuskykyä. Katsos, kun se uusikin liitto voi hajota.

Ihan niinkuin jokaikisen pitää miettiä ydinperheessä ennen lapsen hankintaa, pystyisikö yksin lapset elättämään.

Ap:llähän tässä tapauksessa ei niitä entisiä lapsia ollut. Miksi teit asiasta sukupuolikysymyksen?

Koska kommentoin nimenomaan aiemmassa viestissä lihavoimaani kohtaa, jossa puhuttiin vain miehestä. Miten miehen pitää taata kaikille lapsilleen sama elintaso. Mutta kun lasten elintasossa nyt vaan ei ole kyse vain heidän isänsä tuloista vaan myös lasten äitien tuloista. Jos sekä entinen että nykyinen vaimo tienaisi saman verran, elintaso olisi kaikilla lapsilla sama. Mutta jos näillä kahdella naisella on merkittävä tuloero tai toisella vaikkapa vielä varakkaat vanhemmatkin, tilanne muuttuu. Ei mies pystyisi uuden perheen lapsillekaan tarjoamaan sellaista elintasoa, koska näiden lasten elintason kustantaa suurimmaksi osaksi heidän äitinsä. 

Uusperheiden lasten tasapuolisuuden ongelmana ei niinkään ole se yhteinen vanhempi ja hänen tulonsa vaan ne toiset vanhemmat ja heidän tulonsa.