Lue keskustelun säännöt.
Yli kaksikymppinen opiskelijapoikani änkeää kotiin asumaan kesälomaksi
17.05.2019 |
Olen sanaton. Reilusti parikymppinen lapseni on alivuokrannut opiskelijaboxinsa ja tulee nyt kotiin ”asumaan” kesäksi. Opiskelee yliopisossa. Minulla ei ole mitään lasta vastaan, mutta kyllähän tämä nyt oudolta tuntuu että yhä mamman helmoihin valutaan. Aivan itsestäänselvyytenä ilmoitti. En tiedä kuinka suhtautuisin. Olen odottanut aikuisempaa käytöstä.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sairas tässä olet sinä - omia geenejäsi palvova, elämätön insestiäiti. Kasvatat kieroutuneita, kuvottavia mammanpoikia. Sinuun ei tehoa kuin eutanasia - kuten lapsiisikin.
Kuulehan nyt keskenkasvuinen kakara, tämä sun suoltama paska meni nyt täysin ylitse. Mietin, että mikä sussa on noin henkisesti vialla, että se saa sut kirjoittamaan tällaista tekstiä toiselle? Toivon, että joku päivä menet aukomaan kuvottavaa turpavärkkiäsi väärälle ihmiselle ja tunnet nahoissasi ja lukaa miten tuollaisille pikku nilkeille tässä maailmassa käy. Loppui se uhoaminen sultakin.
Äiti äiti - anna tisua. Ensio kutsuu!
Olet sä kyllä päästäsi nyrjähtänyt, ihmistoskat ovat todellisia. Kukaan ei tarvitse sua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi itselläni on läheiset suhteet äitini kanssa. Olemme siskoni kanssa jopa lähempänä 30 kuin 20 vuotta viettäneet useita viikkoja äitimme luona jos sille on ollut tarvetta. Äitimme on ollut vain iloinen seurasta. Ja meillä todellakin on tavallista että voimme mennä milloin vai käymään ja tulla omilla avaimilla sisään. Äidillämmekin on vara-avaimet meille ja ihan yhtä tervetullut hän olisi meillä asumaan väliaikaisesti esim. rempan takia. Itsenäisiä työssäkäyviä aikuisia kuitenkin olemme kaikki :) ihan vain pidämme toisistamme minkä luulisi olevan tavoitteena perhesuhteissa.
Vierailija Tuon ikäisen kuuluu olla töissä ja parisuhteessa. Vähintään omillaan.[/quote kirjoitti:
Töissä olon ymmärrän mutta että parisuhteeseenkin pakko mennä? Oletteko hieman vanhoillisia?
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä tykkäisi kun passaan 15 ja 17 vuotiaita poikia. Muuttavat ehkä 20v. pois niin tulisivat sitten kotiin ja minä kokkaan ja siivoan taas.
Siihen en ole heitä kasvattanut mutta enpä saa heitä auttamaan mua.
En myöskään kieltäisi mutta nytkin kypsä tätä työmäärää.
Ymmärrän ettei ap ole innoissaan.Hyvä se on haukkua kun omat lapsenne ei tule asumaan teille 3 kuukaudeksi. Helppo sano että saa tulla.
Ööh juuri siihenhän sinä olet heidät kasvattanut miten he toimivat. Mitäpä jos lopettaisit passaamasta?
Meillä äiti on ollut into piukeana kun ollaan oltu opiskeluaikoina kesätöissä kotipaikkakunnalla ja asuttu kotona. Meillä tosin ei ole koskaan ollut mikään passauskulttuuri ja lapsia onkin 5 kappaletta että vanhemmat ovat myös tykänneet lapsista, en ymmärrä suurinta osaa tän ketjun negatiivista viesteistä, esimerkiksi mitä on se elämä mitä vanhemmat eivät voi elää kun auikuinen lapsi on kotona. Ei se lapsi kuitenkaan 24/7 siellä sisällä istu.
Ja itsehän olen vielä ekstraloinen, asuin kotona 2 vuotta sen jälkeen kun valmistuin koska olin töissä kotipaikkakunnalla ja poikaystäväni opiskeli 500km päässä ja vietin siellä siis viikonloput ja vapaapäivät. Äitini melkein itki kun muutin viimein pois poikaystävän valmistuttua. Ei ole mitään napanuoraongelmaa kuitenkaan, soittelen äidin kanssa noin kerran viikossa ja käyn nykyisin noin 2-3kk välein kotona. Ei se että lapsiaan rakastaa tarkoita etteikö jälkikasvu voisi olla ihan itsenäisiä aikuisia.
Ihan käsittämätön tämä av-mammojen elämänkaari. Ensin ollaan huolissaan siitä, että ensimmäinen yrityskierto jää syystä x tai y myöhään tavoitteesta, sitten ollaan huolissaan siitä, jos ei tärppää heti... sitten ollaan huolissaan, milloin voidaan kertoa vanhemmille ja miten olla kertomatta raskaudesta, kun pitää juhlia kavereiden kanssa... sitten se kullannuppu pitää synnyttää oikealla tavalla, täysimettää, sormiruokailuttaa, kestovaipattaa ja pukea merkkivaatteisiin, ettei luulla wt-perheen räkänokaksi. Rakkauspakkaus oppii kävelemään ikätovereitaan aiemmin, kasvaa yläkäyrillä ja lukee jo pari vuotta ennen eskaria. Sitten harrastetaan monipuolisesti kuutena päivänä viikossa.
Tätä täydellistä elämää jatkuu, jatkuu ja jatkuu, kunnes teini heittäytyy hankalaksi uusperheessä tai ei älyä muuttaa pois 18-vuotiaana. Jos se opiskelijana käy liian usein kotona, niin jotain on mennyt pahasti pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas tuon ap:n kanssa... Miksi se poika nyt ei saisi KOTIINSA tulla kesälomaa viettämään, kun kuitenkin myöhemmin taas lähtee ja jatkaa opiskelujaan? Eli ei jää sinne kotiin loputtomiin lorvimaan. Ja mielestäni ihan fiksua hankkia alivuokralainen ja vuokrata kesäksi opiskelijakämppänsä, jos kerran on mahdollista niin tehdä. Poikahan säästää hyvät rahat siinä jo kesän aikana.
Oma poikani on vasta lukiossa ekalla, mutta en aio häneltä kieltää kotona luuhaamista kesälomilla myöhemminkään, vaikka olisikin jo muuttanut opiskelujen myötä pois. Tottahan sitä pitää kesälomalla olla myös esim. kesätyö ja muuta tekemistä, mutta muuten saa minun puolestani luuhata meillä kotona kesällä, jos haluaa. Itse viihdyn poikani seurassa, niin ei se ongelma olisi.
Jos on tilaa niin miksei? Eri tietty jos asut vaikka yksiössä.
Hirveetä luettavaa nämä joille ei mitään annetta, pitkin hampain jonku tonnikalapurkin. Ihan uskomatonta että tämmösiä vanhempia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset äidit kiljuisivat riemusta, jos saisivat lapsen kesäksi kotiin. "Kun ei sitä koskaan näe!" Asennoitumisia on niin monenlaisia. Ehkä pojallesi ei ole tullut mieleenkään, ettet halua häntä takaisin.
Muistan, kun itse olin opiskelemassa, opiskelukaverit toivat kotona käytyään mukanaan hirveät määrät herkkuja joita vanhemmat olivat pakanneet mukaan. Siis ihan vapaaehtoisesti ja pyytämättä.
Minä en koskaan saanut mitään. Kai se oli periaate. Kerran totesin äidille, että ei ole mitään ruokaa opiskelijakämpässä jonne olin palaamassa su iltana (kaupat eivät olleet auki), koska olin ollut lomamatkalla, enkä ollut jättänyt ruokaa kaappiin pilaantumaan (ei ollut pakastinta). Äiti antoi pitkin hampain tonnikalapurkin. Ihan hyvin selvisin sillä aamuun.
Luin tämän, mun mielestä sun äiti on ihan hirveä.
Jos lapseni tulevat syömään, ruokaa jää yli, niin laitan myös loput mukaan ruokalaatikossa. Opittu tapa omalta äidiltäni.
Miestäni olen saanut opettaa anteliaammaksi,
hänen lapsuuden perheessään ei toimittu näin. Mentiin enemmänkin tämän tonnikalapurkin äitin malliin, elikkä pitkin hampain jos jotain annettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista luettavaa. Asun itse ulkomailla ja juuri ilmoitin, että tulen kesällä kuukaudeksi "kotiin" eli menen vanhemmilleni punkkaamaan. En siis kysynyt, vaan ilmoitin. Hyppivät suunnilleen tasajalkaa riemusta.
Menet aikuisena kysymättä toisten nurkkiin asumaan? Syöt äidin laittamaa ruokaa, olet passattavana? Osallistutko kotitöihin tai kustannuksiin?
Samaa mieltä! ”Hyppivät tasajalkaa riemusta” Harva kehtaa sanoa päin näköä, että pilasit kesäyunnitelmamme apina, tosi hieno homma.
Mitkä kesäsuunnitelmat menee pilalle siitä, että lapsi tulee kotiin vierailemaan? Ihan mielenkiinnosta.
Jos tulisi päiväksi tai pariksi yöpymään, niin ei siinä mitään. Mutta täällä puhutaan pitkistä ajoista. Monilla on todellakin omia suunnitelmia ja menoja, tai sitten halutaan olla ihan vain omassa rauhassa. Aikuisen majoittaminen ja passaaminen pitkäksi aikaa vaatii aikaa ja vaivaa. Olisi mukavampi tavata muuten vain, ilman velvollisuutta majoittaa.
Herranjestas! Jos parikymppinen tulee kesäksi kotiin, ei kai sitä tarvi vahtia tai valvoa, saati passata. Kyllä ne omat menot ja touhut voi ihan varmasti hoitaa. Ruokaa tehdään talon tavoilla ja parikymppinen osaa ottaa ruokaa tai olla ottamatta. Ei nyt puhuta mistään lapsenvahtikeikasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset äidit kiljuisivat riemusta, jos saisivat lapsen kesäksi kotiin. "Kun ei sitä koskaan näe!" Asennoitumisia on niin monenlaisia. Ehkä pojallesi ei ole tullut mieleenkään, ettet halua häntä takaisin.
Muistan, kun itse olin opiskelemassa, opiskelukaverit toivat kotona käytyään mukanaan hirveät määrät herkkuja joita vanhemmat olivat pakanneet mukaan. Siis ihan vapaaehtoisesti ja pyytämättä.
Minä en koskaan saanut mitään. Kai se oli periaate. Kerran totesin äidille, että ei ole mitään ruokaa opiskelijakämpässä jonne olin palaamassa su iltana (kaupat eivät olleet auki), koska olin ollut lomamatkalla, enkä ollut jättänyt ruokaa kaappiin pilaantumaan (ei ollut pakastinta). Äiti antoi pitkin hampain tonnikalapurkin. Ihan hyvin selvisin sillä aamuun.
Luin tämän, mun mielestä sun äiti on ihan hirveä.
Jos lapseni tulevat syömään, ruokaa jää yli, niin laitan myös loput mukaan ruokalaatikossa. Opittu tapa omalta äidiltäni.
Miestäni olen saanut opettaa anteliaammaksi,
hänen lapsuuden perheessään ei toimittu näin. Mentiin enemmänkin tämän tonnikalapurkin äitin malliin, elikkä pitkin hampain jos jotain annettiin.
Opiskeluaikoina kaverin äiti lähetti silloin tällöin kalakukon kaverille bussin kyydissä :D. Kaveri siis kuopiolainen ja me opiskelimme Helsingissä. Ne oli aina juhlapäiviä<3. (sori ohis).
Rip Helena
Kohta tulee se aika kun poikasi hankkii oman perheen ja elämä vie muualle ja joudut rukoilemaan että tulee käymään. Voihan pojalla olla tiukkaa rahasta, ei kestä olla yksin, kaipaa kotiin tai on vaan huono olla ja haluaa olla jonkun seurassa. Jokin voi olla oikeasti hätänä joten itse en kieltäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teette lapsia, jos ne pitää potkia saman tien ulos? Ei voi ymmärtää.
Olin 26 v., kun muutin kotiin gradua tekemään. Vanhemmat ottivat minut avosylin vastaan. Läheisistä välittäminen on parasta mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo minustakin on outoa. Itselle ei olisi tullut mieleenkään. Menin tuon ikäisenä töihin ja maksoin vuokrani itse
Kysymättä ei mun mielestä voi lapsuudenkotiinsa muuttaa. Samalla tavalla kuin muidenkin kanssa, ei vanhemmatkaan toivottavasti lapsen luokse kysymättä änge.
Hakkaa, varastaa siskon lääkkeitä, haukkuu ja huorittelee, puhuu tauotta, ei kunnioita sisarusten fyysisiä rajoja, haluaa aina määrätä, hermostuu ja huutaa, jos ei saa mitä haluaa, syyttää kaikesta toisia ihmisiä, yleensä minua, tekee rikoksia ym.
Ei tule ikinä asumaan tänne enää.
Ota ihmeessä kotiin kesäksi. Tulee vielä päivä, että ihmettelet miksi viime käynnistä on jo pitkä aika.
Lapsesi tarvitsee vielä kotia ja sen ilmapiiriä.
Odotas kun lapsesi täyttää 25, tuskin enää haluaa kesäks kotiin, ihan vaan piipahtamaan vaan.
Vierailija kirjoitti:
Jestas tuon ap:n kanssa... Miksi se poika nyt ei saisi KOTIINSA tulla kesälomaa viettämään, kun kuitenkin myöhemmin taas lähtee ja jatkaa opiskelujaan? Eli ei jää sinne kotiin loputtomiin lorvimaan. Ja mielestäni ihan fiksua hankkia alivuokralainen ja vuokrata kesäksi opiskelijakämppänsä, jos kerran on mahdollista niin tehdä. Poikahan säästää hyvät rahat siinä jo kesän aikana.
Oma poikani on vasta lukiossa ekalla, mutta en aio häneltä kieltää kotona luuhaamista kesälomilla myöhemminkään, vaikka olisikin jo muuttanut opiskelujen myötä pois. Tottahan sitä pitää kesälomalla olla myös esim. kesätyö ja muuta tekemistä, mutta muuten saa minun puolestani luuhata meillä kotona kesällä, jos haluaa. Itse viihdyn poikani seurassa, niin ei se ongelma olisi.
Meillä on kolme opiskelevaa lasta. Kaikki tulivat täksi kesäksi kotiin (koska täältä kotikaupungista sai sopivia töitä yliopistokaupunkia helpommin) - I am the winner! Minusta on kivaa että he haluavat tulla tänne ’loisimaan’ kun jokaisen huone kuitenkin tuolla nököttää tyhjänä...
(Ja elokuussa on taas kivaa kun talo tyhjenee 😉)
Meilläkin tuli joka kesä 1,2,3, tai kaikki neljä kotiin kesäksi. Tulivat joko työn, kesäopiskelun tai vain muuten, auttamaan vaikkapa isovanhempiaan.
Aivan hienosti on heidän elämä mennyt, jokaisella on 2-3 kouluikäistä lasta, kolmella jo teinejä. Ainoa mitä oudoksuin, lapsia tuli jokaiselle lähes joka vuosi, yhdelle 2 samana vuonna. Onpa sitten kyllä seuraa ja ymmärrystä kun ovat saman ikäisiä.
meillä oli aina 2-3 vuotta väliä ja vaimo kävi välilä töissä jotta ei jäänyt jälkeen ammatissaan.
On Hyvä Olla
Ei, kyllä se pahasti vinksallaan oleva ihmisperse olet ihan sinä siellä ruudun takana, kun tuollaista kehtaat kirjoittaa.