Mitä tehdä kun pikkutaapero pelkää kaikkea?

Voi toista. Aika auttaa kun asiat ei ole enää niin uusia. Rohkaise ja ole tukena.

Saisitko tukea neuvolasta? Mahdollisesti jopa lapsipsykologilta tai vastaavalta.

Ihan varmasti on lapselle itselleenkin ahdistavaa ja stressaavaa olla noin pelokas. Varmasti oikeilla keinoilla ja tuella saatte autettua häntä rohkeammaksi. Älä pelkää hakea apua!

Tilaa aika kokeneelle lasten psykiatrille tai lasten neurologille ja toimi sen mukaan . Ei varmasti ole heille ennenkuulumaton ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Saisitko tukea neuvolasta? Mahdollisesti jopa lapsipsykologilta tai vastaavalta.

Ihan varmasti on lapselle itselleenkin ahdistavaa ja stressaavaa olla noin pelokas. Varmasti oikeilla keinoilla ja tuella saatte autettua häntä rohkeammaksi. Älä pelkää hakea apua!

Olen neuvolassa sanonut, että on pelokas vauva, mutta he sanovat, että se on ns. normaalia eli että jotkut on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tilaa aika kokeneelle lasten psykiatrille tai lasten neurologille ja toimi sen mukaan . Ei varmasti ole heille ennenkuulumaton ongelma.

Jos tämä jatkuu joskus kolmevuotiaana, niin tilaan, mutta koska vauva oli tällainen jo ensimmäisinä päivinään, niin ei se mitään psykiatrista ole.

Muuten hän on iloinen, hyväntuulinen ja tyytyväinen lapsi, kunhan ei joudu tilanteisiin joita pelkää. Ap

Älä ainakaan väkisin karaise! Turvallisesti vaan olet mahdollisimman paljon läsnä ja yrität ymmärtää pienen pelkoja.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan väkisin karaise! Turvallisesti vaan olet mahdollisimman paljon läsnä ja yrität ymmärtää pienen pelkoja.

En karaise väkisin vaan olen yrittänyt lelujen, laulamisen ja leikkimisen ym. sylissäpitämisen avulla pikkuhiljaa kannustaa niihin pelottaviin tilanteisiin (esim. auki oleva jääkaappi), mutta ei se tunnu auttavan. Toisaalta hän ei pelkää esim. pimeää tai moniakaan kovia ääniä, joita taas toiset pelkää. En ole vain millään keksinyt mikä esim. tuossa jääkaapissa on ollut ensimmäisistä päivistä alkaen jotain todella pelottavaa. Myös kyläpaikoissa jääkaapit pelottaa. Ap

säikky

Ei kannata olla vielä huolissaan. Seuraa tilannetta. Ota asia esille taas puolitoistavuotisneuvolassa. Kohta käsillä on se vaihe, jolloin lapsi alkaa omatoimisesti laajentaa reviiriään, voisi kuvitella, että se muuttaa tilannetta hieman. Pidä lapsi lähellä, jos hän sitä haluaa. Lapsi ei reipastu sillä, että häntä pakottaa.

Mun nuorempi lapseni (nyt viiden) oli todella herkkä ja vierasti paljon. Hänen oli tarkoitus mennä 2-vuotiaana päiväkotiin, mutta emme missään nimessä voineet ajatellakaan hoidon aloittamista niin vierastavan lapsen kohdalla. No, 3-vuotiaana sama lapsi olikin aivan erilainen: ulospäinsuuntautuva, sosiaalinen, reipas ja rohkea. En nyt sano, että sinun lapsesi kohdalla tapahtuu ihan vastaava muutos, mutta pointtini on se, että lapsi voi muuttua ikäkausien välilla melkoisestikin. Herkkyys ja asioiden kokeminen voimakkaasti voikin lapsen kohdalla muuttua muuksi, kun hän oppii ilmaisemaan itseään paremmin ja saa uusia valmiuksia. Esim. tämä minun lapseni on todella empaattinen, hän saa viikottain päiväkodissa palautetta siitä, miten mukava hän on muille lapsille, miten hienosti ottaa toiset huomioon ja kannustaa muita.

Siksi kehoitin käymään asiantuntijan juttusille, että et suotta yksin joudu ihmettelemään tilannetta, vaan kuulet , miten yleistä tämä on tms. Maailmalla on varmasti tehty tutkimuksia ko aiheesta. Jos on hyvä lääkäri, ottaa selvää kollegoilta , ellei itse satu tietämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla vielä huolissaan. Seuraa tilannetta. Ota asia esille taas puolitoistavuotisneuvolassa. Kohta käsillä on se vaihe, jolloin lapsi alkaa omatoimisesti laajentaa reviiriään, voisi kuvitella, että se muuttaa tilannetta hieman. Pidä lapsi lähellä, jos hän sitä haluaa. Lapsi ei reipastu sillä, että häntä pakottaa.

Mun nuorempi lapseni (nyt viiden) oli todella herkkä ja vierasti paljon. Hänen oli tarkoitus mennä 2-vuotiaana päiväkotiin, mutta emme missään nimessä voineet ajatellakaan hoidon aloittamista niin vierastavan lapsen kohdalla. No, 3-vuotiaana sama lapsi olikin aivan erilainen: ulospäinsuuntautuva, sosiaalinen, reipas ja rohkea. En nyt sano, että sinun lapsesi kohdalla tapahtuu ihan vastaava muutos, mutta pointtini on se, että lapsi voi muuttua ikäkausien välilla melkoisestikin. Herkkyys ja asioiden kokeminen voimakkaasti voikin lapsen kohdalla muuttua muuksi, kun hän oppii ilmaisemaan itseään paremmin ja saa uusia valmiuksia. Esim. tämä minun lapseni on todella empaattinen, hän saa viikottain päiväkodissa palautetta siitä, miten mukava hän on muille lapsille, miten hienosti ottaa toiset huomioon ja kannustaa muita.

Kiitos kannustavasta viestistäsi! Toivottavasti meillä käy suunnilleen noin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siksi kehoitin käymään asiantuntijan juttusille, että et suotta yksin joudu ihmettelemään tilannetta, vaan kuulet , miten yleistä tämä on tms. Maailmalla on varmasti tehty tutkimuksia ko aiheesta. Jos on hyvä lääkäri, ottaa selvää kollegoilta , ellei itse satu tietämään.

En vain usko, että lääkäri olisi oikea osoite, koska lapsi ei ole sairas. Ehkä joku yksityinen psykologi mieluummimn? Mistähän voisi löytää sellainen joka tietää vauvoista? Ap

Ja se jääkaappi tosiaan. On hankalaa kun lapsen nähden ei voi avata jääkaappia ilman että tulee kova pelkoitku. Olen yrittänyt esim. sitä, että pehmolelut asuvat jääkaapissa ja niitä käydään siellä välillä moikkaamassa. Olen yrittänyt sitä, että suosikkiruoka tulee aina jääkaapista. Mikään tällainen ei auta. Keksiikö joku mitä voisin vielä tehdä? Ap

No siis jotkut lapset on herkkiä pitkälle murrosikään asti. Yritä vain totutella se ja sitten kun se oppii ymmärtämämän puhetta, niin alat rauhallisesti kertomaan mistä ne äänet johtuu ja ettei niitä tartte pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Ja se jääkaappi tosiaan. On hankalaa kun lapsen nähden ei voi avata jääkaappia ilman että tulee kova pelkoitku. Olen yrittänyt esim. sitä, että pehmolelut asuvat jääkaapissa ja niitä käydään siellä välillä moikkaamassa. Olen yrittänyt sitä, että suosikkiruoka tulee aina jääkaapista. Mikään tällainen ei auta. Keksiikö joku mitä voisin vielä tehdä? Ap

Ei tohon auta muu kuin siedätys...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se jääkaappi tosiaan. On hankalaa kun lapsen nähden ei voi avata jääkaappia ilman että tulee kova pelkoitku. Olen yrittänyt esim. sitä, että pehmolelut asuvat jääkaapissa ja niitä käydään siellä välillä moikkaamassa. Olen yrittänyt sitä, että suosikkiruoka tulee aina jääkaapista. Mikään tällainen ei auta. Keksiikö joku mitä voisin vielä tehdä? Ap

Ei tohon auta muu kuin siedätys...

Kuinka kauan pitää siedättää? Nyt on 1v 2kk siedätetty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla vielä huolissaan. Seuraa tilannetta. Ota asia esille taas puolitoistavuotisneuvolassa. Kohta käsillä on se vaihe, jolloin lapsi alkaa omatoimisesti laajentaa reviiriään, voisi kuvitella, että se muuttaa tilannetta hieman. Pidä lapsi lähellä, jos hän sitä haluaa. Lapsi ei reipastu sillä, että häntä pakottaa.

Mun nuorempi lapseni (nyt viiden) oli todella herkkä ja vierasti paljon. Hänen oli tarkoitus mennä 2-vuotiaana päiväkotiin, mutta emme missään nimessä voineet ajatellakaan hoidon aloittamista niin vierastavan lapsen kohdalla. No, 3-vuotiaana sama lapsi olikin aivan erilainen: ulospäinsuuntautuva, sosiaalinen, reipas ja rohkea. En nyt sano, että sinun lapsesi kohdalla tapahtuu ihan vastaava muutos, mutta pointtini on se, että lapsi voi muuttua ikäkausien välilla melkoisestikin. Herkkyys ja asioiden kokeminen voimakkaasti voikin lapsen kohdalla muuttua muuksi, kun hän oppii ilmaisemaan itseään paremmin ja saa uusia valmiuksia. Esim. tämä minun lapseni on todella empaattinen, hän saa viikottain päiväkodissa palautetta siitä, miten mukava hän on muille lapsille, miten hienosti ottaa toiset huomioon ja kannustaa muita.

Kiitos kannustavasta viestistäsi! Toivottavasti meillä käy suunnilleen noin. Ap

Kun tosiaan olen seurannut läheltä yhden herkän lapsen kasvua, olen ymmärtänyt sen, että herkkä lapsi kokee asiat hyvin voimakkaasti. Mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän hänellä on kykyä käsitellä jännittäviä asioita. Lähellä pitämisen lisäksi jännittävän ja pelkäävän lapsen puheen ja käsitteenmuodostuksen kehitystä kannattaa tukea mahdollisimman paljon: toisin sanoen kannattaa siis selittää auki asioita ja esim. sanoa lapselle, että sinua jännittää tämä asia. Tuo jääkaapin pelko voi olla vaikkapa sitä, että jääkaappi hurisee ja sieltä tulee viileää ilmaa. 

Tajusin, miten voimakkaasti oma lapseni kokee asioita, kun luimme erästä kirjaa, jossa lapsi astuu paljain jaloin kylmälle ja kostealle nurmikolle. Lapseni oli tosi pieni, alle kahden, eikä varmasti ollut ikinä astunut paljain jaloin aamukasteiselle nurmikolle, mutta hänet tuo kohta sai aivan värisemään, uudelleen ja uudelleen.

Voi olla, että lapsestasi tulee isompanakin varautuneempi, sitä ei voi ennakolta tietää. Mutta joka tapauksessa hänen kauttaa on sinullakin mahdollisuus nähdä maailma hieman erilaisin silmin. Kun lapsi alkaa puhumaan enemmän ja kertomaan kokemuksistaan, sieltä voi tulla kaikkea mielenkiintoista :)

Oma esikoinen pelkäsi pienenä imuria, ääntä päästäviä kodinkoneita kuten sähkövatkainta, mummolassa mankelia (vaikkei ollut edes päällä), satukirjoista joidenkin hahmojen kuvia, aurinkolasit päässä olevia miehiä ja mitä vielä. Ihan reipas lapsi hänestä kasvoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se jääkaappi tosiaan. On hankalaa kun lapsen nähden ei voi avata jääkaappia ilman että tulee kova pelkoitku. Olen yrittänyt esim. sitä, että pehmolelut asuvat jääkaapissa ja niitä käydään siellä välillä moikkaamassa. Olen yrittänyt sitä, että suosikkiruoka tulee aina jääkaapista. Mikään tällainen ei auta. Keksiikö joku mitä voisin vielä tehdä? Ap

Ei tohon auta muu kuin siedätys...

Kuinka kauan pitää siedättää? Nyt on 1v 2kk siedätetty. Ap

Niin kauan että se ymmärtää puhetta, osaa itsekin puhua ja alkaa ymmärtämään asioita. Kysy neuvolasta.. Mistä minä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

No siis jotkut lapset on herkkiä pitkälle murrosikään asti. Yritä vain totutella se ja sitten kun se oppii ymmärtämämän puhetta, niin alat rauhallisesti kertomaan mistä ne äänet johtuu ja ettei niitä tartte pelätä.

Lapset ymmärtävät puhetta jo ihan vauvasta :)