Miehen lapsi nukkuu samassa sängyssä..

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsettomana ihmisenä ymmärrän hyvin, että ketuttaa. Sitä vain ei ole sopivaa sanoa ääneen, varsinkaan täällä. En itse jaksaisi tuollaista etäsuhdetta ja päälle vielä "kilpailu" miehen ajasta, kun nähdään. Haluan parisuhteelta paljon enemmän.

Juurikin näin.. Minulla itselläni on lapsi, mutta jo täysikäinen. Eli äitinä ymmärrän kyllä hyvin tämän lapsen edun ajattelun. Mutta nyt mulla on jo toisenlainen elämäntilanne joten oikeesti mietin, haluanko /pystynkö enää tämmöiseen suhteeseen missä on pieni lapsi..

Meidän uusperheessämme on viisi lasta ja alusta asti on ollut selvää, että vaikka lapset ovat etusijalla, myös meidän parisuhteemme on hyvin tärkeä. Ilman sitä ei olisi uusperhettäkään. Ison perheen arjen pyörittämisessä päivät kuluvat kaikkeen muuhun suorittamiseen, joten illat ja yöt ovat meidän kahden aikaa. Yksikään lapsi ei ole tervetullut viereen, paitsi erikoistapauksissa, eikä se tarkoita, etteikö meillä mentäisi lapsen paras edellä.

Itse en jäisi tuollaiseen parisuhteeseen, jossa toinen osapuoli ei arvottaisi suhdettamme tuon korkeammalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsettomana ihmisenä ymmärrän hyvin, että ketuttaa. Sitä vain ei ole sopivaa sanoa ääneen, varsinkaan täällä. En itse jaksaisi tuollaista etäsuhdetta ja päälle vielä "kilpailu" miehen ajasta, kun nähdään. Haluan parisuhteelta paljon enemmän.

Tää on ihan ymmärrettävää ja saa haluta! Mutta se kumppani kannattaa valita sen mukaan.

Sitä se ap varmaankin myös miettii. Hän nyt vaan on tällaisessa tilanteessa tällä hetkellä, että ei ole kommunikaatio mennyt yksiin miehen kanssa ja todellisuus ei sitten sovi ap:lle. Aina ei ole sitä kristallipalloa, josta näkisi tulevan.

Ajattelitko siis, että olisitte lemmiskelleet 5-vuotiaan nukkuessa samassa huoneessa? Jos isä on vähääkään vastuullinen, ei olisi lemmiskelysi onnistunut silläkään järjestelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Moi, ap.

Olen samoilla linjoilla kanssasi. Olen itse perheellinen enkä ymmärrä saamiasi epäystävällisiä kommentteja, että tottakai lapsi nukkuu isänsä vieressä, jos haluaa. Kyllä meillä 5 -v nukkuu omassa sängyssään ihan sen vuoksi, että silloin kaikki saavat nukuttua paremmin. Meillä sitäpaitsi lapsi nukkuu omassa huoneessaan. Jos miesystäväsi lapsen sänky on vielä samassa huoneessa, pidän tilannetta todella omituisena, että mies kutsuu luokseen ja sitten lapsi saa kuitenkin nukkua samassa sängyssä teidän kanssa.

Tottakai lapsi on etusijalla aina, mutta mielestäni ei ole lapsen etu, että lapsi saa aina tahtonsa läpi.

Mieti tosiaan vielä, oletko valmis tuohon suhteeseen. Se on sellaista noiden eronneiden ihmisten kanssa: he eivät kykene näkemään asioita objektiisesti ja ovat todella herkkähipiäisiä, mitä tulee heidän kasvatusperiaatteisiin, kun kyse on heidän omasta lapsestaan.

Harkitse ja mieti tarkasti.

Kiitos hyvästä ja asiallisesta vastauksesta. Olen miettinyt asiaa ja varmaan se kaipaa vielä lisää mietintää. Koska todennäköisesti tämä tulisi olemaan yksi haaste elämässä jos esim alkaisimme seurustella. Nämä asiat tulisi keskustella miehen kanssa ja katsoa päästäänkö minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen. ap

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko siis, että olisitte lemmiskelleet 5-vuotiaan nukkuessa samassa huoneessa? Jos isä on vähääkään vastuullinen, ei olisi lemmiskelysi onnistunut silläkään järjestelyllä.

Just meinasin tulla kirjottamaan ihan samaa! Oon varmaan sit tiukkapipo, mut ei tulis kyllä mieleenkään...

Meillä uusioperhe ja minä huonona nukkujana tein heti selväksi, etten pysty nukkumaan edes samassa huoneessa miehen lasten kanssa. Nukun sitten ihan mielelläni vaikka yksin. Eikä meillä nykyisinkään yhteinen 4 vuotias + minä + mies mahduta nukkumaan parisängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin tässä asiassa tiukka ja sanoisin, että koko ette näe kun lapsi on isällään tai sitten lapsi nukkuu omassa sängyssään.

5-vuotias voi nukkua omassa sängyssään. Ja jos sänky ei ole edes täysleveä, niin ei siihen todellakaan mahdu kolmea.

Jos ei mahdu, niin nainen voi nukkua patjalla lattialla.

Lapsi on kokenut jo vanhempien eron.  Jos hän vielä isän luona joutuisi taistelemaan paikastaan sinun kanssasi se olisi murskaavaa.  Et koskaan rakasta miehen lasta kuin omaasi.  Valitettavasti näissä uusperheissä on usein ongelmia. On minun lapset ja sinun lapset, sitten pitää saada vielä yhteisiä lapsia.  En ymmärrä, miksi pitää saada yhteisiä lapsia, vaikka niitä lapsia on jo 4-6 kappaletta.  Te aikuiset"lapset"  kuvittelette, että ne yhteiset ovat sitten parempia ja toimitte siten, aikaisemmat lapset kokevat sitten syrjintää.

Mun lapset ovat ihan vauvasta asti nukkuneet omassa sängyssä. Kyllä mä perhepedistä haaveilin, mutta kaikki nukkuivat paremmin tällä järjestelyllä. Rakastan lapsiani, mutta en tykkää nukkua heidän kanssaan. Tulee kuuma, ahdasta... Jos ovat kipeitä tai joku muu kriisi meneillään (esim kissa kuoli), niin silloin pääsevät halutessaan viereen.

Meillä ei ole toki uusperhettä, mutta en tajua miksi noin isoa lasta ei voi laittaa omaan sänkyyn nukkumaan. Kumpaa varten tuo järjestely on? Lapsi haluaa nukkua isän vieressä, vai isä tarvitsee läheisyyttä lapsensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi, ap.

Olen samoilla linjoilla kanssasi. Olen itse perheellinen enkä ymmärrä saamiasi epäystävällisiä kommentteja, että tottakai lapsi nukkuu isänsä vieressä, jos haluaa. Kyllä meillä 5 -v nukkuu omassa sängyssään ihan sen vuoksi, että silloin kaikki saavat nukuttua paremmin. Meillä sitäpaitsi lapsi nukkuu omassa huoneessaan. Jos miesystäväsi lapsen sänky on vielä samassa huoneessa, pidän tilannetta todella omituisena, että mies kutsuu luokseen ja sitten lapsi saa kuitenkin nukkua samassa sängyssä teidän kanssa.

Tottakai lapsi on etusijalla aina, mutta mielestäni ei ole lapsen etu, että lapsi saa aina tahtonsa läpi.

Mieti tosiaan vielä, oletko valmis tuohon suhteeseen. Se on sellaista noiden eronneiden ihmisten kanssa: he eivät kykene näkemään asioita objektiisesti ja ovat todella herkkähipiäisiä, mitä tulee heidän

kasvatusperiaatteisiin, kun kyse on heidän omasta lapsestaan.  Eivät ne asiat keskustelulla selviä. Jos et rakasta lasta. niin onko viisasta kuvitella olevasi hyvä "äiti" miehen lapselle.  Ongelma päässäsi tulee todennäköisesti huononemaan.

Harkitse ja mieti tarkasti.

Kiitos hyvästä ja asiallisesta vastauksesta. Olen miettinyt asiaa ja varmaan se kaipaa vielä lisää mietintää. Koska todennäköisesti tämä tulisi olemaan yksi haaste elämässä jos esim alkaisimme seurustella. Nämä asiat tulisi keskustella miehen kanssa ja katsoa päästäänkö minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen. ap

Ymmärrän täysin harmituksesi, olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Silloisella miesystävälläni oli kolmevuotias lapsi, joka oli puolet viikosta isällään. Aina silloin, kun yövyin hänen luonaan lapsen ollessa hänellä, nukkui mies ja lapsi yhdessä ja minä sohvalla. Ymmärrän tietysti, että lapsi on etusijalla, mutta jollain tavalla en ymmärtänyt sitä, miksei lasta jo alettu opettaa nukkumaan omassa sängyssä. Jos haluaa olla parisuhteessa, kyllä siihen täytyy panostaa ja miettiä myös kumppanin tunteita vaikka lapsi onkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset ovat ihan vauvasta asti nukkuneet omassa sängyssä. Kyllä mä perhepedistä haaveilin, mutta kaikki nukkuivat paremmin tällä järjestelyllä. Rakastan lapsiani, mutta en tykkää nukkua heidän kanssaan. Tulee kuuma, ahdasta... Jos ovat kipeitä tai joku muu kriisi meneillään (esim kissa kuoli), niin silloin pääsevät halutessaan viereen.

Meillä ei ole toki uusperhettä, mutta en tajua miksi noin isoa lasta ei voi laittaa omaan sänkyyn nukkumaan. Kumpaa varten tuo järjestely on? Lapsi haluaa nukkua isän vieressä, vai isä tarvitsee läheisyyttä lapsensa kanssa?

Valaisevaa nähdä, miten erilaisia ihmiset ovat. Meillä neljävuotias kömpii usein keskellä yötä omasta huoneestaan vanhempien väliin nukkumaan, koska selvästikin pitää siitä. Lapsen ei tarvitse myöskään sairastuttaa itseään tai tappaa kissaansa saadakseen läheisyyttä. Itse asiassa juuri kipeänä pitää nukkuessaan niin kovaa meteliä, että menen mieluummin sohvalle kun lapsi on nukahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin tässä asiassa tiukka ja sanoisin, että koko ette näe kun lapsi on isällään tai sitten lapsi nukkuu omassa sängyssään.

5-vuotias voi nukkua omassa sängyssään. Ja jos sänky ei ole edes täysleveä, niin ei siihen todellakaan mahdu kolmea.

Sitten rouva painelee sohvalle nukkumaan, vai eikö se ole rouvan arvolle sopiva paikka? Toivottavasti ap lähtee vaihtoon, sillä itse en katselisi tuollaista asennetta. Saako se 5-vuotias tulla yöllä viereen koska pelottaa, vai onko hänen nyt vain pysyttävä siellä omassa pukassa? Ap vaihtoon.

Ap, tottakai tällä palstalla teilataan tällaiset aloitukset.

Olette vielä tapailuasteella, anna asioille aikaa. Siinä vaiheessa kun jo asutte yhdessä tai seurustelette tiiviimmin, voisi alkaa miettiä josko lapsi opetettaisiin omaan sänkyynsä. Nyt hänelle on varmasti vieras tilanne, että iskän luona on uusi nainen. Anna hänen tottua ajatukseen pikkuhiljaa.

On ihan ok nukkua itse vaikka sohvalla silloin harvoin kun olette kaikki saman katon alla. Ei se ole keneltäkään pois ja osoittaa varmasti miehellekin että olet ajattelevainen ja ihana nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko siis, että olisitte lemmiskelleet 5-vuotiaan nukkuessa samassa huoneessa? Jos isä on vähääkään vastuullinen, ei olisi lemmiskelysi onnistunut silläkään järjestelyllä.

Just meinasin tulla kirjottamaan ihan samaa! Oon varmaan sit tiukkapipo, mut ei tulis kyllä mieleenkään...

Sama täällä! Eikö 5-vuotias ole liian vanha nukkumaan samassa huoneessa, missä aikuiset harrastavat seksiä. Tuon ikäinen kuitenkin jo ymmärtää jotakin, jos sattuu heräämään juuri kesken kaiken.

En voi muuta sanoa kuin että juokse tai ole valmis tappelemaan omasta tasavertaisesta paikastasi huushollissa. Eroisät tyypillisesti hyvittelevät eroa lapselle vielä vuosikausia eron jälkeen antamalla lapselle kaiken periksi. Lasta paapotaan ja kohdellaan kuin vauvaa ja lapsi oppii, että hän on maailman napa ja alkaa kohtelemaan sinua kuten mies - ylimääräisenä ja arvottomana ovimattona. Ihan uusperheammattilaistenkin neuvo on: parisuhde ensin. Kyllä lapset sopeutuvat ja niinhän heidän täytyykin. Ei lapsi muuten voi hyväksyä, että vanhemmat eivät ole palaamassa yhteen, vaan ovat menneet eteenpäin elämässä. Antakaa kummatkin lapselle rakkautta terveellä tavalla, ei paapomalla. Lapsi ei kodissa määrää.

Mun lasten isä halusi eron ja lapset näkevät isää nyt joka toinen vk.loppu sekä pidemmillä vapailla/lomilla. Välimatkaa on sen verran. Silti sen muutaman pv aikana kuussa siellä on usein isän tyttöystävä, joka vie paikan parisängyssä. Tiedän että kaikki lapset haluaisivat isän vieressä vuorollaan nukkua. En käsitä isiä, joiden pitää mennä m*** edellä niinä harvoinakin hetkinä kun voisivat lastensa läheisyydestä nauttia. Ei ne teininä enää viereen tule. Enkä kyllä käsitä sitä tyttöystävää, miksi pitää sinne yöksi tulla silloin. Menkää uudet kumppanit koteihinne nukkumaan. Jos mies on niin pösilö että teitä sinne hinkuaa, niin voittehan te olla fiksumpia ja sanoa, että tuutte sitten kun lapsi on lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oli lapselle harvinainen viikonloppu, näkee isäänsä vain pari kertaa kuukaudessa. Mielestäni täysin ymmärrettävää, että haluaa käyttää sen lyhyen ajan hyödyksi vaikka sitten nukkumalla isänsä kainalossa. Meidän 5v nukkuu joka yö isänsä kainalossa, 2v isin kainalossa. Jos lemmiskellä haluaa niin usein kodissa on muitakin paikkoja tähän tarkoitukseen kuin se parivuode. Muista, että sinä olet tullut heidän elämäänsä lapsen jälkeen, lapsen tarpeet on etusijalla. Joko hyväksyt sen paketin tai etsit miehen, jolla ei ole vielä lapsia.

Niinpä, lapsi ensin, ymmärrän kyllä. Ehkä tämä oli ihan hyvä kokemus mulle sinänsä että tiedän mikä on paikkani. Ehkä aattelin liian optimistisesti että lapsi nukkuisi omassa vuoteessa niin kuin kuulemma yleensä tekeekin. Lapsi näkee isäänsä tosi usein joka viikko näiden viikonloppujen lisäksi. Me näemme miehen kanssa 1-2 viikon välein joten mulla on hirveä ikävä ja haluisin viettää edes sen yhden yön hänen kanssaan sängyssä ilman että lapsi on siinä. No mutta nyt pitää varmaan oikee miettiä onko minusta tähän..

Eb kyllä jatkaisi tuollaista seurustelua

Ota käyttämätön mies.

Meillä aikoinaan miehen 6-vuotias poika nukkui yhden yön samassa sängyssä ja se riitti, sanoin että lapsi omaan sänkyyn. Ja niin tapahtui, ei ole lapsi nukkunut enää samassa sängyssä ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ihme lapsen palvomista täällä ja kunnon tossumies, yök.