Erikoisin asia mitä olet löytänyt vanhempasi tai isovanhempasi jäämistöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hävitän kaiken henkilökohtaisen tai 'oudon' materiaalin ensi kesän aikana.

Mutta et kuitenkaan vielä tänä kesänä?

Ensi kesä alkaa vasta huomenna (1.6.)... MOT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän isä oli rintamalla, ja kävi sinä aikana ainoastaan kerran tai kaksi kotonaan. Hän kuoli 20-vuotta sitten, jonka jälkeen hänen vaimonsa, mummoni lähes heti perässä. Löysimme isäni kanssa mummolaa siivotessa kirjeitä venäläiseltä naiselta, ja mustavalkoisia kuvia pienestä vauvasta. Isän isäni oli rakastunut rintamalla venäläiseen naiseen, ja he olivat saaneet yhdessä lapsen. Kirjeitä oli useita, mutta vain muutaman kuukauden ajalta. Nainen osasi jonkin verran kirjoittaa hataraa suomea.

Etsisin mielelläni lisätietoa venäläisestä sedästäni, mutta postikorteissa ja kirjeissä oli niin hataria tietoja että en päässyt puusta pidemmälle. Tiedän kuitenkin että minulla on setä Venäjällä (josta ei ikinä suvussa puhuttu)

Ota selvää, missä isoisäsi oli rintamalla. Ne tiedot on arkistoissa tallessa. Sitten kuva mediaan, geenitesti jne.

Karjalaiskylät tyhjennettiin rauhan jälkeen ja ihmiset sijoitettiin uudelleen pitkin Neuvostoliitoa lähinnä kait vankileireille tai kuopan reunalle. Ei varmaan taida olla setä enään hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tislausvälineet mökiltä.... mummi oli kovin häpeissään ja seuraavalla kerralla ne olivat hävinneet. Pappa oli raikulipoika :)

Me löydettiin myös pontikkapannu. Harmi kun ei osata käyttää!

Simo Salminen levytti pontikan keitto-ohjeet. Laulun nimi on Tip tip tippuu.

Lämmön kanssa täytyy olla tarkkana ja perinnetiedon mukaan parasta pontikkaa saa vetämällä litku naisten käytettyjen sukkahousujen haarakiilan läpi.

Absolutistisedän (naimaton, lapseton, ahkera matkustelija) kellarista löytyi tuhansia korkkaamattomia viinapulloja. Kaikki eri laatua.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kiitoskirje Mannerheimilta mummolleni.

Pussillinen mummon neulomia vauvansukkia ja tumppua + lappu että "Tiinan (siis minun) tuleville lapsille" . Olin mummon kuollessa teini-ikäinen. Tulivat käyttöön lapsillamme 10 v myöhemmin.

Suurin osa potaskaa täällä, tämä kaunis ja totta....kyllä sen huomaa!

Vierailija kirjoitti:

denzel w. hagelstam kirjoitti:

Janitsaarien höyrykiharrin alkuperäispakkauksessa.

Tv-taso 1800-luvulta.

Heeheeheeee...v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummuni jäämistöstä löytyi äitienpäiväkortti, jonka isoisäni oli lähettänyt hänelle sotarintamalta. Tekstissä isoisäni puhutteli vaimoaan äitinä ja onnitteli äitienpäivän johdosta.

Heillä ei kuitenkaan ollut kuin yksi lapsi, minun isäni, joka syntyi vasta pari vuotta myöhemmin.

Olikohan mummulleni tullut keskenmeno?

Voisiko olla elävänä syntynyt lapsi, joka sitten on kuollut ennen isäsi syntymää? Hänestä ei vain sitten ole ikinä puhuttu.

Jospa vain hän mielestään nimitti vaimoaan kauniisti , Äidiksi, vaikka lapsi kenties oli vasta haaveissa. Kyllä minunkin isäni joskus kutsui äitiäni äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Pessaari, joka laskelmieni mukaan ollut käytössä reilu 50v aiemmin. Siis ei siinä mitään että äidillä on ollut ehkäisy, mutta miksi hitossa sitä on pitänyt hillota vuosikymmeniä ja muutosta toiseen? Luulis nyt että ainakin 15v ennen kuolemaa tehdyn kohdunpoiston jälkeen olis tajunnut ettei sellaista pula-aikaa enää tule että sille olisi käyttöä.

Jätti perinnöksi suvun nuoremmille naisille, joilla ehkäisylle on tarvetta.

Eno oli mummon kuoleman jälkeen löytänyt jäämistöstä laatikon ja sanoi, että näitä hän oli varmaan säästänyt sinulle. Melkoinen paketti sisälsi lähes sata akvarelli- ja hiilitaidetta sekä lappuja, joihin oli kirjoittanut ajatuksia ja runoja minusta, kun olin lapsi. Tiedettiin, että mummo oli taiteen ystävä ja kävi ahkerasti maalaus- ja askaretlukursseilla, muttei koskaan laittanut omia teoksiaan seinille. Olen kehystänyt  suurimman osan tauluiksi ja olen sukulaisile antanut aina yhden taulun lahjaksi. Mummo "jakoi" aarteensa jokaiselle 8 lapsenlapselle sen mukaan mikä kiinnosti tai tiesi antavan arvoa. Esim. ukkini vanhat työkalut ennen sotia sai vanhin serkuistani (puuseppä), jonka vaimo onkin laittanut niitä nätisti seinille koristeeksi. Yksi Taikissa opettajana toimiva ystäväni kertoi, että saamani piirustusten arvo oli huomattava ja erittäin hyvin säilytetty. Ne oli pakattu silkkipapereihin ja käsitelty siististi. Hiilityötkin säilyneet vuosikymmeniä suttaamattomina. 

Muuta mitä löytyi myöhemmin navetasta oli 1800-luvun puolella valmistettu koristeellinen ase kattoparrun välistä. Eno entisöi sen ja se kaikenlisäksi toimii. Navetta purettiin, koska oli niin huonokuntoinen. Navetan kivijalan alta löytyi sodanaikainen maakäytävä ja 40-luvun 3 pornolehteä ja yksi viinapullo, jonka etiketti valitettavasti oli maatunut. Lisäksi sieltä löytyi ainakin 4 kissan jäänteet. Mummolla oli aina pari kissaa "hiirien varalle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän isä oli rintamalla, ja kävi sinä aikana ainoastaan kerran tai kaksi kotonaan. Hän kuoli 20-vuotta sitten, jonka jälkeen hänen vaimonsa, mummoni lähes heti perässä. Löysimme isäni kanssa mummolaa siivotessa kirjeitä venäläiseltä naiselta, ja mustavalkoisia kuvia pienestä vauvasta. Isän isäni oli rakastunut rintamalla venäläiseen naiseen, ja he olivat saaneet yhdessä lapsen. Kirjeitä oli useita, mutta vain muutaman kuukauden ajalta. Nainen osasi jonkin verran kirjoittaa hataraa suomea.

Etsisin mielelläni lisätietoa venäläisestä sedästäni, mutta postikorteissa ja kirjeissä oli niin hataria tietoja että en päässyt puusta pidemmälle. Tiedän kuitenkin että minulla on setä Venäjällä (josta ei ikinä suvussa puhuttu)

Ota selvää, missä isoisäsi oli rintamalla. Ne tiedot on arkistoissa tallessa. Sitten kuva mediaan, geenitesti jne.

Karjalaiskylät tyhjennettiin rauhan jälkeen ja ihmiset sijoitettiin uudelleen pitkin Neuvostoliitoa lähinnä kait vankileireille tai kuopan reunalle. Ei varmaan taida olla setä enään hengissä.

Ei tätä niin isossa mittakaavassa enää sodan jälkeen tapahtunut.  On ihan mahdollista, että tuo setä on hengissä, hänhän olisi vasta 40-luvulla syntynyt, eli seitsemissäkymmenissä.  Kyllä siellä edelleenkin on elossa ihmisiä, jotka ovat olleet ja asuneet siellä sodan aikana ja asuvat vieläkin.  Monet suomensukuiset asettuivat myöhemmin Petroskoihin.  Olen matkoillani tavannut ja tutustunut paljonkin ihmisiin, jotka muistavat miehityksen ajat ja suomalaiset sotilaat, ovat käyneet suomalaisten perustamia kouluja ja muistavat Vakon kaupat, joissa myytiin suomalaisia tavaroita.  Nyt he ovat vaan jo vanhoja, mutta ei se siis niin automaattista enää silloin ollut, että suomalaissyntyiset tai suomalaisten kanssa tekemisissä olleet olisivat joutuneet ilman muuta vankileireille tai tapettavaksi.   Siellä on vieläkin ihmisiä, joilla on suomalaiset sukunimetkin.  Totta on , että joitakin karjalaiskyliä tyhjennettiin, mutta asukkaat on pyrkineet palailemaan omille sijoilleen ja suomensukuisia ihmisiä asuu vieläkin Petroskoissa, Aunuksessa, Prääsässä jne. sekä Pietaria ympäröivissä kylissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaukaisempi miehen sukulainen kuoli ja hänen asunnostaan löytyi rahaa suuria summia erikoisissa kätköissä.

Eli kuin köyhä kirkonrotta elämänsä.

Jotenkin tuttua. Kotikaupungissani eli yksinäinen nainen, joka teki varpuluutia ja auttoi korvausta vastaan pienissä hommissa, missä osasi.

Kulki rääsyissä ja kuinka ollakaan  kun kuoli, löytyi iso omaisuus.

Niin tyypillistä monelle kituuttajalle. Miksi ihminen ei tajua, että pitää eläessään tuhlata ja nauttia elämästä kun on varaa? Ei niitä rahoja saa mukaansa ja kaikki eivät älyä tehdä testamenttia jonkin hyväntekeväisyyden hyväksi.

Yksi syy on vanhuudenturvan puute, ei ole kovin monta vuosikymmentä siitä kun oli vielä ihmisiä, jotka eivät saaneet edes kansaneläkettä. Kautta aikainhan on moitittu vanhoja ihmisiä rahojensa päällä istumisesta (tai vaikka syytingin vaatimisesta kun luopuivat maatalon pitämisestä): oli pakko varautua aikaan kun on vanha, työkyvytön ja tuloton.

Löysin napanuorani...

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen kiitoskirje Mannerheimilta mummolleni.

Pussillinen mummon neulomia vauvansukkia ja tumppua + lappu että "Tiinan (siis minun) tuleville lapsille" . Olin mummon kuollessa teini-ikäinen. Tulivat käyttöön lapsillamme 10 v myöhemmin.

Minun isoisäni jäämistöstä löytyi myös kirje Mannerheimilta. Hän kiitteli mansikoista, joita mamma ja pappa olivat hänelle tarjonneet. Selvästi huomaavainen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummun kotia kun siivottiin, löytyi vaikka mitä. Tämä siis Keski-Euroopassa. Mummu oli maailman herttaisin ihminen ja kova kaipuu on, mutta WTF, kellarin hyllyssä 18 kappaletta Mein Kampfia (vieläkään ei tiedetä mitä noille pitäisi tehdä, koska täällä niitä on laitonta omistaa, joskin joka taloudessa oli pakko olla vähintään yksi mummun nuoruudessa), neljä laatikkoa täynnä erilaisten sairauksien solunäytteitä niiden ohuiden lasilevyjen väliin säilöttynä, ja kaiken kruunuksi täytetty kamelinpää. Plus pussi öylättejä. Who needs drugs when you get to clean up Grandma's house? :D

Selvitä, missä kirjat ovat sallittuja ja salakuljeta myyntiin. Suomessa pyydetään satasesta ylöspäin.

Joku viranomainen osaa kertoa, mihin ne voi viedä hävitettäväksi.

Jollakulla eivät tainneet kellarilöydös-Marxit mennä kaupaksi. LOL.

Tä? Tiedätkö yhtään, miksi se on kielletty Euroopassa? Mikä sun yleissivistyksen taso oikein on?

Aiheesta ohi, mutta: Mein Kampf ei ole Saksassa (tai Euroopassa yleisemminkin) kielletty. Sodan jälkeen tekijänoikeudet menivät Baijerin osavaltioiolle, joka mm. kielsi lisäpainokset.

Esim Suomessa vapaasti lainattavissa lähes joka kirjastossa. (Ei yleensä kuitenkaan hyllyssä esillä). Veikkaan, että tyypillinen lukija vain historiasta kiinnostunut.

Itselläni jäi tuokin kesken, kuten esim. Marxin Pääoma, Raamattu, Koraani, Mahabharata...

Vanhoille korteille on keräilijöitä jotka maksavat ihan hyvin niistä. Kannattaa etsiskellä ostaja ennen kuin 

heittää pois. - Minun sukulaisrouvani valitti aina ettei ole muovikasseja joten UFF:n laatikkoon menevät

vaatteet piti kipata sinne ja palauttaa muovikassi. Kun kotia tyhjennettiin aikoinaan niin mitäpä löytyikään:

joka laatikosta muovikasseja, pyykkikori ja ostoskärrytkin niitä täynnä. No saatiin aika pitkäksi aikaa roskakasseja!

Vierailija kirjoitti:

Isoisän jäämistöstä löytyi SS-uniformu. En tiedä oliko aito, mutta ei myöskään näyttänyt miltään naamiaisasulta. Isoisäni ei ikinä puhunut sota-ajasta mitään, eikä tietääkseni ollut mitenkään natsimyönteinen tai ylipäänsä kiinnostunut noista asioista, mutta silti vähän ihmetyttää että mistä nämä vaatteet hänelle päätyivät.

Isoisäsi ollut mahdollisesti Panttipataljoonan mies. Mauno Jokipiin tutkimus valottaa asiaa aika kattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummun kotia kun siivottiin, löytyi vaikka mitä. Tämä siis Keski-Euroopassa. Mummu oli maailman herttaisin ihminen ja kova kaipuu on, mutta WTF, kellarin hyllyssä 18 kappaletta Mein Kampfia (vieläkään ei tiedetä mitä noille pitäisi tehdä, koska täällä niitä on laitonta omistaa, joskin joka taloudessa oli pakko olla vähintään yksi mummun nuoruudessa), neljä laatikkoa täynnä erilaisten sairauksien solunäytteitä niiden ohuiden lasilevyjen väliin säilöttynä, ja kaiken kruunuksi täytetty kamelinpää. Plus pussi öylättejä. Who needs drugs when you get to clean up Grandma's house? :D

Kyllä noita kirjoja voi omistaa, ei se ole mikään ongelma. Olette nyt ymmärtäneet jotain väärin. Myynti onkin sitten toinen juttu. Postita tai tuo itse Suomeen ja laita täällä myyntiin.

Sotilasvaatteille ja -esineille on nykyään oma kerääjäkuntansa, joka on halukas säilyttämään historiaa. Sitäkin historiaa, joka on joidenkin mielestä vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaukaisempi miehen sukulainen kuoli ja hänen asunnostaan löytyi rahaa suuria summia erikoisissa kätköissä.

Eli kuin köyhä kirkonrotta elämänsä.

Jotenkin tuttua. Kotikaupungissani eli yksinäinen nainen, joka teki varpuluutia ja auttoi korvausta vastaan pienissä hommissa, missä osasi.

Kulki rääsyissä ja kuinka ollakaan  kun kuoli, löytyi iso omaisuus.

Niin tyypillistä monelle kituuttajalle. Miksi ihminen ei tajua, että pitää eläessään tuhlata ja nauttia elämästä kun on varaa? Ei niitä rahoja saa mukaansa ja kaikki eivät älyä tehdä testamenttia jonkin hyväntekeväisyyden hyväksi.

Miksi omaisuus pitäisi testamentata nimenomaan hyväntekeväisyyteen?

Valtiolleko? Se omaisuus menee valtiolle jos ei ole lähiomaisia. Itse testamenttaisin hyväntekeväisyyteen, kuten eläin- ja lastensuojelujärjestöille esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hävitän kaiken henkilökohtaisen tai 'oudon' materiaalin ensi kesän aikana.

Mutta et kuitenkaan vielä tänä kesänä?

Ensi kesä alkaa vasta huomenna (1.6.)... MOT

Mun kesä alkoi jo monta viikkoa sitten. Q.E.D.