Lue keskustelun säännöt.
Rekrytoijat: miten suhtaudutte yli 40-vuotiaisiin työnhakijoihin?
19.05.2019 |
Kertokaa rehellisesti. Onko ikä merkityksetön vai minkä ikäistä hakijaa preferoitte?
Olen 42 ja hakenut nyt puolen vuoden ajan töitä. Olen ollut yllättynyt, miten vaikeaa on päästä edes haastatteluun. Edellisen kerran hain töitä 35-vuotiaana ja tällöin oli monta paikkaa, joista valita. Nythän minulla on enemmän osaamista kuin tuolloin. Lisäksi lapset ovat jo isoja, eikä heidän vuokseen tulisi enää sairauspoissaoloja.
Olen jatkuvasti kouluttautunut, pitänyt osaamistani yllä, kirjoitan ammatillista blogia, olen verkostoitunut. En keksi muuta eroa edelliseen työnhaun kokemukseen kuin ikä. Minulla on kuitenkin vielä 25 vuotta työelämää jäljellä, joten ihan hullulta tuntuu.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoilla työnhakijoilla on usein kovat vaatimukset ja korkeat palkkatoiveet.
Että paljon työkokemusta omaavako ei saisi toivoa kokemuksensa ja osaamisensa mukaista palkkaa? Vaan kokeneenkin pitäisi vastavalmistuneen tai pahimmassa tapauksessa jopa harjoittelijan palkalla työskennellä?
Saahan sitä pyytää, mutta jos tarjolla on osaajia huomattavasti edullisemminkin ja riittävällä osaamisella ja kokemuksella kyseistä tehtävää ajatellen, niin on tuskin ihme, jos ei tule valituksi. Enkä tarkoita nyt mitään orjapalkkaa, vaan tyyliin haen asiantuntijatehtävään tekijää. Yksi hakija (yliopistotutkinto, relevanttia työkokemusta 5 vuotta, ikä 32) pyytää palkkaa 4000 euroa ja toinen hakija (yliopistotutkinto, työkokemusta 20 vuotta, ikä 46) pyytää palkkaa 5700 euroa. Kyllä helposti tulee päädyttyä ensimmäiseen.
Minä olen 42-vuotias, työkokemusta 20 vuotta ja palkkapyyntö 4800. Onko sekin liikaa?
Riippuu alasta, suurin osa ihmisistä ei koskaan uransa aikana saavuta noin isoa palkkaa koska sillä pääsee jo ihan rikkaimpien joukkoon tuloluokissa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei korkein esimieskään saa noin paljon. Joissain paikoissa saa jo päällikkötasolla mutta sinne on niin kova tunku että ei voi olettaa että kaikki siihen hommaan pätevät pääsisivät siitä koskaan nauttimaan vaan jatkavat alemman tason töissä eläkkeeseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan tulla huomioiduksi hakijana? Iän piilottaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta eikö se selviä joka tapauksessa viimeistään haastatteluissa?
T. 43 v
Kun se ei ole se ikä, vaan palkkapyyntö. Vastaus kysymykseesi: pyydät samaa palkkaa kuin parikymppiset.
Ei pidä paikkaansa, minä en ole eläissäni pyytänyt yli tessin mukaista palkkaa, enkä silti pääse töihin vaikka haastatteluunkin asti joskus pääsen. Viimeksi sellaiseen työhön minkä osaisin unissanikin ja palkka on vain vähän yli 2000€ kun on kvtes palkka, palkattiin hallintotieteiden maisteri.
N44
Ja sinä olet koulutukseltasi?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan tulla huomioiduksi hakijana? Iän piilottaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta eikö se selviä joka tapauksessa viimeistään haastatteluissa?
T. 43 v
Kun se ei ole se ikä, vaan palkkapyyntö. Vastaus kysymykseesi: pyydät samaa palkkaa kuin parikymppiset.
Ei pidä paikkaansa, minä en ole eläissäni pyytänyt yli tessin mukaista palkkaa, enkä silti pääse töihin vaikka haastatteluunkin asti joskus pääsen. Viimeksi sellaiseen työhön minkä osaisin unissanikin ja palkka on vain vähän yli 2000€ kun on kvtes palkka, palkattiin hallintotieteiden maisteri.
N44
Jos olit ylipätevä? Työnantaja pelkää, että kyllästyt?
Huono rekrytoija ajattelee hakijan puolesta.
Ja naisille neuvo: laihduttakaa stana. Jättäkää se mummotyyli pois. Ei kukaan työnantaja palkkaa naista, joka 40-vuotiaana näyttää vanhalta mummolta. En myöskään käsitä sitä, miksi monet 40-vuotiaat naiset näyttävät miehiltä. Taas hälytyskello työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ins. (AMK) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei Suomessa ole mitään, minkä vuoksi täällä olisi, niin kannattaa hakea töitä ulkomailta. Useampi yli 40-vuotias, maisterin tutkinto ja työkokemusta rutkasti on hakenut ulkomailta töitä, kun ei ole Suomesta löytynyt. Saksalaiset ja itävaltalaiset yms kolleegat vain ovat pyöritelleet päätään, kun on kertonut Suomen menosta. Eräskin 42-vuotias DI haki Suomesta töitä vuoden päivät. Lähetti 10 työhakemusta Saksaan. Saksalaiset työnantajat tappelivat about verissä päin. Palkkataso heittämällä yli 5k kuussa ja tukku muita etuja.
Kannattaako Saksaan asti lähteä kun täällä saa tavallinen vastavalmistunut perusinsinööri neljä tonnia, plus edut ja kulukorvaukset ja bonukset, jotka yhteenlaskettua tekevät reippaasti yli 5k€/kk?
Ehkä, mutta tässä aloituksessahan ei puhuttu nyt vastavalmistuneista, vaan 40+ hakijoista, jotka ovat Suomen työmarkkinoilla liian vanhoja tehtävään kuin tehtävään.
Itse olen asunut Saksassa parikymmentä vuotta ja sain 46 vuoden iässä, pari vuotta sitten. Yksi tuttu sai 58- vuotiaana vastuullisen työn toiminnanjohtajana ja toinen yli viisikymppinen osastonjohtajana, molemmat naisia. Täällä on sen verran hyvä työllisyystilanne että osaajista on oikeasti pulaa, ei ole varaa ikärasismiin.
Itse en lähtis.
Arvostan teitä vanhempia, ulkomailla asuvia ja töiden perässä muuttaneita. Erityisesti jos on vielä kunnianhimoa ja motivaatiota jäljellä. Asuin pari vuotta Saksassa ja tutustuin useisiin uranaisiin niin saksalaisiin kuin suomalaisiinkin. Heidän kunnianhimonsa menestyä oli aivan toista, kuin Suomessa. Suomessa tyydytään kaupan kassa- työhön ja asutaan about metsässä. Oma äitini juuri tämmöinen, ärsyttää se vähäinen kunnianhimo ja vähään tyytyminen.
Ymmärrätkö sinä sitä, että kun ikäluokka on n. 60 000 ihmistä niin niistä vain pienenpienellä osalla on mahdollisuus päästä korkeaan virkaan/tehtävään ja isoille palkoille vaikka mitä tekisi? Joka vuosi on syntynyt n. 60 000 ihmistä joskus enemmän joskus vähemmän, mutta jos se menisi niin että kun olet ollut 20 vuotta töissä niin pääset hyvään työhön, niin joka vuosi pitäisi löytyä 60 tuhannelle ihmiselle hyväpalkkainen esimiestyö ja kun eläkkeelle pääsee vasta 65-68-vuotiaana, niin niitä helvetin hyväpalkkaisia pomoja olisi enemmän kuin niitä 18-40-vuotiaita alaisia. Kyllä suurin osa pitkänkin työkokemuksen omaavista kouluttautuneistakin ihmisistä joutuu tyytymään keskipalkkaan tai sitä pienenpään ihan eläkkeeseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan tulla huomioiduksi hakijana? Iän piilottaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta eikö se selviä joka tapauksessa viimeistään haastatteluissa?
T. 43 v
Kun se ei ole se ikä, vaan palkkapyyntö. Vastaus kysymykseesi: pyydät samaa palkkaa kuin parikymppiset.
Ei pidä paikkaansa, minä en ole eläissäni pyytänyt yli tessin mukaista palkkaa, enkä silti pääse töihin vaikka haastatteluunkin asti joskus pääsen. Viimeksi sellaiseen työhön minkä osaisin unissanikin ja palkka on vain vähän yli 2000€ kun on kvtes palkka, palkattiin hallintotieteiden maisteri.
N44
Jos olit ylipätevä? Työnantaja pelkää, että kyllästyt?
Tätä miinustanut on aivokääpiö.
Huono rekrytoija ajattelee hakijan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan tulla huomioiduksi hakijana? Iän piilottaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta eikö se selviä joka tapauksessa viimeistään haastatteluissa?
T. 43 v
Kun se ei ole se ikä, vaan palkkapyyntö. Vastaus kysymykseesi: pyydät samaa palkkaa kuin parikymppiset.
Ei pidä paikkaansa, minä en ole eläissäni pyytänyt yli tessin mukaista palkkaa, enkä silti pääse töihin vaikka haastatteluunkin asti joskus pääsen. Viimeksi sellaiseen työhön minkä osaisin unissanikin ja palkka on vain vähän yli 2000€ kun on kvtes palkka, palkattiin hallintotieteiden maisteri.
N44
Ja sinä olet koulutukseltasi?
eri
En ole korkeasti koulutettu mutta useampi ammatti on ja juuri tuohon työhön soveltuva erikoisammattitutkinto ja työkokemusta on. Saman pikkukaupungin johtajaksi haki myös mm. hallintotieteiden maistereita, palkka on varmasti vähintään kaksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan tulla huomioiduksi hakijana? Iän piilottaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta eikö se selviä joka tapauksessa viimeistään haastatteluissa?
T. 43 v
Kun se ei ole se ikä, vaan palkkapyyntö. Vastaus kysymykseesi: pyydät samaa palkkaa kuin parikymppiset.
Ei pidä paikkaansa, minä en ole eläissäni pyytänyt yli tessin mukaista palkkaa, enkä silti pääse töihin vaikka haastatteluunkin asti joskus pääsen. Viimeksi sellaiseen työhön minkä osaisin unissanikin ja palkka on vain vähän yli 2000€ kun on kvtes palkka, palkattiin hallintotieteiden maisteri.
N44
Jos olit ylipätevä? Työnantaja pelkää, että kyllästyt?
Ei kun minä olisin ollut se pätevä ja sopiva, ja tyytynyt pieneen palkkaan, mutta tuo joka valittiin oli heittämällä ylipätevä, työhön ei tarvita mitään korkeakoulua, eikä varsinkaan hallintotieteitä. Hyvin ruohonjuuritason tehtävä, vaikkakin jonkin verran vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rektrytoi ketään, joka käyttää verbiä "preferoida".
Hyvin tavallista että työnantajalla ei ole rohkeutta palkata itseään pätevämpää, tai ainakin kielellisesti taitavampaa :)
Tämä on aivan naurettava väite. Ja jos olisi totta, niin moiseen firmaan ei kannata edes mennä.
Olin esimiesasemassa muutaman vuoden ja sen jälkeen hakeuduin suorittavaan työhön sillä en kokenut esimiesasemaa minulle sopivaksi. Uudelle esimiehelleni olinkin ongelma. Kyseli jo haastattelussa olenko ylpistynyt kun olen ollut esimies, pystynkö tekemään tavallista rivityöntekijän työtä. Ei mitään ongelmaa, sillä sitä juuri halusin. Pitkin hampain minut palkkasi, epäillen, mutta oli pulassa kun ei ollut ketään muuta. Siitä alkoi jatkuva haastaminen vertailuun, kummalla ollut enemmän työntekijöitä, asiakkaita milloin mitäkin. Ei voinut mitenkään vertailla, enkä nähnyt siihen mitään tarvetta., ihan erilaiset työpaikat. Jouduin esittämään tyhmempää koko sen ajan mitä talossa olin. Yritin olla hänen puolellaan kun työntekijät joukolla moittivat ja arvostelivat esimiestä virheistään. Silti, aina kun avoimia paikkoja talossa tuli, minut aina sivuutettiin rekryissä. Työtehosta tai osaamisesta ei ollut kiinni, ei todellakaan. En koskaan pitänyt itseäni pätevämpänä vaikka näin kaikki tuhannet virheet mitä esimies teki ja olisin osannut ne korjata (tai olla tekemättä). Kyllä vuosikymmeniä esimiehenä toiminutkin voi olla erittäin epävarma omasta osaamisestaan tai sitten hän vain tiesi (kuten kaikki työntekijät) tasan tarkkaan olevansa aika huono esimies. Säälin häntä.
Minulla taas moni työnhaku on kaatunut siihen, kun ei ole esimieskokemusta. Miten sitä esimieskokemusta saa, jos ei koskaan pääse toimimaan esimiehenä... Osaamista ja koulutusta asiaan kyllä on.
Niinpä, sama kun sanotaan hakijalle että kun ei ole työkokemusta niin eivät voi palkata. Mistä sitä työkokemusta saa jos ei minnekään pääse sitä hankkimaan. Tässä taas tulee ilmi se tosiasia että työnantajat haluaa aina jonkun toisen kouluttaman työntekijän, mielellään perehdyttämänkin, ja ihanteellista olis jos joku toinen vielä maksais palkankin ettei työnantajalle tule kuluja vaan voivat vain hyödyn kerätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi parantaa mahdollisuuksiaan tulla huomioiduksi hakijana? Iän piilottaminen on toki yksi vaihtoehto, mutta eikö se selviä joka tapauksessa viimeistään haastatteluissa?
T. 43 v
Kun se ei ole se ikä, vaan palkkapyyntö. Vastaus kysymykseesi: pyydät samaa palkkaa kuin parikymppiset.
Ei pidä paikkaansa, minä en ole eläissäni pyytänyt yli tessin mukaista palkkaa, enkä silti pääse töihin vaikka haastatteluunkin asti joskus pääsen. Viimeksi sellaiseen työhön minkä osaisin unissanikin ja palkka on vain vähän yli 2000€ kun on kvtes palkka, palkattiin hallintotieteiden maisteri.
N44
Jos olit ylipätevä? Työnantaja pelkää, että kyllästyt?
Ei kun minä olisin ollut se pätevä ja sopiva, ja tyytynyt pieneen palkkaan, mutta tuo joka valittiin oli heittämällä ylipätevä, työhön ei tarvita mitään korkeakoulua, eikä varsinkaan hallintotieteitä. Hyvin ruohonjuuritason tehtävä, vaikkakin jonkin verran vastuuta.
Jos he halusivat jonkun, joka pystyy pitkällä aikavälillä tekemään muutakin? Ei noista koskaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin töihin ulkomaille. En saanut Suomesta töitä, vaikka hain kymmeniin paikkoihin ja olin aktiivinen. Epätoivoisena tein muutaman hakemuksen Ruotsalaisiin yrityksiin ja heti sain paikan.
Olen 46-vuotias, työkokemusta 20 vuotta (maisteri), ei lapsia. Ei tule siis sairauspoissaoloja pienten lasten takia. Väitän olevani motivoituneempi kuin monet nuoret. No, onneksi Ruotsissa osataan arvostaa iän myötä tulevaa kokemusta. Suomeen en aio enää palata.
Sama, mutta jo 10v nuorempana. Yritin vaihtaa työpaikkaa viimeiset kymmenen vuotta, noin sadan hakemuksen jälkeen luovutin ja sain parissa kuukaudessa työtarjouksen Hollannista. Nyt nettopalkka tuplat siihen mitä se oli suomessa... Ja elinkustannukset kuitenkin hieman halvemmat. En usko että palaan, on elintaso niin paljon korkeampi.
Minä yritän aina löytää sellaisen ihmisen, joka veisi yritystä parhaiten eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylätään automaattisesti. Miksi ottaa kaavoihin kangistunut ikäloppu vaivoineen päivineen kun kerran nuoriakin on tarjolla?
Onko 40-vuotias jo ikäloppu? Ajattelisin päinvastoin, että parhaassa iässä. Osaamista ja kokemusta löytyy, mutta on vielä kymmeniä vuosia työelämässä. Tuossa iässä ei vaivoja ja lapsetkin jo tehty.
Ihme stereotypioita sinullakin. 40-vuotias ensisynnyttäjä ei ole poikkeus. Osaamista ja kokemustakaan ei kaikilta löydy, monestakin syystä. Sairauksiltakaan ei tuon ikäinen mitenkään automaattisesti ole välttynyt.
En siis tarkoita, etteikö 4-kymppinen voisi olla hyvä työntekijä. Moni varmasti on, totta kai, mutta mitä järkeä väittää, etteikö vaivoja voisi olla tai yleensäkään mitään noista asioista, jotka mainitsit? Seuraatko ollenkaan mitä ympärilläsi tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajan tavoin 42-vuotias ja hakenut töitä nyt viime syksystä lähtien eli yli puoli vuotta. Haastatteluihin pääsen, mutta valinnassa jään kalkkiviivoille. Viimeksi, kun vaihdoin työpaikkaa, minut pyydettiin töihin, silloin olin juuri täyttänyt 40. Nyt tuntuu, että kysyntää ei enää ole samaan tapaan, vaikka osaaminen on vahvistunut huomattavasti tässä parin vuoden aikana haastavassa tehtävässä. Olen myös opiskellut työn ohella lisää.
Itse olen aistinut, että palkkataso on se merkitsevä tekijä, minut haluttaisiin töihin, mutta ei haluta maksaa edes sitä, mitä nykyisestä työstäni saan, vaikka olen hakenut korkeamman profiilin hommia. Kertooko tämä sitten yleisemmästäkin palkkatason laskusta? Nuoremmat tulevat halvemmalla töihin, ja työnantaja tyytyy vähempään kokemukseen.
No, nykyisessä hommassani on hyvä palkka ja kohtuullisen mielenkiintoiset työtehtävät, ehkä pysyn sitten tässä. Mutta kun nimenomaan en nelikymppisenä haluaisi jämähtää tai kangistua kaavoihin, nähtävästi näin kuitenkin on tehtävä, kun työnantajat sen ovat jo puolestani päättäneet.
Perusta yritys ja tee mitä haluat. Miks jonkun muun pitäis toteuttaa sun unelmat? Muiden vika kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni koulutustani vastaavassa työssä, työvuosia minulla on takana 34 ja näiden vuosien aikana työpaikkoja on ollut viisi. Pisin työsuhteeni kesti 16 vuotta.. Menneen vuoden olen ollut sairauslomalla ja minulle tehtiin leikkaus viime lokakuussa. Sairauslomani jatkuu tällä erää huhtikuun loppuun 2020. Entiseen työhöni en voi palata ja edessä on vielä toinen leikkaus, kunhan toivun edellisestä leikkauksesta, toipuminen tosin näyttää huonolta tällä hetkellä. Minulla on monia muitakin vaivoja ja jäljellä oleva työkykyni on arvioitu olevan alle 40%. Täytän elokuussa 55 ja minun pitäisi nyt kuulemma kouluttautua uudelle alalle.
Menen ensi viikolla työvalmentajalle ja hän kuulemma kartoittaa minulle uuden alan.
Käyn siis noin kolme vuotta koulua ja valmistun 58 vuotiaana. Ihmettelen tätä touhua, kuka ottaa monisairaan liki kuusikymppisen vasta alalle valmistuneen töihin, jolla ei ole päivääkään kokemusta uudesta työstään.
Jossain muualla olisi täysin itsestäänselvää että mietit itse mitä kykenet tekemään ja haet sopivan työn jolla saat parannettua hieman elintasoasi koska perustukiaiset on niin pienet. Suomessa porukka tuntuu odottavan että jos on vähänkin ongelmaa niin heti vaan 100% eläke kouraan ja elbasemaan loppuiäksi.
Miksi et vastaa hänen kysymykseensä?
Kannattaako nelikymppinen enää opiskella mitään? Jos työllistyminen on epätodennäköistä. Valmistuin toiseen ammattiini 36-vuotiaana ja sain heti töitä koska ala työllistää käytännössä sata prosenttisesti. Nyt vaan oon työkyvytön siihen työhön ja samoin ekaan ammattiini. Mutta vähän toivotonta jos ei kuitenkaan töihin sitten pääse, helpointa olis hakeutua eläkkeelle 😪
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako nelikymppinen enää opiskella mitään? Jos työllistyminen on epätodennäköistä. Valmistuin toiseen ammattiini 36-vuotiaana ja sain heti töitä koska ala työllistää käytännössä sata prosenttisesti. Nyt vaan oon työkyvytön siihen työhön ja samoin ekaan ammattiini. Mutta vähän toivotonta jos ei kuitenkaan töihin sitten pääse, helpointa olis hakeutua eläkkeelle 😪
Tietenkin kannattaa opiskella!
Kyse ei ole pelkästään osaamisesta. Tämä ei ole suosittu mielipide, mutta oikeastihan yritykset haluavat nuoria ja nättejä ihmisiä edustamaan brändiään ja somettamaan jutuistaan omalla naamalla. Nuoruus on dynaamista, nuorissa on tulevaisuus ja tähän kontekstiin firmat haluavat itsensä asemoida. Firman esitteisiin halutaan hoikkia ja nuoria miehiä ja naisia, ei mitään kananpersetukkaista ylipainoista Pirjo 45-veetä, vaikka tällä olisikin enemmän kokemusta.
Karu totuus, olkaa hyvät. Jos lohduttaa yhtään, niin me kaikki vanhenemme ja koemme vuorollamme saman kohtalon.