Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Vierailija kirjoitti:

Isoisän jäämistöstä löytyi SS-uniformu. En tiedä oliko aito, mutta ei myöskään näyttänyt miltään naamiaisasulta. Isoisäni ei ikinä puhunut sota-ajasta mitään, eikä tietääkseni ollut mitenkään natsimyönteinen tai ylipäänsä kiinnostunut noista asioista, mutta silti vähän ihmetyttää että mistä nämä vaatteet hänelle päätyivät.

Iso-isäsi oli siis sen ikäinen, että otti osaa sotiin. Suomalaisista SS-miehistä on toimitettu kaksikin matrikkelia, jos mitenkään epäilet, että olisi itse ollut SS-joukoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaukaisempi miehen sukulainen kuoli ja hänen asunnostaan löytyi rahaa suuria summia erikoisissa kätköissä.

Eli kuin köyhä kirkonrotta elämänsä.

Jotenkin tuttua. Kotikaupungissani eli yksinäinen nainen, joka teki varpuluutia ja auttoi korvausta vastaan pienissä hommissa, missä osasi.

Kulki rääsyissä ja kuinka ollakaan  kun kuoli, löytyi iso omaisuus.

Niin tyypillistä monelle kituuttajalle. Miksi ihminen ei tajua, että pitää eläessään tuhlata ja nauttia elämästä kun on varaa? Ei niitä rahoja saa mukaansa ja kaikki eivät älyä tehdä testamenttia jonkin hyväntekeväisyyden hyväksi.

Miksi omaisuus pitäisi testamentata nimenomaan hyväntekeväisyyteen?

Hölmö kysymys. Hyvän Asian (TM) toiminnanjohtaja on palkkansa ansainnut.

Tämä ketju sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hävitän kaiken henkilökohtaisen tai 'oudon' materiaalin ensi kesän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Käräjäoikeuden päätös avioerosta. Tuli yllärinä kyllä

Siis pariskunnan joka asui loppuun asti yhdessä?

Isäni jäämistöstä löytyi joku paperi, josta kävi ilmi että hän oli hakenut lupaa osallistua asepalvelukseen Suomen puolustusvoimissa. Isäni äiti oli suomalainen, mutta isä oli puolalainen, joka oli sotilas Mannerheimin joukoissa Venäjän armeijassa. Tuohon aikaan tällaisten vanhempien lapsi ei ollut suomalainen, vaan muukalainen. Tiesin kyllä isäni käyneen armeijan ja taistelleen talvi- ja jatkosodassa, mutta tämä, että hän joutui hakemaan siihen erillistä lupaa, tuli minulle yllätyksenä hänen kuolemansa jälkeen. Se, että isoisä oli ollut Mannerheimin joukoissa selvisi minulle vasta paljon myöhemmin, kun sisarpuoleni jäämistöstä löytyi Mannerheimilta ostettu kaappi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummun kotia kun siivottiin, löytyi vaikka mitä. Tämä siis Keski-Euroopassa. Mummu oli maailman herttaisin ihminen ja kova kaipuu on, mutta WTF, kellarin hyllyssä 18 kappaletta Mein Kampfia (vieläkään ei tiedetä mitä noille pitäisi tehdä, koska täällä niitä on laitonta omistaa, joskin joka taloudessa oli pakko olla vähintään yksi mummun nuoruudessa), neljä laatikkoa täynnä erilaisten sairauksien solunäytteitä niiden ohuiden lasilevyjen väliin säilöttynä, ja kaiken kruunuksi täytetty kamelinpää. Plus pussi öylättejä. Who needs drugs when you get to clean up Grandma's house? :D

Siis missä keski-eurooppalaisessa valtiossa on laitonta omistaa tuota teosta?

Ei missään, mutta eihän tuo tarina olisi muuten ollut vähäänkään kiinnostava.

Mun mielestä osa noista kertomuksista säilytetyistä tavaroista kertoo siitä, miten järjetöntä tavaramäärää luulemme tarvitsevamme. En tarkoita, että pitäisi kulkea rikkinäisissä vaatteissa tai muuta sellaista, mutta eihän lakanoitakaan tarvitse kuin pari kolme, sama pyyhkeiden kanssa. Toki erikseen sitten, jos tarvitsee vieraille lisäksi varastoon muutamat.

Ihmiset, jotka on tottuneet saamaan juuri ja juuri välttämättömän, olivat hukassa kulutushysterian kanssa. Eivät ymmärtäneet, että muiden mielestä ovat köyhiä. Itselläni on sama ongelma. Aina vaan tulee lisää tavaraa, eikä edellisistä pääse eroon, kun ei ne kelpaa kenellekään (liian pienet vaatteet, astiat yms.) Roskiin en viitsi laittaa, lahjoittaa yritän eteenpäin pussi kerrallaan. Ahdistaa hukkua tavaraan. En ole mikään konmarittaja tai hamstraajakaan, mutta tuntuu, että joudun selittämään ajatuksiani koko ajan. Esim miksi en halua lapsilleni ostaa uusia vaatteita kaupasta: koska kirpputorit on väärällään ehjiä ja hyvännäköisiä puoli vuotta tai vuoden vanhoja vaatteita ja kenkiä.

Mä muistan ukilta jääneen sodan ajalta peltirasian (tupakkaa?), jota oli säilyttänyt rintataskussa. Siinä oli luodin jättämä kuoppa. Taitaa olla nyt mun serkulla tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat eronneet jo kaksikymmentä vuotta sitten ja oletin aina että isäni on hetero, koska on kertonut ainoastaan naisystävistään.

Löysin isäni kuoleman jälkeen hänen koneelta viestejä mieheltä, kenen kanssa hänellä oli seksisuhde. He olivat olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta, kukaan ei tiennyt suhteesta. En kertonut myöskään kenellekään asiasta... laitoin vain miehelle linkin muistokirjoitukseen ennen kuin suljin tilin. Isäni oli alkoholisti ja se jäi vaivaamaan, joiko hän sen takia että oli kaapissa koko elämänsä? Ja miksi hän ei uskaltanut kertoa meille? Kuitenkin itse olen bi-seksuaali ja isä tiesi sen...

Ihanaa että laitoit tuon linkin, eikä toinen jäänyt ihmettelemään oliko lempattu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisän jäämistöstä löytyi SS-uniformu. En tiedä oliko aito, mutta ei myöskään näyttänyt miltään naamiaisasulta. Isoisäni ei ikinä puhunut sota-ajasta mitään, eikä tietääkseni ollut mitenkään natsimyönteinen tai ylipäänsä kiinnostunut noista asioista, mutta silti vähän ihmetyttää että mistä nämä vaatteet hänelle päätyivät.

Iso-isäsi oli siis sen ikäinen, että otti osaa sotiin. Suomalaisista SS-miehistä on toimitettu kaksikin matrikkelia, jos mitenkään epäilet, että olisi itse ollut SS-joukoissa.

Jos isoisäsi osallistui viimesotiin, Kansallisarkistosta voit tilata hänen kantakorttinsa. Googlehausta Kansallisarkisto -> Kantakortti -> sieltä löytyy tilausohjeet.

Löysin isän tavaroista postikortin, jonka alkuperäinen viesti oli piilotettu liimaamalla toinen kortti alkuperäisen päälle. Eli kortin "takapuolena" oli toinen kortti. Tämä tekstin piilotus oli tehty hyvin ovelasti ja huomasin asian sattumalta, kun alla oleva teksti kuulti auringossa hieman läpi. Loisteputkea vasten kykenin lukemaan koko tekstin ja kortissa luki "kiitos ihanasta lomasta t. Kattisi"

Ikuiseksi mysteeriksi jää kortin lähettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummuni jäämistöstä löytyi äitienpäiväkortti, jonka isoisäni oli lähettänyt hänelle sotarintamalta. Tekstissä isoisäni puhutteli vaimoaan äitinä ja onnitteli äitienpäivän johdosta.

Heillä ei kuitenkaan ollut kuin yksi lapsi, minun isäni, joka syntyi vasta pari vuotta myöhemmin.

Olikohan mummulleni tullut keskenmeno?

Voisiko olla elävänä syntynyt lapsi, joka sitten on kuollut ennen isäsi syntymää? Hänestä ei vain sitten ole ikinä puhuttu.

Siitä ei ole kyse. Harrastan sukututkimusta eikä mummuni virkatodistuksessa mainita muita lapsia kuin isäni.

Kummallista kyllä, mun mummuni sisarelle oli käynyt juuri näin, kuten arvelit. Hän oli saanut poikavauvan pian naimisiinmenon jälkeen mutta vauva oli kuollut noin neljän kuukauden ikäisenä. Tästä noin vuoden kuluttua perheeseen syntyi tyttö, joka jäi traagisesti kuorma-auton alle nelivuotiaana. Perheen muut, myöhemmin syntyneet lapset tiesivät auton alle jääneestä isosiskostaan, mutta eivät sarjan ensimmäiseksi syntyneestä veljestään. He olivat äärimmäisen ällistyneitä, kun sukututkimuksissani sain tämän asian selville.

Minun isoäitini 1909-2000 oli säästänyt joka ikisen kortin. Siis kaikki pienimmätkin, joka nauhalla kiinni kukkapuskassa, ilman muita tekstejä kuin oma nimi.

Jokaiseen korttiin oli isoäiti kirjoittanut päivämäärän ja tapahtuman.

91 vuoden aikana oli näitä kotteja kertynyt jokunen...

Eikä vielä puhuta mitään kaikesta ”tärkeämmästä” tavarasta...

Pappani kuoli jo 1993 tammikuussa ja mummuni 2006, jonka jälkeen heidän kotinsa tyhjennettiin. Siltä löytyi pari aika jännää salaisuutta. Esim kihlasormus, jossa oli pappani nimi ja jonkun naisen joka ei ollut mummuni. Sormus oli päivätty heinäkuulle 1943, ja kun menin selaamaan paikkakuntan lehden arkistoa löytyi tieto, että syyskuussa oli saman etunimen omannut lottana toiminut nainen menehtynyt, nimi oli harvinainen, joten eiköhön ollut se.

Pappani sisko on hengissä, hän on syntynyt vasta 1945 joten oli reilusti 20v nuorempi kuin veljensä, hän ei tiennyt mitään tuosta kihlauksesta.

Mummuni ja pappani olivat tavanneet 1950 ja menivät naimisiin 1954.

Pappani veli oli vanhapoika, hän oli varakas mutta kukaan ei tiennyt miten paljon hän oli rahaa säästänyt. Se tuli ilmi kun hän menehtyi ja isäni veljensä kanssa olivat perijät, asunnosta löytyi kirje, jossa oli muutama pyyntö, esim että kaikki kakarat saa asunnot. Meitä kakaroita on 5kpl. Minä ja siskoni ja 2 serkkua.

Minä olin muuttamassa juuri opiskelemaan stadiin ja sain täältä itselleni kaksion ullanlinnasta, vanhasta arvo talosta.Vanhempi siskoni oli juuri ostanut talon miehensä kanssa ja he maksoivat lainan pois. Toinen siskoni osti itselleen kolmion ja auton. About saman verran saatiin jokainen. Serkkuni olivat tuolloin vielä lapsia, mutta nyt heilläkin on omat asunnot.

Olen älyttömän kiitollinen tästä asunnosta. Olen asunut tässä jo 14v. Asunnon arvo on noussut yli 40%.

Isäni velipuolen jäämistöstä löytyi kansio kaupalla homoporno valokuvia. Eikä tosiaankaan ollut mitään lällärikamaa. Kuvat aika Tom of Finland henkisiä, mutta lähinnä toisen maailmansodan aikaisissa saksalaissa uniformuissa (varmaan tiedättekin mitä tarkoitan). Mukana myös kaikenlaista kidutus ja alistus kuvastoa. Oudoksi asian tekee että isän velipuoli esiintyi aina kovana naisten-/ panomiehenä. Raahasi "sutturoitaan" sukujuhliin yms. puristeli suvun naisia ja kaikkea semmoista limaista. Valitettavasti isäni sisko poltti koko tuon valokuva-arkiston olisi ollut mielenkiintoista selvitellä mistä kuvat oli peräisin.

Viiskymppisiä vino pino muovikassissa

Vierailija kirjoitti:

Anders kirjoitti:

Sota-ajan Stimulan-pillereitä purkillinen. Sisälsivät mm. amfetamiinia. Erinomaisia lievässä viihdekäytössä. :)

Uskalsit napata vuosikymmeniä vanhoja pillereitä?

Amfetamiini ei vanhene.

Tämä ei ehkä ole niin erikoinen, mutta lämmitti sydäntä. Isäni kuoleman jälkeen löytyi hänen lipastostaan rasia, jonne oli säilyttänyt kaikki askartelemani ja piirtämäni isän- ja syntymäpäiväkortit/piirustukset sekä myös kirje joulupukille, jonka olin pikkusena kirjoittanut harakan varpailla ja tavuviivoilla.

Ihanaa, että isi oli ne säilyttänyt koko elämänsä <3

Nää on hyviä, jatkakaa vielä!!

Isotädiltäni löytyi rakkauskuvaa muistuttava otos hänestä ja oman aikansa poliitikosta. Vilkuttivat toisiaan halaten, ehkä kaivopuistossa.

Oli hauska nähdä isotäti niin tyylikkäänä ja kauniina blondina, kun olin tottunut näkemään lempeän maalaisrouvan.

Häneltä löytyi myös kasa arvokoruja, timantteja, turkkeja, laukkuja, sekä todella paljon käteistä rahaa. Kaikki vintiltä.

Ei löytynyt mitään erikoista, mutta vuosia myöhemmin isäni ryyppykaveri testamenttasi minulle asuntonsa. Testamentissa oli saate, että nyt on velka x:lle maksettu.

En tiedä oliko rahavelka vai mikä, koska isäni oli köyhä. Hän kyllä juttujensa mukaan pelasti tuon kaverinsa hengen piilottamalla tämän joltain jengiltä 😀

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hävitän kaiken henkilökohtaisen tai 'oudon' materiaalin ensi kesän aikana.

Mutta et kuitenkaan vielä tänä kesänä?