Lue keskustelun säännöt.
Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä
Löysin vähän aikaa sitten kuolleen isäni kotoa kaikki mitä olen hänelle vuosien saatossa ostanut lahjaksi. Ovat avaamattomina paketissa. Vaatteita ja kodintarvikkeita, joita on ihan itse pyytänyt ja kertonut tarvitsevansa
Kommentit (1024)
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni jäämistöstä löytyi useita ulosottolappuja, joka vuosi oli jokin maksuasia ollut vireillä oikeudessa.
Oli tilannut esim. kirjan 25 eurolla, jättänyt maksamatta ja perintäkuluineen kirjan hinta oli noussut noin 300 - 400 euroon.
Näitä velkoja oli yli 14000 euron edestä yhteensä. Ei ollut dementikko, mutta raha-asioissa höveli.
Kukaan sukulainen ei tiennyt tästä ongelmasta ennen hänen kuolemaansa.
"Höveli" = "Kohtelias"
???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolan jäämistöstä löytyi kauniiseen rasiaan säilöttyjä munuaiskiviä.
No olisivatkohan kuitenki olleet sappikiviä. Ne sai jossain vaiheessa sairaslasta lähtiessään mukaansa. Ei vissiin enää nykyään.
Voivat olla kumpia vain, sappi- tai munuaiskiviä ja eiköhän ne edelleen saa mukaansa, jos tulee vain mieleen niitä pyytää.
Nykyään tosin sappikiviä harvemmin poistellaan, vaan sappikohtauksen hoitona suositaan tähystysleikkauksena tehtävää sappirakon poistoa, sillä se tulee sairaalalle halvemmaksi ja sama potilas ei taatusti tule valittamaan samaa vaivaa, sappirakkoja kun on meillä vain yksi.
Jos joudutte sellaiseen tilanteeseen, niin älkää suostuko sappirakon poistoon, vaan vaatikaa pelkkien sappikivien poistoa! Sappirakon poisto sotkee suolen toiminnan pahasti ja aiheuttaa elinikäisen invaliditeetin!
Harmittaa niin perhanasti, että annoin poistaa sappirakon itseltäni, kun lääkärityttö väitti, että se on muka ihmiselle tarpeeton ja sen poisto ei muuta mitään!
Olkaa varoitetut! Viesti eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolan jäämistöstä löytyi kauniiseen rasiaan säilöttyjä munuaiskiviä.
No olisivatkohan kuitenki olleet sappikiviä. Ne sai jossain vaiheessa sairaslasta lähtiessään mukaansa. Ei vissiin enää nykyään.
Voivat olla kumpia vain, sappi- tai munuaiskiviä ja eiköhän ne edelleen saa mukaansa, jos tulee vain mieleen niitä pyytää.
Nykyään tosin sappikiviä harvemmin poistellaan, vaan sappikohtauksen hoitona suositaan tähystysleikkauksena tehtävää sappirakon poistoa, sillä se tulee sairaalalle halvemmaksi ja sama potilas ei taatusti tule valittamaan samaa vaivaa, sappirakkoja kun on meillä vain yksi.
Jos joudutte sellaiseen tilanteeseen, niin älkää suostuko sappirakon poistoon, vaan vaatikaa pelkkien sappikivien poistoa! Sappirakon poisto sotkee suolen toiminnan pahasti ja aiheuttaa elini
Juuri samoin kävi täällä!
Sappirakon poisto toi elämääni vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä jatkuvia ilmavaivoja. Pierut haisevat aivan erityisen pahoilta ja ruiskupaskailmiö tulee usein ja yllättäen.
Myös minulle valehdeltiin, että sappirakon poisto ei vaikuttaisi mitenkään mihinkään. Olisi pitänyt ottaa selvää etukäteen, mutta kun menin polille kivusta kippurassa, niin tuli uskottua lääkäriä! Se oli paha virhe! Pitäkää kiinni sappirakoistanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolan jäämistöstä löytyi kauniiseen rasiaan säilöttyjä munuaiskiviä.
No olisivatkohan kuitenki olleet sappikiviä. Ne sai jossain vaiheessa sairaslasta lähtiessään mukaansa. Ei vissiin enää nykyään.
Voivat olla kumpia vain, sappi- tai munuaiskiviä ja eiköhän ne edelleen saa mukaansa, jos tulee vain mieleen niitä pyytää.
Nykyään tosin sappikiviä harvemmin poistellaan, vaan sappikohtauksen hoitona suositaan tähystysleikkauksena tehtävää sappirakon poistoa, sillä se tulee sairaalalle halvemmaksi ja sama potilas ei taatusti tule valittamaan samaa vaivaa, sappirakkoja kun on meillä vain yksi.
Jos joudutte sellaiseen tilanteeseen, niin älkää suostuko sappirakon poistoon, vaan vaatikaa pelkkien sappikivien poistoa! Sappirakon poisto sotkee suolen toiminnan pahasti ja aiheuttaa elini
EI PIDÄ PAIKKAANSA! minulta on jo vuosikymmeniä sitten poistettu sappirakko kivineen ja mitenkään ei ole vaivannut. Ei minkäänlaista eroa aikaan, milloin sappirakko ei vaivannut eli nuoruuteen. Saan syödä ja juoda ihan, kuin nuorena. Ei myöskään mitään vaivoja heillä, keitä tunnen ja joilta poistettu samat hilut, kuin minulta eli sappirakko sisältöineen. Siksi suosittelen että koko rakko pois. Näin ei tule enää koskaan kiviä sinne. Luultavasti vielä helpommin tulisi, kun on arpinen leikkauksen jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaarin päiväkirja jatkosodasta. Todella koskettavaa luettavaa. Upeita piirroksia, en ikinä tiennyt että vaari osasi piirtää tuolla tavalla.
Voisi kiinnostaa historiantutkijoita, joten kannattaa ottaa selvää minne voisi lahjoittaa.
Siis sotilasmuistokirja. Sellainen on minullakin, isäni oli neljä vuotta jatkosodassa ja aloitti tuon muistokirjan tekemisen jo armeijassa ennen sotaan joutumistaan. Olen siis jo seitsemänkymppinen minäkin.
Pidän tuota kirjaa aarteenani. Se on todella hieno, siinä on kaikenlaista juttua, laulujen sanoja, runoja, vitsejä, kavereitten kirjoituksia, piirroskuvia ja tarkkojakin kuvauksia tapahtumista.
En ikinä lahjoita sitä mihinkään museoon. Se menee minun jälkeeni tyttärelleni ja häneltä vanhimmalle pojalleen, näin on jo sovittu.
Äitini jäämistöstä löytyi hänen Lotta-aikaisia vihkosiaan, mihin oli hän itse ja ystävättäret kirjoitelleet joitain muistovärssyjä, hieno muisto sekin. Mutta sitten löytyi sellainen jonkun silloisen nuoren miehen itse tekemänsä ja sitomansa vihkonen, jossa hän tunnusti ihailevansa äitiäni ja siihen oli kirjoiteltu tosi kauniita pieniä kirjoitelmia "muistoksi minulta sinulle, Marjatta" jne. En ikinä ollut sitä nähnyt. Sodan päättymistä siinä odoteltiin ja toivottiin, että jospa vielä tapaisimme jne., mutta eivät ilmeisesti tavanneet. Ikinä en ollut sitä ennen nähnyt.
Äidiltä ei jäänyt mitään sen dramaattisempaa sitten enempää, mutta miksi ihmeessä hän oli säästänyt isältä jääneet henkselit? Isä kuoli jo 70-luvulla ja äiti vasta muutama vuosi sitten. Muistin ne henkselit isän päällä, kun ne jostain putkahtivat esiin, vuosikymmenien jälkeen. Äiti oli muuten aika tarkka siitä, että mitään turhaa ei missään ole ja heitti helpostikin tavaraa menemään. Ja sitten ikivanhat, joustonsa jo menettäneet henkselit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdeltä sukulaisnaiselta löytyi kummallinen pieni tavara, siinä oli kuminen kuin joku pieni pumppu, ja ohut letku ja joku metalliosakin vielä. Joku tiesi sanoa, että sillä tehtiin laittomia abortteja joskus ennen. Tiedä häntä. Ei olisi uskonut, että juuri häneltä sellainen löytyisi. Mutta maailmahan on uskomaton paikka.
"EI PIDÄ PAIKKAANSA! minulta on jo vuosikymmeniä sitten poistettu sappirakko kivineen ja mitenkään ei ole vaivannut. Ei minkäänlaista eroa aikaan, milloin sappirakko ei vaivannut eli nuoruuteen. Saan syödä ja juoda ihan, kuin nuorena. Ei myöskään mitään vaivoja heillä, keitä tunnen ja joilta poistettu samat hilut, kuin minulta eli sappirakko sisältöineen. Siksi suosittelen että koko rakko pois. Näin ei tule enää koskaan kiviä sinne. Luultavasti vielä helpommin tulisi, kun on arpinen leikkauksen jäljiltä."
KYLLÄ PITÄÄ PAIKKANSA! ÄLÄ VALEHTELE TÄÄLLÄ!
Olen tietysti iloinen puolestasi, jos kerran sinulla on tilanne parempi, mutta on vastuutonta sinulta valehdella täällä asiasta, jota et tunne! Joku onneton saattaisi uskoa sinua ja saisi sitten katua loppuikänsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein herttainen vanha tätini. Hän työskenteli kirkossa kanttorina. Oli hyvin harras ja uskonnollinen ihminen. Kylään kun meni, niin samantien napsahti kahvinkeitin päälle. Arabian vanhoista perinnekupeista kahvi juotiin. Ja aina oli liinan alla pullataikina kohoamassa ja tuoretta pullaa oli tarjolla. Koti oli aina viimeisen päälle siisti ja pelargoniat kukkivat kuistilla. Itsevirkatut pitsiliinat pöydillä. Olohuoneen pöydällä oli raamattu ja kaksi kynttilää paloi siinä vieressä.
Hän nukkui pois pari vuotta sitten. Mentiin tekemään siivousta. Makuuhuoneessa oli kirjahylly. Kun siirsimme sen pois, sen takaa palajstui ovi. Avasimme oven ja järkytyimme. Kyseessä oli salahuone, josta löytyi valtava määrä erilaisia seksivälineitä, dildoja ja seksikeinuja yms. Seinät olivat täynnä alastonkuvia tästä tädistä. Oli myös päiväkirja, mihin oli kirjanuut kaikki seksikokemuksensa. Kaikkea mitä näimme en voi edes tässä kirjoittaa.
Yllätyin.
Vierailija kirjoitti:
"EI PIDÄ PAIKKAANSA! minulta on jo vuosikymmeniä sitten poistettu sappirakko kivineen ja mitenkään ei ole vaivannut. Ei minkäänlaista eroa aikaan, milloin sappirakko ei vaivannut eli nuoruuteen. Saan syödä ja juoda ihan, kuin nuorena. Ei myöskään mitään vaivoja heillä, keitä tunnen ja joilta poistettu samat hilut, kuin minulta eli sappirakko sisältöineen. Siksi suosittelen että koko rakko pois. Näin ei tule enää koskaan kiviä sinne. Luultavasti vielä helpommin tulisi, kun on arpinen leikkauksen jäljiltä."
KYLLÄ PITÄÄ PAIKKANSA! ÄLÄ VALEHTELE TÄÄLLÄ!
Olen tietysti iloinen puolestasi, jos kerran sinulla on tilanne parempi, mutta on vastuutonta sinulta valehdella täällä asiasta, jota et tunne! Joku onneton saattaisi uskoa sinua ja saisi sitten katua loppuikänsä!
Myös minä tunnen miehen, jolta sappirakko on poistettu. Hän ei uskalla syödä mitään koko työpäivänsä aikana ja tuskin juodakaan. Hän syö vasta alkuillasta kotonaan, kun vessa on lähellä.
Myös eräältä muutamia vuosia sitten eläköityneeltä alaiseltani oli poistettu sappirakko. Hän ei koskaan lähtenyt yrityksen virkistyspäiville mukaan ja söi töissäkin vain pienen voileivän työpisteellään. Hänen vatsansa kurisi usein niin kovaa, että sen kuuli monen metrin päähän.
Edellisen perusteella uskon koko sappirakon poiston olevan hyvin haitallinen toimenpide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkauskirjeitä vanhempieni seurusteluajoilta. Niistä käy hyvin ilmi kuinka erilaista elämää elivätkään 40-luvun alkupuoliskolta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien talossa on valokuvia, osa hyvin vanhoja. Siellä oli pari valokuvaa noidasta joka joutui käräjille 1900-luvun alkupuolella.
Kukaan ei tosin uskaltanut tätä tuomita.
Viimeksi kun katselin, niitä kuvia ei enää näkynyt.
Joku vienyt.
Toistaiseksi viimeiset aidot noitakäräjät pidetty 2010-luvun Suomessa kun Anneli Auer - lapsineen - tuomittiin täydellisen syyttömänä, pelkkien lasten monta vuotta jälkijättöistesti heihin iskotstettujen ja mahdottominen kuvitelmien perustella pitkiin ehdottomiin rangaistuksiin (lastensa oikeusmurha-rangaistukset - väärät leimat - kestävät läpi elämän). Uskonto liittyi näihin olennaisesti, koska syyttäjän tähti"todistaja" oli aito ääriuskonnollinen ihmeisiin uskova - ja niistä "todistanut" hihhuli-valehtelija-gynekologi Tampereelta. Järjetön noitavaino-tuomio perustui kirkkoisä Augustinuksen 400-luvulla kristinuskoomme iskostamansa perisyntisyyden järjettömään harhaoppiin, jonka mukaan aivan kaikki seksuaalinen mielihyvä kenossa on merkki saatanasta ja jo pelkkä mahdotonväitepuhe seksuaalisuudesta käy todisteena oikeuslaitokselle tuomioon (syyLLisyysolettama kuten keskiajan noitavainoissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni jäämistöstä löytyi useita ulosottolappuja, joka vuosi oli jokin maksuasia ollut vireillä oikeudessa.
Oli tilannut esim. kirjan 25 eurolla, jättänyt maksamatta ja perintäkuluineen kirjan hinta oli noussut noin 300 - 400 euroon.
Näitä velkoja oli yli 14000 euron edestä yhteensä. Ei ollut dementikko, mutta raha-asioissa höveli.
Kukaan sukulainen ei tiennyt tästä ongelmasta ennen hänen kuolemaansa.
"Höveli" = "Kohtelias"
???
Höveli tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan kohteliasta, ystävällistä ja avuliasta. Tässä tapauksessa liian höveliä eli antaa toisille rahaa/käyttää yli varojensa aisasta liiemmin stressaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolan jäämistöstä löytyi kauniiseen rasiaan säilöttyjä munuaiskiviä.
No olisivatkohan kuitenki olleet sappikiviä. Ne sai jossain vaiheessa sairaslasta lähtiessään mukaansa. Ei vissiin enää nykyään.
Voivat olla kumpia vain, sappi- tai munuaiskiviä ja eiköhän ne edelleen saa mukaansa, jos tulee vain mieleen niitä pyytää.
Nykyään tosin sappikiviä harvemmin poistellaan, vaan sappikohtauksen hoitona suositaan tähystysleikkauksena tehtävää sappirakon poistoa, sillä se tulee sairaalalle halvemmaksi ja sama potilas ei taatusti tule valittamaan samaa vaivaa, sappirakkoja kun on meillä vain yksi.
Jos joudutte sellaiseen tilanteeseen, niin älkää suostuko sappirakon poistoon, vaan vaatikaa pelkkien sappikivien poistoa! Sappirakon poisto sotkee suolen toiminnan pahasti ja aiheuttaa elini
Mitäs se sitten muuttaa? Mulla maksansiirron yhteydessä poistettiin enkä ole hahmottanut mikä on toisin.
Toki siis maksasairaus sinänsä teki sen että mulla saattoi hetkittäin olla kova vatsa, ja varmaan nämä nykyiset kovat lääkkeet aiheuttaa jotain, joten en voi verrata ihan 1/1 mutta siis sappirakko lähti ja maha toimii. MIllaisia muutoksia Sinä olet huomannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän isä oli rintamalla, ja kävi sinä aikana ainoastaan kerran tai kaksi kotonaan. Hän kuoli 20-vuotta sitten, jonka jälkeen hänen vaimonsa, mummoni lähes heti perässä. Löysimme isäni kanssa mummolaa siivotessa kirjeitä venäläiseltä naiselta, ja mustavalkoisia kuvia pienestä vauvasta. Isän isäni oli rakastunut rintamalla venäläiseen naiseen, ja he olivat saaneet yhdessä lapsen. Kirjeitä oli useita, mutta vain muutaman kuukauden ajalta. Nainen osasi jonkin verran kirjoittaa hataraa suomea.
Etsisin mielelläni lisätietoa venäläisestä sedästäni, mutta postikorteissa ja kirjeissä oli niin hataria tietoja että en päässyt puusta pidemmälle. Tiedän kuitenkin että minulla on setä Venäjällä (josta ei ikinä suvussa puhuttu)
Olipas erikoinen sotatilanne, kun rintamalla saa alkunsa parisuhde, joka kesti ainakin muutaman kuukauden ajan. En olekaan ennen tienn
Kyllä se on ollut mahdollista ja on tapahtunutkin. Äitinikin oli lottahommissa Itä-Karjalassa ja kertoi, miten paikalliset siellä kutsuivat heitä koteihinsa ja olivat ihan tekemisissä keskenään, lähinnä tietysti ne, ketkä oli suomensukuisia. Alkuun pelkäsivät suomalaisia miehittäjiä, mutta lopulta syntyi ystävyyssuhteita. Ja tietysti miehet solmi rakkaussuhteitakin, oli ne sitten aitoja tai vähemmän aitoja. Myös lapsia suhteista syntyi. Itse asiassa suomalaisille oli voimassa kielto, että paikallisten ihmisten kanssa ei olisi saanut seurustella eikä heihin tutustua, mutta ei sitä kukaan voinut täydellisesti valvoa.
Sehän siinä hiukan huvittaa, että lottien moraalia vahdittiin tarkasti, mitään suhteita rintamaoloissa ei olisi saanut tapahtua, eikä tietysti varsinkaan venäläisiin miehiin voinutkaan, kun sieltähän oli miehet tietenkin rintamalla sotimassa. Mutta naiset olivat paikalla ja suomalaisten sotilaiden moraalia ei vahdittu sitten yhtään mitenkään. Ja sinne jäi sitten naiset lapsineen, kun sotaonni kääntyi ja suomalaisten oli lähdettävä. Ei kukaan ottanut naista ja lasta mukaansa Suomeen, no ei varmaan olisi voinutkaan. Eikä kaikki miehet varmasti edes tienneet, että heiltä jäi sinne lapsi.
Luin kauan sitten muistelmat nimeltä "Kätilönä Karjalassa," ja tämä kirja valaisi aika paljon tilannetta. Myöhemminhän (ehkä kymmenkunta vuotta sitten) aiheesta tehtiin hyvinkin kattava kirja, Miehittäjän morsiamet, tekijänä Pauliina Salminen.
Tämä mielestäsi "erikoinen sotatilanne" tarkoittaa siis tätä ns. asemasodan aikaa, jolloin oli pitkään rauhallista, sotatilanne päällä kyllä ja miehet rintamalla, mutta taisteluita vähemmän. Silloin oli aikaa ja mahdollisuuksia muuhunkin kuin tappelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolan jäämistöstä löytyi kauniiseen rasiaan säilöttyjä munuaiskiviä.
No olisivatkohan kuitenki olleet sappikiviä. Ne sai jossain vaiheessa sairaslasta lähtiessään mukaansa. Ei vissiin enää nykyään.
Voivat olla kumpia vain, sappi- tai munuaiskiviä ja eiköhän ne edelleen saa mukaansa, jos tulee vain mieleen niitä pyytää.
Nykyään tosin sappikiviä harvemmin poistellaan, vaan sappikohtauksen hoitona suositaan tähystysleikkauksena tehtävää sappirakon poistoa, sillä se tulee sairaalalle halvemmaksi ja sama potilas ei taatusti tule valittamaan samaa vaivaa, sappirakkoja kun on meillä vain yksi.
Jos joudutte sellaiseen tilanteeseen, niin älkää suostuko sappirakon poistoon, vaan vaatikaa pelkkien sappikivien poistoa! Sappirakon poist
Eli mini-otoksen mukaan sappiarkon poisto vaiheuttaa ongelmia "VAIN" kahdelle kolmesta potilaasta =D joten sappirakon poistoa ei voi ainakaan tämän perusteella suositella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaarin päiväkirja jatkosodasta. Todella koskettavaa luettavaa. Upeita piirroksia, en ikinä tiennyt että vaari osasi piirtää tuolla tavalla.
Voisi kiinnostaa historiantutkijoita, joten kannattaa ottaa selvää minne voisi lahjoittaa.
Siis sotilasmuistokirja. Sellainen on minullakin, isäni oli neljä vuotta jatkosodassa ja aloitti tuon muistokirjan tekemisen jo armeijassa ennen sotaan joutumistaan. Olen siis jo seitsemänkymppinen minäkin.
Pidän tuota kirjaa aarteenani. Se on todella hieno, siinä on kaikenlaista juttua, laulujen sanoja, runoja, vitsejä, kavereitten kirjoituksia, piirroskuvia ja tarkkojakin kuvauksia tapahtumista.
En ikinä lahjoita sitä mihinkään museoon. Se menee minun jälkeeni tyttärelleni ja häneltä vanhimmalle p
... Äiti oli muuten aika tarkka siitä, että mitään turhaa ei missään ole ja heitti helpostikin tavaraa menemään. Ja sitten ikivanhat, joustonsa jo menettäneet henkselit?
Henkselit olivat todellinen konkreettinen muisto äidille rakkaasta miehestään. Aivan luonnollinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
"EI PIDÄ PAIKKAANSA! minulta on jo vuosikymmeniä sitten poistettu sappirakko kivineen ja mitenkään ei ole vaivannut. Ei minkäänlaista eroa aikaan, milloin sappirakko ei vaivannut eli nuoruuteen. Saan syödä ja juoda ihan, kuin nuorena. Ei myöskään mitään vaivoja heillä, keitä tunnen ja joilta poistettu samat hilut, kuin minulta eli sappirakko sisältöineen. Siksi suosittelen että koko rakko pois. Näin ei tule enää koskaan kiviä sinne. Luultavasti vielä helpommin tulisi, kun on arpinen leikkauksen jäljiltä."
KYLLÄ PITÄÄ PAIKKANSA! ÄLÄ VALEHTELE TÄÄLLÄ!
Olen tietysti iloinen puolestasi, jos kerran sinulla on tilanne parempi, mutta on vastuutonta sinulta valehdella täällä asiasta, jota et tunne! Joku onneton saattaisi uskoa sinua ja saisi sitten katua loppuikänsä!
Niin enpä tiedä miten heillä on leikkaus mennyt mut itsellä poistettiin jo 20v sitten ja sanottiin että jäljelle jäänyt tiehyt erittää sappinestettä sen verran että sillä pärjää. Liekö totta vai eikö. Jos näillä joilla poisto aiheutti ongelmia on sitten sappi raakattu pois roimemmalla kädellä. Ja itse olen "synnyttänyt" hirmu kivuilla 7 pv ajan munuaiskiven jonka koko oli 4mmx2mm niin että ei niitä kyllä mistään rasiallista saa ellei ole sitten joku hoitsu joka niitä on jemmannut leikkauspotilailta sairaalasta. Ja joo, en jemmannut kumpiakaan kiviä myöhemmin perillisteni löydettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolan jäämistöstä löytyi kauniiseen rasiaan säilöttyjä munuaiskiviä.
No olisivatkohan kuitenki olleet sappikiviä. Ne sai jossain vaiheessa sairaslasta lähtiessään mukaansa. Ei vissiin enää nykyään.
Voivat olla kumpia vain, sappi- tai munuaiskiviä ja eiköhän ne edelleen saa mukaansa, jos tulee vain mieleen niitä pyytää.
Nykyään tosin sappikiviä harvemmin poistellaan, vaan sappikohtauksen hoitona suositaan tähystysleikkauksena tehtävää sappirakon poistoa, sillä se tulee sairaalalle halvemmaksi ja sama potilas ei taatusti tule valittamaan samaa vaivaa, sappirakkoja kun on meillä vain yksi.
Jos joudutte sellaiseen tilanteeseen, niin älkää suostuko sappirakon poistoon, vaan vaatikaa pelkkien sappikivien poistoa! Sappirakon poist
No voi piru, minulta on sappirakko poistettu jo aika nuorena. Ilmankos olen tällainen hullupää. Siitäkös kaikki sitten johtuukin.
Vierailija kirjoitti:
Oikein herttainen vanha tätini. Hän työskenteli kirkossa kanttorina. Oli hyvin harras ja uskonnollinen ihminen. Kylään kun meni, niin samantien napsahti kahvinkeitin päälle. Arabian vanhoista perinnekupeista kahvi juotiin. Ja aina oli liinan alla pullataikina kohoamassa ja tuoretta pullaa oli tarjolla. Koti oli aina viimeisen päälle siisti ja pelargoniat kukkivat kuistilla. Itsevirkatut pitsiliinat pöydillä. Olohuoneen pöydällä oli raamattu ja kaksi kynttilää paloi siinä vieressä.
Hän nukkui pois pari vuotta sitten. Mentiin tekemään siivousta. Makuuhuoneessa oli kirjahylly. Kun siirsimme sen pois, sen takaa palajstui ovi. Avasimme oven ja järkytyimme. Kyseessä oli salahuone, josta löytyi valtava määrä erilaisia seksivälineitä, dildoja ja seksikeinuja yms. Seinät olivat täynnä alastonkuvia tästä tädistä. Oli myös päiväkirja, mihin oli kirjanuut kaikki seksikokemuksensa. Kaikkea mitä näimme en voi edes tä
Tuota tuota. Aika moni ei varmastikaan tätä usko. Enkä siis minäkään. "Herttainen vanha täti" ei taatusti halunnut "salahuoneensa" paljastuvan, joten miksi hän olisi sen säilyttänyt jälkipolville? Jotkut jutut on liian paksuja ollakseen totta.
No olisivatkohan kuitenki olleet sappikiviä. Ne sai jossain vaiheessa sairaslasta lähtiessään mukaansa. Ei vissiin enää nykyään.