Tunnetko ihmistä/ihmisiä joiden seurassa tulee selittämätön paha olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Eivät näy välttämättä, on sattunut eteen näitäkin. Eikä ollut diagnoosia tällä henkilöllä.

Siis ihminen, joka on diagnoosivapaa, ei näytä siltä, että hänellä olisi diagnoosi? Tämä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Eivät näy välttämättä, on sattunut eteen näitäkin. Eikä ollut diagnoosia tällä henkilöllä.

Tästä taas päästään siihen, miten näillä kaikista julmimmilla maailmanhistorian henkilöillä on ollut sitä karismaa, jossa kauniista silmistä ei todellakaan voi erottaa pahuutta. Ulkonäköön ei yksinkertaisesti tule luottaa, vaan tutustumalla selviää todellinen luonne. Sekin valitettavasti ei kaikilta ihmisiltä onnistu, kun sosiopaatteja ja narsisteja on juurikin näissä hurmaavissa ihmisissä. Siinä tuo tutka on apuna , mutta vain joskus.

Ja siis se ihminen on hyvä kaveri koville ihmisille.

Tunnen, mutta selitys löytyy kun tarpeeksi rehellisesti kaivelee syytä omaan tunteeseensa. Vastaus ei aina ole miellyttävä eikä itseä imarteleva, joten houkutus on suuri ja helpompi on ajatella että tuo tunne on jokin ihmeellinen aistimus jonka alkuperä on tuo toinen ihminen eikä oma itse ja syvälläkin piilevät omat käsitykset, ennakkoluulot, pelot, mielleyhtymät, kokemukset ym ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Onpa yllättävät alapeukut täällä mt-ongelmaisten kokoontumisajoissa...

Jos kuitenkin objektiivisesti asiaa mietitte, niin lienette samaa mieltä siitä että esim. psykoosin ja skitsofrenian akuuttivaiheen näkee kyllä jo katseesta. Ja niitä juttuja ei kukaan selväjärkisempi jaksa kauaa ahdistumatta kuunnella.

Kerro mulle minkälainen katse on psykoosissa olevalla esim. että osaan sitten jatkossa erottaa ?

Älä pliis peilaa omia vikojasi toisiin. Käsittele viat, jätä ne, siirry eteenpäin ja vahvistut. Opit kestämään ajatusta että kaikilla on oikeus olla ja kaikilla on vapaa tahto.

Onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, mutta selitys löytyy kun tarpeeksi rehellisesti kaivelee syytä omaan tunteeseensa. Vastaus ei aina ole miellyttävä eikä itseä imarteleva, joten houkutus on suuri ja helpompi on ajatella että tuo tunne on jokin ihmeellinen aistimus jonka alkuperä on tuo toinen ihminen eikä oma itse ja syvälläkin piilevät omat käsitykset, ennakkoluulot, pelot, mielleyhtymät, kokemukset ym ym.

Just meinasin kirjoittaa samansuuntaista. Jokin tässä ihmisessä tuo mieleen jotakin mitä on joskus tapahtunut,millaisia tunnetiloja silloin ollut, myös joitakin sellaisia piirteitä joita näen itsessä ja inhoan niitä. Huomaan että tämä ihminen kokee jotain samanlaista pahaa oloa mua kohtaan kuin mä häntä.

Ne on traumatisoitunueita joista se paha olo tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Eivät näy välttämättä, on sattunut eteen näitäkin. Eikä ollut diagnoosia tällä henkilöllä.

Siis ihminen, joka on diagnoosivapaa, ei näytä siltä, että hänellä olisi diagnoosi? Tämä selvä.

Rautalagasta: Kaikista mielenterveysongelmaisista (edes diagnosoiduista) ei näy päällepäin että on se ongelma ja heidän seurassaan voi olla ihan hyvä olla. Esim. yhdestä ystävästäni sain vasta vuosien tuntemisen jälkeen tietää, ei ollut aiemmin aavistustakaan.

Mutta tällä kertomallani henkilöllä ei mitään diagnoosia ollut ja silti välittyi tuollainen tunne hänen seurassaan, jo vuosia ennen kuin kertoi noita juttujaan. En toki tiedä vaikka nyt olisi jo dg:n saanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Eivät näy välttämättä, on sattunut eteen näitäkin. Eikä ollut diagnoosia tällä henkilöllä.

Tästä taas päästään siihen, miten näillä kaikista julmimmilla maailmanhistorian henkilöillä on ollut sitä karismaa, jossa kauniista silmistä ei todellakaan voi erottaa pahuutta. Ulkonäköön ei yksinkertaisesti tule luottaa, vaan tutustumalla selviää todellinen luonne. Sekin valitettavasti ei kaikilta ihmisiltä onnistu, kun sosiopaatteja ja narsisteja on juurikin näissä hurmaavissa ihmisissä. Siinä tuo tutka on apuna , mutta vain joskus.

En kyllä Hit Ierin tai Sta Iinin silmiä tai ulkonäköä muutenkaan kovin vetoavaksi sanoisi. Ja eikös tällä palstalla nimenomaan p s y kopaatit ja n a r sistit tunnisteta jo silmistä...

Av mammojen seurassa tulee tämmönen kuvaamasi paha olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Onpa yllättävät alapeukut täällä mt-ongelmaisten kokoontumisajoissa...

Jos kuitenkin objektiivisesti asiaa mietitte, niin lienette samaa mieltä siitä että esim. psykoosin ja skitsofrenian akuuttivaiheen näkee kyllä jo katseesta. Ja niitä juttuja ei kukaan selväjärkisempi jaksa kauaa ahdistumatta kuunnella.

Kerro mulle minkälainen katse on psykoosissa olevalla esim. että osaan sitten jatkossa erottaa ?

Siinähän se jo lukee: outo. So. poikkeava. En tosin takaa, että sinä sitä pystyt erottamaan kun et sitä tekstistäkään huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Älä pliis peilaa omia vikojasi toisiin. Käsittele viat, jätä ne, siirry eteenpäin ja vahvistut. Opit kestämään ajatusta että kaikilla on oikeus olla ja kaikilla on vapaa tahto.

Onnea matkaan.

Haluatko vähän tarkemmin valaista mitä tällä kommentilla ajat takaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Onpa yllättävät alapeukut täällä mt-ongelmaisten kokoontumisajoissa...

Jos kuitenkin objektiivisesti asiaa mietitte, niin lienette samaa mieltä siitä että esim. psykoosin ja skitsofrenian akuuttivaiheen näkee kyllä jo katseesta. Ja niitä juttuja ei kukaan selväjärkisempi jaksa kauaa ahdistumatta kuunnella.

Kerro mulle minkälainen katse on psykoosissa olevalla esim. että osaan sitten jatkossa erottaa ?

Siinähän se jo lukee: outo. So. poikkeava. En tosin takaa, että sinä sitä pystyt erottamaan kun et sitä tekstistäkään huomannut.

Miten se Vappu sanoikaan, että lissää hiekkaa sinne vaginaan sitten vaan. =)

Mun esinainen on tälläinen. Jo ensimmäisenä päivänä tuli hänestä sellainen tunne, että joku mättää. On mukava yhä edelleen ja saadaan juttu toimimaan oikeinkin hyvin, mutta en osaa sanoa. Jotenkin olo aina hyvin varautunut hänen seurassaan.

Tunne muodostuu monen asian summasta. Miten ihminen puhuu muista, mikä on kehonkieli, äänenpainot jne. 

Kyllä minullakin tulee paha olla joidenkin ihmisten seurassa, mutta se tulee heidän viestinnästään minua kohtaan. Viestintä on puhetta, kehonkieltä, äänensävyjä, sanavalintoja, ilmeitä... jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Eivät näy välttämättä, on sattunut eteen näitäkin. Eikä ollut diagnoosia tällä henkilöllä.

Tästä taas päästään siihen, miten näillä kaikista julmimmilla maailmanhistorian henkilöillä on ollut sitä karismaa, jossa kauniista silmistä ei todellakaan voi erottaa pahuutta. Ulkonäköön ei yksinkertaisesti tule luottaa, vaan tutustumalla selviää todellinen luonne. Sekin valitettavasti ei kaikilta ihmisiltä onnistu, kun sosiopaatteja ja narsisteja on juurikin näissä hurmaavissa ihmisissä. Siinä tuo tutka on apuna , mutta vain joskus.

En kyllä Hit Ierin tai Sta Iinin silmiä tai ulkonäköä muutenkaan kovin vetoavaksi sanoisi. Ja eikös tällä palstalla nimenomaan p s y kopaatit ja n a r sistit tunnisteta jo silmistä...

Typerys. Tapasitko Hit lerin ja Sta linin? No et. Tunsitko heidät? No et. Miten sitten voit tuomita heidän ulkoisen karismansa? Kuvien perusteella? Vähän hataralla pohjalla tuntuu tuo sinun luokittelusi olevan.

Tuttavastani ei lähde huonoa energiaa tai en tunne hänen seurassaan pahaa oloa mutta kun avaa suunsa niin päiväni on pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Onpa yllättävät alapeukut täällä mt-ongelmaisten kokoontumisajoissa...

Jos kuitenkin objektiivisesti asiaa mietitte, niin lienette samaa mieltä siitä että esim. psykoosin ja skitsofrenian akuuttivaiheen näkee kyllä jo katseesta. Ja niitä juttuja ei kukaan selväjärkisempi jaksa kauaa ahdistumatta kuunnella.

Pahuus ja psykoosi on kuitenkin kaksi täysin eri asiaa.  Se ettet osaa selittää etkä ennustaa toisen käytöstä herättää sinussa pelkoa, mutta ei se ihmisestä pahaa tee itsessään. Psykoottisella ihmisellä ei välttämättä ole pahoja aikeita, hän on vain ahdistunut, mikä tietenkin tarttuu toisiin. Kuten ahdistus yleensäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavastani ei lähde huonoa energiaa tai en tunne hänen seurassaan pahaa oloa mutta kun avaa suunsa niin päiväni on pilalla.

Tai kun hän kirjoittaa av:lle totuuksia