Lue keskustelun säännöt.
Miehen exä väittää että meidän pitäisi ottaa myös bonuslapset mukaan ulkomaanmatkalle!
20.05.2019 |
Olemme lähdössä ulkomaille (minä, mies ja vauva) lomalle viikoksi ja tosiaan tää ei oo miehen lapsiviikko, asiasta sovittu jo ajat sitten. Nyt exä on kuitenkin sitä mieltä että myös bonuslasten pitäisi päästä ulkomaille kerran vauvakin pääsee! Miehen exä on siis työtön eikä kykene tarjoamaan lapsille tällaisia matkoja. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Tuntuu tosi pahalta kiusaamiselta tällainen katkera käytös!
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vain palstalla: minä, minun loma, minä, minun loma, minä minäminäminä. Eikä ne miehen lapset tai ensimmäinen vaimo mihinkään katoa vaikka kiukuttelisitte kuinka. Kun mies ymmärtää jäätävän itsekkyytenne, olette hyvin nopeasti entisiä kumppaneita.
Ei niiden lasten katoamista kukaan haluakaan, mutta sitä eksää ei kukaan halua elämäänsä määräilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan hyvä opettaa, että vanhemmat käyvät välillä omilla reissuilla eikä lapset pääse joka matkalle mukaan. Yhteistä aikaa voi viettää myös kotosalla.
Mutta myös lapsella on oikeus lomaan ja jos vanhempi lähtee lomamatkalle viikoksi, se on pois lapsen yhteisestä lomasta.
Miten tämä asia on niin vaikea ymmärtää? Silloin kun lapsen vanhempi on lomalla, silloin lapsi on myös lomalla. Eikö tämä asia ole jok
aiselle eroperheen lapsen vanhemmalle lastenvalvoja kertonut.Ja näissä tapauksissa, jos lapsen jompi kumpi vanhempi lomailee, ilman lasta, niin päivähoitokustannukset pitäisi periä täysimääräisenä eli 1200-2000€/kk/lapsi.
Vastuutonta toimintaa vanhemmilta
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001716678.html
Vai että oikein OIKEUS lomaan? Missähän tämä oikeus on määritelty? Ihmiset kuvittelee kaikenlaisia oikeuksia nykyään. Jos tuommoinen oikeus olisi olemassa, silloinhan verovaroin pitäisi kustantaa parin viikon ulkomaanloma kaikille niille lapsille, joiden vanhemmilla ei ole siihe varaa.
Loma on etuoikeus, ei oikeus
Nyt menee kaksi asiaa sekaisin. Lapsen oikeus lomaan taisi liittyä siihen, että saa/ pitää olla poissa päivähoidosta. Lomamatka on sitten asia erikseen, siihen ei tosiaan kellään ole itsestään selvää oikeutta.
Eihän se lapsen loma lopu, jos hän on toisella vanhemmalla silloin kuin toinen on lomamatkalla. Tämä siis loma-aikaan. Lapsen loma = pois päivähoidosta/koulusta. Alkuperäinen lainaushan puhui juuri lomamatkoista, ei siis lapsen koululomasta. Se taas sai seuraavan kuullostamaan siltä, että lapsella on OIKEUS siihen ulkomaanlomaan. Ei ole. Siitä olen samaa mieltä, että jos on loma ja lapsi päivähoidossa niin se lapsen pitää saada olla lomalla siitä päivähoidosta. Eikä niin, et 5vkoa kesällä ollaan ite lomalla ja lapsi hoidossa. Kun pitää saada lapsista lomaa. Joskus ihmiset käy lomalla myös loma-aikojen ulkopuolella. Go figure.
Tässä APn tapauksessa lapset viettää lomaansa (jos on lomakausi) äitinsä luona. Eli työttömänähän äiti on kotona lastensa kanssa. Ei mies laita lapsia päivähoitoon loman ajaksi.
Ei jessus. Isän edellisen liiton lapset eivät voi pahoittaa mieltään matkasta, josta eivät edes tiedä. Mikä intressi on kertoa heille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla tulee maailmasta aivan vääristynyt kuva. Kommentit kertovat selvästi että keskustelijat ovat epävakaissa uusioperhetilanteissa eläviä. Tiedoksi kaikille keskustelijoille, tunne-elämältään normaalit ihmiset eivät syrji lapsiaan eron sattuessa eivätkä hyväksy uudelta kumppanilta sellaista tai yritystä hävittää alkuperäinen perhe. Tunne-elämältään normaalit ihmiset nauttivat lomistaan ja ajastaan lasten kanssa. Keskustelu ja peukutukset kertovat kummallisesta, lapsille haitallisesta ajattelutavasta. Tutkimustietoa asiasta on vaikka kuinka, kasvattakaa vaan huonosti voivia lapsia, todennäköisesti kärsitte ja kadutte sitä myöhemmin.
Alkuperäinen perhe? Niinkuin jotenkin parempi kuin nykyinen perhe? Omasta mielestäni lapset eivät häviä vanhemman elämästä vaikka vanhempi solmisikin uuden liiton ja perustaisi uuden ydinperheen siinä. Se uusi ydinperhe ei ole millään lailla sekundäärinen kuin ensimmäinenkään on alkuperäinen. Se on perhe, johon kuuluu yhteisiä ja toisen vanhemman etä- tai lähilapsia. Itse ajattelisin niin, että jos lähiperheessä matkustellaan yhdessä oli lapset yhteisiä tai lähilapsia, niin etäperheessä tilanne ei ole sama itsestään selvyytenä.
Ei ole mitään uusia ydinperheitä. On ydinperheitä ja uusperheitä.
Mun miehen ex veti kilarit aina, kun minä ja mies lähdimme kaksin reissuun. Lasten olisi pitänyt päästä mukaan. Itsehän hän ei viettänyt lasten kanssa lomaa ollenkaan (mies vietti ja myös otti lapsia matkoille). Sitten, kun saimme yhteisiä lapsia, exää lakkasi kiinnostamasta. Pääasia oli ollut vain estää meidän kahdenkeskiset reissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jessus. Isän edellisen liiton lapset eivät voi pahoittaa mieltään matkasta, josta eivät edes tiedä. Mikä intressi on kertoa heille?
Tämä kertomatta jättäminen tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävä toimintatapa täällä. En ikinä pystyisi toimimaan lapsieni selkien takana, ihmettelen suuresti. Isälle ne lapset kuitenkin ovat omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla tulee maailmasta aivan vääristynyt kuva. Kommentit kertovat selvästi että keskustelijat ovat epävakaissa uusioperhetilanteissa eläviä. Tiedoksi kaikille keskustelijoille, tunne-elämältään normaalit ihmiset eivät syrji lapsiaan eron sattuessa eivätkä hyväksy uudelta kumppanilta sellaista tai yritystä hävittää alkuperäinen perhe. Tunne-elämältään normaalit ihmiset nauttivat lomistaan ja ajastaan lasten kanssa. Keskustelu ja peukutukset kertovat kummallisesta, lapsille haitallisesta ajattelutavasta. Tutkimustietoa asiasta on vaikka kuinka, kasvattakaa vaan huonosti voivia lapsia, todennäköisesti kärsitte ja kadutte sitä myöhemmin.
Alkuperäinen perhe? Niinkuin jotenkin parempi kuin nykyinen perhe? Omasta mielestäni lapset eivät häviä vanhemman elämästä vaikka vanhempi solmisikin uuden liiton ja perustaisi uuden ydinperheen siinä. Se uusi ydinperhe ei ole millään lailla sekundäärinen kuin ensimmäinenkään on alkuperäinen. Se on perhe, johon kuuluu yhteisiä ja toisen vanhemman etä- tai lähilapsia. Itse ajattelisin niin, että jos lähiperheessä matkustellaan yhdessä oli lapset yhteisiä tai lähilapsia, niin etäperheessä tilanne ei ole sama itsestään selvyytenä.
Ei ole mitään uusia ydinperheitä. On ydinperheitä ja uusperheitä.
Ja yksinhuoltajaperheitä. Ei kaikki mene enää uuteen parisuhteeseen eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jessus. Isän edellisen liiton lapset eivät voi pahoittaa mieltään matkasta, josta eivät edes tiedä. Mikä intressi on kertoa heille?
Tämä kertomatta jättäminen tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävä toimintatapa täällä. En ikinä pystyisi toimimaan lapsieni selkien takana, ihmettelen suuresti. Isälle ne lapset kuitenkin ovat omia lapsia.
Miksi juuri matkasta pitää kertoa? Kun lapset elävät puolet (tai joissain tapauksissa lähes kokonaan) muualla, ei olla mitenkään tilivelvollisia siitä ajasta, kun he ovat pois.
Vierailija kirjoitti:
Vain palstalla: minä, minun loma, minä, minun loma, minä minäminäminä. Eikä ne miehen lapset tai ensimmäinen vaimo mihinkään katoa vaikka kiukuttelisitte kuinka. Kun mies ymmärtää jäätävän itsekkyytenne, olette hyvin nopeasti entisiä kumppaneita.
Mitä jäätävää itsekkyyttä siinä on, että minä kehotan miestäni tekemään lastensa kanssa mahdollisimman paljon yhdessä kaikenlaista, jotta meilläkin voi joskus olla keskenämme jotakin kivaa. Lapset tulevat ensi ja minä ja meidän elämä sitten. Näissä keskusteluissa tunnutaan unohtavan, että lapsilla on se toinenkin vanhempi, joka hoitaa usein oman osuutensa. Kun erotaan, eivät lapset voi olla 100% sekä äidin, että isän luona. Jossakin he jäävät aina paitsi. Kuten me muutkin. Se on normaalia elämää se. Fiksut aikuiset kertovat lapsille miksi ei voi aina kuoria parhaita paloja kaikesta. Tasavertaisuus on sitä, että kaikkia kohdellaan kunnioittaen. Ensisijaisesti vanhemmat hoitavat omat lapsensa ja heidän materian tarpeensa, mutta jos lisäihmisillä, eli uusilla kumppaneilla on varaa näiden puolisoidensa lasten maksuihin, niin toki saa osallistua, mutta se ei ole itsestäänselvyys.
Rakastan läheisteni lapsia, mutta en heille tarjoa kuin syntymäpäivä ja joululahjat ja turvallisen aikuisen seuraa. Toki käymme joskus leffassa jne ja voin maksaa, mutta ensisijaisesti se on heidän vanhempansa, jotka kustantavat lastensa elämän. Sama se on mieheni lasten kanssa. Minä en ole heidän äiti, joten minä en ota sellaista vastuuta heistä. Heidän vanhempansakaan, varsinkaan heidän äiti tuskin sitä haluaisi. Koska jos ottaisin äidin roolin ja alkaisin heistä huolehtimaan kuin omistani, tulisi heille myös enemmän velvollisuuksia minua kohtaan. Nyt meillä ei ole sellaisia velvollisuuksia ja homma toimii näin. Meillä on kivaa yhdessä silloin kun nähdään. Ensisijaisesti mies näkee lapsiaan, jotta lapset saavat isänsä jakamattoman huomion. Minä pysyn silloin omassa kodissani, mutta kyllä he joskus tulevat käymään ja ovat tervetulleita.
Lapsilla voi olla turvallisia lisäihmisiä elämässä, joilla ei ole mitään raha- tai kasvatusvelvoitteita toisten lapsia kohtaan. Se on ok. Pääasia, että lapsia kohdellaan hyvin ja heillä on hyvä olla siinä seurassa. Jos ei ole niin sellainen kumppani pysykööt poissa joka aiheuttaa lapsille harmia.
Naurettavaa kitinää vauvan matkasta. Joku on katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla tulee maailmasta aivan vääristynyt kuva. Kommentit kertovat selvästi että keskustelijat ovat epävakaissa uusioperhetilanteissa eläviä. Tiedoksi kaikille keskustelijoille, tunne-elämältään normaalit ihmiset eivät syrji lapsiaan eron sattuessa eivätkä hyväksy uudelta kumppanilta sellaista tai yritystä hävittää alkuperäinen perhe. Tunne-elämältään normaalit ihmiset nauttivat lomistaan ja ajastaan lasten kanssa. Keskustelu ja peukutukset kertovat kummallisesta, lapsille haitallisesta ajattelutavasta. Tutkimustietoa asiasta on vaikka kuinka, kasvattakaa vaan huonosti voivia lapsia, todennäköisesti kärsitte ja kadutte sitä myöhemmin.
Alkuperäinen perhe? Niinkuin jotenkin parempi kuin nykyinen perhe? Omasta mielestäni lapset eivät häviä vanhemman elämästä vaikka vanhempi solmisikin uuden liiton ja perustaisi uuden ydinperheen siinä. Se uusi ydinperhe ei ole millään lailla sekundäärinen kuin ensimmäinenkään on alkuperäinen. Se on perhe, johon kuuluu yhteisiä ja toisen vanhemman etä- tai lähilapsia. Itse ajattelisin niin, että jos lähiperheessä matkustellaan yhdessä oli lapset yhteisiä tai lähilapsia, niin etäperheessä tilanne ei ole sama itsestään selvyytenä.
Ei ole mitään uusia ydinperheitä. On ydinperheitä ja uusperheitä.
Ja yksinhuoltajaperheitä. Ei kaikki mene enää uuteen parisuhteeseen eron jälkeen.
Pahoittelut, hyvä pointti 👍.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jessus. Isän edellisen liiton lapset eivät voi pahoittaa mieltään matkasta, josta eivät edes tiedä. Mikä intressi on kertoa heille?
Tämä kertomatta jättäminen tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävä toimintatapa täällä. En ikinä pystyisi toimimaan lapsieni selkien takana, ihmettelen suuresti. Isälle ne lapset kuitenkin ovat omia lapsia.
Mä olen aika useinkin ottanut äkkilähdön jonnekin, kun lapsi on ollut kesällä pari viikkoa isällään. Useimmiten on tottakai tullut myöhemmin asia puheeksi (varsinkin, jos olen tuonut lapselle tuliaisia), mutta en mä ala soittelemaan lapselle, että nytpä kuule äiti lähteekin käymään Lontoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta kuuluu ottaa mukaan. Et voi olla niin itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain palstalla: minä, minun loma, minä, minun loma, minä minäminäminä. Eikä ne miehen lapset tai ensimmäinen vaimo mihinkään katoa vaikka kiukuttelisitte kuinka. Kun mies ymmärtää jäätävän itsekkyytenne, olette hyvin nopeasti entisiä kumppaneita.
Mitä jäätävää itsekkyyttä siinä on, että minä kehotan miestäni tekemään lastensa kanssa mahdollisimman paljon yhdessä kaikenlaista, jotta meilläkin voi joskus olla keskenämme jotakin kivaa. Lapset tulevat ensi ja minä ja meidän elämä sitten. Näissä keskusteluissa tunnutaan unohtavan, että lapsilla on se toinenkin vanhempi, joka hoitaa usein oman osuutensa. Kun erotaan, eivät lapset voi olla 100% sekä äidin, että isän luona. Jossakin he jäävät aina paitsi. Kuten me muutkin. Se on normaalia elämää se. Fiksut aikuiset kertovat lapsille miksi ei voi aina kuoria parhaita paloja kaikesta. Tasavertaisuus on sitä, että kaikkia kohdellaan kunnioittaen. Ensisijaisesti vanhemmat hoitavat omat lapsensa ja heidän materian tarpeensa, mutta jos lisäihmisillä, eli uusilla kumppaneilla on varaa näiden puolisoidensa lasten maksuihin, niin toki saa osallistua, mutta se ei ole itsestäänselvyys.
Rakastan läheisteni lapsia, mutta en heille tarjoa kuin syntymäpäivä ja joululahjat ja turvallisen aikuisen seuraa. Toki käymme joskus leffassa jne ja voin maksaa, mutta ensisijaisesti se on heidän vanhempansa, jotka kustantavat lastensa elämän. Sama se on mieheni lasten kanssa. Minä en ole heidän äiti, joten minä en ota sellaista vastuuta heistä. Heidän vanhempansakaan, varsinkaan heidän äiti tuskin sitä haluaisi. Koska jos ottaisin äidin roolin ja alkaisin heistä huolehtimaan kuin omistani, tulisi heille myös enemmän velvollisuuksia minua kohtaan. Nyt meillä ei ole sellaisia velvollisuuksia ja homma toimii näin. Meillä on kivaa yhdessä silloin kun nähdään. Ensisijaisesti mies näkee lapsiaan, jotta lapset saavat isänsä jakamattoman huomion. Minä pysyn silloin omassa kodissani, mutta kyllä he joskus tulevat käymään ja ovat tervetulleita.
Lapsilla voi olla turvallisia lisäihmisiä elämässä, joilla ei ole mitään raha- tai kasvatusvelvoitteita toisten lapsia kohtaan. Se on ok. Pääasia, että lapsia kohdellaan hyvin ja heillä on hyvä olla siinä seurassa. Jos ei ole niin sellainen kumppani pysykööt poissa joka aiheuttaa lapsille harmia.Naurettavaa kitinää vauvan matkasta. Joku on katkera.
Sä et oikein kuulu perheeseen. En oikein tiedä mikä on sun rooli. Meillä mies kuuluu perheeseen ja ostaa mulle ja lapsille vaikka mitä vaikka nämä ei oo hänen biologisia lapsia. Suunnitelmissa on yhteinen koti ja avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla tulee maailmasta aivan vääristynyt kuva. Kommentit kertovat selvästi että keskustelijat ovat epävakaissa uusioperhetilanteissa eläviä. Tiedoksi kaikille keskustelijoille, tunne-elämältään normaalit ihmiset eivät syrji lapsiaan eron sattuessa eivätkä hyväksy uudelta kumppanilta sellaista tai yritystä hävittää alkuperäinen perhe. Tunne-elämältään normaalit ihmiset nauttivat lomistaan ja ajastaan lasten kanssa. Keskustelu ja peukutukset kertovat kummallisesta, lapsille haitallisesta ajattelutavasta. Tutkimustietoa asiasta on vaikka kuinka, kasvattakaa vaan huonosti voivia lapsia, todennäköisesti kärsitte ja kadutte sitä myöhemmin.
Alkuperäinen perhe? Niinkuin jotenkin parempi kuin nykyinen perhe? Omasta mielestäni lapset eivät häviä vanhemman elämästä vaikka vanhempi solmisikin uuden liiton ja perustaisi uuden ydinperheen siinä. Se uusi ydinperhe ei ole millään lailla sekundäärinen kuin ensimmäinenkään on alkuperäinen. Se on perhe, johon kuuluu yhteisiä ja toisen vanhemman etä- tai lähilapsia. Itse ajattelisin niin, että jos lähiperheessä matkustellaan yhdessä oli lapset yhteisiä tai lähilapsia, niin etäperheessä tilanne ei ole sama itsestään selvyytenä.
Ei ole mitään uusia ydinperheitä. On ydinperheitä ja uusperheitä.
Mä ymmärrän, että jotkut voivat käsittää ydinperheeksi perheen, jossa saman katon alla asuu vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa. Toisen tai molempien aiemmista suhteista olevia lapsia ei lasketa kuuluvaksi perheeseen, jos he eivät asu samassa taloudessa. Jos asuu, silloin olisi kyse uusperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jessus. Isän edellisen liiton lapset eivät voi pahoittaa mieltään matkasta, josta eivät edes tiedä. Mikä intressi on kertoa heille?
Tämä kertomatta jättäminen tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävä toimintatapa täällä. En ikinä pystyisi toimimaan lapsieni selkien takana, ihmettelen suuresti. Isälle ne lapset kuitenkin ovat omia lapsia.
Millaisia kermaperseitä lapset ovat, jos vanhemmat eivät voi käydä edes lomalla heille ilmoittamatta. Lapset siis määräärävät jopa vanhempien lomat? Millaisia lapsia heistä syntyy?
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset teette elämästä vaikeaa?
Kaikki olisivat päässeet helpoimmalla, kun kukaan ei olisi kertonut lapsille eikä eksälle, että ovat vauvan kanssa reissussa.
Ai matkoja pitäisi salailla omilta lapsiltaan? Mitenkähän vaikka joku viikon etelänloma pysyisi salassa? Tämä salailu se vasta sairaalta kuulostaa.
Lapset eivät määrää,minne tai millä porukalla lomamatkoja tehdään. Puhumattakaan,että perheeseen kuulumaton aikuinen sanelee,kenen lapset matkustavat. Menkää vaan vauvan kanssa ihan hyvällä mielellä. Jos exä pettyy tai lapset- kasvun paikka. Maailma ei ole aina fifty-fifty,on lastenkin hyvä oppia,että kaikkea ei voi saada. Ja teidän kolmen perhe tarvitsee myös omaa aikaa.
Hyvää lomaa!
Minä olen tällainen ap:n tarkoittama bonuslapsi, nyt jo aikuinen. En ollut ikinä tervetullut "bonusperheeseeni" ja tämän vuoksi en tunne isääni tänä päivänä. Muista ap, että sinä ja sinun lapsesi voitte myöhemmin olla miehelle taas yksi bonuslapsi ja exä, kuinka toivoisit omaa lastasi kohdeltavan?
Vain palstalla: minä, minun loma, minä, minun loma, minä minäminäminä. Eikä ne miehen lapset tai ensimmäinen vaimo mihinkään katoa vaikka kiukuttelisitte kuinka. Kun mies ymmärtää jäätävän itsekkyytenne, olette hyvin nopeasti entisiä kumppaneita.