Nolottaa lapsen yo-arvosanat. Kavereiden lapset ovat just tollasia 8 ällän ylioppilaita

I feel you, ap. Helppoahan täällä on muitten kirjoitella, että "pääasia on, että lapsesi on rakastettu" ja blaablaa. Tottahan sinä lastasi rakastat, mutta ei se poista sitä pettymystä, jonka hänen suorituksena aiheutti. Olisit halunnut vähän ylpeilläkin, nyt on edessä vain pelko siitä, että kohta ne kysyy, että "noh, minkäslaiset olivat kirjoitusten tulokset". 

 

Ei muuta kuin että tämä on nyt elettävä läpi eikä tämä kiirastuli loputtomasti kestä. Vuoden päästä kukaan ei enää kysele sinun lapsesi arvosanoja. 

Hei,täällä entinen "hyvä" oppilas.

Minua kiusattiin yläkoulussa ja myöhemmin jouduin työpaikalla narsistin hampaisiin,mielenterveys kestää enää kotonana olemisen.

Muistuta itseäsi siitä ettei kaikki edes lue ylioppilaiksi ja ovat silti hyvin tärkeitä yhteiskunnan osasia.

Minä kirjoitin aikoinaan kaksi A:ta ja kaksi B:tä, joten ihan bullshittiä koko Yo-todistus. Vaan enpä lukiosta tykännytkään. Kaikki sen jälkeiset koulut ovat olleet ihan parasta. Luin lähihoitajaksi ja hain niillä papereilla lukemaan sosionomi AMKiksi ja jatkoin myöhemmin vielä YAMK-tutkintoon ja vielä yhden aivan toisen alan ammatillisen koulun työn ohessa ihan vain omaksi ilokseni.

Minulla on töitä riittänyt ja nykyinen palkkatasoni on näissä töissä aivan kiitettävällä tasolla. Halutessani olisi voinut myös mennä mätänemään yliopistoon jossain välissä.

Ei ne YO-paperit vaan kaikki se muu elämä sen jälkeen!

Onnea uudelle ylioppilaalle ja onnea tulevaisuuden vuosiin.

N43

Jokainen ylpeilköön vain omilla suorituksillaan.

Ei lastensa, ei miehensä.

Mun lapsi kirjoitti pari b:tä, yhden a ja yhden c ja mä oon ylpeä että pääsi läpi. Nyt opiskelee xamkissa.

Tunnen pari "älykästä" loistavasti koulussa pärjäävä ihmistä. Toinen päätyi juopoksi ja toinen on pizzakuskina, mitä viimeksi näin oveni edessä. Tämä pizzakuskina toimiva kympin oppilas joskus yläkoulussakin pätesi tietävänsä kaiken. Pidemmälle ovat päässeet elämässä ne, jotka olivat keskitasoisia tai jopa surkeita koulussa. Mulla on diagnosoitu lukihäiriö keskivaikeana, kun aloitin ala-asteen kyläkoulussa. Yleensä sain kaseja ja välillä jopa ysijä, kun taas yläasteella sain seiskoja ja kaseja. Kympin varmaan saanut muutaman kerran elämässäni. Parhain arvosana lukiossa oli M ja surkein C. Opiskelin samalla ammattiinkin. Nyt oon ammattikorkeakoulussa ja hyvin pärjään. Jotenkin inhotti neljä vuotta sitten ne ylistämiset ylioppilaslakista ja kuinka uurastus on palkittu ja samalla unohtivat, että onhan mulla ammattikin. Pah, ceetä ja ämmää sieltä tuli, mutta topakkana ja vilkkaana nuorena naisena on pärjätty elämässä.

Mä kirjoitin kuusi ällää. Pääsin yliopistoon ja suoritin tutkinnonkin. Työpaikkakin oli. Tuli lapset, sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Siitä toivottuani syöpään. Hengissä olen edelleen mutta työkyvytön.

Kannattaa ajatella elämää kokonaisuutena. Oli nuori tai vanha. Lapsi tai äiti. Yhdessä elämänjaksossa menestyminen tai epäonnistuminen ei välttämättä ennustaa seuraavaa.

Rakasta lastasi sellaisena kuin hän on :)

Vierailija kirjoitti:

Voin niin kuvitella pientaloalueen akkojen nokittelevan keskustelun, jossa ylpeillään kuvehedelmien saavutuksilla. Ihan h*lvetin surullista touhua.

Tämä! Pientaloalueen akat. Kertoo kaiken säälittävyydessään.

verkostoituja kirjoitti:

noilla arvo sanoilla ei oo v*ttuakaan väliä. Ite kirjotin hikiseen C:tä ja silti tienaan hyvin.

Mitä alaa opiskelit?

Pääsykokeet ratkaisevat useimmiten opiskelemaan pääsemisen, mutta jos ei osaa opiskella lukiossa, mistä se osaaminen sinne pääsykoelukuihin löytyy. Sitäpaitsi, usein päättötodistuksen arvosanoista saa kuitenkin pohjapisteet haulle.  

Mun exällä oli juuri tuollainen kympin tyttö. Ei tajunnut mistään muusta mitään paitsi lukion kirjat opetteli ulkoa. Tylsä kuin mikä. Yliopistokin meni hänellä kahvilassa istuen kun äiti ei kädkenyt opiskelemaan.

verkostoituja kirjoitti:

noilla arvo sanoilla ei oo v*ttuakaan väliä. Ite kirjotin hikiseen C:tä ja silti tienaan hyvin.

Myytkö autoja vai lehtiä?

Hieno saavutus ja onnea uudelle ylioppilaalle ja ylioppilaan äidille! Juhlikaa ja iloitkaa.

Vastaat kyselyihin, että hienosti meni ja olet onnellinen.

P.s. Muista ostaa äidin lyyra!

Hei ap, älä välitä, mun poikani oli samanlainen opiskelija, ja sitten keskiasteenkouluuun pääsi ja valmistui.

On nykyään hyvässä asemassa isossa it-firmassa, eikä kukaan ole kysellyt, millaisia arvosanoja oli ylppäreissä.