Tunnetko ihmistä/ihmisiä joiden seurassa tulee selittämätön paha olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä pliis peilaa omia vikojasi toisiin. Käsittele viat, jätä ne, siirry eteenpäin ja vahvistut. Opit kestämään ajatusta että kaikilla on oikeus olla ja kaikilla on vapaa tahto.

Onnea matkaan.

Haluatko vähän tarkemmin valaista mitä tällä kommentilla ajat takaa?

Ok. Myrkylliset ihmiset toimii sellaisten arvojen pohjalta ettei se myrkky siitä vähenny. Toisten parjaaminen, herkkänahkaisuus ymym.

Googleta nyt aluksi vaikka aivoluteilu.

Itsetuntemuksesta se lähtee. Selittämättömyydet voi saada selityksen kun kysyy että miksi minä reagoin näin ja jos kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi ilmaisee kohteelle että hei en tykkää.

Mielenterveyden peruspilari on toimiva kommunikaatio itseen ja toisiin.

Vois ajatella että mikä oikeasti toimii, ilahduttaa, rakentaa ymym.

Minusta on hirveän ikävää käyttää ihmisiä mitenkään ukkosenjohdattimina tai oletella.

Itse pidän näkemyksistäni ja rajoistani kiinni ja niille asioille joita en jaksa kohdata annan olla.

Kotini on palatsini. Itse vastaan kotini siisteydestä, vierailijoista ja harmoniasta.

Kotihan tarkoittaa sitten tätä tomumajaani.

Life is long and ride is bumpy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Onpa yllättävät alapeukut täällä mt-ongelmaisten kokoontumisajoissa...

Jos kuitenkin objektiivisesti asiaa mietitte, niin lienette samaa mieltä siitä että esim. psykoosin ja skitsofrenian akuuttivaiheen näkee kyllä jo katseesta. Ja niitä juttuja ei kukaan selväjärkisempi jaksa kauaa ahdistumatta kuunnella.

Pahuus ja psykoosi on kuitenkin kaksi täysin eri asiaa.  Se ettet osaa selittää etkä ennustaa toisen käytöstä herättää sinussa pelkoa, mutta ei se ihmisestä pahaa tee itsessään. Psykoottisella ihmisellä ei välttämättä ole pahoja aikeita, hän on vain ahdistunut, mikä tietenkin tarttuu toisiin. Kuten ahdistus yleensäkin. 

Joo eivät tietenkään tarkoita samaa. Omassa kirjoituksessani (10) en ottanut pahuusasiaan kantaa, sillä se on minusta vähän kyseenalainen lähestymistapa. Vastasin tuossa vain otsikon kysymykseen. Halusin tuoda esille sen, että se paha olo joka henkilöstä välittyy, tulee mahdollisesti "läpi" sieltä hänen ajatusmaailmasta (joka ei ehkä ole täysin terve). Sen tuo tapaus nyt ainakin todisti.

Mun miehen isä.

Mun äiti eikä siskokaan tykänneet hänestä vaikka vain kerran on nähneet hänet. Sanoivat tapaamisen jälkeen että oli jotenkin epämiellyttävä ihminen jollain tapaa, niin minustakin. Näkee jotenkin sen katseesta jonkun inhon.. en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavastani ei lähde huonoa energiaa tai en tunne hänen seurassaan pahaa oloa mutta kun avaa suunsa niin päiväni on pilalla.

Anna esimerkkilause siitä millä tuttavasi pilaa päiväsi?

Naapuri - äärettömän raskas naisihminen. Vääntää ja kääntää asioita ja puuttuu ihmisten henkilökohtaisiin asioihin (vaikkei todellisuudessa tiedä edes asioita). Lopuksi vielä läjäyttää ”päin naamaa” jonkun tiedon (jonka hän on saanut selville). Joku negatiivinen juttu.

Oksettava tyyppi. Ei mitään logiikkaa jutuissa tai yhteys kaukaa haettu. Hänen miehensä on masentunut, yksi lapsista ei kykene kouluun ja yksi lapsista ei taida saada edes tarperkdo ruokaa (todella laiha ja kalpea).

Muita?

Tottakai! Itsensä kanssa sinut olevan ja tasapainoisen, kivan ihmisen seurassa on helppo olla. Ja sitten taas toisinpäin!

Tiedän. On sellainen, että pitää muita vain palvelijoinaan. Kiero. Ilkeä. Kateellinen.

Ainakin minuun vaikuttavat myös elokuvat ja viihde. Olen pari kertaa tuntenut selittämätöntä ahdistusta jonkun seurassa, kunnes olen nähnyt jonkin vanhan elokuvan tai tv-sarjan, mikä on selittänyt asian. Vaikka elokuva tai sarja olisi jo unohtunut, niin mielikuvat tietyn näköisistä ja tyyppisistä ihmisistä näyttävät pysyvän alitajunnassa.

Onko kukaan muu huomannut samaa?

Kyllä. Enoni. Muistan, että hän pelotteli ja ahdisteli minua kun olin pieni. Esim kun olin omissa ajatuksissani leikkimässä, niin hän saattoi hyökätä selän takaa ja huutaa? Yritti pakolla juottaa alkoholia. Haukkui lihavaksi l.tkaksi. Yritti saada minut pelkäämään koiria. Tämä enoni on alkoholisti ja hänellä on mielenterveys ongelmia. Välillä epätoivoisen ystävällinen ja välillä aggressiivinen.

Yksi ihminen elämässä on jonka seuraa nykyään vältän kaikin tavoin. Tuli tavattuamme heti iholle, kontaktia yritti yötä päivää ja tajusi tämän kyllä itsekin, naureskeli sitä jossain vaiheessa mutta ei muuttanut tapojaan vaan pommitus jatkui ja jatkui. Pääosin hänen omia elämänkiemuroitaan halusi selvitellä ja yritin auttaa niitä pohtimaan. Todella mustasukkainen minusta.

Tutustui sitten osittain selkäni takana minun ystäviini ja nyt olen tilanteessa jossa ystävät viettävät aikaa hänen kanssaan ja olen itse vähän unohtunut. Tämä tuttava on yhteydessä tiivisti edelleen mutta olen ottanut etäisyyttä enkä juuri vastaile. Jutut pyörivät negatiivisissa arjen vastoinkäymisissä, naapureiden ja ystävien ja muiden tuttavien mollaamisessa ja oman ylivertaisuutensa korostamisessa. Hirveän raivokas ihminen ja kova uhoamaan. Minun pulmiini reagoi lähinnä syyllistämällä minua siitä etten toiminut tilanteissa kuten hän itse olisi toiminut. Niinpä en niistä sitten ole puhunutkaan. Ei sellaista jaksa.

En ole puhunut ajatuksistani kenellekään mutta tuttavapiiristä jotkut ovat avautuneet omista tuntemuksistaan ko. Ihmisen suhteen ja ovat kyllä aika hyvin linjassa omieni kanssa.

Ja joo, kummat vibat hänestä tuli jo heti alkuun. Olisi pitänyt vaan kuunnella intuitiota eikä syöksyä suin päin ystävyyteen.

Ihan turha kysellä millaisesta katseesta tunnistaa psykoottisen. Psykoottisen tunnistaa hänen puheistaan ja nukkumattomuudestaan, ei mistään katseesta. Toki katse voi olla poikkeava siihen nähden, millainen se hlöllä itsellään tyypillisesti on, mutta psykoosia ei voi diagnosoida katseesta.

Mulla on ollut hyvä ystävä psykoosissa useita kertoja...

Joillakin ihmisillä on luonnostaan erilainen katse, tapa katsoa ihmisiä silmin tai muualle sekä erikoiset silmät tai ulkonäkö. Esim. Itselläni on hassut silmät enkä useinkaan katso silmiin ulkoisen karsastuksen vuoksi.

En, aina on syy. Vika on omassa päässäsi?

Vaisto ei ole yliluonnollista, siinä vaan alitajunta huomaa asioita joita tietoinen mieli ei.

Ja kyllä, tunnen pari joka paljastui mm eläinten kiduttajaksi.

Oksennan aina kun kuulen tai näen Antti Rinteen. Kyseinen valehtelija ihmiskiusaaja on pahinta mitä maa päältä löytyy.

Melkein kaikkien kanssa on ainakin 1-prosenttisesti epämukavaa, mutta siihen ei kiinnitä huomiota. Kun kenestä tahansa selviää jotain ikävää, muistaa kaikki negatiiviset tuntemukset ja on helppo ajatella: Minä aavistin tämän!

Tiedän, mutta en katso näitä ihmisiä pahoiksi tuntemusten takia.

Olen erittäin herkkä lukemaan ihmisten tunnetiloja äänensävyistä ja eleistä. Olen myös vähän sosiaalinen jännittäjä joka pelkään usein että mokaan, olen nolo tai tökerö tms. Esim. jos minut laitetaan kaksistaan yhteen toisen kaltaiseni kanssa, minulle tulee erittäinkin ahdistunut ja ikävä olo, koska en osaa luontevasti käydä smalltalkia toisen sulkeutuneen jännittäjän kanssa, ja lisäksi ahdistaa nähdä peilikuvana se omassa itsessä hävetti ja inhottu ihmispelkoa toisessa.

Myös masentuneet tai levottomat tai ahdistuneet aiheuttavat empatiakyvyn kautta huonoja viboja, mutta en toki pidä heitä pahoina tai välttele vaan omien voimieni rajoissa yritän pysyä tukena.

Väkivaltaisuudenkin, henkisen tai fyysisen, toki joskus aistii ja sellaisten ihmisten kanssa olen hyvin varovainen. Tosin joskus olen väärässä ja olen huomannut aggressiivisen olemuksen olevan suojakuori esim äärimmäiselle ahdistukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan. Eräs läheinen sukulaiseni muuttui jossain vaiheessa vähitellen tällaiseksi. En osannut selittää mistä se käsittämätön ahdistus ja paha olo hänen seurassaan aina johtui, sillä hän kuitenkin oli päällisin puolin aina ystävällinen. Hänen katseessaan kuitenkin oli aina jotain.

Viimeisinä aikoina kun häntä tapasin, hän alkoikin avata sisäistä maailmaansa. Jutut olivat todella ahdistavia, tyyliin kuinka toisen ihmisen ulkonäön voi pilata syövyttävillä aineilla, sekä jotain epämääräisten hämärien muistikuvien muistelua menneisyydestä. Näiden tapaamisten jälkeen olin aivan poissa tolaltani ja kesti useita päiviä, että sain mieleni jotakuinkin tyynnytettyä. Oman mielenterveyteni takia päätin lopulta viilentää tähän henkilöön välit.

Mielenterveysongelmat näkyvät usein oudosta katseesta eikä ns. hullun seurassa ole hyvä olla. Ei siihen mitään yliluonnollista aistintaa tarvitse.

Eivät näy välttämättä, on sattunut eteen näitäkin. Eikä ollut diagnoosia tällä henkilöllä.

Tästä taas päästään siihen, miten näillä kaikista julmimmilla maailmanhistorian henkilöillä on ollut sitä karismaa, jossa kauniista silmistä ei todellakaan voi erottaa pahuutta. Ulkonäköön ei yksinkertaisesti tule luottaa, vaan tutustumalla selviää todellinen luonne. Sekin valitettavasti ei kaikilta ihmisiltä onnistu, kun sosiopaatteja ja narsisteja on juurikin näissä hurmaavissa ihmisissä. Siinä tuo tutka on apuna , mutta vain joskus.

En kyllä Hit Ierin tai Sta Iinin silmiä tai ulkonäköä muutenkaan kovin vetoavaksi sanoisi. Ja eikös tällä palstalla nimenomaan p s y kopaatit ja n a r sistit tunnisteta jo silmistä...

Typerys. Tapasitko Hit lerin ja Sta linin? No et. Tunsitko heidät? No et. Miten sitten voit tuomita heidän ulkoisen karismansa? Kuvien perusteella? Vähän hataralla pohjalla tuntuu tuo sinun luokittelusi olevan.

Ei se tuntenut. Se nyt vaan sattuu tietämään jo etukäteen, mitä ne aikoinaan tekivät.

Ei se mitään aisti tai tunne. Saattaisi aistia ja tuntea aivan toisin...

Paino tässä sillä, että tietää kyseisten herrojen tekemiset. Helppo on paljon jälkikäteen tuntea ja aistia.

Se on se ensi vaikutelma. Vahva intuitio kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, mutta en katso näitä ihmisiä pahoiksi tuntemusten takia.

Olen erittäin herkkä lukemaan ihmisten tunnetiloja äänensävyistä ja eleistä. Olen myös vähän sosiaalinen jännittäjä joka pelkään usein että mokaan, olen nolo tai tökerö tms. Esim. jos minut laitetaan kaksistaan yhteen toisen kaltaiseni kanssa, minulle tulee erittäinkin ahdistunut ja ikävä olo, koska en osaa luontevasti käydä smalltalkia toisen sulkeutuneen jännittäjän kanssa, ja lisäksi ahdistaa nähdä peilikuvana se omassa itsessä hävetti ja inhottu ihmispelkoa toisessa.

Myös masentuneet tai levottomat tai ahdistuneet aiheuttavat empatiakyvyn kautta huonoja viboja, mutta en toki pidä heitä pahoina tai välttele vaan omien voimieni rajoissa yritän pysyä tukena.

Väkivaltaisuudenkin, henkisen tai fyysisen, toki joskus aistii ja sellaisten ihmisten kanssa olen hyvin varovainen. Tosin joskus olen väärässä ja olen huomannut aggressiivisen olemuksen olevan suojakuori esim äärimmäiselle ahdistukselle.

Tämä