Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Avioliitossa oleva mutta silloin vielä lapseton mummoni oli sota-aikaan lääkintälottakoulutuksessa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt rintamalle asti, sillä hän tuli raskaaksi.

Kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin löysin lääkintälotan oppikirjan hänen jäämistöstään. Kirjanen oli muuten hyvin siististi pidetty mutta satiaisia koskevan kohdan hän oli merkinnyt voimakkaasti alleviivaillen ja sivun laidassa olevin obs!-huomautuksin.

Tämä merkintä on jäänyt kaivelemaan mieltä. Olisiko mummo voinut saada satiaisia sodasta lomalta olevalta mieheltään? Mitähän hän niistä ajatteli? Ja mistä vaari oli satiaiset saanut?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa löydettiin avaamattomia ja käyttämättömiä lahjoja, sekä rakkauskirjeitä ihailijalta sodan ajalta. Kiinnostavaa oli, että kirjeiden lähettäjä ei ilmeisesti koskaan saanut vastakaikua yksipuoliseen viestittelyynsä, mutta jaksoi silti vuosikausia kirjoitella.. Ja mummoni säilyttää nämä kirjeet. En tiedä miksi ei vastannut, miksi säilytti ja kuka lähettäjä oli.

Mistä tiedät, ettei mummosi vastannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa löydettiin avaamattomia ja käyttämättömiä lahjoja, sekä rakkauskirjeitä ihailijalta sodan ajalta. Kiinnostavaa oli, että kirjeiden lähettäjä ei ilmeisesti koskaan saanut vastakaikua yksipuoliseen viestittelyynsä, mutta jaksoi silti vuosikausia kirjoitella.. Ja mummoni säilyttää nämä kirjeet. En tiedä miksi ei vastannut, miksi säilytti ja kuka lähettäjä oli.

Mistä tiedät, ettei mummosi vastannut?

Sitä vastauskirjettä ei löytynyt? 😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hävitän kaiken henkilökohtaisen tai 'oudon' materiaalin ensi kesän aikana.

Mutta et kuitenkaan vielä tänä kesänä?

Ensi kesä alkaa vasta huomenna (1.6.)... MOT

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kesä alkaa 21.6. ja päättyy 23.9. pohjoisella pallonpuoliskolla.

Äitini lakankaapista löytyi hänen nuoruuden päiväkirjojaan ja runovihkojaan, mikä oli yllätys, koska en ollut koskaan nähnyt hänen kirjoittavan mitään muuta kuin virallisia papereita, lukeneen runoutta tai kaunokirjallisuutta tai ylipäätään osoittaneen mielenkiintoa tällaisia asioita kohtaan. Ilmaisi tunteitaan aina hyvin niukasti eikä yleensäkään ollut luonteeltaan herkkä tai syvällinen. Joissain runoissa käsiteltiin tulkintani mukaan esimerkiksi lapsen kuolemaa ja arvoitukseksi jäi, olivatko aiheet omasta elämästä vai eivät. Päiväkirjoissa taas oli tekstejä ajoilta kun tapailivat isäni kanssa ja niiden jälkeen en yhtään ihmetellyt miksi äitini vaikutti aina olevan jokseenkin katkera isälleni jostain vaikka isä sittemmin olikin ainakin hieman viisastunut

Vierailija kirjoitti:

Äitini lakankaapista löytyi hänen nuoruuden päiväkirjojaan ja runovihkojaan, mikä oli yllätys, koska en ollut koskaan nähnyt hänen kirjoittavan mitään muuta kuin virallisia papereita, lukeneen runoutta tai kaunokirjallisuutta tai ylipäätään osoittaneen mielenkiintoa tällaisia asioita kohtaan. Ilmaisi tunteitaan aina hyvin niukasti eikä yleensäkään ollut luonteeltaan herkkä tai syvällinen. Joissain runoissa käsiteltiin tulkintani mukaan esimerkiksi lapsen kuolemaa ja arvoitukseksi jäi, olivatko aiheet omasta elämästä vai eivät. Päiväkirjoissa taas oli tekstejä ajoilta kun tapailivat isäni kanssa ja niiden jälkeen en yhtään ihmetellyt miksi äitini vaikutti aina olevan jokseenkin katkera isälleni jostain vaikka isä sittemmin olikin ainakin hieman viisastunut

Mistä äitisi oli katkera?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa löydettiin avaamattomia ja käyttämättömiä lahjoja, sekä rakkauskirjeitä ihailijalta sodan ajalta. Kiinnostavaa oli, että kirjeiden lähettäjä ei ilmeisesti koskaan saanut vastakaikua yksipuoliseen viestittelyynsä, mutta jaksoi silti vuosikausia kirjoitella.. Ja mummoni säilyttää nämä kirjeet. En tiedä miksi ei vastannut, miksi säilytti ja kuka lähettäjä oli.

Mistä tiedät, ettei mummosi vastannut?

Minäpä veikkaan. 1) Kirjeissä ei viitattu vastauskirjeisiin (edellisessä kirjeessäsi kerroit että... ) ja 2) ihmeteltiin miksi toinen ei vastaa, kerrottiin että kirjoittaa vaikkei toinen vastaa.

Huomaan, että kirjeitten kirjoittamisesta ollaan jo vieraannuuttu, jos tällaisia ei tajuta.

Isän kuoleman jälkeen tuli poliisilta ilmoitus, että hänen haulikkonsa pitäisi palauttaa. Olimme ihmeissämme, sillä ikinä ei tiedetty hänellä olleen minkäänlaista pyssyä. Ei osattu edes kuvitella. Aselupa oli myönnetty kun isä oli nuori kloppi; luultavasti oli käynyt jänisjahdissa tai vastaavaa. Ikinä ei tuollaisesta puhunut.

Juu, tämä on väärässä ketjussa koska haulikkoa ei ole löytynyt.

Näitä on mielenkiintoista lukea.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin lahjan antajana harmittaa ja loukkaakin jos lahja ei mene käyttöön(tai vaikka kiertoon jos ei ole mieluinen itselleen), vaan sitä säilötään avaamattomana.

Tosin sekin harmittaa että oma hamstraajaäitini säilyttää aivan kaikki rihkamarojulahjat mitkä koskaan on saanut ja pitää niitä esillä ihan vain siksi että lahjaa ei saa heittää pois tai antaa eteenpäin. Hän ei saa pidettyä kotiaan siistinä tai puhtaana kun kaikki nurkat on täynnä tavaraa. Tästä syystä itse annan aina kaikille käytettäviä lahjoja, jotain syötävää tai elämyslahjoja tai lahjakortteja, kun en halua että mitkään koriste-esineet jää piinaamaan uusia omistajiaan ikuisiksi ajoiksi.

Viisas Marie Kondo muotoili asian jotenkin niin että lahja täyttää tehtävänsä sen antohetkellä, siis iloa saajalle sekä lahjan antajalle. Lahja ei ole mikään pyhäinjäännös, vaan sen voi aivan hyvin antaa edelleen, heittää pois tai jättää avamatta, mikä tuntuu itsestä luontevimmalta.

Tietysti on hieman surullista jos tarpeeseen olevaa lahjaesinettä ei ole raaskittu ottaa arkikäyttöön, mutta ei ole mitään syytä loukkaantua käyttämättömäksi jääneistä lahjoista.

Vähän ohi ketjun aiheesta, koska en ole kenenkään jäämistöä joutunut tyhjentämään vielä.

Oma äitini kerran vihjaisi että mitäpä tuumaan kun jäämistöään tyhjentäessä löydän oman teiniaikaan kirjoittamani kirjeen vanhemmilleni. Muistan kirjeen ja tilanteen jossa sen kirjoitin. Tykkäsin käydä keikoilla katsomassa bändejä. Äitini ei juuri lupaa reissuille / menoille antanut, oli ylisuojeleva eikä luottanut. Jos joskus jonnekin pääsin, se oli pitkällisen taistelun tulos ja silloin viimeisen sanan sanoi yleensä isä. Jos olimme eri mieltä, meillä oli suorastaan jäätävää kotona, koska asioita ei pystytty puhumaan läpi, meillä ei koskaan ollut kunnollista keskustelukulttuuria tällaisissa tilanteissa. Asiat vaiettiin käsitellyksi. Sivuhuomautuksena se, että äiti on tänä päivänä sitä mieltä että meillä on avoimesti selvitetty aina asiat.

No, kirjoitin kirjeen koska halusin selittää miksi haluan mennä vapaammin, miksi haluan käydä keikoilla ja että toivoisin minuun luotettavan enemmän. Kuten myös sitä että voisimme avoimesti puhua asioista, missä menen ja kenen kanssa jne. Kirje ei auttanut asiaa yhtään, jonka jälkeen tein itseäni kiinnostavia asioita, mutta salaa. Enkä jäänyt koskaan kiinni niistä. Koin että koska minuun ei luoteta kuitenkaan, yritän elää elämääni haluamallani tavalla, jos kiinni jään on se ihan sama, koska luottoa ei kuitenkaan ole.

Tuo kirje on siis yhä tallessa ja äiti esitti asian aivan kuin MINUN pitäisi hävetä sitä jos joku sisaruksistani sen tulee löytämään. Mikä ei ole totta, kirjeen voi puolestani lukea kuka vaan, en sitä häpeä.

Minusta on hienoa tänä päivänä se, että oma lapseni puhuu asioistaan avoimesti, emme aina ole samaa mieltä, mutta voimme molemmat kertoa näkemyksemme ja keskustella niistä. Suhde on monin verroin läheisempi. En oleta että minulle kerrotaan kaikki, mutta miksi pitäisi jo kättelyssä olla luottamatta.

Lähinnä huvittavaa, että tuo kirje on säästetty ajatuksella että tajuaisin joskus vanhempieni poismentyä miten naurettava olen ollut ja tajuaisin oman typeryyteni. Niin äitini tyyliä. Mulla on kuitenkin ollut hyvä lapsuus ja välitän vanhemmistani, mutta kaikkia asioita en allekirjoita.

Mielenkiintoisin ketju pitkiin aikoihin

Isoäiti oli syntynyt 1899, olin autramassa hänen asuntonsa tyhjentämisessä 1991. Mummo oli varastoinut kellariin pari kiloa paahtamattomia kahvipapuja. Pavut oli ostettu heti kun kahvin säännöstely loppui.

Kokeilin paahtaa noista kahvia, mutta aika oli tenyt tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummun kotia kun siivottiin, löytyi vaikka mitä. Tämä siis Keski-Euroopassa. Mummu oli maailman herttaisin ihminen ja kova kaipuu on, mutta WTF, kellarin hyllyssä 18 kappaletta Mein Kampfia (vieläkään ei tiedetä mitä noille pitäisi tehdä, koska täällä niitä on laitonta omistaa, joskin joka taloudessa oli pakko olla vähintään yksi mummun nuoruudessa), neljä laatikkoa täynnä erilaisten sairauksien solunäytteitä niiden ohuiden lasilevyjen väliin säilöttynä, ja kaiken kruunuksi täytetty kamelinpää. Plus pussi öylättejä. Who needs drugs when you get to clean up Grandma's house? :D

Selvitä, missä kirjat ovat sallittuja ja salakuljeta myyntiin. Suomessa pyydetään satasesta ylöspäin.

Joku viranomainen osaa kertoa, mihin ne voi viedä hävitettäväksi.

Jollakulla eivät tainneet kellarilöydös-Marxit mennä kaupaksi. LOL.

Tä? Tiedätkö yhtään, miksi se on kielletty Euroopassa? Mikä sun yleissivistyksen taso oikein on?

Kuinka typerä oikein olet? Ei MK ole kielletty Euroopassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoisin...3  asunto-osakkeen osakekirjat. Meni aika lailla aikaa ennen kuin saatiin selville, missä ko. asunnot ovat. Verotuksessa ja sittemmin perukirjassa ne toki olivat mukana, mutta vain as Oyn nimellä ja kaupunkina, ei sen tarkemmin.

Miten selvititte tämän?

Ei tässä nyt kovinkaan kummoisia salapoliisitaitoja tarvita. As Oy:n nimi googleen ja löytyy jos ei osoite, niin vähintään isännöitsijän tiedot. Jos ei löydy, niin Patentti- ja rekisterihallitus ainakin tietää, mikä ja missä.

Mutta sen jälkeen pitää selvittää, mihin asuntoon osakekirjat oikeuttavat. Ei se aina ole niin yksinkertaista, että osakekirjassa olisi asunnon numero rapun mukaisesti. Niissä voi olla pelkästään "oikeuttavat osakkeiden 34556 - 34980 omistukseen ja niiden kautta asunnon nro 18 hallintaan". Mutta kun se nro 18 voi olla nykyisin A 19.

Ei ole vaikeaa tämäkään. Tuore yhtiöjärjestys kertoo kyllä mikä asunto on kyseessä. Samoin isännöitsijäntodistus. Osakenumerot eivät muutu.

Litran mansikkajäätelöä.

Vierailija kirjoitti:

Anders kirjoitti:

Sota-ajan Stimulan-pillereitä purkillinen. Sisälsivät mm. amfetamiinia. Erinomaisia lievässä viihdekäytössä. :)

Uskalsit napata vuosikymmeniä vanhoja pillereitä?

Johan toki. Mihinkäs tuollaiset aineet muuttuisivat/pahenisivat? Tietysti kokeilin ensin pienen murusen. Eipä niistä tämän hullummaksi tullut. :)

Up

Isäni peri isotätini, siis hänen tätinsä. Tämä oli ollut eräässä taiteilija perheessä taloudenhoitajana. Isotätini elämä oli kuin Kauniissa ja rohkeissa, vai mitä niitä nyt on. Hän tekaisi perheen isän kanssa lapsen, joka adoptoitiin perheeseen. Tässä nyt vain jäävuoren huippu. Myöhemmin kaikki tästä perheestä kuolivat, myös ko. lapsi. Isotätini jäi yksin valtavaan taloon, joka oli täynnä arvotavaraa, mutta myös ns. Tiimar moskaa. Isotätini peri koko helahoidon ja myöhemmin siis isäni. Separoimme sitten isäni kanssa taloa ja jäämistö melkein kaksi vuotta. Huonekalut, kiinalainen posliini, hopeat ja korut menivät pääsääntöisesti kansainvälisen huutokaupan puolelle pääkaupunkiseudulla olevaan huutokauppayritykseen. Erikseen jouduimme arvioittamaan mm. kolikkokokoelmat ja valtavat määrät kirjoja ja postikortteja. Kurioositeetteina saattoi esiin putkahta sappikivet kauniissa rasiassa, tai vielä kauniimmassa rasiassa 24 kultahammasta. Käsitöitä, joissa hopea ja helmikoristeluja 1800-luvun puolivälistä. Lista on loputon. Mieleenpainuvin hetki oli kuitenkin se, kun huomasimme, että kabinettikaapin takaosassa oli salalokero. Vapisevin käsin sain lokeron auki ja näin, että sinne oli piilotettu tasan yksi paperinen litteä paketti. Vielä vapisevimmin käsin avasin paketin. Paketista pölähti käsiini linnunhöyheniä. Jotain pikkulinnun höyheniä, ei muuta. Perintötalon perkauksen kohokohta.

Nat si uniformun takki. Pappani oli kuulemma nuorena poikana Lapissa tehnyt kauppoja jonkun sotilaan kanssa. Sai sotilaan vanhan takin vaihdossa kunnon karvalakista.