Mitä tehdä kun pikkutaapero pelkää kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin arka lapsi, joka nyt 8v ja vieläkin ujo ja arka joissain asioissa, mutta reipastunut tosi paljon.

Tee jääkaapin suhteen niin ,että lapsi sylissä lähestyt jääkaappia aina lähemmäs ja lähemmäs pikku hiljaa. Jos tulee paniikki, menet kauemmas. Sit taas seuraavana päivänä uudelleen. Pikku hiljaa sylissäsi huomaa, että on turvallista. 1v 2kk ymmärtää jo paljonkin puhetta vaikka ei itse puhu, joten muista puhua rauhoittavasti aina jääkaapin luona ja jääkaapista.

Näin vahvistat lapsellesi, että jääkaapissa on jotain pelottavaa, kun pidät häntä sylissäsi ja lähestyt jääkaappia varovasti. Täysin väärin. Lapsi oppii asiat matkimalla; puheen, käyttäytymisen. Kun te suhtaudutte asioihin ”normaalisti”, neutraalisti, lapsi näkee ja ymmärtää, että asiassa ei ole mitään pelättävää. Kun te otatte hänet syliin ja suojelette esim. jääkaapilta, te samalla kerrotte hänelle, että jääkaappi on vaarallinen.

Ei siitä ininistä pidä välittää. Taaperothan voi pelkoitkeä ihan kaikkea mahdollista....

Einäin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin arka lapsi, joka nyt 8v ja vieläkin ujo ja arka joissain asioissa, mutta reipastunut tosi paljon.

Tee jääkaapin suhteen niin ,että lapsi sylissä lähestyt jääkaappia aina lähemmäs ja lähemmäs pikku hiljaa. Jos tulee paniikki, menet kauemmas. Sit taas seuraavana päivänä uudelleen. Pikku hiljaa sylissäsi huomaa, että on turvallista. 1v 2kk ymmärtää jo paljonkin puhetta vaikka ei itse puhu, joten muista puhua rauhoittavasti aina jääkaapin luona ja jääkaapista.

Näin vahvistat lapsellesi, että jääkaapissa on jotain pelottavaa, kun pidät häntä sylissäsi ja lähestyt jääkaappia varovasti. Täysin väärin. Lapsi oppii asiat matkimalla; puheen, käyttäytymisen. Kun te suhtaudutte asioihin ”normaalisti”, neutraalisti, lapsi näkee ja ymmärtää, että asiassa ei ole mitään pelättävää. Kun te otatte hänet syliin ja suojelette esim. jääkaapilta, te samalla kerrotte hänelle, että jääkaappi on vaarallinen.

Ei lapsi ole voinut oppia jääkaapin pelkoa matkimalla, jos kukaan muu perheessä ei pelkää jääkaappia. Jos lapsi pelkää, hänet tietenkin otetaan syliin, missä on turva. Vanhemmista saatava turva on se paras tapa tutustua jännittäviin asioihin. Toiset nyt vain ovat herkempiä kuin toiset. Kirjoitin ekalla ja tokalla sivulla omasta herkästä lapsestani, josta kuoriutui sitten kolmivuotiaana erittäin ulospäinsuuntautunut henkilö. Emme todellakaan ikinä yrittäneet karaista lasta, vaan otimme aina syliin, kun lapsi ilmaisi tuntevansa pelkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä ininistä pidä välittää. Taaperothan voi pelkoitkeä ihan kaikkea mahdollista....

Juu, totta, parempi on vähätellmä lapsen tunteita, niin hän ei sitten myöhemminkään opi tunnistamaan niitä, vaan on aina epämääräisten tunnetilojen vallassa, joille ei oikein osaa tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisitko tukea neuvolasta? Mahdollisesti jopa lapsipsykologilta tai vastaavalta.

Ihan varmasti on lapselle itselleenkin ahdistavaa ja stressaavaa olla noin pelokas. Varmasti oikeilla keinoilla ja tuella saatte autettua häntä rohkeammaksi. Älä pelkää hakea apua!

Olen neuvolassa sanonut, että on pelokas vauva, mutta he sanovat, että se on ns. normaalia eli että jotkut on. Ap

Onko takuu voimassa tai vaihto- tai palautusoikeutta vielä jäljellä?

Älä tee yhtään mitään. Lapsi kasvaa ja tottuu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä ininistä pidä välittää. Taaperothan voi pelkoitkeä ihan kaikkea mahdollista....

Juu, totta, parempi on vähätellmä lapsen tunteita, niin hän ei sitten myöhemminkään opi tunnistamaan niitä, vaan on aina epämääräisten tunnetilojen vallassa, joille ei oikein osaa tehdä mitään.

Elä nyt länkytä paskaa. Pitää nauraa sen lapse peloille ja availla sitä kaappia jatkuvasti. Kyllä se tajua sittne jonakin päivänä olla pelkäämättä. Jos ei tajua niin polttouuniin se epäonnistunut yksilö pitää nakata. Herranjumala... Noi pelot menee ohi älkää nyt olko naurettavia.

Joo, erittäin hyvä neuvo nauraa lapsen peloille! Kannattaa myös nauraa kaikille muillekin lapsen tunnetiloille, niin hän varmasti oppii, ettei hänen tunteillaan ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

koska vauva oli tällainen jo ensimmäisinä päivinään, niin ei se mitään psykiatrista ole.

ap

Tämä on minusta vähän hassusti ajateltu.. neuvoisin ottamaan yhteyttä lastenpsykiatriin ja kysymään mielipidettä ja arviota tuen tarpeesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä ininistä pidä välittää. Taaperothan voi pelkoitkeä ihan kaikkea mahdollista....

Juu, totta, parempi on vähätellmä lapsen tunteita, niin hän ei sitten myöhemminkään opi tunnistamaan niitä, vaan on aina epämääräisten tunnetilojen vallassa, joille ei oikein osaa tehdä mitään.

Elä nyt länkytä paskaa. Pitää nauraa sen lapse peloille ja availla sitä kaappia jatkuvasti. Kyllä se tajua sittne jonakin päivänä olla pelkäämättä. Jos ei tajua niin polttouuniin se epäonnistunut yksilö pitää nakata. Herranjumala... Noi pelot menee ohi älkää nyt olko naurettavia.

 

Joo, erittäin hyvä neuvo nauraa lapsen peloille! Kannattaa myös nauraa kaikille muillekin lapsen tunnetiloille, niin hän varmasti oppii, ettei hänen tunteillaan ole mitään väliä.

Ai pikkulapsi osaa ajatella noin absraktisti tunteistaan. Sellainen ajattelu alkaa vasta murrosiässä. Olet kyllä tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä ininistä pidä välittää. Taaperothan voi pelkoitkeä ihan kaikkea mahdollista....

Juu, totta, parempi on vähätellmä lapsen tunteita, niin hän ei sitten myöhemminkään opi tunnistamaan niitä, vaan on aina epämääräisten tunnetilojen vallassa, joille ei oikein osaa tehdä mitään.

Elä nyt länkytä paskaa. Pitää nauraa sen lapse peloille ja availla sitä kaappia jatkuvasti. Kyllä se tajua sittne jonakin päivänä olla pelkäämättä. Jos ei tajua niin polttouuniin se epäonnistunut yksilö pitää nakata. Herranjumala... Noi pelot menee ohi älkää nyt olko naurettavia.

 

Joo, erittäin hyvä neuvo nauraa lapsen peloille! Kannattaa myös nauraa kaikille muillekin lapsen tunnetiloille, niin hän varmasti oppii, ettei hänen tunteillaan ole mitään väliä.

Ai pikkulapsi osaa ajatella noin absraktisti tunteistaan. Sellainen ajattelu alkaa vasta murrosiässä. Olet kyllä tyhmä.

Juu, olet kyllä ihan oikeassa siitä, että eivät ne lapset osaa mitään ajatella eivätkä tuntea, vasta murrosiässä sitten. Sitä ennen sitten vain toistellaan jotain sanoja ja juostaan ympyrää, mutta ei yhtään ymmärretä, mitä ne merkitsevät. Sanovat muka, että lapset oppisivat ekaluokalla lukemaan, jotkut muka jo aiemminkin, puppua, sanon minä. Jos aivosähkökäyrä otettaisiin lapselta, niin se olisi kyllä tasainen viiva. Viisaita sanoja sinulla!

Ymmärrän, meilläkin lapsi pelkäsi pienenä mm. kukkia! Parasta oli läheisten sisarusten kautta opittu luonnollinen tapa suhtautua pelottaviin asioihin. Aikuinen saattaa huomaamattaan tehdä asioista jännittäviä. Pelot laantuivat itsestään 3 vuotiaana. Näöntarkastusta suosittelen, se on usein syy varautuneisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska vauva oli tällainen jo ensimmäisinä päivinään, niin ei se mitään psykiatrista ole.

ap

Tämä on minusta vähän hassusti ajateltu.. neuvoisin ottamaan yhteyttä lastenpsykiatriin ja kysymään mielipidettä ja arviota tuen tarpeesta.

Siis se aloittajan lapsi on nyt vuoden ja kaksi kuukautta. Mitä tukea mielestäsi tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, meilläkin lapsi pelkäsi pienenä mm. kukkia! Parasta oli läheisten sisarusten kautta opittu luonnollinen tapa suhtautua pelottaviin asioihin. Aikuinen saattaa huomaamattaan tehdä asioista jännittäviä. Pelot laantuivat itsestään 3 vuotiaana. Näöntarkastusta suosittelen, se on usein syy varautuneisuuteen.

Siis miten juuri yksivuotta täyttäneeltä tarkistetaan näkö? Muuten kuin miten neuvola sen tsekkaa joka tapauksessa? Ei lapselle voi mitään e-taulua tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska vauva oli tällainen jo ensimmäisinä päivinään, niin ei se mitään psykiatrista ole.

ap

Tämä on minusta vähän hassusti ajateltu.. neuvoisin ottamaan yhteyttä lastenpsykiatriin ja kysymään mielipidettä ja arviota tuen tarpeesta.

Ai juuri yksi täyttänyt lapsi psykiatrille? Ja ainoa ongelma muuten tyytyväisellä lapsella on se, että se pelkää imuria, jääkaappia ja polkupyöriä. Jeps jeps. Se psykiatri voi sitten varmaan tehdä lapselle jonkun syvähaastattelun ja määrätä psykoanalyysiin :D :D juttelemaan ongelmistaan. Gägä-tätä-guuu.

Tutkimuksen mukaan, pelokas lapsi , on älykäs lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se jääkaappi tosiaan. On hankalaa kun lapsen nähden ei voi avata jääkaappia ilman että tulee kova pelkoitku. Olen yrittänyt esim. sitä, että pehmolelut asuvat jääkaapissa ja niitä käydään siellä välillä moikkaamassa. Olen yrittänyt sitä, että suosikkiruoka tulee aina jääkaapista. Mikään tällainen ei auta. Keksiikö joku mitä voisin vielä tehdä? Ap

Ei tohon auta muu kuin siedätys...

Kuinka kauan pitää siedättää? Nyt on 1v 2kk siedätetty. Ap

En usko että se teidän jääkaapin edessä sitä pelkäsi siitä lähtien kun pääsit pois sairaalasta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, meilläkin lapsi pelkäsi pienenä mm. kukkia! Parasta oli läheisten sisarusten kautta opittu luonnollinen tapa suhtautua pelottaviin asioihin. Aikuinen saattaa huomaamattaan tehdä asioista jännittäviä. Pelot laantuivat itsestään 3 vuotiaana. Näöntarkastusta suosittelen, se on usein syy varautuneisuuteen.

Siis miten juuri yksivuotta täyttäneeltä tarkistetaan näkö? Muuten kuin miten neuvola sen tsekkaa joka tapauksessa? Ei lapselle voi mitään e-taulua tehdä.

Silmälääkäriin voi mennä hyvin 1 vuotiaan kanssa, katsoo silmänpohjat yms. Tarkoitin perinteistä näöntarkastusta heti kun se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, meilläkin lapsi pelkäsi pienenä mm. kukkia! Parasta oli läheisten sisarusten kautta opittu luonnollinen tapa suhtautua pelottaviin asioihin. Aikuinen saattaa huomaamattaan tehdä asioista jännittäviä. Pelot laantuivat itsestään 3 vuotiaana. Näöntarkastusta suosittelen, se on usein syy varautuneisuuteen.

Siis miten juuri yksivuotta täyttäneeltä tarkistetaan näkö? Muuten kuin miten neuvola sen tsekkaa joka tapauksessa? Ei lapselle voi mitään e-taulua tehdä.

Silmälääkäriin voi mennä hyvin 1 vuotiaan kanssa, katsoo silmänpohjat yms. Tarkoitin perinteistä näöntarkastusta heti kun se on mahdollista.

Varmaan joo katsoo kun se pelokas yksivuotta täyttänyt huutaa hysteerisenä pelkoaan silmät kiinni siellä silmälääkärissä. 

Jokin aistiongelma? Musta ei ole ihan normaalia, että lapsi pelkää jääkaappia niin paljon että joka kerta tulee itku. Se kun on avattu jo melkoisen monta kertaa lapsen elämän aikana vaikka on vasta puolitoista vuotias. 

Suosittelisin myös arvioimaa omaa käyttäytymistäsi. En yhtään epäile, etteikö lapsesi olisi herkkä ja pelokas, mutta saatat tietämättäsi ruokkia reaktiota. Katsotko esim lapseen reaktiota odottaen, kun tiedät seuraavan tapahtuman olevan jännittävä? Oman lapseni pelokkuutta olen saanut vähennettyä suhtautumalla pelkoa aiheuttaviin asioihin kuin rutiiniin. En siis omalla käytökselläni luo tilanteelle painoarvoa huomioimalla sitä erityisemmin. Tietysti lohdutan tarvittaessa enkä pakota, mutta omalla esimerkilläni näytän, että tilanne on normaali ja yhtä vaaraton kuin vaikkapa vaatteiden pukeminen.