Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun pikkutaapero pelkää kaikkea?
16.05.2019 |
Ollut ihan vastasyntyneestä saakka sellainen että pelkää suunnilleen kaikkea mahdollista. On nyt 1v 2kk enkä ole saanut häntä rohkeammaksi vaikka mitä olen yrittänyt. Mitään pahaa ei ole koskaan sattunut vaan hän pelkää jotenkin muuten vain. Imuria. Ohi ajavaa polkupyörää. Jääkaappia. Vaatehuonetta. Autossa oloa. Miespuoleisia ihmisiä. Silmälasipäisiä. Jne jne. Siis todella hysteerisesti pelkää. Miten saada nämä pelot pois?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se jääkaappi tosiaan. On hankalaa kun lapsen nähden ei voi avata jääkaappia ilman että tulee kova pelkoitku. Olen yrittänyt esim. sitä, että pehmolelut asuvat jääkaapissa ja niitä käydään siellä välillä moikkaamassa. Olen yrittänyt sitä, että suosikkiruoka tulee aina jääkaapista. Mikään tällainen ei auta. Keksiikö joku mitä voisin vielä tehdä? Ap
Ei tohon auta muu kuin siedätys...
Kuinka kauan pitää siedättää? Nyt on 1v 2kk siedätetty. Ap
Niin kauan että se ymmärtää puhetta, osaa itsekin puhua ja alkaa ymmärtämään asioita. Kysy neuvolasta.. Mistä minä tiedän.
Oliskohan parempi sitten jättää ne neuvot antamatta, jos ei mistään mitään tiedä. Alkaen siitä, että kuvittelee, ettei yli vuoden ikäinen lapsi muka ymmärtäisi puhetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jotkut lapset on herkkiä pitkälle murrosikään asti. Yritä vain totutella se ja sitten kun se oppii ymmärtämämän puhetta, niin alat rauhallisesti kertomaan mistä ne äänet johtuu ja ettei niitä tartte pelätä.
Lapset ymmärtävät puhetta jo ihan vauvasta :)
Älä ole typerä. Ei ne osaa aivoilla käsitellä puhetta sen syvällisemmin.
Kuulostaa oikein hyviltä nuo keinot joilla hienovaraisesti rohkaiset, tärkeintä on varmaan olla turvallisesti lapsen lähellä. Herkkyys ja arkuus ja sitten taas uskaliaisuus ja uteliaisuus vaihtelevat eri ikävaiheissa, ja persoonallisuuskin on niin yksilöllinen juttu. Lapsi kai kuitenkin on liikkuvainen, ja ainakin harjoittelee kävelyä? Se jos mikä on iso ja rohkeutta vaativa asia pienelle.
Vierailija kirjoitti:
No lapset on tommosia. Irrationaalisia. Sun ongelma ap on se että sä välität siitä lapsen pelosta ihan liikaa. Jos sä pidät sitä 10-vuotiaaks asti sylissä, niin ei siitä koskaan tule yhtään mitään.
No kai minä nyt lapseni pelosta välitän, kun hän hysteerisesti asioita pelkää. Aikamoinen sadisti saisi olla, jos ei siitä pelkoitkusta välittäisi. Ap
Meilläkin arka lapsi, joka nyt 8v ja vieläkin ujo ja arka joissain asioissa, mutta reipastunut tosi paljon.
Tee jääkaapin suhteen niin ,että lapsi sylissä lähestyt jääkaappia aina lähemmäs ja lähemmäs pikku hiljaa. Jos tulee paniikki, menet kauemmas. Sit taas seuraavana päivänä uudelleen. Pikku hiljaa sylissäsi huomaa, että on turvallista. 1v 2kk ymmärtää jo paljonkin puhetta vaikka ei itse puhu, joten muista puhua rauhoittavasti aina jääkaapin luona ja jääkaapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jotkut lapset on herkkiä pitkälle murrosikään asti. Yritä vain totutella se ja sitten kun se oppii ymmärtämämän puhetta, niin alat rauhallisesti kertomaan mistä ne äänet johtuu ja ettei niitä tartte pelätä.
Lapset ymmärtävät puhetta jo ihan vauvasta :)
Älä ole typerä. Ei ne osaa aivoilla käsitellä puhetta sen syvällisemmin.
Voisitko perustella tämän väitteesi jotenkin? Kun jo vastasynytynyt lapsi tunnistaa äidinkielensä, ja jo todella pienestä vauvasta huomaa, miten vauva kyllä osaa poimia tuttuja asioita. Kun nyt monet sanovat ne ensimmäiset sanansakin jo puolivuotiaana.
Olet yrittänyt kaiken mahdollisen luovuutta käyttäen. Pointsit siitä. Nyt ei voi muuta kuin odottaa ajan muuttavan tilannetta.
Ei kannata syyllistää ketään. Olet tehnyt kaiken mitä voi keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jotkut lapset on herkkiä pitkälle murrosikään asti. Yritä vain totutella se ja sitten kun se oppii ymmärtämämän puhetta, niin alat rauhallisesti kertomaan mistä ne äänet johtuu ja ettei niitä tartte pelätä.
Lapset ymmärtävät puhetta jo ihan vauvasta :)
Älä ole typerä. Ei ne osaa aivoilla käsitellä puhetta sen syvällisemmin.
Voisitko perustella tämän väitteesi jotenkin? Kun jo vastasynytynyt lapsi tunnistaa äidinkielensä, ja jo todella pienestä vauvasta huomaa, miten vauva kyllä osaa poimia tuttuja asioita. Kun nyt monet sanovat ne ensimmäiset sanansakin jo puolivuotiaana.
Vauva tajuaa sitten asioita kun se tekee asioita silla tavalla kun käsket sen tehdä asioita. Voihan se tajua mikä hevonen, kissa ja kala on, mutta ei se sitä konseptina sen tarkemmin ymmärrä. Saa tana.... Kaikenlaisia....
Aistiyliherkkyys tiettyjä näköhavaintoja kohtaan? Neurologille menisin, kun kerran kotikonstit eivät auta. Psykologikäynti lienee tuossa tilanteessa turha noin pienen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä sille se muumilaakson mörkökohtaus.
Käyttäjä28189 kirjoitti:
Aistiyliherkkyys tiettyjä näköhavaintoja kohtaan? Neurologille menisin, kun kerran kotikonstit eivät auta. Psykologikäynti lienee tuossa tilanteessa turha noin pienen kanssa.
Olen miettinyt tätä, mutta en usko sen olevan sitä. Ohiajavat polkupyörät on pelottavia, mutta ohi juoksevat ihmiset tai ohiajavat autot ei ole. Vaatehuone on pelottava, mutta työhuone tai ulkovarasto ei. Jääkaappi on pelottava, mutta pyykkikone ei. Jos olisi aistiyliherkkyys, niin kai noissa peloissa olisi jotain sellaista systemaattista että pelkää esim. kaikkia ohi nopeasti meneviä asioita? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet yrittänyt kaiken mahdollisen luovuutta käyttäen. Pointsit siitä. Nyt ei voi muuta kuin odottaa ajan muuttavan tilannetta.
Ei kannata syyllistää ketään. Olet tehnyt kaiken mitä voi keksiä.
Kiitos paljon sinulle tästä viestistä! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jotkut lapset on herkkiä pitkälle murrosikään asti. Yritä vain totutella se ja sitten kun se oppii ymmärtämämän puhetta, niin alat rauhallisesti kertomaan mistä ne äänet johtuu ja ettei niitä tartte pelätä.
Lapset ymmärtävät puhetta jo ihan vauvasta :)
Älä ole typerä. Ei ne osaa aivoilla käsitellä puhetta sen syvällisemmin.
Voisitko perustella tämän väitteesi jotenkin? Kun jo vastasynytynyt lapsi tunnistaa äidinkielensä, ja jo todella pienestä vauvasta huomaa, miten vauva kyllä osaa poimia tuttuja asioita. Kun nyt monet sanovat ne ensimmäiset sanansakin jo puolivuotiaana.
Vauva tajuaa sitten asioita kun se tekee asioita silla tavalla kun käsket sen tehdä asioita. Voihan se tajua mikä hevonen, kissa ja kala on, mutta ei se sitä konseptina sen tarkemmin ymmärrä. Saa tana.... Kaikenlaisia....
Et taida selvästikään ymmärtää lapsen puheenkehityksestä mitään. Et kai kuvittele, että mä vertaan tässä nyt vauvan ymmärrystä aikuisen ymmärrykseen? Tuo kertoo paljon, että annat neuvon yli yksivuotiaan lapsen äidille alkaa selittämään lapselle asioita sitten, kun se ymmärtää puhetta – toki, jos lapselle ei selitä asioita heti alusta asti, puheen kehittyminenkin on hitaampaa. Kun taas vauvalle puhuu paljon, kieli ja käsitteenmuodostus kehittyvät nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse voi olla esim. aistiyliherkkyydestä. Itse kuulin esim. kodinkoneiden hurinat todella korvia huumaavana metelinä. Myös tv:n ääni sattui korviin. Äitini vain totesi että eihän satu. Ei mitään käsitystä siitä, että ihmisten aistit voivat toimia hyvin eri tavalla. Sittemmin kuuloni on huonontunut reippaasti, enää ei satu edes palovaroitin.
Olet todella ihana äiti, kun ymmärrät ettei lasta pidä väkisin karaista.
Vierailija kirjoitti:
Näytä sille se muumilaakson mörkökohtaus.
No hui! Tuo on vieläkin aikuisena krapulassa ihan kammottava. Hrrr...
Käyttäjä28189 kirjoitti:
Aistiyliherkkyys tiettyjä näköhavaintoja kohtaan? Neurologille menisin, kun kerran kotikonstit eivät auta. Psykologikäynti lienee tuossa tilanteessa turha noin pienen kanssa.
En nyt oikein usko, että neurologilla käymisestä olisi mitään hyötyä, kun mikään ei uhkaa lapsen kehitystä tai ole erikoisen poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kehoitin käymään asiantuntijan juttusille, että et suotta yksin joudu ihmettelemään tilannetta, vaan kuulet , miten yleistä tämä on tms. Maailmalla on varmasti tehty tutkimuksia ko aiheesta. Jos on hyvä lääkäri, ottaa selvää kollegoilta , ellei itse satu tietämään.
En vain usko, että lääkäri olisi oikea osoite, koska lapsi ei ole sairas. Ehkä joku yksityinen psykologi mieluummimn? Mistähän voisi löytää sellainen joka tietää vauvoista? Ap
Niinpä niin, pääasia , että on henkilö , jolla on kyseisistä asioista tietoa ammattinsa puolesta.
Itse vaan menisin suoraa päätä parhaalle kuvittelemalleni asiantuntijalle.
Voi pientä. Pelkäsin itsekin lapsena kovia ääniä sekä varsinkin kovaäänisiä ihmisiä. Ehdottomasti karaisemista parempi vaihtoehto on turvan antaminen ja uusiin säikähdyttäviin asioihin pieninä annoksina tutustuttaminen esim. sylistä käsin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No älä pidä sitä jääkaapin lähellä. Kyllä se isompana sitten huomaa ,ettei siinä ole mitään pelättävää.
No lapset on tommosia. Irrationaalisia. Sun ongelma ap on se että sä välität siitä lapsen pelosta ihan liikaa. Jos sä pidät sitä 10-vuotiaaks asti sylissä, niin ei siitä koskaan tule yhtään mitään.