Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä järkeä elää, kun pilaa olemassa olollaan lapsen elämän?
19.05.2019 |
2v lapsi, minulla vaikea masennus. Lääkitys on ja terapiassa käyn. Silti olo ei helpota. Itken, huudan, raivoan. Lapsikin huutaa koska minä huudan. Pilaan hänen elämänsä olemassa olollani koska olen jatkuvasti vihainen ja väsynyt, huudan herkästi varsinkin miehelle.
Sanotaan että äidin itsemurha on itsekkäin ja kamalin teko. Miten se voi olla, kun lapseni kärsii koko ajan minun vuokseni? Ja apuakin on jo haettu useamman vuoden ajan, tämän paremmaksi eivät asiat enää mene. (Hoitoa takana 8 vuotta, eri lääkkeitä kokeiltu yms).
Eikö koko perhe voisi paremmin, kun en uuvuttaisi enempää miestä ja lisäisi lapselleni turvattomuuden tunnetta? Olen yrittänyt ponnistella ja ponnistella. Enää en jaksa.
Kommentit (20)
Ihan mielenkiinnosta... Lapsen syntyessä olit sairastanut jo kuusi vuotta. Paheniko tilanne sen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt hyvä ihminen tapa itseäsi lapsiperhearjen takia, eroa vaikka mieluummin tai muuta edes joksikin aikaa muualle.
Kevät on pahinta aikaa, sen jälkeen vähän helpottaa! Oma paha olo kai korostuu vielä muiden "talviunilta heräämistä" vasten..
Olethan terapiassa jutellut rehellisesti näistäkin tuntemuksista. Ei siitä ole meinaan hyötyä jos siellä kaunis tekee asioita eikä kerro miten huonosti oikeasti voi. Mulla itsellä ei lääkkeet auttanut, pahensi vaan. Kun jätin lääkkeet pois ja menin psykoterapiaan voin paljon paremmin.
Mitä miehesi sanoo itsarisuunnitelmistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus rakastaa sinua ja lastasi ap, Jumalalla on suunnitelma elämällesi. Vaikka nyt näyttää synkältä, eteenpäin pienin askelin ja vielä se helpottaa. Rukoile johdatusta, lue raamattua vaikka sieltä täältä pieniä pätkiä, jos pystyt hakeudu seurakuntayhteyteen.
Siunausta teille, olet arvokas, upea, ainutlaatuinen, Jumalan ihme. Lapsesikin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi sanoo itsarisuunnitelmistasi?
Häntä ei kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lääkkeet kokeiltu, ketamiini, sähköhoito?
Veljeni teki itsemurhan, ja en toivoisi kenellekään hänen poikansa kokemaa tuskaa. Lisäksi vanhemman itsemurha jättää tietyn leiman lapseenkin. Koulussa isänpäivät ja muut ovat kauheita, kun joutuu avaamaan aina uudelleen että isää ei ole, kun hän tappoi itsensä.
Yritä saada kokeiluun tuo ketamiini, moni itsetuhoinen saanut siitä avun. Sähköhoitokin joillekin tehokas.
Muista, että riität tuollaisena. Sinnittele tyttäresi takia, yritä pitää pieni toivo paremmasta yllä.
Ei tarvi ponnistella. Tänään voit levätä.
Käy ulkona. Pysähdy kokemaan se hetki. Tunne aurinko ihollasi, hengitä kevätilmaa syvään. Kokeile ajatusleikkiä; ehkä kaikki kaunis, mitä näet, on tässä hetkessä olemassa vain sinua varten.
Inhimillistä on väsyä, tehdä virheitä, olla huonompia päiviä. Olet kaikesta huolimatta arvokas. <3 Kohtele siis myös itseäsi ymmärryksellä.
Olet elossa. Se tarkoittaa, että sulla on vielä toivoa.
*halaus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen tapa itseäsi lapsiperhearjen takia, eroa vaikka mieluummin tai muuta edes joksikin aikaa muualle.
Ap kertoi sairastaneensa jo useamman vuoden, lapsi vasta 2-vuotias. Miten ero tai muualle meneminen tässä auttaisi (itseään kun ei pakoon pääse)?
Olisiko jotain mistä saisit iloa?
Tuo on raskasta aikaa.
Ymmärrän sinua.
toivin, että jaksat lapsesi takia. Hän tarvitsee juuri sinua.
Lapsi siitä itsemurhastasi eniten kärsisi.
Oma äiti on niin törkeä.
Olet fiksu ja empaattinen, kun mietit noita asioita noin.
Se huutaminen ei kuitenkaan ole hirveän vaarallista.
Minkälaisia rentoutuskeinoja keksisit? Netissä on paljon.
Lapselle voi sanoa, että äiti on väsynyt ja huutaminen ei ole sinustakaan kivaa.
Voi, kun voisin auttaa. Itsellä ihan samanlaista oli ja omia syyllisyyden tunteita käsittelen.
Ne tunteet tulevat jostain kauempaa kuin tästä hetkestä....se syyllisyys ja huutaminen ja masennus.
Jos osaisi ne erottaa ja tajuta ja käsitellä niitä... Ja suoda itselle ja lapselle mahdollisuus elämään.
Olet arvokas. ❤️
Koen suurta myötäempatiaa sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....siis oma äiti on niin TÄRKEÄ... piti kirjoittamani.
Rukoilin puolestasi.
(itsellä kiukku, raivo ja väsymys johtuivat lada-diabeteksestä, voisiko joku tutkia oman terveytesi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tunne on niin ristiriitainen.
Sinä kuitenkin olet se lapsesi tärkein ihminen.
Kuulostat hyvältä äidiltä. Rakastat lastasi. Varmasti halaatkin.
Masennukseen tuo toisen elämän pilaamisen -tunne kuuluu.
Et sinä pilaa. Sinä mahdollistat lapsen olemisen.
Onko se huono asia, jos lapsi huutaa? Rohkea lapsi. Olet opettanut sen. Hän ei pelkää sinua. Hän uskaltaa näyttää sinulle.
Jos yhtään lohduttaa, niin ihmisen elämään kuuluu erilaisia kausia ja monia tunteita ja ne tunteet tukevat esiin monella tavalla. Emme vaan pysty kontrolloimaan kaikkea ja olemaan oppikirjan mukaisia. Ihmisenä oleminen on tällaista epätäydellistä ja sen epätäydellisyyden kanssa elämistä.
Mistähän se harha meille tulee, että on jokin ruotu, miten pitää olla. Ei sellaista ole.
Pääasia, että ei vahingoita tahallaan.
Empatiakykyä lapsiin on tärkeä kasvattaa. Masentunut on usein hyvin empaattinen ihminen.
Mitäs minä kiertelenkään....
Tunnustele miltä tuntuu. Ei ole oikeaa tunnetta. Jos tuntuu pahalta joku, niin anna tuntua. Tunnustele ja tunnista se. Se on siinä aikansa ja liitelee. Tunnustele kivatkin tunteet.
Tunteita ei tarvi pelätä eikä lokeroida.
Saa olla epätäydellinen. Sitä tässä opetellaan. Se on ihmisenä olemista.
Tää on tätä. Elämää.
Suo itsellesi tunteet.
Muista pitää hyvää huolta itsestäsi. Uni ruoka ulkoilu. Saa olla.
Minun äitini yritti riistää hengen itseltään monta kertaa kun olin pieni, yhden kerran muistankin. Eikä häntä otettu mihinkään hoitoon tai tarkkailuun.
Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu: vanhempieni eron jälkeen hän alkoi voida paremmin ja yritykset loppuivat. Hän oli syvällinen ja empaattinen nainen, minulle täydellinen äiti Miten tärkeää oli jutella hänelle kaikki teiniangstit ja opiskeluhaaveet sekä tietenkin oma äitiys. Hän kuoli syöpään 67- vuotiaana eikä olisi yhtään halunnut jättää minua ja lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Lupaat vaan.
?
no tapa itsesi jos haluat,kukaan ei sinua estä
Voisko lapsen sijoittaa toiseen kotiin kunnes saat itsesi parempaan kuntoon. Ei kuulosta hyvältä teidän tulevaisuus jos mieskään ei välitä.
Alue: Aihe vapaa
Mietipä mitä lapsen mielenterveydelle tekee itsemurhaan päätynyt vanhempi.
Niin. Sitä minäkin.