Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä siitä, että on tuhonnut rakkaimpien ihmisten elämän?
19.05.2019 |
Olen aivan umpikujassa. Mies syyttää minua elämänsä pilaamisesta ja muistuttaa minua päivittäin siitä kuinka olen tuhonnut hänen ja lasten elämän. Hän sanoo, ettei ole enää mitään mitä voisin tehdä korjatakseni tilanteen. Hän sanoo, että olisi onnellisempi jos minua ei olisi olemassa. Olen aivan musertunut miehen syytöksistä, koska en ole milloinkaan hänelle halunnut mitään pahaa. Olen aina halunnut että hänellä olisi hyvä olla, muttä olen silti tehnyt muutaman virhearvion elämässämme. Mihinkään en ole miestä pakottanut, mutta en ole selvästi kuunnellut häntä tarpeeksi muutamassa asiassa, enkä ottanut hänen toiveita huomioon. Olen tehnyt päätöksiä sen mukaan mikä on tuntunut järkevältä, enkä niinkään sen mikä on tuntunut hyvältä.
Nyt mies päivittäin haukkuu minua ja syyttää elämänsä tuhoamisesta. Hän sanoo, etten voi enää tehdä mitään korjatakseni asioita, vaikka kuinka haluaisin. Välillä hän sanoo että olisi parempi jos minua ei olisi, jolloin hän voisi olla onnellinen. Olen aivan rikki, olen itkenyt, raivonnut, rukoillut, anellut ja luvannut tekeväni mitä vain, jotta miehellä olisi hyvä olla. Mies näihin vain naurahtaa ivallisesti ja sanoo, että eletään nyt näin sitten kun olen halunnut. Hän ei tunne mitään myötätuntoa pahaa oloani kohtaan, vaan tuntuu vain nauttivan siitä, kun minäkin voin pahoin ja ilmeisesti hänestä on ihan oikein, että saan rangaistukseni hänen elämänsä pilaamisesta. En siis ole tehnyt mitään peruuttamatonta, vaan mielestäni asiat olisi hyvin ratkaistavissa, jos mies antaisi minulle mahdollisuuden korjata virheeni ja kuunnella häntä.
En pysty elämään itseni kanssa, kun tiedän, että olen tuhonnut rakkaimpien ihmisteni elämän. Välillä tuntuu, että velvollisuuteni tässä tilanteessa olisi tappaa itseni, jotta mies saisi elää onnellisena. Samalla tuo ajatus saa minut oksentamaan, koska rakastan lapsiani ja haluan nähdä heidän kasvavan. Toisaalta koko kotimme ilmapiiri on aivan yhtä helvettiä ja lapset voivat pahoin, koska mies voi pahoin, koska minä en ole ottanut häntä tarpeeksi huomioon. Yritän punnita sen välillä, että olen itsekäs ja haluan nähdä lasteni kasvavan, mutta toisaalta en halua nähdä heidän voivan pahoin minun takiani. Toisaalta toivon heidän olevan onnellinen ja uskon, että jos mies olisi onnellinen, niin lapsetkin olisivat, sillä tällä hetkellä ainoa kotimme ilmapiiriä myrkyttävä asia on se, että olen pilannut mieheni elämän ja hän ei anna mahdollisuutta korjata asioita. Suututtaa, että mies pitää minua pahana ihmisenä, joka on vain tullut pilaamaan hänen elämänsä, vaikka olen aina yrittänyt toimia niin, että kaikilla olisi hyvä olla. Aina ei ole mennyt sitten ihan putkeen, mutta en minä kenellekään pahaa ole tahtonut milloinkaan.
Anteeksi hyvin sekava vuodatus, mutta olen aivan umpikujassa tilanteen kanssa. Kaikki ratkaisut kuulostavat huonoilta ja vähiten huonoimman valinta on vaikeaa. Surettaa ja vihaan itseäni. Vihaan sitä, että olen tahtomattani pilannut ihmisen elämän, jota rakastan. Vihaan sitä, että lapseni voivat huonosti takiani. Inhoan tätä koko tilannetta, jota ei ole mahdollista korjata, enkä tiedä että miten ihmeessä tästä voi selvitä.
Kommentit (79)
Mies tekee väärin syyttäessään sinua, mutta tavallaan voin ymmärtää, että kun unelma ulkomaille muutosta on heitetty roskiin loppuiäksi, se kaivertaa joka päivä.
Itse olen synnyttänyt 2 lasta ulkomailla ja vieläpä eri maissa, no problemo. Ymmärrän toki, ettei välttämättä juuri raskaana ollessa halua tehdä isoa elämänmuutosta.
Entäs jos lähtisitte nyt koko perhe ulkomaankomennukselle pariksi vuodeksi. Tai ihan paikallisella sopimuksella niin pitkäksi aikaa kun haluatte. Työmarkkinat on nykyään globaalit, ei se ole mitenkään mahdotonta.
Kyllä muakin v***ttais, jos pitäisi koko loppuelämä elää vain Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet läheisriippuvainen. Siksi et huomaa miten järjetön kuvionne on. Miehesi on tod. näk. typerä narsku. Etkä sinäkään ole jaksanut harjoittaa arvostelukykyäsi, kun elät muiden tunteiden ja höpölöpöjuttujen mukaisesti. Kasaa itsesi ja jätä se ukko. Mitään muuta ei ole tehtävissä.
Googlaa paikkakuntasi turvakoti. Ota lapset ja mene sinne. Ne auttaa siellä eteenpäin. Olet vakavan henkisen väkivallan uhri ja tarvitset apua.
Eroa miehestä. Lapsesi ja sinä ansaitsette parempaa, miehesi tulee vaan pilaamaan sinun mielenterveytesi.
Olet surullinen erosta jonkun aikaa, mutta pääset sen yli ja olen aivan varma, että et tule katumaan päätöstäsi. Pelasta itsesi ja lapsesi vielä kun voit.
Meillä on vain yksi elämä. Sitä ei pidä haaskata masentaviin ihmissuhteisiin vaan tähdätä siihen, että pystyy elämään mahdollisimman onnellisena.
Miten muuten tyrannisoit kotona kuin kieltämällä ulkomaille muuton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa surullista luettavaa. Terveellä itsetunnolla ja persoonallisuudella varustettu ihminen ei syytä toista omista pettymyksistään. Kun perustaa perheen, joutuu pakostakin tekemään kompromisseja.
No niin varaa teille aika tunnekeskeiseen pariterapiaan. Usko pois pääsette yhdessä ylös umpikujasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy muistaa että miehesi on aikuinen ihminen, joka on vastuussa omasta elämästään. Virheesi on että edes kuuntelet tuollaista. Jos hän sittenkin halusi olla vapaa vaikka perhevelvoitteista ja ratsastaa iltaruskoon niin tehköön sitten niin. Häneltä taitaa puuttua uskallus elää omaa elämäänsä tai edes miettiä minkälaista se olisi. Anna hänelle vapaus.
Saako nainenkin olla vapaa perhevelvotteista ja ratsastaa auringonlaskuun?
Tee kuten neuvotaan vastauksissa 61,64, 65 ja 66. Pelasta itsesi ja lapsesi, heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette keskity itse ongelmaan. Eli: mies katuu, kun ei ole päässyt asumaan ulkomailla.
Ratkaisu:
Käytte etsimään työtä ulkomailta ja kun paikka löytyy, muutatte. Vaikka vaan pariksi vuodeksi. Sinä voit olla kotiäiti sen ajan ja mies elättää perheen.
Tuollainen toteutumaton unelma tulee muuten häiritsemään häntä loppuelämän. Ei ole oikein syyttää sinua... mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
En ole pettänyt miestä, enkä pilannut talouttamme pikavipeillä tms. Ongelma liittyy siihen että mies ei koe elävänsä itsensä näköistä elämää.
Olen käynyt juttelemassa psykiatrisella hoitajalla tilanteesta ja olen yrittänyt saada miestä parisuhdeterapiaan. Mies vain inttää ettei siitä olisi mitään apua, sillä hänen elämänsä on kertakaikkiaan pilalla ja se on minun syytäni.
Tiedän, että en tällaisina hetkinä ajattele itse järkevästi, kun mies on taas taukoamatta useamman päivän minua syytellyt. Välillä pystyn ajattelemaan, etten minä ole kenenkään onnellisuudesta vastuussa ja välillä taas uskon miehen syytöksiä, kun hän niitä tarpeeksi kauan jankuttaa.
Ero varmaan olisi oikea vaihtoehto, mutta ajatuskin siitä musertaa minut, koska rakastan miestä aivan älyttömästi ja olisin valmis tekemään mitä vain, että hänellä olisi hyvä olla. Jotenkin ajattelen, että niin kauan kun olemme yhdessä, minulla on vielä mahdollisuus korjata asiat (vaikka mies väittää ettei ole) ja ero tekisi hänen syytöksistään lopullisia. On todella hirveä taakka kannettavaksi, kun toinen syyttää elämänsä tuhoamisesta, etenkään kun en ole tarkoittanut hänelle koskaan mitään pahaa.
Miehelläsi on pahoja mielenterveysongelmia. Jos hän ei suostu hakemaan itselleen apua, niin sinä et ole vastuussa tilanteesta. Suojele itseäsi, jo lastennekin takia.
- vastaavaa kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että miehesi on henkisesti sairas. Häntä hallitsee katkeruus ja viha. Vaikuttaa siltä, että sinä olet tehnyt suuren virheen mennessäsi hänen kanssaan yhteen.
Voiko miehesi kanssa keskustella edes koskaan älyllisesti. Jos voisi, niin silloin pitäisi käsitellä kaikki asiat avoimesti ja pyrkiä korjaamaan asioita ja käytöstä jotka voi korjata.
Minulla eräs tuttava, jonka vaimo ei voi esittää hänelle eriävää mielipidettä, koska mies raivostuu. Mies ei halua olla missään tekemisissä vaimon sisarusten kanssa eikä omien sisarusten kanssakaan. Minäkin olen lopettanut vierailut hänen luonaan, koska hänelle ei kannata esittää eri mielipiteitä. Seurustelu ei anna mitään, jos kaikesta pitää olla samaa mieltä. Pidän häntä henkisesti sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette keskity itse ongelmaan. Eli: mies katuu, kun ei ole päässyt asumaan ulkomailla.
Ratkaisu:
Käytte etsimään työtä ulkomailta ja kun paikka löytyy, muutatte. Vaikka vaan pariksi vuodeksi. Sinä voit olla kotiäiti sen ajan ja mies elättää perheen.Tuollainen toteutumaton unelma tulee muuten häiritsemään häntä loppuelämän. Ei ole oikein syyttää sinua... mutta silti.
Ei ulkomaille muutto ole ratkaisu tämän miehen ongelmiin. Ei todellakaan. Mies voisi muuttaa yksin sinne ulkomaille, se voisi olla ratkaisu. Tuskin pärjäisi siellä. Aloittaja saisi aikaa henkiseen vahvistumiseen. pyydä miestäsi lähtemään pois suomesta yksinään sinne minne hän haluaa. Lapsia älä anna mukaan.
muuttakootyksin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette keskity itse ongelmaan. Eli: mies katuu, kun ei ole päässyt asumaan ulkomailla.
Ratkaisu:
Käytte etsimään työtä ulkomailta ja kun paikka löytyy, muutatte. Vaikka vaan pariksi vuodeksi. Sinä voit olla kotiäiti sen ajan ja mies elättää perheen.Tuollainen toteutumaton unelma tulee muuten häiritsemään häntä loppuelämän. Ei ole oikein syyttää sinua... mutta silti.
Ei ulkomaille muutto ole ratkaisu tämän miehen ongelmiin. Ei todellakaan. Mies voisi muuttaa yksin sinne ulkomaille, se voisi olla ratkaisu. Tuskin pärjäisi siellä. Aloittaja saisi aikaa henkiseen vahvistumiseen. pyydä miestäsi lähtemään pois suomesta yksinään sinne minne hän haluaa. Lapsia älä anna mukaan.
Jos se ongelma on siinä, että haluaa ulkomaille niin menkää. Tähän ketjuun ei saisi edes kommentoida "Suomi on paras maa, ulkomailla on kaikki pelottavaa hui apua" -tyypit.
Niin siis eihän mies halua lähteä yksin ilman lapsia, miksi tarjoatte tätä ratkaisuksi. Ja lapset jäisi ilman isää.
Yhdessä sinne maailmalle!!! Monet muuttaa perheellisinä, ei mikään ongelma.
Jos tuutte maitojunalla takaisin niin onpahan koettu, eikä enää kaiherra toteutumaton unelma.
olisi kiva kuulla miehen näkemys asiasta.
Nämä ovat aina niin yksipuolisesti kirjoitettu ja palstamammat komppaavat.
Yllätyin, että kyse ei ollutkaan seksistä. Tosin veikkaan, että siitäkin, jos mieheltä kysytään.
Ja yllätys, että palstamammat käskevät eroamaan.
Mitäpä, jos joskus joku naisista miettisi asiaa tai asioita joskus miehen kannalta, joka on jo ilmeisesti aika monesta jutusta joutunut luopumaan. Mutta naisen pillin mukaan eletään.
Ja kun mies sitten luovuttaa ja lopulta toteaa, että eletään sitten sinun toiveidesi mukaan, ei se naiseslle kelpaakaan.
Ap mitä kuuluu? Oletko saanut miehen terapiaan jo?
Alue: Aihe vapaa
Mies tekee väärin syyttäessään sinua, mutta tavallaan voin ymmärtää, että kun unelma ulkomaille muutosta on heitetty roskiin loppuiäksi, se kaivertaa joka päivä.
Itse olen synnyttänyt 2 lasta ja vieläpä eri maissa, no problemo. Ymmärrn toki, ettei välttämättä juuri raskaana ollessa halua tehdä isoa elämänmuutosta.
Entäs jos lähtisitte nyt koko perhe ulkomaankomennukselle pariksi vuodeksi. Tai ihan paikallisella sopimuksella niin pitkäksi aikaa kun haluatte. Työmarkkinat on nykyään globaalit, ei se ole mitenkään mahdotonta.