Lue keskustelun säännöt.
Rekrytoijat: miten suhtaudutte yli 40-vuotiaisiin työnhakijoihin?
19.05.2019 |
Kertokaa rehellisesti. Onko ikä merkityksetön vai minkä ikäistä hakijaa preferoitte?
Olen 42 ja hakenut nyt puolen vuoden ajan töitä. Olen ollut yllättynyt, miten vaikeaa on päästä edes haastatteluun. Edellisen kerran hain töitä 35-vuotiaana ja tällöin oli monta paikkaa, joista valita. Nythän minulla on enemmän osaamista kuin tuolloin. Lisäksi lapset ovat jo isoja, eikä heidän vuokseen tulisi enää sairauspoissaoloja.
Olen jatkuvasti kouluttautunut, pitänyt osaamistani yllä, kirjoitan ammatillista blogia, olen verkostoitunut. En keksi muuta eroa edelliseen työnhaun kokemukseen kuin ikä. Minulla on kuitenkin vielä 25 vuotta työelämää jäljellä, joten ihan hullulta tuntuu.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (82)
Suomessa on asenne, että työkokemus pilaa ihmisen. Muualla se voidaan nähdä rikkautena..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aloittajan tavoin 42-vuotias ja hakenut töitä nyt viime syksystä lähtien eli yli puoli vuotta. Haastatteluihin pääsen, mutta valinnassa jään kalkkiviivoille. Viimeksi, kun vaihdoin työpaikkaa, minut pyydettiin töihin, silloin olin juuri täyttänyt 40. Nyt tuntuu, että kysyntää ei enää ole samaan tapaan, vaikka osaaminen on vahvistunut huomattavasti tässä parin vuoden aikana haastavassa tehtävässä. Olen myös opiskellut työn ohella lisää.
Itse olen aistinut, että palkkataso on se merkitsevä tekijä, minut haluttaisiin töihin, mutta ei haluta maksaa edes sitä, mitä nykyisestä työstäni saan, vaikka olen hakenut korkeamman profiilin hommia. Kertooko tämä sitten yleisemmästäkin palkkatason laskusta? Nuoremmat tulevat halvemmalla töihin, ja työnantaja tyytyy vähempään kokemukseen.
No, nykyisessä hommassani on hyvä palkka ja kohtuullisen mielenkiintoiset työtehtävät, ehkä pysyn sitten tässä. Mutta kun nimenomaan en nelikymppisenä haluaisi jämähtää tai kangistua kaavoihin, nähtävästi näin kuitenkin on tehtävä, kun työnantajat sen ovat jo puolestani päättäneet.
Itse kouluttauduin uudelleen niin, että valmistuin 32-vuotiaana ja olen kuullut monta kertaa, että olen aivan liian vanha palkattavaksi ilman kunnollista kokemusta alalta...
Ins. (AMK) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei Suomessa ole mitään, minkä vuoksi täällä olisi, niin kannattaa hakea töitä ulkomailta. Useampi yli 40-vuotias, maisterin tutkinto ja työkokemusta rutkasti on hakenut ulkomailta töitä, kun ei ole Suomesta löytynyt. Saksalaiset ja itävaltalaiset yms kolleegat vain ovat pyöritelleet päätään, kun on kertonut Suomen menosta. Eräskin 42-vuotias DI haki Suomesta töitä vuoden päivät. Lähetti 10 työhakemusta Saksaan. Saksalaiset työnantajat tappelivat about verissä päin. Palkkataso heittämällä yli 5k kuussa ja tukku muita etuja.
Kannattaako Saksaan asti lähteä kun täällä saa tavallinen vastavalmistunut perusinsinööri neljä tonnia, plus edut ja kulukorvaukset ja bonukset, jotka yhteenlaskettua tekevät reippaasti yli 5k€/kk?
Itse en lähtis.
Kysy sitten uudestaan kun olet 40, palkkasi on yhä 4500e, ja ytssä saat potkut eikä kymmenien hakemusten jälkeen tule kuin "kiitoshakemuksestamutta..." jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Hylätään automaattisesti. Miksi ottaa kaavoihin kangistunut ikäloppu vaivoineen päivineen kun kerran nuoriakin on tarjolla?
Tää oli huvittavaa. Kävin yliopiston ikäloppuna, eli valmistuin noin 35 vuotiaana parin vuoden ohjelmasta maisteriksi. Voin kertoa, että enemmän ne vähän yli parikymppiset oli ikäloppuja minuun verrattuna. Joutui yksi vittuileva 24 vuotias myöntämään sen tajutessaan kuinka paljon yksinkertaisempi on ja ikärasismin riivaama. Monipuolisen elämänkokemuksen myötä moni 4kymppinen on terävämpi kuin uransa alussa olevat, varsinkin jos ovat niitä, jotka viettävät aikaansa monen ikäisten kanssa ja monenlaisissa porukoissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rektrytoi ketään, joka käyttää verbiä "preferoida".
Hyvin tavallista että työnantajalla ei ole rohkeutta palkata itseään pätevämpää, tai ainakin kielellisesti taitavampaa :)
Tämä on aivan naurettava väite. Ja jos olisi totta, niin moiseen firmaan ei kannata edes mennä.
Olin esimiesasemassa muutaman vuoden ja sen jälkeen hakeuduin suorittavaan työhön sillä en kokenut esimiesasemaa minulle sopivaksi. Uudelle esimiehelleni olinkin ongelma. Kyseli jo haastattelussa olenko ylpistynyt kun olen ollut esimies, pystynkö tekemään tavallista rivityöntekijän työtä. Ei mitään ongelmaa, sillä sitä juuri halusin. Pitkin hampain minut palkkasi, epäillen, mutta oli pulassa kun ei ollut ketään muuta. Siitä alkoi jatkuva haastaminen vertailuun, kummalla ollut enemmän työntekijöitä, asiakkaita milloin mitäkin. Ei voinut mitenkään vertailla, enkä nähnyt siihen mitään tarvetta., ihan erilaiset työpaikat. Jouduin esittämään tyhmempää koko sen ajan mitä talossa olin. Yritin olla hänen puolellaan kun työntekijät joukolla moittivat ja arvostelivat esimiestä virheistään. Silti, aina kun avoimia paikkoja talossa tuli, minut aina sivuutettiin rekryissä. Työtehosta tai osaamisesta ei ollut kiinni, ei todellakaan. En koskaan pitänyt itseäni pätevämpänä vaikka näin kaikki tuhannet virheet mitä esimies teki ja olisin osannut ne korjata (tai olla tekemättä). Kyllä vuosikymmeniä esimiehenä toiminutkin voi olla erittäin epävarma omasta osaamisestaan tai sitten hän vain tiesi (kuten kaikki työntekijät) tasan tarkkaan olevansa aika huono esimies. Säälin häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rektrytoi ketään, joka käyttää verbiä "preferoida".
Hyvin tavallista että työnantajalla ei ole rohkeutta palkata itseään pätevämpää, tai ainakin kielellisesti taitavampaa :)
Tämä on aivan naurettava väite. Ja jos olisi totta, niin moiseen firmaan ei kannata edes mennä.
Olin esimiesasemassa muutaman vuoden ja sen jälkeen hakeuduin suorittavaan työhön sillä en kokenut esimiesasemaa minulle sopivaksi. Uudelle esimiehelleni olinkin ongelma. Kyseli jo haastattelussa olenko ylpistynyt kun olen ollut esimies, pystynkö tekemään tavallista rivityöntekijän työtä. Ei mitään ongelmaa, sillä sitä juuri halusin. Pitkin hampain minut palkkasi, epäillen, mutta oli pulassa kun ei ollut ketään muuta. Siitä alkoi jatkuva haastaminen vertailuun, kummalla ollut enemmän työntekijöitä, asiakkaita milloin mitäkin. Ei voinut mitenkään vertailla, enkä nähnyt siihen mitään tarvetta., ihan erilaiset työpaikat. Jouduin esittämään tyhmempää koko sen ajan mitä talossa olin. Yritin olla hänen puolellaan kun työntekijät joukolla moittivat ja arvostelivat esimiestä virheistään. Silti, aina kun avoimia paikkoja talossa tuli, minut aina sivuutettiin rekryissä. Työtehosta tai osaamisesta ei ollut kiinni, ei todellakaan. En koskaan pitänyt itseäni pätevämpänä vaikka näin kaikki tuhannet virheet mitä esimies teki ja olisin osannut ne korjata (tai olla tekemättä). Kyllä vuosikymmeniä esimiehenä toiminutkin voi olla erittäin epävarma omasta osaamisestaan tai sitten hän vain tiesi (kuten kaikki työntekijät) tasan tarkkaan olevansa aika huono esimies. Säälin häntä.
Minulla taas moni työnhaku on kaatunut siihen, kun ei ole esimieskokemusta. Miten sitä esimieskokemusta saa, jos ei koskaan pääse toimimaan esimiehenä... Osaamista ja koulutusta asiaan kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoilla työnhakijoilla on usein kovat vaatimukset ja korkeat palkkatoiveet.
Että paljon työkokemusta omaavako ei saisi toivoa kokemuksensa ja osaamisensa mukaista palkkaa? Vaan kokeneenkin pitäisi vastavalmistuneen tai pahimmassa tapauksessa jopa harjoittelijan palkalla työskennellä?
Saahan sitä pyytää, mutta jos tarjolla on osaajia huomattavasti edullisemminkin ja riittävällä osaamisella ja kokemuksella kyseistä tehtävää ajatellen, niin on tuskin ihme, jos ei tule valituksi. Enkä tarkoita nyt mitään orjapalkkaa, vaan tyyliin haen asiantuntijatehtävään tekijää. Yksi hakija (yliopistotutkinto, relevanttia työkokemusta 5 vuotta, ikä 32) pyytää palkkaa 4000 euroa ja toinen hakija (yliopistotutkinto, työkokemusta 20 vuotta, ikä 46) pyytää palkkaa 5700 euroa. Kyllä helposti tulee päädyttyä ensimmäiseen.
Minä olen 42-vuotias, työkokemusta 20 vuotta ja palkkapyyntö 4800. Onko sekin liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Ins. (AMK) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei Suomessa ole mitään, minkä vuoksi täällä olisi, niin kannattaa hakea töitä ulkomailta. Useampi yli 40-vuotias, maisterin tutkinto ja työkokemusta rutkasti on hakenut ulkomailta töitä, kun ei ole Suomesta löytynyt. Saksalaiset ja itävaltalaiset yms kolleegat vain ovat pyöritelleet päätään, kun on kertonut Suomen menosta. Eräskin 42-vuotias DI haki Suomesta töitä vuoden päivät. Lähetti 10 työhakemusta Saksaan. Saksalaiset työnantajat tappelivat about verissä päin. Palkkataso heittämällä yli 5k kuussa ja tukku muita etuja.
Kannattaako Saksaan asti lähteä kun täällä saa tavallinen vastavalmistunut perusinsinööri neljä tonnia, plus edut ja kulukorvaukset ja bonukset, jotka yhteenlaskettua tekevät reippaasti yli 5k€/kk?
Ehkä, mutta tässä aloituksessahan ei puhuttu nyt vastavalmistuneista, vaan 40+ hakijoista, jotka ovat Suomen työmarkkinoilla liian vanhoja tehtävään kuin tehtävään.
Itse olen asunut Saksassa parikymmentä vuotta ja sain 46 vuoden iässä, pari vuotta sitten. Yksi tuttu sai 58- vuotiaana vastuullisen työn toiminnanjohtajana ja toinen yli viisikymppinen osastonjohtajana, molemmat naisia. Täällä on sen verran hyvä työllisyystilanne että osaajista on oikeasti pulaa, ei ole varaa ikärasismiin.
Itse en lähtis.
Arvostan teitä vanhempia, ulkomailla asuvia ja töiden perässä muuttaneita. Erityisesti jos on vielä kunnianhimoa ja motivaatiota jäljellä. Asuin pari vuotta Saksassa ja tutustuin useisiin uranaisiin niin saksalaisiin kuin suomalaisiinkin. Heidän kunnianhimonsa menestyä oli aivan toista, kuin Suomessa. Suomessa tyydytään kaupan kassa- työhön ja asutaan about metsässä. Oma äitini juuri tämmöinen, ärsyttää se vähäinen kunnianhimo ja vähään tyytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajan tavoin 42-vuotias ja hakenut töitä nyt viime syksystä lähtien eli yli puoli vuotta. Haastatteluihin pääsen, mutta valinnassa jään kalkkiviivoille. Viimeksi, kun vaihdoin työpaikkaa, minut pyydettiin töihin, silloin olin juuri täyttänyt 40. Nyt tuntuu, että kysyntää ei enää ole samaan tapaan, vaikka osaaminen on vahvistunut huomattavasti tässä parin vuoden aikana haastavassa tehtävässä. Olen myös opiskellut työn ohella lisää.
Itse olen aistinut, että palkkataso on se merkitsevä tekijä, minut haluttaisiin töihin, mutta ei haluta maksaa edes sitä, mitä nykyisestä työstäni saan, vaikka olen hakenut korkeamman profiilin hommia. Kertooko tämä sitten yleisemmästäkin palkkatason laskusta? Nuoremmat tulevat halvemmalla töihin, ja työnantaja tyytyy vähempään kokemukseen.
No, nykyisessä hommassani on hyvä palkka ja kohtuullisen mielenkiintoiset työtehtävät, ehkä pysyn sitten tässä. Mutta kun nimenomaan en nelikymppisenä haluaisi jämähtää tai kangistua kaavoihin, nähtävästi näin kuitenkin on tehtävä, kun työnantajat sen ovat jo puolestani päättäneet.
Kohtalotoveri! Olen neljäkymmentä ja ihan hyvässä työssä, mutta kokemuksen vuoksi haluaisin vaihtaa. Samaa palkkaa kuin nyt saan, ei tunnuta olevan valmiita maksamaan, vaikka myönnetäänkin, että palkkapyyntöni on osaamiseeni nähden kohdallaan. Yrityksiin virtaa tällä hetkellävaan kaikenlaisia harjoittelijoita, tukityöllistettyjä, vastavalmistuneita jne. jotka ovat valmiita tekemään homman puoli-ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoilla työnhakijoilla on usein kovat vaatimukset ja korkeat palkkatoiveet.
Että paljon työkokemusta omaavako ei saisi toivoa kokemuksensa ja osaamisensa mukaista palkkaa? Vaan kokeneenkin pitäisi vastavalmistuneen tai pahimmassa tapauksessa jopa harjoittelijan palkalla työskennellä?
Reagoit aika tunteella ihan asialliseen kommenttiin ja lähdit vääristelemään asiaa. Mistä se kertoo?
Itse kohtaan paljon työnhakijoita, joiden käsitys tämän päivän palkkatasosta ja tehtävien vastuista ei ole ihan kohdallaan. Ikävä sanoa, mutta esim. Nokia-taustaisilla näyttää olevan aika kovat palkkatoiveet suhteessa muihin, liekö sitten myös odotus tehtävästä erilainen kuin työnantajalla.
Tehtävään ei kuitenkaan kannata palkata ylipätevää ylikalliilla,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin töihin ulkomaille. En saanut Suomesta töitä, vaikka hain kymmeniin paikkoihin ja olin aktiivinen. Epätoivoisena tein muutaman hakemuksen Ruotsalaisiin yrityksiin ja heti sain paikan.
Olen 46-vuotias, työkokemusta 20 vuotta (maisteri), ei lapsia. Ei tule siis sairauspoissaoloja pienten lasten takia. Väitän olevani motivoituneempi kuin monet nuoret. No, onneksi Ruotsissa osataan arvostaa iän myötä tulevaa kokemusta. Suomeen en aio enää palata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rektrytoi ketään, joka käyttää verbiä "preferoida".
Mikset? Suomessa ei ole ihan täysin vastaavaa sanaa. ”Puoltaa” menee lähelle muttei silti tarkoita samaa.
Et varmaan palkkaa myöskään ihmistä, joka puhuu ”milleniaaleista”?
"Valita, pitää parempana, asettaa etusijalle" sanoo netti, ei tarkoitakaan mitään puoltamista. En myöskään tykkää siitä että käytetään tuollaisia mukahienoja sanoja jotka on oikeasti vaan englantia vaikka suomalainenkin vastine asialle löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni koulutustani vastaavassa työssä, työvuosia minulla on takana 34 ja näiden vuosien aikana työpaikkoja on ollut viisi. Pisin työsuhteeni kesti 16 vuotta.. Menneen vuoden olen ollut sairauslomalla ja minulle tehtiin leikkaus viime lokakuussa. Sairauslomani jatkuu tällä erää huhtikuun loppuun 2020. Entiseen työhöni en voi palata ja edessä on vielä toinen leikkaus, kunhan toivun edellisestä leikkauksesta, toipuminen tosin näyttää huonolta tällä hetkellä. Minulla on monia muitakin vaivoja ja jäljellä oleva työkykyni on arvioitu olevan alle 40%. Täytän elokuussa 55 ja minun pitäisi nyt kuulemma kouluttautua uudelle alalle.
Menen ensi viikolla työvalmentajalle ja hän kuulemma kartoittaa minulle uuden alan.
Käyn siis noin kolme vuotta koulua ja valmistun 58 vuotiaana. Ihmettelen tätä touhua, kuka ottaa monisairaan liki kuusikymppisen vasta alalle valmistuneen töihin, jolla ei ole päivääkään kokemusta uudesta työstään.
Pahoittelut, olet varmasti vaikeassa tilanteessa.
Mutta tuota ”touhun ihmettelyä” en ymmärrä. Miten mielestäsi asioiden pitäisi menmä sinun tilanteessasi?
En ole HR rekrytoija. Meillä esimiehet valitsevat itse haastattelemalla tiiminsä jäsenet.
Viime valitsin kaksi uutta työntekijää, joista toinen oli noin 30 v. ja toinen noin 50 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan tulla huomioiduksi hakijana? Iän piilottaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta eikö se selviä joka tapauksessa viimeistään haastatteluissa?
T. 43 v
Kun se ei ole se ikä, vaan palkkapyyntö. Vastaus kysymykseesi: pyydät samaa palkkaa kuin parikymppiset.
Ei pidä paikkaansa, minä en ole eläissäni pyytänyt yli tessin mukaista palkkaa, enkä silti pääse töihin vaikka haastatteluunkin asti joskus pääsen. Viimeksi sellaiseen työhön minkä osaisin unissanikin ja palkka on vain vähän yli 2000€ kun on kvtes palkka, palkattiin hallintotieteiden maisteri.
N44
Tämä ikäsyrjintä on kyllä lähes absurdia. Valmistuin maisteriksi 26-vuotiaana ja siihen asti kun sain esikoiseni 32-vuotiaana, sain aina kuulla olevani NIIN nuori ja juniori ja vaikka mitä. Tein välillä töitä ja sain toisen lapsen 35-vuotiaana ja tämän jälkeen äitiyslomalta palattuani (olen nyt 37) olen huomannutkin olevani yhtäkkiä jo vähän liian vanha (alallani on kyllä hyvin paljon nuoria, mutta silti..) . Siinä se työura sitten kai oli. Onko tosiaan niin, että työntekijä on parin vuoden ajan hyvän ikäinen ja naisilla nekin pari vuotta ajoittuvat usein äitiysloman kanssa päällekkäin. Huhhuh, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan tulla huomioiduksi hakijana? Iän piilottaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta eikö se selviä joka tapauksessa viimeistään haastatteluissa?
T. 43 v
Kun se ei ole se ikä, vaan palkkapyyntö. Vastaus kysymykseesi: pyydät samaa palkkaa kuin parikymppiset.
Ei pidä paikkaansa, minä en ole eläissäni pyytänyt yli tessin mukaista palkkaa, enkä silti pääse töihin vaikka haastatteluunkin asti joskus pääsen. Viimeksi sellaiseen työhön minkä osaisin unissanikin ja palkka on vain vähän yli 2000€ kun on kvtes palkka, palkattiin hallintotieteiden maisteri.
N44
Jos olit ylipätevä? Työnantaja pelkää, että kyllästyt?
Itse pienen yrityksen omistajana en pidä ikää lainkaan oleellisena asiana. Rekrytoidessa meidän on mietittävä kokonaisuutta, sitä kuinka juuri tämä henkilö persoonana ja osaamiseltaan sopii juuri nyt meidän porukkaan.
Hyvä asenne on tärkeintä. Oman kokemuksen mukaan joka ikäryhmästä löytyy sekä helmiä että mätämunia.
No ei ne perustukiaiset täälläkään ole isot, mutta on kai nyt ymmärrettävää ettei koko ikänsä töitä tehnyt, monisairas vajaatyökykyinen innolla odota uudelleen kouluttautumista tod näk työttömäksi???