Voi vitt€&@ että mä vihaan mun nukkuvaa miestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illanvirkku kirjoitti:

Minä olisin jo jättänyt aamuvirkun naisen, joka ei anna nukkua vapaapäivänä.

Jostain syystä aamuvirkuille on aina ongelma ja jatkuvan häirinnän syy toisten erilainen nukkumisrytmi. En ole kuitenkaan kuullut iltavirkuista jotka herättelisivät nukkumaan aiemmin menneitä kumppaneitaan tai valittaisivat siitä kuinka elämä kärsii toisen nukkumisesta.

Katsos kun ne lapset yleensä ovat aamuvirkkuja. Eli iltavirkku saa valvoessaan myöhään ihan rauhassa yksinään tehdä ihan mitä haluaa monta tuntia, mutta aamuvirkku ei saa tätä samaa omaa aikaa aamulla, koska lapset ja koira.

Öö, anteeksi mitä? Lapset ja koira ovat varmasti olemassa myös päivällä ja illalla, jolloin iltavirkku on terhakimmillaan hoitamaan niitä, ja aamuvarhaisella herännyt voi puuhailla omiaan tai levätä. Tavallaan toki lapset ja koiran hankkiessaan myös sitoutuu huolehtimaan niistä, että ei siitä myöhemmin syntyvää kiukkua nyt kuitenkaan kannata nukkuvan puolison niskaan kipata.

Mulla oli exä joka nukkui 14 tunnin yöunia ja pidempäänkin aina kun oli mahikset.

En minä sitä herättänyt, mutta suhteessa ehkä kurjimpia tunteita on se että olet yksin vaikka suhteessa. Eihän siinä ole edes vapaa etsimään seuraa ellei satu olemaan avoin suhde.

Tämmöisessä tilanteessa kannattaisi ennemmin asua eri talouksissa ja hoitaa suhde sit kun ollaan hereillä ja nähdään sovitusti.

Pitkään nukkuminen voi olla ihan joku ongelmakin, mutta nähdäkseni jos fyysistä syytä ei ole ei suhteessa ole nukkujan puolesta sellaista jännitettä että hän haluaisi herätä ja puuhailla sen valvojan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illanvirkku kirjoitti:

Minä olisin jo jättänyt aamuvirkun naisen, joka ei anna nukkua vapaapäivänä.

Jostain syystä aamuvirkuille on aina ongelma ja jatkuvan häirinnän syy toisten erilainen nukkumisrytmi. En ole kuitenkaan kuullut iltavirkuista jotka herättelisivät nukkumaan aiemmin menneitä kumppaneitaan tai valittaisivat siitä kuinka elämä kärsii toisen nukkumisesta.

Iltavirkut ei kuitenkaan tykkää, jos aamuvirkku tekee jotain mistä tulee ääntä. Pitää olla hyshys, ettei unet häiriinny.

Niinpä. Jostain syystä juuri aamuvirkuilla on se pakottava tarve tehdä meteliä tuottavia asioita toisen nukkuessa ja tehdä asiasta konfliktin aihe. En ole kuullut iltavirkuista, joiden on alettava imuroimaan, tiskaamaan ja pesemään pyykkiä klo 23.00 kun toinen nukkuu.

Vapaapäivänä imurointi, tiskit ja pyykki kannattaa tehdä suunnilleen aamiaisen jälkeen. Se on ihan normaali järjestys, yleensä sitten onkin jo lounasaika/muuta menoa, ja iltapäivästähän sitä haluaa ottaa iisisti, ja ainakin kerrostaloasunnoissa hiljaisuusaika alkaa tyypillisesti ysiltä tai kympiltä.

Mun ex tienasi hyvin ja piti sitä perusteena oikeuttaa vauva-käytös kotona.

Itselle se olisi ollut melkeinpä ok,mutta käytös jatkui myös ne viikonloput kun miehen silloin kouluikäinen (alakoulu) tyttö oli meillä.Itse lähdin aamiaisen laittetuani koirien kanssa pitkälle metsälenkille.Tyttö sai valita,tuleeko mukaan vai odotteleeko yksin piirrettyjen ääressä isän heräämistä.

Tuntui pahalta tytön puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illanvirkku kirjoitti:

Minä olisin jo jättänyt aamuvirkun naisen, joka ei anna nukkua vapaapäivänä.

Jostain syystä aamuvirkuille on aina ongelma ja jatkuvan häirinnän syy toisten erilainen nukkumisrytmi. En ole kuitenkaan kuullut iltavirkuista jotka herättelisivät nukkumaan aiemmin menneitä kumppaneitaan tai valittaisivat siitä kuinka elämä kärsii toisen nukkumisesta.

Iltavirkut ei kuitenkaan tykkää, jos aamuvirkku tekee jotain mistä tulee ääntä. Pitää olla hyshys, ettei unet häiriinny.

Niinpä. Jostain syystä juuri aamuvirkuilla on se pakottava tarve tehdä meteliä tuottavia asioita toisen nukkuessa ja tehdä asiasta konfliktin aihe. En ole kuullut iltavirkuista, joiden on alettava imuroimaan, tiskaamaan ja pesemään pyykkiä klo 23.00 kun toinen nukkuu.

Vapaapäivänä imurointi, tiskit ja pyykki kannattaa tehdä suunnilleen aamiaisen jälkeen. Se on ihan normaali järjestys, yleensä sitten onkin jo lounasaika/muuta menoa, ja iltapäivästähän sitä haluaa ottaa iisisti, ja ainakin kerrostaloasunnoissa hiljaisuusaika alkaa tyypillisesti ysiltä tai kympiltä.

Tyypillinen jyräävä aamuvirkku. Oman elämänrytmin mukaan itselle toimiva systeemi yritetään yleistää joksikin universaaliksi totuudeksi, johon kaikkien tulisi mukisematta mukautua. "Normaali", hah, joopajoo.

Tietty yhtenäinen rytmi oli "normaali" noin 200 vuotta sitten ja aiemmin, kun elämä oli hyvin pitkälti riippuvainen luonnonvalosta ja pääasiallinen elinkeino oli käsityökaluivetoinen pienviljely. Kaskeamista, pari lehmää ja asuttiin savupirtissä 20 perheenjäsentä plus rengit ja piiat.

Silloin ei ollut vaihtoehtoja. Aurinko ja kukko sanelivat herätyksen ja töitä tehtiin yhdessä niin pitkään kuin ulkona näki, sitten vielä tovi päreiden valossa puhdetöitä tuvassa.

Sähkövalon ja kellon keksiminen muuttivat paljon, teollinen työ loputkin. Nyky-yhteiskunnassa on paljo ihan muunlaisia aikatauluja kuin auringonnousut ja -laskut, ja niiden puitteissa mahdollisuus sorvata oma elämänsä itselleen parhaalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illanvirkku kirjoitti:

Minä olisin jo jättänyt aamuvirkun naisen, joka ei anna nukkua vapaapäivänä.

Jostain syystä aamuvirkuille on aina ongelma ja jatkuvan häirinnän syy toisten erilainen nukkumisrytmi. En ole kuitenkaan kuullut iltavirkuista jotka herättelisivät nukkumaan aiemmin menneitä kumppaneitaan tai valittaisivat siitä kuinka elämä kärsii toisen nukkumisesta.

Iltavirkut ei kuitenkaan tykkää, jos aamuvirkku tekee jotain mistä tulee ääntä. Pitää olla hyshys, ettei unet häiriinny.

Niinpä. Jostain syystä juuri aamuvirkuilla on se pakottava tarve tehdä meteliä tuottavia asioita toisen nukkuessa ja tehdä asiasta konfliktin aihe. En ole kuullut iltavirkuista, joiden on alettava imuroimaan, tiskaamaan ja pesemään pyykkiä klo 23.00 kun toinen nukkuu.

Vapaapäivänä imurointi, tiskit ja pyykki kannattaa tehdä suunnilleen aamiaisen jälkeen. Se on ihan normaali järjestys, yleensä sitten onkin jo lounasaika/muuta menoa, ja iltapäivästähän sitä haluaa ottaa iisisti, ja ainakin kerrostaloasunnoissa hiljaisuusaika alkaa tyypillisesti ysiltä tai kympiltä.

Tyypillinen jyräävä aamuvirkku. Oman elämänrytmin mukaan itselle toimiva systeemi yritetään yleistää joksikin universaaliksi totuudeksi, johon kaikkien tulisi mukisematta mukautua. "Normaali", hah, joopajoo.

Sun kannattais ehkä vähän pohtia sitä miten paljon tää asia sua harmittaa.

En minä ole mikään aamuvirkku, vaan vuorotyötä tekevä ja liian vähän nukkuva ihminen joka tyypillisesti ei edes siivoa koska siinä vaoheessa kun jaksaisin kello onkin kymmenen ja ei enää voi.

Itse olen sillä kannalla että jos olisi joku tasainen aikataulu niin hommat hoituis helpommin mutta väiden vaihtelevien aikataulujen kanssa hommat seisoo koska on niin vaikeaa ennakoida sitä omaa vireystilaa.

Mikäpä siinä jos haluaa elää vapaasti omien rytmien mukaan mutta voin kertoa että ei ole mikään hauska tilanne kun lapsi missaa vaikka päiväkodin retken koska äidin univaje ja "omat rytmit".

On kokeiltu, en suosittele. Kehotan pitäytymään melko tasaiseen rytmiin, ja peräti siten että onnistuu esimerkiksi sosialisointi valtaosan kanssa.

Voi tehdä toisikin, mutta sitten ei ole seuraa valittavaksi asti, vaan pitää tyytyä niihin kahteen muuhun jotka sattuvat olemaan joskus 02:00 hereillä.

Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.

Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.

Muijat on kyllä äärimmäisen tylsiä välttäkää miehet kuin ruttoa niitä.Painakaa mutta ei saman katon alle.

Pistä listaan miehen hyvät ja huonot puolet ja katso kumpia kertyy enemmän. On sulla mikä mies tahansa joudut kuitenkin sietämään jotain puolta mistä et pidä. Voitko elää asian kanssa ja löytyykö hyviä puolia? Valinta ja päätös on sinun.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.

Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.

Epäempaattisten itsekeskeisten ihmisten ajattelumalli. Jostain syystä sellaiset tuntuvat aina olevan aamuvirkkuja. HUOM! en tarkoita että kaikki aamuvirkut ovat sellaisia. 

Oma puolisoni on samanlainen. Hänen mielestään kuulemma elämä on pilalla ja parisuhde kelvoton, kun en mene hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan. Hän siis menee sänkyyn aina mahdollisuuden mukaan todella aikaisin, jopa ennen lapsia. Itse valvon ihan luontaisen rytmin vuoksi ja myös mielelläni, koska iltamyöhään ja yöllä olen virkeä ja aikaansaava sekä omassa rauhassa ilman häiriöitä myös tehokas. Teen töitä tietokoneella ja muuta vastaavaa tuolloin, joskus vain esim. luen kirjaa. Herään tarvittaessa ihan herätyskellolla aamulla aikaisinkin, jos se on tarpeen lasten koulun tai muun sellaisen vuoksi, eli siinä ei ole ongelmia, työnjaon suhteenkaan. Mulla vain jää silloin yöunet lyhyiksi ja olen väsynyt, joten nukun myös aamulla pidempään aina kuin suinkin mahdollista. Mutta puolisolleni se on AINA punainen vaate. Hän jopa häiriköi tahallaan mielenosoitukseksi ja on täydellisen piittaamaton nukkumistani kohtaan, esimerkiksi ramppaa makuuhuoneessa paukuttaen ovea ja puhuen kovaan ääneen itsekseen hakien ja tuoden tavaroita yms. 

En kattelis tommosta ukkoa. Eri asia jos ei olisi lapsia.

Tiedän tunteen. Minäkin vihaan vaimoa ylikaiken. On pahasti läheisriippuvainen.

Harva suomalinen nainen on pakko- tai järjestetyssä avioliitossa ilman että olisi itse saanut siippaansa valita.

Silri he valittavat äänekkäimminä paskasta kumppanista  joka pitäisi kai dumpata kun tuli valittua isi lapsille päin pertsettä.

Itselläni on iltarytmi ja olen koko elämäni yrittänyt vääntää sitä aamurytmiksi onnistumatta, vaimoni on aamurytminen ja elämme sulassa sovussa. Onnistuisikohan teillä asioiden ja tehtävien jako?

Olimme mieheni kanssa molemmat iltavirkkuja. Lapsen saamisen jälkeen opettelin mukautumaan lapsen rytmiin. Kyllä ihan rehellisesti sanottuna otti rankasti päähän kun mies katsoi aina oikeudekseen nukkua pitkään ja minä huolehdin lapsesta. Huonosti nukkuvan lapsen vanhempina meidän olisi mielestäni pitänyt jakaa aamuherätykset, jotta molemmat olisivat saaneet tasapuolisesti lepoa. Keskustelimme asiasta paljon, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Kun erosimme, on ollut ihanaa kun saa joka toinen viikonloppu levätä ja ladata akkuja. Olen nykyään kuin uusi ihminen ja jaksan olla paras mahdollinen äiti lapsellemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illanvirkku kirjoitti:

Minä olisin jo jättänyt aamuvirkun naisen, joka ei anna nukkua vapaapäivänä.

Jostain syystä aamuvirkuille on aina ongelma ja jatkuvan häirinnän syy toisten erilainen nukkumisrytmi. En ole kuitenkaan kuullut iltavirkuista jotka herättelisivät nukkumaan aiemmin menneitä kumppaneitaan tai valittaisivat siitä kuinka elämä kärsii toisen nukkumisesta.

Iltavirkut ei kuitenkaan tykkää, jos aamuvirkku tekee jotain mistä tulee ääntä. Pitää olla hyshys, ettei unet häiriinny.

Niinpä. Jostain syystä juuri aamuvirkuilla on se pakottava tarve tehdä meteliä tuottavia asioita toisen nukkuessa ja tehdä asiasta konfliktin aihe. En ole kuullut iltavirkuista, joiden on alettava imuroimaan, tiskaamaan ja pesemään pyykkiä klo 23.00 kun toinen nukkuu.

Kerrostalossa jo taloyhtiön säännöt kieltää yömeteloinnin. Imuroinnit, tiskaukset ja pyykinpesut hoitaa se, joka herää iltapäivällä. Eipähän kukaan häiritse unta. Itse hoidan ikävät velvollisuudet ekana pois ja sitten vietän vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.

Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.

Epäempaattisten itsekeskeisten ihmisten ajattelumalli. Jostain syystä sellaiset tuntuvat aina olevan aamuvirkkuja. HUOM! en tarkoita että kaikki aamuvirkut ovat sellaisia. 

Oma puolisoni on samanlainen. Hänen mielestään kuulemma elämä on pilalla ja parisuhde kelvoton, kun en mene hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan. Hän siis menee sänkyyn aina mahdollisuuden mukaan todella aikaisin, jopa ennen lapsia. Itse valvon ihan luontaisen rytmin vuoksi ja myös mielelläni, koska iltamyöhään ja yöllä olen virkeä ja aikaansaava sekä omassa rauhassa ilman häiriöitä myös tehokas. Teen töitä tietokoneella ja muuta vastaavaa tuolloin, joskus vain esim. luen kirjaa. Herään tarvittaessa ihan herätyskellolla aamulla aikaisinkin, jos se on tarpeen lasten koulun tai muun sellaisen vuoksi, eli siinä ei ole ongelmia, työnjaon suhteenkaan. Mulla vain jää silloin yöunet lyhyiksi ja olen väsynyt, joten nukun myös aamulla pidempään aina kuin suinkin mahdollista. Mutta puolisolleni se on AINA punainen vaate. Hän jopa häiriköi tahallaan mielenosoitukseksi ja on täydellisen piittaamaton nukkumistani kohtaan, esimerkiksi ramppaa makuuhuoneessa paukuttaen ovea ja puhuen kovaan ääneen itsekseen hakien ja tuoden tavaroita yms. 

Minulla taas on asia juuri toisinpäin: aamuvirkkuna ja ilta-unisena olen saanut kuulla asiasta vinoilua ja veetuilua, aina. "Mitä sä jo noin aikasin nukkumaan meet?" "Älä oo niin epäsosiaalinen, yritä edes." Mainittakoon siis, että mielelläni menen nukkumaan klo 19-21. Hereillä ennen aamukuutta(yleensä klo 4), enkä ylettömästi melua ennen aamupäivää. En nyt kuitenkaan hiirenhiljaa, kyllä minullakin on oikeus elää ja pitää vähän ääntä siinä missä iltavirkuillakin on.

Mutta kun ei. Omaa elämääni elän ja se ei jostain syystä iltavirkuille käy. Intetään että kyllä minä nyt voisin jaksaa sen yhden baari-illan jossa kotiin tullaan vasta klo 3 aamulla, tai ehdotetaan elokuvaa joka alkaa kymmeneltä - ja loukkaannutaan, kun sanon että on liian myöhään. En minä koskaan olisi ketään aamu-unista kiskomassa tekemään jotain aamuseitsemältä vaikka ko. aika on itselleni sopiva. Moni iltavirkku ei vain osaa kuvitella muuta aikataulua kuin omaansa, ja kehtaavat vielä pilkata aamuvirkkuna. Ihan samat hormonit ne minut aamulla kiskoo hereille mitkä pitävät iltavirkut kukkumassa aamuyöhön...

Kenen koira? Jos sinun, niin hoida se. Jos miehen, vie piikille. Koirasta ei ole kuin riesaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aloituksesta ei tullut mitenkään ilmi, miten se haittaa ap:n elämää, että miehellä on erilainen unirytmi. Haluaisiko ap:kin siis nukkua pitempään mutta ei voi, koska koira pitää viedä ulos? Silloin kun aamu-unisessa parisuhteessani oli koira, se vietiin vuorotellen ja aamulenkin jälkeen palattiin nukkumaan. Entä lapset? Omassa lapsuudessani eivät vanhemmat tosiaankaan viikonloppuaamuina heränneet meitä palvelemaan vaan ihan itse otettiin aamupalaa ja sitten omiin puuhiin, jo alle kouluikäisenä osattiin toimia näin.

Vai onko tässä takana vain se, että ap yksinkertaisesti pitää omaa unirytmiään ainoana oikeana ja haluaa muidenkin noudattavan sitä. Aika järkyttävää, jos omaa miestään tuollaisen takia vihaa.

Epäempaattisten itsekeskeisten ihmisten ajattelumalli. Jostain syystä sellaiset tuntuvat aina olevan aamuvirkkuja. HUOM! en tarkoita että kaikki aamuvirkut ovat sellaisia. 

Oma puolisoni on samanlainen. Hänen mielestään kuulemma elämä on pilalla ja parisuhde kelvoton, kun en mene hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan. Hän siis menee sänkyyn aina mahdollisuuden mukaan todella aikaisin, jopa ennen lapsia. Itse valvon ihan luontaisen rytmin vuoksi ja myös mielelläni, koska iltamyöhään ja yöllä olen virkeä ja aikaansaava sekä omassa rauhassa ilman häiriöitä myös tehokas. Teen töitä tietokoneella ja muuta vastaavaa tuolloin, joskus vain esim. luen kirjaa. Herään tarvittaessa ihan herätyskellolla aamulla aikaisinkin, jos se on tarpeen lasten koulun tai muun sellaisen vuoksi, eli siinä ei ole ongelmia, työnjaon suhteenkaan. Mulla vain jää silloin yöunet lyhyiksi ja olen väsynyt, joten nukun myös aamulla pidempään aina kuin suinkin mahdollista. Mutta puolisolleni se on AINA punainen vaate. Hän jopa häiriköi tahallaan mielenosoitukseksi ja on täydellisen piittaamaton nukkumistani kohtaan, esimerkiksi ramppaa makuuhuoneessa paukuttaen ovea ja puhuen kovaan ääneen itsekseen hakien ja tuoden tavaroita yms. 

Minullakin on ollut tuollainen puoliso. Toisaalta ymmärsin, että hän halusi tehdä yhdessä asioita esim. viikonloppuna, mutta vieläkään en ymmärrä päähänpinttymää että niiden tekeminen on aloitettava klo 8 tai muuten on liian myöhäistä. Eikä hänelle tullut mieleenkään, että minun näkökulmastani olisi voinut olla mukavaa jos hän valvoisi kanssani myöhempään ja oltaisiin voitu tehdä asioita yhdessä silloin. En tietenkään koskaan valittanut hänelle tästä että meni aikaisin nukkumaan, koska en katsonut että olisin oikeutettu valittamaan toisen unirytmistä. 

Minun aamunukkumiseni sen sijaan oli hänelle jatkuva pilkan, ivan ja halveksunnan aihe. Olin muka laiska (vaikka nukuin tosiasiassa vähemmän tunteja vuorokaudessa kuin hän itse) ja myös hänellä  oli aika ajoin jos ei nyt elämä, niin ainakin päivä ja viikonloppu pilalla jos minä nousin vasta puoleltapäivin. Tämä ei ollut suurimpia syitä eroon, mutta painoi kyllä vaakakupissa myös.