Oletteko menneet naimisiin "salaa" kahdestaan? Mitä sitten tapahtui?

Me tehtiin just noin, tosin maistraatissa käytännön syistä. Todistajina kaksi maistraatin työntekijää.

Kenellekään ei kerrottu, eikä olla kerrottu vieläkään. Siinäpähän pitävät meitä edelleen susiparina ja ihmettelevät tietämättöminä.

Mikään ei elämässämme muuttunut, ehkä jonkunlainen henkinen taloudellinen turvallisuus lisääntyi.

Jos ainoa lapseni ketkuttelisi itsensä minulta salaa avioon, sen jälkeen olisi entinen tytär. Ei siksi, että haluaisin sekaantua järjestelyihin vaan siksi etten voi sietää mitään selän takana vehkeilyjä tai muuta filunkia. Tytär tietää tämän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoa lapseni ketkuttelisi itsensä minulta salaa avioon, sen jälkeen olisi entinen tytär. Ei siksi, että haluaisin sekaantua järjestelyihin vaan siksi etten voi sietää mitään selän takana vehkeilyjä tai muuta filunkia. Tytär tietää tämän hyvin.

Heh, eli tyttären kaikki omat asiat, jotka hän hoitaa sulle kertomatta, on selän takana vehkeilyä tai muuta filunkia :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoa lapseni ketkuttelisi itsensä minulta salaa avioon, sen jälkeen olisi entinen tytär. Ei siksi, että haluaisin sekaantua järjestelyihin vaan siksi etten voi sietää mitään selän takana vehkeilyjä tai muuta filunkia. Tytär tietää tämän hyvin.

Heh, eli tyttären kaikki omat asiat, jotka hän hoitaa sulle kertomatta, on selän takana vehkeilyä tai muuta filunkia :'D

Isot asiat. Voisin minäkin tehdä isoja asioita salaa, jotka vaikuttaisivat myös tyttäreni elämään, mutta en tee koska olen rehellinen. 

Olen tehnyt noin kahdesti lähinnä siitä syystä, että olen aivan hirvittävä jännittäjä enkä voi kuvitellakaan, että kulkisin alttarille sadan ihmisen katsellessa. Molemmilla kerroilla kerroin vasta jälkikäteen kaikille ihmisille.

Ensimmäinen vihkiminen oli opiskeluaikoina, ja läsnä oli kolme kaveriamme todistajina. Jälkikäteen söimme meillä kahvia ja kakkua. Oli semmoista köyhää ja kulunutta ja vähän surkeaa. Kerroin viestillä siskolleni, jolta asia lipsahti vanhemmilleni aikanaan. Vanhempani olivat todella järkyttyneitä, he eivät voineet sietää puolisoani (mistä syystä en kertonut heille - enkä myöskään aikanaan sitä, että erosimme). 

Toinen vihkiminen tapahtui 15 vuotta myöhemmin miehen kanssa, jonka kanssa meillä oli jo yhteinen koti. Kävimme maistraatissa, oli juhla-asut ja kukkakimput ja kampaukset ja kaikki. Sen jälkeen menimme ravintolaan syömään. Se oli oikein mukavaa, juhlallista ja romanttista. Kävimme häävalokuvalla, ja siitä tein kortin, jossa kerroimme uudesta yhteisestä sukunimestämme. Sen lähetimme postissa kaikille sukulaisille. Onnitteluja tuli. Vanhempanikaan eivät uskaltaneet poikkipuolista sanaa sanoa, ajattelivat kai, että muuten katkeaa taas välit minuun ja mahdollisiin tuleviin lapsenlapsiin.

puolisalaa mentiin naimisiin ja kerrottiin myöhemmin. 

tuli vähän huono omatunto kun anopille tuli tippa linssiin, liikuttui. olisi se halunnut olla näkemässä. ja juhlistamassa. ja niin tiukkana stadin friiduna pidin. mutta väleissä ollaan.

omat vanhemmat oli tyyliin "oho, no sillälailla onnea vaan. mekin vaihdettiin auto". 

eli ei pysty sanomaan mitä kukakin sanoo. 

Minä olisin äitinä tyytyväinen! Pääsee sitä naimisiin ilman prinsessajuhliakin.

Tiedän yhden parin, joka meni naimisiin "salaa". Varmaan edelleen luulevat ettei kukaan tiedä ja kikattelevat siitä kahdestaan :D

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin äitinä tyytyväinen! Pääsee sitä naimisiin ilman prinsessajuhliakin.

Kyse tuskin on juhlista vaan siitä, että kuka on niin "luotettava" jolle kerrotaan. Jos ei luottoa löydy, sitä ei löydy toiseenkaan suuntaan.

Olen. Siitä 2 vuotta eteenpäin erosin suurien juhlien saattelemana.

Menimme mieheni kanssa naimisiin melko salaa. Todistajina olivat ystäväpariskunta. Pyysin myös lukioikäistä pikkuveljeäni, mutta hänellä oli koulua, ja sanoin, että mene mieluummin kouluun, ei tämä nyt niin erikoinen juttu ole. Kerroin parille sukulaiselle etukäteen suunnitelmastamme, mutta ei sen enempää.

Kaikki kyllä ilahtuivat puolestamme. Tai mistäs tiedän, pahoittiko joku mielensä, mutta ei kukaan ainakaan kertonut! Olimme kuitenkin jo 30- ja 33-vuotiaita, että ei nyt varmaankaan ollut yllätys, että olemme aika vakiintuneita.

Mentiin naimisiin lomamatkan yhteydessä Gibraltarilla. Todistajat Tripadvisorin keskustelupalstalta. Laitoin äidille viestin ja äiti vastasi onnitteluviestillä. Siinä kaikki "reaktiot". Miehen perhe taisi tietää asiasta etukäteen.

Hyvät muistot jäi.

Minä. Anoppi ei tainnut tykätä, muille oli aika sama.

Muistot on parhaat ikinä, sinä päivänä ei kaivattu yhtään ulkopuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin äitinä tyytyväinen! Pääsee sitä naimisiin ilman prinsessajuhliakin.

Kyse tuskin on juhlista vaan siitä, että kuka on niin "luotettava" jolle kerrotaan. Jos ei luottoa löydy, sitä ei löydy toiseenkaan suuntaan.

Mutta eihän tässä ole kyse luotettavuudesta vaan siitä, että ei halua juhlia. Ei pidä naimisiinmenoa minään niin suurena asiana omalla kohdalla, että sitä pitäisi kuuluttaa etukäteen suut silmät täyteen jokaiselle vastaantulijalle ja sukulaiselle, vaan se on vain tulevan avioparin välinen asia, vähän kuin perheen kesken vietetty syntymäpäivä. Se ei varsinaisesti ole salailua vaan sitä, että tahtoo tehdä asian rauhassa. Jos joku vetää siitä herneen nenäänsä, se on paras tehdä jälkikäteen, ettei pilaa tunnelmaa juhlapäivältään.

Ollaan oltu naimissa lähes viisivuotta eikä siitä meidän tiedon mukaan ketään tiedä. 

Me mentiin naimisiin kertomatta kenellekään etukäteen. Papin toimesta hommattiin todistajiksi kanttori ja suntio. Saatiin hienot vihkimismiljöö ja kanttori soitti valitsemamme koskettavat biisit. Ei haluttu mitään hässäkkää. Käytiin syömässä ja käveltiin keväässä.

Oli ihana päivä. Illalla soitettiin parille lähipiiriläiselle, vanhemmat olivat ehkä vähän yllättyneitä mutta positiivisesti. Samoin muutkin. Kukaan ei nokkiintunut, saatiin jälkikäteen arvokkaita häälahjojakin, vaikkei pidetty vastaanottoa.

Me mentiin ihan kahdestaan ja kertomatta etukäteen, todistajat olivat maistraatin puolesta. Kerroimme sitä mukaa, kun ihmisiä tapasimme - sain aikaiseksi vaihtaa sukunimeni Facebookista joskus parin kuukauden päästä, ja siitä kai loput saivat tietää, jos saivat... 

Oma sukuni on sekopäistä, joten juhlat ajatuksena kammottivat eikä niihin ollut meillä mielenkiintoakaan.

Me mentiin juuri siitä syystä, että meille avioliitto merkitsee juridista sopimusta, eikä siinä ole mitään erityistä juhlimista. Emme kutsu vieraita myöskään todistamaan ja juhlimaan kun allekirjoitamme asuntolainasopimuksen. Sukulaiset saivat tietää kuka milloinkin, milloin nyt sattui tulemaan puheeksi.

Voi että, ihania vastauksia :) 

En minäkään pidä tätä luotettavuuskysymyksenä. Olisi vaikeaa rajata kelle kertoo etukäteen, vanhemmat, sisarukset ym, mieluummin ei kerro kenellekään niin on tasapuolinen kohtelu kaikille. Me ollaan myös vähän jännittäjiä eikä tykätä yhtään olla huomion keskipisteenä (mitä häissä joutuu olemaan) joten tämä ratkaisu tuntuu parhaalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin äitinä tyytyväinen! Pääsee sitä naimisiin ilman prinsessajuhliakin.

Kyse tuskin on juhlista vaan siitä, että kuka on niin "luotettava" jolle kerrotaan. Jos ei luottoa löydy, sitä ei löydy toiseenkaan suuntaan.

Mutta eihän tässä ole kyse luotettavuudesta vaan siitä, että ei halua juhlia. Ei pidä naimisiinmenoa minään niin suurena asiana omalla kohdalla, että sitä pitäisi kuuluttaa etukäteen suut silmät täyteen jokaiselle vastaantulijalle ja sukulaiselle, vaan se on vain tulevan avioparin välinen asia, vähän kuin perheen kesken vietetty syntymäpäivä. Se ei varsinaisesti ole salailua vaan sitä, että tahtoo tehdä asian rauhassa. Jos joku vetää siitä herneen nenäänsä, se on paras tehdä jälkikäteen, ettei pilaa tunnelmaa juhlapäivältään.

Maistraattihäät ei tarkoita juhlia vaan vihkimistä. Jos ei edes äidilleen voi kertoa, voi hankkia lapsenlapsillekin hoitajan sitten salaa jostain. No, jos tyttäreni näin päättäisi tehdä, tietäisi hän etukäteen lopputuleman. Kaikenlaista muuta alkaisi myös siltä seisomalta tapahtua salaa ja vaivihkaa.