Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi vitt€&@ että mä vihaan mun nukkuvaa miestä
19.05.2019 |
Voi helv että ottaa päähän että mies nukkuu aina viikonloppuisin puoleen päivään ja minä herään lasten kanssa n klo 8. Vien koiran aina aamuisin ja laitan lapsille lounasta kun saan vihdoin miehen nousemaan. Maailman epämiellyttävin piirre, että mies 45v valvoo pelaamalla pleikkaa ja sitten nukkuu pitkään kun joku teini. Tää on ollut monivuotinen taisto mutta ei näytä kehittyvän. Mulla on sellainen fiilus etten halua loppuelämääni elää miehen kanssa jota pitää odottaa joka päivä tai jota pitää herätellä ja pyydellä nousemaan. Rupean vihaamaan miestäni tästä syystä.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.
Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.
No minäpä vastaan, vaikka olenkin eri. Pitkälle päivään nukkuva mies haittaa minua ja perheemme elämää esimerkiksi seuraavin tavoin:
-Kolmevuotias lapsi herää suunnilleen arkipäivien rytmissä viikonloppuisinkin. Jonkun on herättävä hänen kanssaan. Jos (kun) se olen minä, koko valveillaoloaikani on aikaa jolloin lapsikin on hereillä. Miehen valveillaoloaikana talo on hiljainen ja hän voi duunailla itsekseen aivan mitä huvittaa. Minun näkökulmastani hän siis nukkuu ohi kaikista lapsen kanssa tehtävistä asioista.
-Kun virka-aikoina työskentelevä mies valvoo aamuyöhön asti vaikka herätys on kello 7, hän on aivan helvetin ärtynyt ja käy muutenkin puoliteholla. Räjähtelee ja äyskii lapselle (ja minulle) aamuisin. En ole työnantajansa, mutta uskoisin ettei hän tuossa tilassa myöskään pysty tietotyöläisenä ihan parastaan antamaan. Samoin nukahtelee lastenvahtivuorossa lattialle ja sohvalle.
Eniten tässä ärsyttää kuitenki se, että en minäkään ole mikään intopirkkoaamuvirkku joka letit heiluen juoksee aamulenkillä. Mutta minä menen ajoissa nukkumaan tinkien omista kivoista jutuistani että pystyn heräämään aamulla tenavan kanssa, ja että olen töissä ja perheeni kanssa jotakuinkin ihmismäisessä kunnossa enkä ympäriinsä haahuileva ja väsyneenä räyhäävä zombi. Minun näkökulmastani, mies ottaa aikaa omille kivoille jutuillensa öisin, ja muut maksavat laskun päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.
Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.
Epäempaattisten itsekeskeisten ihmisten ajattelumalli. Jostain syystä sellaiset tuntuvat aina olevan aamuvirkkuja. HUOM! en tarkoita että kaikki aamuvirkut ovat sellaisia.
Oma puolisoni on samanlainen. Hänen mielestään kuulemma elämä on pilalla ja parisuhde kelvoton, kun en mene hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan. Hän siis menee sänkyyn aina mahdollisuuden mukaan todella aikaisin, jopa ennen lapsia. Itse valvon ihan luontaisen rytmin vuoksi ja myös mielelläni, koska iltamyöhään ja yöllä olen virkeä ja aikaansaava sekä omassa rauhassa ilman häiriöitä myös tehokas. Teen töitä tietokoneella ja muuta vastaavaa tuolloin, joskus vain esim. luen kirjaa. Herään tarvittaessa ihan herätyskellolla aamulla aikaisinkin, jos se on tarpeen lasten koulun tai muun sellaisen vuoksi, eli siinä ei ole ongelmia, työnjaon suhteenkaan. Mulla vain jää silloin yöunet lyhyiksi ja olen väsynyt, joten nukun myös aamulla pidempään aina kuin suinkin mahdollista. Mutta puolisolleni se on AINA punainen vaate. Hän jopa häiriköi tahallaan mielenosoitukseksi ja on täydellisen piittaamaton nukkumistani kohtaan, esimerkiksi ramppaa makuuhuoneessa paukuttaen ovea ja puhuen kovaan ääneen itsekseen hakien ja tuoden tavaroita yms.
Minullakin on ollut tuollainen puoliso. Toisaalta ymmärsin, että hän halusi tehdä yhdessä asioita esim. viikonloppuna, mutta vieläkään en ymmärrä päähänpinttymää että niiden tekeminen on aloitettava klo 8 tai muuten on liian myöhäistä. Eikä hänelle tullut mieleenkään, että minun näkökulmastani olisi voinut olla mukavaa jos hän valvoisi kanssani myöhempään ja oltaisiin voitu tehdä asioita yhdessä silloin. En tietenkään koskaan valittanut hänelle tästä että meni aikaisin nukkumaan, koska en katsonut että olisin oikeutettu valittamaan toisen unirytmistä.
Minun aamunukkumiseni sen sijaan oli hänelle jatkuva pilkan, ivan ja halveksunnan aihe. Olin muka laiska (vaikka nukuin tosiasiassa vähemmän tunteja vuorokaudessa kuin hän itse) ja myös hänellä oli aika ajoin jos ei nyt elämä, niin ainakin päivä ja viikonloppu pilalla jos minä nousin vasta puoleltapäivin. Tämä ei ollut suurimpia syitä eroon, mutta painoi kyllä vaakakupissa myös.
Tuo epäsuhta tosiaan on merkittävästi rasittava juttu meilläkin. Tosiaan, nukun selvästi vähemmän iltavirkkuna kuin aamuvirkku aikaisin nukkumaan menevä puolisoni. Luonnollisista syistä, kun koulut ja työt nyt ovat mitä ovat. Siitä huolimatta nimenomaan minä saan kuulla puolisolta jatkuvasti valitusta ja syytöksiä siitä, että nukun. En kuulemma saa asioita tehtyä, kun aina nukun. Niin, eikä puoliso kuulemma voi tehdä mitään, kun nukkumiseni vuoksi pitää olla hipihiljaa. Vaikka ei hän edes ole. Ihan samoja kokemuksia myös siitä, että kaikki pitäisi saada aloitettua mieluiten ennen auringonnousua tai muuten niitä ei voi tehdäkään.
T. Tuo edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.
Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.
No minäpä vastaan, vaikka olenkin eri. Pitkälle päivään nukkuva mies haittaa minua ja perheemme elämää esimerkiksi seuraavin tavoin:
-Kolmevuotias lapsi herää suunnilleen arkipäivien rytmissä viikonloppuisinkin. Jonkun on herättävä hänen kanssaan. Jos (kun) se olen minä, koko valveillaoloaikani on aikaa jolloin lapsikin on hereillä. Miehen valveillaoloaikana talo on hiljainen ja hän voi duunailla itsekseen aivan mitä huvittaa. Minun näkökulmastani hän siis nukkuu ohi kaikista lapsen kanssa tehtävistä asioista.
-Kun virka-aikoina työskentelevä mies valvoo aamuyöhön asti vaikka herätys on kello 7, hän on aivan helvetin ärtynyt ja käy muutenkin puoliteholla. Räjähtelee ja äyskii lapselle (ja minulle) aamuisin. En ole työnantajansa, mutta uskoisin ettei hän tuossa tilassa myöskään pysty tietotyöläisenä ihan parastaan antamaan. Samoin nukahtelee lastenvahtivuorossa lattialle ja sohvalle.
Eniten tässä ärsyttää kuitenki se, että en minäkään ole mikään intopirkkoaamuvirkku joka letit heiluen juoksee aamulenkillä. Mutta minä menen ajoissa nukkumaan tinkien omista kivoista jutuistani että pystyn heräämään aamulla tenavan kanssa, ja että olen töissä ja perheeni kanssa jotakuinkin ihmismäisessä kunnossa enkä ympäriinsä haahuileva ja väsyneenä räyhäävä zombi. Minun näkökulmastani, mies ottaa aikaa omille kivoille jutuillensa öisin, ja muut maksavat laskun päivisin.
Eihän tuossa vuorokausirytmi itsessään ole ongelma, vaan se, että ette saa jaettua ja sovittua. Jos sinä heräät helposti viikonloppuna lapsen kanssa, niin herää ihmeessä ja anna miehen nukkua. Vaihdatte vuoroa sitten kun hän herää. Miksi ihmeessä sinun pitäisi yksin olla lapsen kanssa ja vastata kaikesta ympärivuorokautisesti vain siksi, jos teillä on muutaman tunnin ero heräämisajassa. Eihän tuo selityksesi ole mitenkään looginen. Lapsi miehelle heti kun tämä herää ja sitten sinä voit alkaa puuhailemaan rauhassa omia juttujasi. Turhaa marttyyriutta, kun kyse on vain siitä, ettet osaa avata suutasi.
Meillä se on aina vaimo, jota pitää herätellä. Sitten jos olen itse nukkunut, voin saada haukut siitä, etten herättänyt häntä.
Laittaa kyllä herätyksenkin soimaan, niin että minä herään siihen, mutta itse tuskin koskaan herää siihen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kyllä minuakin vitutti, kun lähdin lauantaiaamusta jumppaan, sen jälkeen saunoin ja laittauduinja lähdin viikonloppuostoksille, joiden yhteydessä söin välillä lounastakin. Ja kappas, kun 12.30 tulin kotiin, mies vielä nukkumassa tai nippanappa aamukahvia keittämässä.
Mikä siinä vitutti?
Se, että koti on siivoamatta, minä hoidan ostokset yksin ja yhdessä ei ehditä tekemään kivoja, simppeleitä asioita kuten käymään markkinoilla koska ne ehtivät jo loppua ennen kuin mies on valmis lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kyllä minuakin vitutti, kun lähdin lauantaiaamusta jumppaan, sen jälkeen saunoin ja laittauduinja lähdin viikonloppuostoksille, joiden yhteydessä söin välillä lounastakin. Ja kappas, kun 12.30 tulin kotiin, mies vielä nukkumassa tai nippanappa aamukahvia keittämässä.
Mikä siinä vitutti?
Se, että koti on siivoamatta, minä hoidan ostokset yksin ja yhdessä ei ehditä tekemään kivoja, simppeleitä asioita kuten käymään markkinoilla koska ne ehtivät jo loppua ennen kuin mies on valmis lähtemään.
Siivota voi iltaisinkin. Myös kaupat ovat auki aika myöhään nykyisin. Markkinat tietysti ovat aampupäivisin, mutta toisaalta esim. leffat ovat iltaisin. Kuulostaa vain omalta jäykkyydeltäsi ja omiin rutiineihisi kivettymiselt ainoana oikeana toimintamallina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.
Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.
No minäpä vastaan, vaikka olenkin eri. Pitkälle päivään nukkuva mies haittaa minua ja perheemme elämää esimerkiksi seuraavin tavoin:
-Kolmevuotias lapsi herää suunnilleen arkipäivien rytmissä viikonloppuisinkin. Jonkun on herättävä hänen kanssaan. Jos (kun) se olen minä, koko valveillaoloaikani on aikaa jolloin lapsikin on hereillä. Miehen valveillaoloaikana talo on hiljainen ja hän voi duunailla itsekseen aivan mitä huvittaa. Minun näkökulmastani hän siis nukkuu ohi kaikista lapsen kanssa tehtävistä asioista.
-Kun virka-aikoina työskentelevä mies valvoo aamuyöhön asti vaikka herätys on kello 7, hän on aivan helvetin ärtynyt ja käy muutenkin puoliteholla. Räjähtelee ja äyskii lapselle (ja minulle) aamuisin. En ole työnantajansa, mutta uskoisin ettei hän tuossa tilassa myöskään pysty tietotyöläisenä ihan parastaan antamaan. Samoin nukahtelee lastenvahtivuorossa lattialle ja sohvalle.
Eniten tässä ärsyttää kuitenki se, että en minäkään ole mikään intopirkkoaamuvirkku joka letit heiluen juoksee aamulenkillä. Mutta minä menen ajoissa nukkumaan tinkien omista kivoista jutuistani että pystyn heräämään aamulla tenavan kanssa, ja että olen töissä ja perheeni kanssa jotakuinkin ihmismäisessä kunnossa enkä ympäriinsä haahuileva ja väsyneenä räyhäävä zombi. Minun näkökulmastani, mies ottaa aikaa omille kivoille jutuillensa öisin, ja muut maksavat laskun päivisin.
Eihän tuossa vuorokausirytmi itsessään ole ongelma, vaan se, että ette saa jaettua ja sovittua. Jos sinä heräät helposti viikonloppuna lapsen kanssa, niin herää ihmeessä ja anna miehen nukkua. Vaihdatte vuoroa sitten kun hän herää. Miksi ihmeessä sinun pitäisi yksin olla lapsen kanssa ja vastata kaikesta ympärivuorokautisesti vain siksi, jos teillä on muutaman tunnin ero heräämisajassa. Eihän tuo selityksesi ole mitenkään looginen. Lapsi miehelle heti kun tämä herää ja sitten sinä voit alkaa puuhailemaan rauhassa omia juttujasi. Turhaa marttyyriutta, kun kyse on vain siitä, ettet osaa avata suutasi.
No, jos nyt muutamaan tästä puutun. Ensinnäkin, "muutama tunti" tarkoittaisi sitä että minä herään seitsemältä ja mies yhdeksältä. Todellisuudessa mies nukkuisi herättämättä iltapäivällä ainakin kolmeen, neljään. Jo se, että minun ylipäätään tarvitsee herätellä toista osallistumaan perhe-elämään ja oman lapsensa hoitoon on totaalisen perseestä.
Toisekseen, tuota miehen väsymyksestä johtuvaa itse aiheutettua ärtymystä ei voi millään oikeuttaa. Siitä sanominen ei ole marttyyriutta.
Eikä minua nolota sitäkään sanoa että kaipaisin meille yhteistä aikaa. Arkena joudumme työkuvioiden vuoksi aika lailla elämään eri tahdissa. Olisi mukavaa viikonloppuisin tehdä jotain yhdessä, ja ainoa mahdollisuus siihen tällä rytmillä on se, jos minä teen valinnan perheajan ja oman aikani välillä perheen hyväksi. Toinen kun teki jo omansa valvomalla aamuyöhön ja nukkumalla yli puolet lapsen päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kyllä minuakin vitutti, kun lähdin lauantaiaamusta jumppaan, sen jälkeen saunoin ja laittauduinja lähdin viikonloppuostoksille, joiden yhteydessä söin välillä lounastakin. Ja kappas, kun 12.30 tulin kotiin, mies vielä nukkumassa tai nippanappa aamukahvia keittämässä.
Mikä siinä vitutti?
Se, että koti on siivoamatta, minä hoidan ostokset yksin ja yhdessä ei ehditä tekemään kivoja, simppeleitä asioita kuten käymään markkinoilla koska ne ehtivät jo loppua ennen kuin mies on valmis lähtemään.
Siivota voi iltaisinkin. Myös kaupat ovat auki aika myöhään nykyisin. Markkinat tietysti ovat aampupäivisin, mutta toisaalta esim. leffat ovat iltaisin. Kuulostaa vain omalta jäykkyydeltäsi ja omiin rutiineihisi kivettymiselt ainoana oikeana toimintamallina.
Ei voi, koska mies haluaa rentoutua iltaisin. :)
Onneksi Keijo Kaarisateen kivapuhe sensuroitiin. Vaihtakaapas mies naiseen, tässäkin aloituksessa. ,,,,mä vihaan mun nukkuvaa,,, huhu huhuhuhuh🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.
Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.
No minäpä vastaan, vaikka olenkin eri. Pitkälle päivään nukkuva mies haittaa minua ja perheemme elämää esimerkiksi seuraavin tavoin:
-Kolmevuotias lapsi herää suunnilleen arkipäivien rytmissä viikonloppuisinkin. Jonkun on herättävä hänen kanssaan. Jos (kun) se olen minä, koko valveillaoloaikani on aikaa jolloin lapsikin on hereillä. Miehen valveillaoloaikana talo on hiljainen ja hän voi duunailla itsekseen aivan mitä huvittaa. Minun näkökulmastani hän siis nukkuu ohi kaikista lapsen kanssa tehtävistä asioista.
-Kun virka-aikoina työskentelevä mies valvoo aamuyöhön asti vaikka herätys on kello 7, hän on aivan helvetin ärtynyt ja käy muutenkin puoliteholla. Räjähtelee ja äyskii lapselle (ja minulle) aamuisin. En ole työnantajansa, mutta uskoisin ettei hän tuossa tilassa myöskään pysty tietotyöläisenä ihan parastaan antamaan. Samoin nukahtelee lastenvahtivuorossa lattialle ja sohvalle.
Eniten tässä ärsyttää kuitenki se, että en minäkään ole mikään intopirkkoaamuvirkku joka letit heiluen juoksee aamulenkillä. Mutta minä menen ajoissa nukkumaan tinkien omista kivoista jutuistani että pystyn heräämään aamulla tenavan kanssa, ja että olen töissä ja perheeni kanssa jotakuinkin ihmismäisessä kunnossa enkä ympäriinsä haahuileva ja väsyneenä räyhäävä zombi. Minun näkökulmastani, mies ottaa aikaa omille kivoille jutuillensa öisin, ja muut maksavat laskun päivisin.
Eihän tuossa vuorokausirytmi itsessään ole ongelma, vaan se, että ette saa jaettua ja sovittua. Jos sinä heräät helposti viikonloppuna lapsen kanssa, niin herää ihmeessä ja anna miehen nukkua. Vaihdatte vuoroa sitten kun hän herää. Miksi ihmeessä sinun pitäisi yksin olla lapsen kanssa ja vastata kaikesta ympärivuorokautisesti vain siksi, jos teillä on muutaman tunnin ero heräämisajassa. Eihän tuo selityksesi ole mitenkään looginen. Lapsi miehelle heti kun tämä herää ja sitten sinä voit alkaa puuhailemaan rauhassa omia juttujasi. Turhaa marttyyriutta, kun kyse on vain siitä, ettet osaa avata suutasi.
Minun on vaikea uskoa että tätä kommenttia on kirjoittanut kukaan joka on oikeasti siinä asemassa että käy itsekin töissä, vapaa-aika on kortilla, lapset ovat pieniä ja on silti aina itse se, joka herää lasten kanssa toisen jatkaessa uniaan kun illan pelit venyi myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Illanvirkku kirjoitti:
Minä olisin jo jättänyt aamuvirkun naisen, joka ei anna nukkua vapaapäivänä.
Jostain syystä aamuvirkuille on aina ongelma ja jatkuvan häirinnän syy toisten erilainen nukkumisrytmi. En ole kuitenkaan kuullut iltavirkuista jotka herättelisivät nukkumaan aiemmin menneitä kumppaneitaan tai valittaisivat siitä kuinka elämä kärsii toisen nukkumisesta.
Mitä taas tiedän useampiakin iltavirkkuja, jotka sänkyyn könytessään herättävät kumppaninsa seksin toivossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex tienasi hyvin ja piti sitä perusteena oikeuttaa vauva-käytös kotona.
Itselle se olisi ollut melkeinpä ok,mutta käytös jatkui myös ne viikonloput kun miehen silloin kouluikäinen (alakoulu) tyttö oli meillä.Itse lähdin aamiaisen laittetuani koirien kanssa pitkälle metsälenkille.Tyttö sai valita,tuleeko mukaan vai odotteleeko yksin piirrettyjen ääressä isän heräämistä.
Tuntui pahalta tytön puolesta.
Paskat tuntui.
Siksi sä olet ex.
Vierailija kirjoitti:
Huomenta vaan sullekin. Itse heräsin tossa 30min sitten. On mukava nukkua kun viikolla tulee jäätävät univelat tässä aamuvirkkujen maailmassa. Mene ite 1:00 nukkumaan ja herää 6:30.
Siitähän se univelka juuri tulee, ettei sovita unirytmiään työn mukaiseksi. Jos nukut viikonloppuna päivällä niin ei ihme jos et arkisin saa unta ennen yhtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän ap:ta. Mun ex myös nelikymppisenä valvoi yöt katsellen leffoja tai netissä ja nukkui puoleen päivään. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, hänellä entisestä liitosta kaksi kouluikäistä poikaa ja hänkään ei siis pystynyt lapsilleen hoitamaan aamupalaa yms. Lapsetkin ihmetteli, että taasko iskä vaan nukkuu. Mulle tuo miehen nukkuminen oli lopulta niin iso asia, että ero tuli. Toki tuo ei ollut eron ainoa syy, mutta yksi niistä. Ärsytti, kun aikuinen ihminen ei ottanut vastuuta lapsistaan ja unirytmi oli kuin häiriintynellä teini-ikäisellä. Nykyinen miesystävä elää niin kurinalaista elämää ruokailun, liikunnan ja nukkumisen suhteen, että kunnioitan häntä ihan älyttömän paljon. On ollut mahtava myös huomata, ettei kaikki miehet olekaan miesvauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ap:ta. Mun ex myös nelikymppisenä valvoi yöt katsellen leffoja tai netissä ja nukkui puoleen päivään. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, hänellä entisestä liitosta kaksi kouluikäistä poikaa ja hänkään ei siis pystynyt lapsilleen hoitamaan aamupalaa yms. Lapsetkin ihmetteli, että taasko iskä vaan nukkuu. Mulle tuo miehen nukkuminen oli lopulta niin iso asia, että ero tuli. Toki tuo ei ollut eron ainoa syy, mutta yksi niistä. Ärsytti, kun aikuinen ihminen ei ottanut vastuuta lapsistaan ja unirytmi oli kuin häiriintynellä teini-ikäisellä. Nykyinen miesystävä elää niin kurinalaista elämää ruokailun, liikunnan ja nukkumisen suhteen, että kunnioitan häntä ihan älyttömän paljon. On ollut mahtava myös huomata, ettei kaikki miehet olekaan miesvauvoja.
Siinä taas oikein paraatiesimerkki aamuvirkkutyrannista. Että oikein miesvauva, vastuuntunnoton, kuriton ja epäkunnioitettava. Vain koska kroppa sattuu toimimaan eri tavalla. Onneksi poloinen pääsi eroon sinusta mokomasta noita-akasta. Miten ollakaan, vahvistat vain käsitystä siitä, että toisen erilainen unirytmi on nimenomaan ongelma aina vaan aamuvirkuille, ei koskaan toisinpäin. Jokin korrelaatio aamuvirkkuuden ja matalan kognitiivisen suorituskyvyn kanssa on oltava. Tosin niin kai sitä on tutkittu muutenkin, että älykkäät ovat iltavirkumpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta vaan sullekin. Itse heräsin tossa 30min sitten. On mukava nukkua kun viikolla tulee jäätävät univelat tässä aamuvirkkujen maailmassa. Mene ite 1:00 nukkumaan ja herää 6:30.
Siitähän se univelka juuri tulee, ettei sovita unirytmiään työn mukaiseksi. Jos nukut viikonloppuna päivällä niin ei ihme jos et arkisin saa unta ennen yhtä.
Jos oma luontainen unirytmi poikkeaa suuresti työrytmistä, ei sen sovittaminen ole mitenkään yksinkertaista eikä välttämättä edes mahdollista. Myös monen aamuvirkun olisi hankala oppia iltavirkuksi vaikka häntä pakolla pidettäisiin joka yö hereillä aamukahteen. Valitettavasti tuo on ihan todellinen tilanne monelle tässä aamupainotteisessa maailmassa, että viikolla joutuu keräämään univelkaa ja viikonloppuna nukkuu sitä pois. Ei se ole ideaalitilanne iltavirkulle itselleenkään, mutta minkäs teet jos ei ole siinä asemassa että saa itse valita työaikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ap:ta. Mun ex myös nelikymppisenä valvoi yöt katsellen leffoja tai netissä ja nukkui puoleen päivään. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, hänellä entisestä liitosta kaksi kouluikäistä poikaa ja hänkään ei siis pystynyt lapsilleen hoitamaan aamupalaa yms. Lapsetkin ihmetteli, että taasko iskä vaan nukkuu. Mulle tuo miehen nukkuminen oli lopulta niin iso asia, että ero tuli. Toki tuo ei ollut eron ainoa syy, mutta yksi niistä. Ärsytti, kun aikuinen ihminen ei ottanut vastuuta lapsistaan ja unirytmi oli kuin häiriintynellä teini-ikäisellä. Nykyinen miesystävä elää niin kurinalaista elämää ruokailun, liikunnan ja nukkumisen suhteen, että kunnioitan häntä ihan älyttömän paljon. On ollut mahtava myös huomata, ettei kaikki miehet olekaan miesvauvoja.
Siinä taas oikein paraatiesimerkki aamuvirkkutyrannista. Että oikein miesvauva, vastuuntunnoton, kuriton ja epäkunnioitettava. Vain koska kroppa sattuu toimimaan eri tavalla. Onneksi poloinen pääsi eroon sinusta mokomasta noita-akasta. Miten ollakaan, vahvistat vain käsitystä siitä, että toisen erilainen unirytmi on nimenomaan ongelma aina vaan aamuvirkuille, ei koskaan toisinpäin. Jokin korrelaatio aamuvirkkuuden ja matalan kognitiivisen suorituskyvyn kanssa on oltava. Tosin niin kai sitä on tutkittu muutenkin, että älykkäät ovat iltavirkumpia.
Ex mies meni nukkumaan klo 4 aamulla, kuulostaako se susta normaalilta? Ja nukkui klo 13 saakka helposti. Vasta klo 14 mennessä kaikki aamutoimet oli tehtynä. Ei tuo ole musta normaalia iltavirkkuuta, se olisi esim tyyliin nukkumaan puolen yön jälkeen ja herätys noin klo 9-10. Semmonen olisi ollut ihan ok. Ja kyllä se on musta melkoinen miesvauva , joka ei pysty huolehtimaan omista lapsistaan kun tärkeämpää on oma yöllinen tv maratonin tuijotus ja pitkään nukkuminen.
T. Tuon lainaamasi viestin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ap:ta. Mun ex myös nelikymppisenä valvoi yöt katsellen leffoja tai netissä ja nukkui puoleen päivään. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, hänellä entisestä liitosta kaksi kouluikäistä poikaa ja hänkään ei siis pystynyt lapsilleen hoitamaan aamupalaa yms. Lapsetkin ihmetteli, että taasko iskä vaan nukkuu. Mulle tuo miehen nukkuminen oli lopulta niin iso asia, että ero tuli. Toki tuo ei ollut eron ainoa syy, mutta yksi niistä. Ärsytti, kun aikuinen ihminen ei ottanut vastuuta lapsistaan ja unirytmi oli kuin häiriintynellä teini-ikäisellä. Nykyinen miesystävä elää niin kurinalaista elämää ruokailun, liikunnan ja nukkumisen suhteen, että kunnioitan häntä ihan älyttömän paljon. On ollut mahtava myös huomata, ettei kaikki miehet olekaan miesvauvoja.
Miksi kouluikäisille lapsille pitäisi hoitaa aamupala valmiiksi? Jäivätkö lapset sitten myös viemättä kouluun tms. vai oliko tuo aamupala ainoa asia, miten mies "ei ottanut vastuuta lapsistaan"?
Aamuvirkkuus ei muuten liity sen enempää kurinalaisuuteen ja terveellisyyteen mitenkään sen enempää kuin iltavirkkuuskaan. Iltavirkkukin voi mennä kurinalaisesti nukkumaan joka yö klo 5 ja herätä kurinalaisesti klo 12. Sekä liikkua ja syödä terveellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ap:ta. Mun ex myös nelikymppisenä valvoi yöt katsellen leffoja tai netissä ja nukkui puoleen päivään. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, hänellä entisestä liitosta kaksi kouluikäistä poikaa ja hänkään ei siis pystynyt lapsilleen hoitamaan aamupalaa yms. Lapsetkin ihmetteli, että taasko iskä vaan nukkuu. Mulle tuo miehen nukkuminen oli lopulta niin iso asia, että ero tuli. Toki tuo ei ollut eron ainoa syy, mutta yksi niistä. Ärsytti, kun aikuinen ihminen ei ottanut vastuuta lapsistaan ja unirytmi oli kuin häiriintynellä teini-ikäisellä. Nykyinen miesystävä elää niin kurinalaista elämää ruokailun, liikunnan ja nukkumisen suhteen, että kunnioitan häntä ihan älyttömän paljon. On ollut mahtava myös huomata, ettei kaikki miehet olekaan miesvauvoja.
Miksi kouluikäisille lapsille pitäisi hoitaa aamupala valmiiksi? Jäivätkö lapset sitten myös viemättä kouluun tms. vai oliko tuo aamupala ainoa asia, miten mies "ei ottanut vastuuta lapsistaan"?
Aamuvirkkuus ei muuten liity sen enempää kurinalaisuuteen ja terveellisyyteen mitenkään sen enempää kuin iltavirkkuuskaan. Iltavirkkukin voi mennä kurinalaisesti nukkumaan joka yö klo 5 ja herätä kurinalaisesti klo 12. Sekä liikkua ja syödä terveellisesti.
No ne lapset (mulla ei ole lapsia, olivat miehen viikko viikko-systeemillä) itse kaipailivat isäänsä ja ihmettelivät kun tämä nukkuu. Mulla oli toisinaan aamuvuoroja viikonloppuisin ja 7 ja 10-vuotiaat lapset odottelivat keskenään klo 8-14 ajan, että koska iskä on taas hereillä. Kurinalaisuudesta puhun siksi, että halutessaan ex mies olisi varmasti pystynyt pikku hiljaa aikaistamaan rytmiään (esim klo 2 nukkumaan, herätys klo 11) mutta häntä ei kiinnostanut edes lasten vuoksi.
Plus itsekin olen lähempänä ilta-kuin aamuvirkkua. Luontainen unirytmini olisi 00-7.30, mutta töiden vuoksi olen pakottanut itseni menemään sänkyyn klo 23, koska herätys yleensä klo 6.
Alue: Aihe vapaa
Ja unohdin sanoa, että häiriköi tahallaan aamuisin myös. Saattoi tulla jopa imuroimaan makuuhuonetta jossa yritin nukkua ja oikein naureskeli että jokos olis aika herätä. Eipä minulle vaan olisi tullut mieleenkään mennä imuroimaan illalla miehen nukkuessa makuuhuoneessa! Nytkin tuntuu aivan utopistiselta ja sadistiselta ajatukseltakin.