Näin unessa ystäväni kuoleman - nyt se on totta

Kaikki kuolee joskus, joten tuollaiset enneunet pitävät 100% kutinsa.

Ei uni, mutta vahva "etiäinen". Asuimme ysärin alkupuolella opiskelija-asuntolassa, aikana ennen omia kännyköitä. Kämppikseni oli yhteisissä tiloissa, minä olin tekemässä kauppaan lähtöä. Yhteispuhelin (kolikko, johon voi soittaa) soi, niinkuin se monta kertaa päivässä teki, kenelle milloinkin omaiset ja tutut soitteli. En edes tiennyt, kenelle puhelu oli, mutta yhtäkkiä tuli sellainen olo, että nyt ei voi lähteä pois, nyt on tapahtunut jotain pahaa. En tiennyt, että mitä, mutta aavistin jotain. No parinkymmenen minuutin kuluttua kämppis tulee itkien, äiti kuollut. Siinä sitä sitten itkettiin koko ilta sylikkäin ja kauppa-asiat sai jäädä myöhempään.

Mummini oli jo saattohoidossa, kun näin aamuyöllä unen missä hän oli nuori nainen (valokuvista tuttu) ja lauleli iloisena ja pakkasi matkalaukkuaan. Laukku oli sellainen vanhanaikanen ruskea nahkalaukku. Mummi sanoi minulle, että nyt mää lähden Taunon luo. Tauno oli siis ukkini, kuollut jo 20 vuotta aikaisemmin.

Herättyäni tiesin jo odottaa puhelua. Osastolta soitettiin vähän ennen yhdeksää. Mummi oli kuollut aamuyön tunteina, yöhoitaja käynyt kierrolla joskus 3.30 aikoihin, ja mummi oli vielä hengittänyt. Aamukierrolla 7 jälkeen kuolema todettu.

Niin, tiesin mummin kuolevan, mutta olihan se aikamoinen "sattuma" juu nähdä uni just siinä samoihin aikoihin kun mummi oikeasti läksi...

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli sairaalassa ja henkilökunta oli sitä mieltä, että kotiutetaan jonkun ajan päästä. Minulle tuli vahva tietoisuus siitä, että loppulaskenta alkoi. Äiti kuoli reilut kymmenen päivää sen jälkeen. Hoitajat, ammattilaiset, alkoivat kohdella kotiutujan sijaan kuolevana vasta kolme/neljä päivää ennen kuolemaa.

On todella yleistä, että kuoleva potilas pääsee kotiin, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Se on usein potilaan tahto.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kuolee joskus, joten tuollaiset enneunet pitävät 100% kutinsa.

Terävä oivallus mutta esim. veljeni näki unen muutamaa kuukautta ennen isän kuolemaa.

Syöpää ei ollut vielä löydetty.

Olemme sisarukseni kanssa nähneet luonnon enteitä kuolemasta. Ei kauaa kestänyt kun sukulainen kuoli.

Näin sellaista unta, että olin mummolassa yötä, nukuin kamarissa niin kuin tavallisestikin vieraileessani siellä.

Heräsin unessani siihen, että mummoni keinutteli yöpaitasillaan keinutuolissa siinä vieressäni. Oli kesäyö, aika valoisaa ja ikkuna oli auki, tuuli liikutteli verhoja. Ihmettelin miksi mummo siinä yöllä istuskelee, mutta hän kertoi, että on niin kaunis yö, ettei malta nukkua ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan hetkeksi rantaan.

Niin me mentiin, pidin mummoa kädestä, katsottiin kun usva kellui järven pinnalla, kurjet lensi taivaalla ja nurmikko oli kasteesta märkä. En muista mitä mummo puhui, mutta jotain siinä jutusteltiin ja kuunneltiin aamuyön luontoa, tunnelma oli ihana ja läheinen. Muuta en unestani muista.

Aamulla tuli sitten oikeasti soitto, että mummo oli nukkunut yöllä pois.

Mulla tulee kylmät väreet edelleenkin, kun mietin tätä, vaikka aikaa tästä on jo liki 15 vuotta. Aikanaan mua vähän karmi tämä uneni, mutta myöhemmin olen ollut onnellinen tästä. Mummo kävi yöllä unessani hyvästelemässä minut, oltiin aina tosi läheiset, joten on ollut ihanaa, että viimeisin muisto on tällainen yhteinen yökävely öisellä kauniilla rannalla.

Tunsit ystäväsi hyvin, voimia suruun <3

Äitini näki unta että hän katsoi kotona ikkunasta ulos, ja näki että siinä kohtaa missä isä pitää autoa on ruumisauto. Meni jonkun aikaa, ja tapahtui onnettomuus jossa isäni oli autollaan liikkeellä keskustassa, oli liukas keli ja yhtäkkiä tien sivussa olleen auton takaa tielle käveli nainen (ei ollut suojatietä). Nainen menehtyi.

Olen nähnyt unta mummoni, äitini ja koirani kuolemasta, yksikään ei ole kuollut :D

Mummuni näki unta että lähistöllä asuvan naisen talossa pidettiin huutokauppaa.

Parin viikon päästä näin kävi koska asukas kuoli.

Näitä "aikamoisia sattumia" on tullut kohdalleni useita. Muutama ihminen tuntuu tästä syystä pelkäävän, että tuon viestin heillekin.  Heillä suhtautuminen lähelle tulevaan sairauteen tai kuolemaan on pelonsekainen ja keskeneräinen. Olenkin miettinyt, että voisinko jotenkin estää kuolemat, mutta en voi. Minä viestintuojana en ole sama kuin kuolema itse. Mutta ehkä kuoleman ajankohtaa voi siirtää myöhäisemmäksi ja näin tasoittaa jälkeen jääneiden ihmisten matkaa?

Kerron vain positiivisia asioita, enkä pelottele ketään. Sanon esim., että olisi varmasti hyvä olla yhteydessä johonkin henkilöön. Ovat tai eivät ole yhteydessä henkilön vielä eläessä, mutta välitin ainakin viestin.  

Voin kertoa, että sain viestin kuolleelta unessani. Näitä en kerro silloin kun kuolema on aivan tuore, vaan mieluummin muutaman kuukauden kuluttua, jolloin voin olettaa, että ihminen pystyy käsittelemään saamaansa viestiä paremmin. Välitän viestin surevalle keskustelun jälkeen. Kysyn ensin, että onko hän nähnyt unta tai tuntenut poikkeuksellisesti henkilön kuoleman jälkeen. Jos ei, mutta hän toivoo, että olisi, niin olen kertonut, että kuollut on ollut yhteydessä kauttani ja kuollut on onnistunut päästämään irti elämästään, jatkanut matkaa ja tahtoo kertoa, että hänellä on asiat hyvin kuoleman jälkeen ja että hän on ollut vain huolissaan, että miten elävät jaksavat. Hän pystyy kommunikoimaan rajan tälle puolelle lämpöä, valoa ja rakkautta. Muuten ei ole tarvetta pitää kuolleita lähellä kuljeksimassa, vaan sallia heillekin elämän jälkeinen vapaus. Me elävät kyllä kannetaan vastuu ja ymmärretään, miten täällä selvitään.

Onko lisää kokemuksia?

Olen nähnyt sen Turun iskun unena, en ihan samanlaisena kuin se tapahtui mutta tunnelma oli täysin sama ja paikkana tietenkin myös kauppatori.

Minäkin näin unen tutun kuolemasta ja näin kävi. En ole kertonut unesta kenellekään.

Näen usein unia jossa on eläviä ja kuolleita tuttuja ja sukulaisia, olemme yhdessä jossain. Joskus jää joku outo tunne jälkikäteen. 

Mutta siis olen vanha, kuolleita on jo enemmän kuin eläviä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tälle ilmiölle olemassa jotain selitystä? Onko kyse jostain yliluonnollisesta, jota ei voi järjen keinoin selittää? Vai ovatko jotkut niin herkkiä, että he tietämättään aavistavat/tietävät ennakkoon asioita?

Ehkä toisesta näkee jotain pienen pieniä juttuja, ettei kaikki ole nyt hyvin? Niin pieniä, että ne ovat vain alitajunnassa ja tulevat sitä kautta uniin?

Kun lapseni olivat pieniä näin unia jossa joku hukkui mutaan tai järveen tai kesämökin kaivoon, jäi auton alle, putosi hissikuiluun tms.

Ei heille mitään sattunut mutta  unet tulivat vaarojen kartoittamisesta ja korostivat valvomaan lapsia.

Näin unta että ystäväni hyvästeli minut. Samana aamuna sain tietää ystäväni kuolleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tälle ilmiölle olemassa jotain selitystä? Onko kyse jostain yliluonnollisesta, jota ei voi järjen keinoin selittää? Vai ovatko jotkut niin herkkiä, että he tietämättään aavistavat/tietävät ennakkoon asioita?

 

Henkimaailmassa tiedetään ihmisen lähtö ja se nähtävästi voidaan ilmoittaa läheiselle unessa.

Kyllä ne voivat ilmoittaa asioista ihan hereillä ollessaan. Mummoni ja tätini olivat "näkijöitä". Molemmat kertoivat minulle tulevia tapahtumia etukäteen ja ne toteutuivat. Molemmat myös kävivät ilmoittamassa minulle kuolemastaan. Minä itsepäisesti kieltäydyn ottamasta näkemyksiä vastaan. Sanoin myös ääneen molemmilla kerroilla heidän kuolinhetkien tienoilla heidän kuolinpäivinään, että nyt on kuolema käynyt. Olin eri paikkakunnilla noina hetkinä, mutta he kävivät luonani. En siis nähnyt mitään hahmoja tai henkiä, se oli vain sellainen pysähtynyt, tiedostava tunne, että nyt. Mutta en silti usko mihinkään, en halua. Enkä itse halua hourottaa minään henkenä kuoleman jälkeen. Haluan, että kuolema on totaalikuolema, täysi olemattomuus. Tämä maailma on liian perseestä, että edes henkenä haluaisin siinä olla millään lailla osana.

Kyllä minä näen enneunia, sanokaa mitä sanotte.  Ei voi olla ihan sattumia jokainen.  Nuorempana näin nitä enemmän kuin nykyään, mutta vieläkin saatan nähdä unen, joka sitten toteutuu, mutta ei ihan sillä tavoin, kuin unessa, vaan ikäänkuin eri vinkkelistä.  En osaa sitä selittää.

Näin kerran unta, että menin lapsuudenkotiini, ja siellä vietettiin hautajaisia.  Kysyin, että kuka on kuollut, niin vastattiin, että siskoni mies.

Noin viikon kuluttua siitä kuoli mieheni veli.  Ja aivan täysin yllättäen, joten en voinut edes aavistaa asiaa.  Hautajaiset pidettiin mieheni lapsuudenkodissa.  Eli tällä tavalla unet ikäänkuin kiertelevät asiaa.  

Lapsena näin unta, että serkkutyttöni tuli meille ja toi minulle vanhat kenkänsä, jotka oli jääneet hänelle pieniksi.  Sovittelin niitä ja sanoin että nämä on hyvät.  Isä oli matkatöissä ja tuli kotiin parin päivän päästä ja toi minulle uudet kengät, oikein nätit.  Samana iltana serkkutyttö tuli käymään, ja hänellä oli täsmälleen samanlaiset uudet kengät jalassaan.