Hei sinä 40+- vapaa nainen

Vähän mennyt seksin puolelle näköjään keskustelu. Toki sekin on minulle tärkeää, hyvinkin, mutta aloituksessani se ei ollut fokuksessa. En ole itse yli vuoteen seksiä muiden, kuin oikean käteni, kanssa harrastanut. Lähtökohta kuitenkin on, että jos/kun ensinäkin kohtaisi oikeita naisia, voisi sitä lähteä yhteistuumin treenailemaan, jos kemiaa olisi. Saattaisi ekat pari kertaa mennä vähän "reisille" tällaisen tauon jälkeen :).

Ap

Mikset mene tinderiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka nämä nelikymppiset kunnolliset sinkkunaiset, jotka ovat tyytyväisiä tilanteseensa, hoitavat seksuaalisen hyvinvointinsa. Yksinkö?

Yksin tietysti. Olen aina saanut parempaa seksiä yksin kuin miesten kanssa, joten mikä ongelma tämä nyt olisi edes?

Itse en ole haku päällä. Olen just niitä, joista edellä puhuttiin: on hyvä elämä yksin enkä ole vaihtamassa sitä huonoon elämään kaksin. Jos ihastun, se on sitten eri asia, mutta ketään en kyllä varsinaisesti ole etsimässä.

Tsemppiä aloittajalle nyt kuitenkin.

Kai sä jostain miehestä siinä lipsutellessasi unelmoit vai riittääkö tosiaan pelkkä oikeiden pisteiden stimulointi?

Olen eri, jolle vastasit. Etkö ole tietoinen, että miehet ovat yleensä visuaalisempia kuin naiset? Monet naiset keskittyvät enemmän pelkästään tuntemuksiin, tunnelmaan ja ehkäpä ääniin. Itse kuulun siihen porukkaan, joka haluaa rakastella silmät kiinni, jotta voi aistia jokaisen kosketuksen intensiivisemmin. Kumppanin katseleminen vain häiritsee keskittymistäni ja vie minulta tilaisuuden saada orgasmi.

Mulle kerran eräs mies valitti siitä, että ”kun sä et edes katso muhun seksin aikana”. Yritin selittää juuri tuota sun pointtia sille, että mun on pakko sulkea silmät ja keskittyä satasella tuntemuksiin, jotta mäkin siitä seksistä jotakin saan irti. Se mies ei tajunnut ollenkaan, seksi ei sujunut ollenkaan, tapailu loppui tämän takia.

Ihmisten seksuaalisuus on niin moninaista, että pitäisi oikeasti käydä enemmän näitä kokemuksia läpi. Tästäkin ketjusta huomaa, miten on vain yksi ainoa oikea tapa harrastaa seksiä ja sen pitäisi kelvata kaikille tai sitten jossakin on vikaa.

Romanssissa visuaalisuus on miehille tärkeää... ilman himokasta katsetta miehestä voi tuntua että fantasiasi ovat oma "suorituksesi", ja käytät häntä pelkkänä välineenä. Sitähän romanssi on ilman tunteita: seksiä "yhdessä yksin". Kun suljet silmäsi, keskityt sinun nautintoosi, et teidän nautintoonne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka nämä nelikymppiset kunnolliset sinkkunaiset, jotka ovat tyytyväisiä tilanteseensa, hoitavat seksuaalisen hyvinvointinsa. Yksinkö?

Yksin tietysti. Olen aina saanut parempaa seksiä yksin kuin miesten kanssa, joten mikä ongelma tämä nyt olisi edes?

Itse en ole haku päällä. Olen just niitä, joista edellä puhuttiin: on hyvä elämä yksin enkä ole vaihtamassa sitä huonoon elämään kaksin. Jos ihastun, se on sitten eri asia, mutta ketään en kyllä varsinaisesti ole etsimässä.

Tsemppiä aloittajalle nyt kuitenkin.

Kai sä jostain miehestä siinä lipsutellessasi unelmoit vai riittääkö tosiaan pelkkä oikeiden pisteiden stimulointi?

Olen eri, jolle vastasit. Etkö ole tietoinen, että miehet ovat yleensä visuaalisempia kuin naiset? Monet naiset keskittyvät enemmän pelkästään tuntemuksiin, tunnelmaan ja ehkäpä ääniin. Itse kuulun siihen porukkaan, joka haluaa rakastella silmät kiinni, jotta voi aistia jokaisen kosketuksen intensiivisemmin. Kumppanin katseleminen vain häiritsee keskittymistäni ja vie minulta tilaisuuden saada orgasmi.

Mulle kerran eräs mies valitti siitä, että ”kun sä et edes katso muhun seksin aikana”. Yritin selittää juuri tuota sun pointtia sille, että mun on pakko sulkea silmät ja keskittyä satasella tuntemuksiin, jotta mäkin siitä seksistä jotakin saan irti. Se mies ei tajunnut ollenkaan, seksi ei sujunut ollenkaan, tapailu loppui tämän takia.

Ihmisten seksuaalisuus on niin moninaista, että pitäisi oikeasti käydä enemmän näitä kokemuksia läpi. Tästäkin ketjusta huomaa, miten on vain yksi ainoa oikea tapa harrastaa seksiä ja sen pitäisi kelvata kaikille tai sitten jossakin on vikaa.

Romanssissa visuaalisuus on miehille tärkeää... ilman himokasta katsetta miehestä voi tuntua että fantasiasi ovat oma "suorituksesi", ja käytät häntä pelkkänä välineenä. Sitähän romanssi on ilman tunteita: seksiä "yhdessä yksin". Kun suljet silmäsi, keskityt sinun nautintoosi, et teidän nautintoonne?

Yhtälailla tuolla logiikalla mies keskittyy pelkästään omaan nautintoonsa, jos kiihottuu toista katselemalla, eikä salli kumppanin toimia hänelle luontaisimmalla tavallaan kiihottua ja nauttia. Vaatimalla katsekontaktia mies pilaa naiselta orgasmin. Siitä on yhteinen nautinto kaukana, kun vain toinen saa ja toinen ei.

Kuule ap ja muutkin, mut löytää aika usein Tampere-Helsinki -välillä junasta. Ravintolavaunusta, mutta tosi harvoin juon siellä mitään alkoholia. Jos tuut juttelemaan työpäiväni jälkeen, huomaat varmasti miten hyvää seuraa olen silloinkin, kun en edes ole parhaimmillani.

Työpäivän päätteeksi suunta on siis Hki-Tre. Jos löytyy kiinnostava mies, hän voi olla kummasta kaupungista vaan.

Mä palasin nuoruuteni pallopeliin ja pelaan pari kertaa viikossa. Olen naisten ryhmässä, mutta seurassa on myös sekaryhmiä. Voisiko ap miettiä jotain sellaista?

Lenkkeilen itsekin useamman kerran viikossa. Joku aika sitten, kun oli illalla aika pimeää, juoksin sattumalta jonkun pitkähkön miehen perässä n. 3 km, sitten hän kääntyi toiseen suuntaan kuin minä. Tuntui itse asiassa jotenkin tosi turvalliselta taittaa matkaa tavallaan yhdessä, ei puhuttu kyllä siinä mitään, eikä tehty tuttavuutta, mutta jos toisen kerran nähtäisiin tms., voisi alkaa jutellakin. Eli ei se lenkkipolku mikään poissuljettu juttu ole.

Ja sitten ehkä lasten harrastusten kautta tutustuminen muihin vanhempiin tms. Vapaaehtoistyö esim. lasten urheiluseurassa. Jotain tällaisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap ja muutkin, mut löytää aika usein Tampere-Helsinki -välillä junasta. Ravintolavaunusta, mutta tosi harvoin juon siellä mitään alkoholia. Jos tuut juttelemaan työpäiväni jälkeen, huomaat varmasti miten hyvää seuraa olen silloinkin, kun en edes ole parhaimmillani.

Työpäivän päätteeksi suunta on siis Hki-Tre. Jos löytyy kiinnostava mies, hän voi olla kummasta kaupungista vaan.

Näen jo lukuisat ketjut "ÄRSYTTÄÄ! Mies tuli juttelemaan junassa vaikka olin työmatkalla ja halusin vain olla itsekseni."

No, olen 44v nainen ja kolmen teini-ikäisen äiti. En etsi aktiivisesti miestä elämääni, avioliitto lasten isän kanssa kaatui katastrofaalisesti miehen uskottomuuteen ja luotto miehiin on mennyt. Mutta ehkä tässä maailmassa vielä löytyy sattumien kautta mies, joka jaksaisi olla uskollinen? Mene ja tiedä.

En ole Tinderissä, en facessa, en instassa. En ole kiinnostunut somesta, en halua jakaa elämääni nettiin. Ammattini on yleensä ollut miehille turn off, sen mitä olen miehiä tavannut. Olen IT- alan DI, matkustan työni puolesta melko paljon ympäri maailmaa. Olen 'minä osaan itsekin' ihminen ja pyydän harvoin apua. Se kuulemma ärsyttää miehiä. Olen hiukan ns. poikatyttö. Minut löytää talvikaudella Suomen hiihtokeskuksista laskettelemasta, lasten urheiluseurojen tapahtumista ja lenkkipoluilta. Ja ruokakaupan kassajonosta :) 

Jos joskus sattuisi osumaan kohdalleni joku ihme ja päätyisin seurustelemaan niin toivon että miehellä on omia lapsia, ihan siksi että mies ymmärtää mitä lapsiperheen arki on. En etsi elättäjää, oma tulotasoni on hyvä. Toisaalta en ole valmis elättämään uutta miestä enkä lapsipuolia eli miehen täytyy käydä säännöllisesti työssä.

Inhoan tupakointia, joten miehen pitää olla savuton. On ok jos ottaa joskus viiniä tai saunaoluen. Vaadin 100% uskollisuutta, enkä huoli miestä joka on pettänyt aiemmissa suhteissa. En hyväksy myöskään, että mies roikkuu Tindereissä ja muissa treffipalveluissa jos seurustelee kanssani.

Ei ole tullut vielä kriteerit täyttävää miestä vastaan :)

Vierailija kirjoitti:

No, olen 44v nainen ja kolmen teini-ikäisen äiti. En etsi aktiivisesti miestä elämääni, avioliitto lasten isän kanssa kaatui katastrofaalisesti miehen uskottomuuteen ja luotto miehiin on mennyt. Mutta ehkä tässä maailmassa vielä löytyy sattumien kautta mies, joka jaksaisi olla uskollinen? Mene ja tiedä.

En ole Tinderissä, en facessa, en instassa. En ole kiinnostunut somesta, en halua jakaa elämääni nettiin. Ammattini on yleensä ollut miehille turn off, sen mitä olen miehiä tavannut. Olen IT- alan DI, matkustan työni puolesta melko paljon ympäri maailmaa. Olen 'minä osaan itsekin' ihminen ja pyydän harvoin apua. Se kuulemma ärsyttää miehiä. Olen hiukan ns. poikatyttö. Minut löytää talvikaudella Suomen hiihtokeskuksista laskettelemasta, lasten urheiluseurojen tapahtumista ja lenkkipoluilta. Ja ruokakaupan kassajonosta :) 

Jos joskus sattuisi osumaan kohdalleni joku ihme ja päätyisin seurustelemaan niin toivon että miehellä on omia lapsia, ihan siksi että mies ymmärtää mitä lapsiperheen arki on. En etsi elättäjää, oma tulotasoni on hyvä. Toisaalta en ole valmis elättämään uutta miestä enkä lapsipuolia eli miehen täytyy käydä säännöllisesti työssä.

Inhoan tupakointia, joten miehen pitää olla savuton. On ok jos ottaa joskus viiniä tai saunaoluen. Vaadin 100% uskollisuutta, enkä huoli miestä joka on pettänyt aiemmissa suhteissa. En hyväksy myöskään, että mies roikkuu Tindereissä ja muissa treffipalveluissa jos seurustelee kanssani.

Ei ole tullut vielä kriteerit täyttävää miestä vastaan :)

Ap, olisiko tässä sulle sopiva..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka nämä nelikymppiset kunnolliset sinkkunaiset, jotka ovat tyytyväisiä tilanteseensa, hoitavat seksuaalisen hyvinvointinsa. Yksinkö?

Yksin tietysti. Olen aina saanut parempaa seksiä yksin kuin miesten kanssa, joten mikä ongelma tämä nyt olisi edes?

Itse en ole haku päällä. Olen just niitä, joista edellä puhuttiin: on hyvä elämä yksin enkä ole vaihtamassa sitä huonoon elämään kaksin. Jos ihastun, se on sitten eri asia, mutta ketään en kyllä varsinaisesti ole etsimässä.

Tsemppiä aloittajalle nyt kuitenkin.

Kai sä jostain miehestä siinä lipsutellessasi unelmoit vai riittääkö tosiaan pelkkä oikeiden pisteiden stimulointi?

Olen eri, jolle vastasit. Etkö ole tietoinen, että miehet ovat yleensä visuaalisempia kuin naiset? Monet naiset keskittyvät enemmän pelkästään tuntemuksiin, tunnelmaan ja ehkäpä ääniin. Itse kuulun siihen porukkaan, joka haluaa rakastella silmät kiinni, jotta voi aistia jokaisen kosketuksen intensiivisemmin. Kumppanin katseleminen vain häiritsee keskittymistäni ja vie minulta tilaisuuden saada orgasmi.

Mulle kerran eräs mies valitti siitä, että ”kun sä et edes katso muhun seksin aikana”. Yritin selittää juuri tuota sun pointtia sille, että mun on pakko sulkea silmät ja keskittyä satasella tuntemuksiin, jotta mäkin siitä seksistä jotakin saan irti. Se mies ei tajunnut ollenkaan, seksi ei sujunut ollenkaan, tapailu loppui tämän takia.

Ihmisten seksuaalisuus on niin moninaista, että pitäisi oikeasti käydä enemmän näitä kokemuksia läpi. Tästäkin ketjusta huomaa, miten on vain yksi ainoa oikea tapa harrastaa seksiä ja sen pitäisi kelvata kaikille tai sitten jossakin on vikaa.

Romanssissa visuaalisuus on miehille tärkeää... ilman himokasta katsetta miehestä voi tuntua että fantasiasi ovat oma "suorituksesi", ja käytät häntä pelkkänä välineenä. Sitähän romanssi on ilman tunteita: seksiä "yhdessä yksin". Kun suljet silmäsi, keskityt sinun nautintoosi, et teidän nautintoonne?

Missä mä pyysin mitään analyysiä tästä? Kyllä me keskusteltiin ihan sen nimenomaisen henkilön kanssa aiheesta monen monta kertaa ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että seksimieltymykset on liian erilaiset. Ei tullut mitään, joten ei jatkettu tapailua.

Ei tuo ole mun elämäni ainoa mies ollut. Olen siis ollut sängyssä muidenkin kanssa ihan menestyksekkäästi. Eikä ole tarvinnut tuijottaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olen 44v nainen ja kolmen teini-ikäisen äiti. En etsi aktiivisesti miestä elämääni, avioliitto lasten isän kanssa kaatui katastrofaalisesti miehen uskottomuuteen ja luotto miehiin on mennyt. Mutta ehkä tässä maailmassa vielä löytyy sattumien kautta mies, joka jaksaisi olla uskollinen? Mene ja tiedä.

En ole Tinderissä, en facessa, en instassa. En ole kiinnostunut somesta, en halua jakaa elämääni nettiin. Ammattini on yleensä ollut miehille turn off, sen mitä olen miehiä tavannut. Olen IT- alan DI, matkustan työni puolesta melko paljon ympäri maailmaa. Olen 'minä osaan itsekin' ihminen ja pyydän harvoin apua. Se kuulemma ärsyttää miehiä. Olen hiukan ns. poikatyttö. Minut löytää talvikaudella Suomen hiihtokeskuksista laskettelemasta, lasten urheiluseurojen tapahtumista ja lenkkipoluilta. Ja ruokakaupan kassajonosta :) 

Jos joskus sattuisi osumaan kohdalleni joku ihme ja päätyisin seurustelemaan niin toivon että miehellä on omia lapsia, ihan siksi että mies ymmärtää mitä lapsiperheen arki on. En etsi elättäjää, oma tulotasoni on hyvä. Toisaalta en ole valmis elättämään uutta miestä enkä lapsipuolia eli miehen täytyy käydä säännöllisesti työssä.

Inhoan tupakointia, joten miehen pitää olla savuton. On ok jos ottaa joskus viiniä tai saunaoluen. Vaadin 100% uskollisuutta, enkä huoli miestä joka on pettänyt aiemmissa suhteissa. En hyväksy myöskään, että mies roikkuu Tindereissä ja muissa treffipalveluissa jos seurustelee kanssani.

Ei ole tullut vielä kriteerit täyttävää miestä vastaan :)

Ap, olisiko tässä sulle sopiva..?

Why not. Vaikeaa sanoa enempää, kun ei ole tavannut eikä tiedä onko välimatkaa. Spekseissä ei moitteita :).

Ap

No niin, 44- vuotias nainen, tule nyt kertomaan mistä olet, että päästään eteen päin!

Just tänään mietin, että jos alan taas etsiä seuraa, kirjoitan siihen, että toivon miestä joka on valmis elämään mun kanssa keski-iästä vanhuuteen. Mahdolliset lapset kasvatettu itsenäisiksi iästä riippuen joko jo tapahtinut tai ainakin meneillään.

Olen nätti ja hyvävartaloinen lapseton 45v. Talous kunnossa ja järkevä suhde kuluttamiseen, mutta en halua pihistellä ja kituuttaa kenenkään lellittyjen aikuisten lasten hyväksi vaan parisuhteelta toivon, että panostetaan ensisijaisesti omaan yhteiselämään ja sen mukavuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Just tänään mietin, että jos alan taas etsiä seuraa, kirjoitan siihen, että toivon miestä joka on valmis elämään mun kanssa keski-iästä vanhuuteen. Mahdolliset lapset kasvatettu itsenäisiksi iästä riippuen joko jo tapahtinut tai ainakin meneillään.

Olen nätti ja hyvävartaloinen lapseton 45v. Talous kunnossa ja järkevä suhde kuluttamiseen, mutta en halua pihistellä ja kituuttaa kenenkään lellittyjen aikuisten lasten hyväksi vaan parisuhteelta toivon, että panostetaan ensisijaisesti omaan yhteiselämään ja sen mukavuuksiin.

Toi kuulostaa hyvältä: järkevä suhde kuluttamiseen. Mitä ne mukavuudet olisivat?

Ap

Olen kuvailemasi nainen ja lisäksi hyvässä kuosissa ja nätti. Omat lapset ovat jo täysi-ikäisiä, joten miehellä paljonkin alaikäiset lapset ovat iso miinus. Samoin himoliikkuminen huono asia. Vaikka itsekin liikun paljon, niin ei siihen tarvitse kaikkia arkipäiviä ja viikonloppuja kuluttaa, Muista ominaisuuksistasi en välitä. Itsekin tienaan hyvin, enkä ole riippuvainen miehen statuksesta. Tinderistä minua ei löydä, mutta luonnosta, tapahtumista, joskus ravintoloista ja työpaikalta minut löytää. En metsästä miestä mistään ja olen sitä mieltä, että se oikea tulee vastaan, jos tulee. 

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka nämä nelikymppiset kunnolliset sinkkunaiset, jotka ovat tyytyväisiä tilanteseensa, hoitavat seksuaalisen hyvinvointinsa. Yksinkö?

Suurimmalla osalla on yksi tai useampi panokaveri, yleensä vieläpä ukkomiehiä. Naisten on helppoa saada pysyvää seksiseuraa niin halutessaan.

Voi voi tätä fantasiaa. En voi olla mainitsematta omasta tilanteestani, että viimeisen kuudentoista vuoden aikana olen rakastellut kaksi kertaa, ja suudellut neljä kertaa.

Toisaalta ei nyt niin kauheasti kiinnosta.

Ja alkuperäiseen kysymykseen, vaikka taitaisin ap:lle olla liian vanha, että en todellakaan keksi, missä kohtaisin ylipäänsä miehen. Käyn töissä, ruokakaupassa, kirjastossa ja joskus sushilla, ja tuskimpa sellasisissa paikoissa tutustutaan.

Elämä yksin on aika helppoa, ja ikävä sanoa, mutta mies muodostaa aikamuosen riskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tänään mietin, että jos alan taas etsiä seuraa, kirjoitan siihen, että toivon miestä joka on valmis elämään mun kanssa keski-iästä vanhuuteen. Mahdolliset lapset kasvatettu itsenäisiksi iästä riippuen joko jo tapahtinut tai ainakin meneillään.

Olen nätti ja hyvävartaloinen lapseton 45v. Talous kunnossa ja järkevä suhde kuluttamiseen, mutta en halua pihistellä ja kituuttaa kenenkään lellittyjen aikuisten lasten hyväksi vaan parisuhteelta toivon, että panostetaan ensisijaisesti omaan yhteiselämään ja sen mukavuuksiin.

Toi kuulostaa hyvältä: järkevä suhde kuluttamiseen. Mitä ne mukavuudet olisivat?

Ap

Mun suhde kuluttamiseen on panostamista laadukkaisiin ja kestäviin tuotteisiin ja mukavaan arkeen, hyvään ja terveelliseen ruokaan jne.

En käytä rahaa tekoripsiin tai - kynsiin, hiusväreihin liiallisesti vaatteisiin tms.

Mulla on haku päällä. Tosin olen 35v enkä etsi elämääni uusioperhekuviota. Mutta sen halusin kertoa että näin kesällä tälläisen sinkkunaisen voipi tavata jossain kesätapahtumassa esim ruokafestareilla, ilmaiskonserteissa, markinoilla, kesäteatterissa jne. Olen se nainen joka on tapahtumassa itsekseni joten saa tulla juttelemaan :)

Vierailija kirjoitti:

Olen kuvailemasi nainen ja lisäksi hyvässä kuosissa ja nätti. Omat lapset ovat jo täysi-ikäisiä, joten miehellä paljonkin alaikäiset lapset ovat iso miinus. Samoin himoliikkuminen huono asia. Vaikka itsekin liikun paljon, niin ei siihen tarvitse kaikkia arkipäiviä ja viikonloppuja kuluttaa, Muista ominaisuuksistasi en välitä. Itsekin tienaan hyvin, enkä ole riippuvainen miehen statuksesta. Tinderistä minua ei löydä, mutta luonnosta, tapahtumista, joskus ravintoloista ja työpaikalta minut löytää. En metsästä miestä mistään ja olen sitä mieltä, että se oikea tulee vastaan, jos tulee. 

N44

Ihan kuin kirjoittaisit minun tilanteestani paitsi että olen 47v. On paljon naisia, joita ns. "houkuttaa" hyvä status, mutta itselleni se ei tuota sellaista lisäarvoa, että olisin valmis luopumaan jostain muusta, kuten itsenäisyydestäni. Tulen toimeen omillani ja työ on ihan ok ja arvostettu. Rahat riittävät matkusteluun ja ok tasoiseen elämään. Uusperhekuviot kokeilin joskus eron jälkeen ja siitä ei tahtonut tulla mitään. Kun on yksinhuoltajana jonkun vuoden, niin se hoivavietti kummasti hupenee ja energiaa ei löydy enää bonuslasten vastuunkantoon. Tästä syystä en siihen rumbaan enää lähde. Uusperhekuviossa se lasten hoitoviikkojen/päivien sumpliminen ja harrasteiden yhteensovittaminen oli niin uuvuttavaa. 

Se mitä Tindereihin tulee, niin kyllästyin siihen tarjontaan. Harva mies oli eronsa kokonaan läpikäynyt ja etsi ensimmäistä laastariaan eron jälkeen. Jotenkin viehätin sellaista ryhmää. Liikunta sinänsä on erittäin hyvä ja tervetullut asia, mutta jos yhteisiä ehyitä arki-iltoja ja viikonloppuja jää vähän, niin mihin se mies minua todellisuudessa tarvitsee kuin palautumispäivänään "palautumiseen"? Kyllä minä kumppania tarvitsen muuhunkin, kuin odotteluun. Omiin liikunta harrastuksiin menee n. 2-3 pv./vko. Haluan miehen osaavan keskustella ja näkevänsä asioissa myös toisen puolen. Tehokkaimmaksi keinoksi tähän olen keksinyt, että kysyn trefeillä mieheltä syitä miksi hän on eronnut. Jotkut osaavat suoraan sanoa, mikä suhteessa meni pieleen ja jotkut eivät nähneet osaansa epäonnistumisessa. Itsellä on haku päällä, mutten mitenkään sitä tyrkytä. 

Vastatakseni sinulle AP, niin minut löytää tällä hetkellä asuntoesittelyistä, junasta, tätibaletista, uima-hallista, ruokakaupoista ja lentokentältä. Edellytän mieheltä keskustelutaitoja ja siistiä olemusta. Lapset vähintään 16v. ja erosta on pitänyt toipua. 

N47