Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä siitä, että on tuhonnut rakkaimpien ihmisten elämän?
19.05.2019 |
Olen aivan umpikujassa. Mies syyttää minua elämänsä pilaamisesta ja muistuttaa minua päivittäin siitä kuinka olen tuhonnut hänen ja lasten elämän. Hän sanoo, ettei ole enää mitään mitä voisin tehdä korjatakseni tilanteen. Hän sanoo, että olisi onnellisempi jos minua ei olisi olemassa. Olen aivan musertunut miehen syytöksistä, koska en ole milloinkaan hänelle halunnut mitään pahaa. Olen aina halunnut että hänellä olisi hyvä olla, muttä olen silti tehnyt muutaman virhearvion elämässämme. Mihinkään en ole miestä pakottanut, mutta en ole selvästi kuunnellut häntä tarpeeksi muutamassa asiassa, enkä ottanut hänen toiveita huomioon. Olen tehnyt päätöksiä sen mukaan mikä on tuntunut järkevältä, enkä niinkään sen mikä on tuntunut hyvältä.
Nyt mies päivittäin haukkuu minua ja syyttää elämänsä tuhoamisesta. Hän sanoo, etten voi enää tehdä mitään korjatakseni asioita, vaikka kuinka haluaisin. Välillä hän sanoo että olisi parempi jos minua ei olisi, jolloin hän voisi olla onnellinen. Olen aivan rikki, olen itkenyt, raivonnut, rukoillut, anellut ja luvannut tekeväni mitä vain, jotta miehellä olisi hyvä olla. Mies näihin vain naurahtaa ivallisesti ja sanoo, että eletään nyt näin sitten kun olen halunnut. Hän ei tunne mitään myötätuntoa pahaa oloani kohtaan, vaan tuntuu vain nauttivan siitä, kun minäkin voin pahoin ja ilmeisesti hänestä on ihan oikein, että saan rangaistukseni hänen elämänsä pilaamisesta. En siis ole tehnyt mitään peruuttamatonta, vaan mielestäni asiat olisi hyvin ratkaistavissa, jos mies antaisi minulle mahdollisuuden korjata virheeni ja kuunnella häntä.
En pysty elämään itseni kanssa, kun tiedän, että olen tuhonnut rakkaimpien ihmisteni elämän. Välillä tuntuu, että velvollisuuteni tässä tilanteessa olisi tappaa itseni, jotta mies saisi elää onnellisena. Samalla tuo ajatus saa minut oksentamaan, koska rakastan lapsiani ja haluan nähdä heidän kasvavan. Toisaalta koko kotimme ilmapiiri on aivan yhtä helvettiä ja lapset voivat pahoin, koska mies voi pahoin, koska minä en ole ottanut häntä tarpeeksi huomioon. Yritän punnita sen välillä, että olen itsekäs ja haluan nähdä lasteni kasvavan, mutta toisaalta en halua nähdä heidän voivan pahoin minun takiani. Toisaalta toivon heidän olevan onnellinen ja uskon, että jos mies olisi onnellinen, niin lapsetkin olisivat, sillä tällä hetkellä ainoa kotimme ilmapiiriä myrkyttävä asia on se, että olen pilannut mieheni elämän ja hän ei anna mahdollisuutta korjata asioita. Suututtaa, että mies pitää minua pahana ihmisenä, joka on vain tullut pilaamaan hänen elämänsä, vaikka olen aina yrittänyt toimia niin, että kaikilla olisi hyvä olla. Aina ei ole mennyt sitten ihan putkeen, mutta en minä kenellekään pahaa ole tahtonut milloinkaan.
Anteeksi hyvin sekava vuodatus, mutta olen aivan umpikujassa tilanteen kanssa. Kaikki ratkaisut kuulostavat huonoilta ja vähiten huonoimman valinta on vaikeaa. Surettaa ja vihaan itseäni. Vihaan sitä, että olen tahtomattani pilannut ihmisen elämän, jota rakastan. Vihaan sitä, että lapseni voivat huonosti takiani. Inhoan tätä koko tilannetta, jota ei ole mahdollista korjata, enkä tiedä että miten ihmeessä tästä voi selvitä.
Kommentit (79)
Mitä virheitä sitten teit? Tai jos et haluA kertoa niin kerro mihin tekoon sinun tekosi olisivat verrattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos sä et voi kertoa mitä olet tehnyt niin vaikea ottaa sen enempää kantaa. Mutta eihän tuolla tavalla voi pidemmän päälle kukaan elää. Joko yritätte ratkaista ongelmanne tai sitten ero?
Mitä olet tehnyt. Voimme ehkä auttaa sinua.
Kolmonen jatkaa; oletko pettänyt miestäsi? Tuhonnut teidän talouden pikavipeillä/lainoilla/tuhlaamalla kaiken?
Tarvitsette ammattiapua. Ota yhteyttä kunnan sosiaaliviranomaisiin. Olette kaikki ahdistuneita ja umpikujassa. Tilanne ei varmaan ratkea enää keskustelemalla keskenään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseltä meni nyt ihan ohi miten olet pilannut miehesi elämän. Muutenkin epäilen vahvasti, ettei tilanne ole niin paha kuin mitä miehesi väittää. Enemmänkin miehesi käytös kuulostaa henkiseltä pahoinpitelyltä ja tilanteenne "pahikselta". Oletko miettinyt ottavasi yhteyttä kriisipuhelimeen tai päivystykseen? Kaikille olisi parempi että pääset puhumaan jollekkin kuin se että satutat itseäsi.
Kuulostaa järkyttävältä, oikea perhehelvetti sitten teillä. Kummallakaan ei ilmeisesti kykyä puhua tai ratkoa hankalia tilanteita. Kannattaisi ensin yrittää saada oma sekä miehen mielenterveys kohdilleen, tuollaiset itsemurha-ajatukset eivät ole kovin normaaleja. Voi lapsiraukkoja :( Onkohan tuollainen yleistäkin suomalaisissa perheissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia vaikeaan tilanteeseen. Ei kuulosta kovin helpolta tilanteelta.
Jos kerran ei ole tapahtunut mitään peruutamatonta, niin en usko, että voisit pilata toisen elämän. Olet nähtävästi tehnyt hyvässä uskossa tehnyt päätöksesi.
Toivottavasti miehesi pääsee yli syyttämisestä ja ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan. Tsemppiä teille, että löydätte tilanteeseen jonkun hyvän ratkaisun.
On niin ympäripyöreää, että vaikea sanoa mitään. Ovatko nuo teot omasta mielestäsi olleet kohtuuttomia? Kirjoitat, että teit päätöksiä järjellä. Olisiko mies siis halunnut toimia tunteella? Vastustiko kovasti aikanaan ehdotuksiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pettänyt miestä, enkä pilannut talouttamme pikavipeillä tms. Ongelma liittyy siihen että mies ei koe elävänsä itsensä näköistä elämää.
Olen käynyt juttelemassa psykiatrisella hoitajalla tilanteesta ja olen yrittänyt saada miestä parisuhdeterapiaan. Mies vain inttää ettei siitä olisi mitään apua, sillä hänen elämänsä on kertakaikkiaan pilalla ja se on minun syytäni.
Tiedän, että en tällaisina hetkinä ajattele itse järkevästi, kun mies on taas taukoamatta useamman päivän minua syytellyt. Välillä pystyn ajattelemaan, etten minä ole kenenkään onnellisuudesta vastuussa ja välillä taas uskon miehen syytöksiä, kun hän niitä tarpeeksi kauan jankuttaa.
Ero varmaan olisi oikea vaihtoehto, mutta ajatuskin siitä musertaa minut, koska rakastan miestä aivan älyttömästi ja olisin valmis tekemään mitä vain, että hänellä olisi hyvä olla. Jotenkin ajattelen, että niin kauan kun olemme yhdessä, minulla on vielä mahdollisuus korjata asiat (vaikka mies väittää ettei ole) ja ero tekisi hänen syytöksistään lopullisia. On todella hirveä taakka kannettavaksi, kun toinen syyttää elämänsä tuhoamisesta, etenkään kun en ole tarkoittanut hänelle koskaan mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa jos ette pysty ratkomaan asioita. On epäreilua lapsille pysyä tuossa tilanteessa.
Auttaisi myös ymmärtämään jos tietäisi minkä tason virheistä nyt puhutaan? Taloudellisista valinnoista (veloista?)? Oletko pettänyt? Valitsit makkarin seinien värin väärin? Ryyppäätkö? Oletko tehnyt rikoksia? Sait potkut? Pahoinpitelet? Kerro nyt vähän.
Ei ole reilua kaataa omaa pahaa oloaan niskaasi tuolla tavoin, jos on itse kaikkiin päätöksiin suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei siis elä omannäköistä elämää. Ei halunnut muuttaa maalle/kaupunkiin? Onko verrattavissa tuohon tuo ”syntisi”?
Tuollaisten syytösten jälkeen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Oli syytösten takana mitä hyvänsä. Olet heikko ja alistunut miehen syytöksille, kun itsesi tuhoamista mietit. Se mitä mies sanoo niin ei pidä paikkaansa. Mies olisi lähtenyt jo luotasi, jos olisit elämän häneltä pilannut. Haluaa alistaa ja pitää otteessa. Asunto hakuun nyt ja asiat hoitumaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole pettänyt miestä, enkä pilannut talouttamme pikavipeillä tms. Ongelma liittyy siihen että mies ei koe elävänsä itsensä näköistä elämää.
Olen käynyt juttelemassa psykiatrisella hoitajalla tilanteesta ja olen yrittänyt saada miestä parisuhdeterapiaan. Mies vain inttää ettei siitä olisi mitään apua, sillä hänen elämänsä on kertakaikkiaan pilalla ja se on minun syytäni.
Tiedän, että en tällaisina hetkinä ajattele itse järkevästi, kun mies on taas taukoamatta useamman päivän minua syytellyt. Välillä pystyn ajattelemaan, etten minä ole kenenkään onnellisuudesta vastuussa ja välillä taas uskon miehen syytöksiä, kun hän niitä tarpeeksi kauan jankuttaa.
Ero varmaan olisi oikea vaihtoehto, mutta ajatuskin siitä musertaa minut, koska rakastan miestä aivan älyttömästi ja olisin valmis tekemään mitä vain, että hänellä olisi hyvä olla. Jotenkin ajattelen, että niin kauan kun olemme yhdessä, minulla on vielä mahdollisuus korjata asiat (vaikka mies väittää ettei ole) ja ero tekisi hänen syytöksistään lopullisia. On todella hirveä taakka kannettavaksi, kun toinen syyttää elämänsä tuhoamisesta, etenkään kun en ole tarkoittanut hänelle koskaan mitään pahaa.
Kyllä nyt vaikuttaa siltä että mies on tässä se ongelma etkä sinä. Siis millä tavoin mies kokee ettei voi elää oman näköistään elämää? Miten hän on sitten päätynyt tuohon elämän tilanteeseen?
Nyt täytyy muistaa että miehesi on aikuinen ihminen, joka on vastuussa omasta elämästään. Virheesi on että edes kuuntelet tuollaista. Jos hän sittenkin halusi olla vapaa vaikka perhevelvoitteista ja ratsastaa iltaruskoon niin tehköön sitten niin. Häneltä taitaa puuttua uskallus elää omaa elämäänsä tai edes miettiä minkälaista se olisi. Anna hänelle vapaus.
Voisitko sanoa miehelle, että hän on vapaa elämään sellaista elämää kuin haluaa.
Mies ei olisi halunnut elää tavallisen tylsää keskiluokkaista elämää, vaan muuttaa ulkomaille ja seikkailla, vaikka on perhe. Ja hän on itse aikanaan perheen perustamisesta alkanut puhua. Jo aiemmin tiesin että hän tahtoo nähdä maailmaa, mutta en jotenkaan ajatellut että sitten kun on se perhe, pitäisi muuttaa ulkomaille tms. Hän on sanonut mm että jos eroamme, hän aikoo lopettaa työnsä jne. mikä on minusta erittäin vastuutonta. Asunnon ostaminen on minun vikani, koska minä sanoin omistusasunnon olevan kannattavampaa, kuin vuokralla olon, koska täällä vuokrat ovat kalliita.
Tiedän etten aina ajattele järkevästi. Ja kun tuntikausia putkeen kuuntelen sitä kuinka minä olen pilannut hänen elämänsä eikä hän enää koskaan voi olla onnellinen, alan uskoa siihen, vaikka normaalisti kyllä käsitän, etten ole hänen elämästään vastuussa.
Nyt taas kun vähän olen rauhoittunut aloituksen kirjoittamisesta ymmärrän itsekin kuinka järjettömältä tämä kuulostaa. Mutta miehen läsnäolo saa minut pyytämään olemassa oloani anteeksi ja hän saa minut uskomaan että olen aivan hirveä ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Eroa: Käske miehen muuttaa pois tai hanki asunto ja ota lapset mukaan.