Onko tää jo keskusteltu: Aleksin kaksi raskautta Aleksi elää kolmen miehen perheessä. Hän on synnyttänyt lapsen molemmille kumppaneilleen......
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse HSn artikkelia lukemaan, kun en ole tilaaja, mutta:
- polyamorisissa perheissä on lapsilla usein useampia turvallisia ja luotettavia aikuisia. Tämä pikemminkin vahvistaa kuin huonontaa lapsen kasvumahdollisuuksia. Onhan ennen maalla perheeseen saattanut kuulua miehen vanhemmat ja naimattomat sisarukset, eikä tämäkään malli ole mitenkään vaarantanut lapsen kehitystä. Se, kuka aikuisista harrastaa seksiä kenenkin kanssa on aikuisten oma yksityisasia.
- translaki tosiaan vaatii steriliyttä ennen sukupuolen virallista korjausta, mutta se ei vaadi pysyvää steriliyttä. Voihan henkilö ottaa spermaa tai munasoluja talteen ennen sukupuolen korjaukseen liittyviä hoitoja/ leikkauksia. Näitä ei vaadita hoidoissa hävitettäväksi.
- transihmisten kehodysforian taso vaihtelee. Osalle voi olla hyvin tärkeää viedä kaikki hoidot loppuun ja osalle riittää, että ulkonäkö vastaa sen verran kokemaansa sukupuolta, että kadulla ja kaupan kassalla tulee puhuteltua oikealla sukupuolittuneella termillä. Kaikille ei ole niin tarkkaa, mitä sieltä housuista tai helman alta löytyy, niitä kun harvemmin esitellään julkisesti tai sosiaalisissa tilanteissa
- ihminen voi päättää kestää ikävää kehonkuvaa väliaikaisesti jonkin omasta mielestään suuremman tavoitteen, kuten lapsen eteen. Eivät kaikki (cis-)naisetkaan pidä kehonkuvansa muutoksesta raskausaikana, mutta he hyväksyvät sen välttämättömänä ikävänä asiana lapsen saadakseen
Hirveän tuomitseva ilmapiiri tällä palstalla, mutta kai se niin on, että ne, joilla tämä herättää voimakkaita tunteita, kommentoivat ja ne, joille asia on ok, eivät edes vaivaudu avaamaan ketjua.
Sukulaisten vertaaminen johinkin polyamoriseen panokaveriin on naurettavuuden huippu. Esimerkiksi isovanhemmat ovat tyypillisesti lapsen elämässä näiden kuolemaan asti, kun taas polyamoriset suhteet ovat tyypillisesti huomattavan lyhytkestoisia ja epävakaita (ellei kyseessä ole uskonnollinen moniavioisuus). Lapselle on hyvin haitallista kokea ”turvallisten ja luotettavien” aikuisten poistumisia tämän elämästä aikuisten suhteiden päätyttyä.
Mutuilua. Eipä ole minua ja psyykkistä kasvuani haitannut vaikka ns. "luotettava" isäni poistui lapsuudessani kuvioista "rilluttelemaan" ja että rakas äitini yksin kasvatti minut. Näin on monilla yksinhuoltajien lapsilla. Turha siis puhua jostain lapsi tarttee isän ja äidin muuten siitä tulee sekopää!
Sinulla oli yksi (1) isä joka poistui elämästäsi. Vierestä seuranneena näissä polykuvioissa suhteita ja ties mitä panoviritelmiä tulee ja menee ihan jatkuvalla syötöllä ja lapset kokevat jatkuvaa hylkäämistä ja epävarmuutta.
Yksinhuoltajaperheessä voi olla pysyvyyttä ihan samalla tavalla kuin ydinperheessäkin. Polyamorisessa kuviossa sitä harvemmin on, kun ihmiset ja suhteet vaihtuvat. Tämä on lapselle vahingollista.
Mietin, mitä hormonien käyttö aiheuttaa kehittyvälle sikiölle. Toivottavasti neuvolassa puututaan näihin.
Olisi hirveää, jos lapsi saisi kehitysvamman vanhemman hormonien käytön seurauksena.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse HSn artikkelia lukemaan, kun en ole tilaaja, mutta:
- polyamorisissa perheissä on lapsilla usein useampia turvallisia ja luotettavia aikuisia. Tämä pikemminkin vahvistaa kuin huonontaa lapsen kasvumahdollisuuksia. Onhan ennen maalla perheeseen saattanut kuulua miehen vanhemmat ja naimattomat sisarukset, eikä tämäkään malli ole mitenkään vaarantanut lapsen kehitystä. Se, kuka aikuisista harrastaa seksiä kenenkin kanssa on aikuisten oma yksityisasia.
- translaki tosiaan vaatii steriliyttä ennen sukupuolen virallista korjausta, mutta se ei vaadi pysyvää steriliyttä. Voihan henkilö ottaa spermaa tai munasoluja talteen ennen sukupuolen korjaukseen liittyviä hoitoja/ leikkauksia. Näitä ei vaadita hoidoissa hävitettäväksi.
- transihmisten kehodysforian taso vaihtelee. Osalle voi olla hyvin tärkeää viedä kaikki hoidot loppuun ja osalle riittää, että ulkonäkö vastaa sen verran kokemaansa sukupuolta, että kadulla ja kaupan kassalla tulee puhuteltua oikealla sukupuolittuneella termillä. Kaikille ei ole niin tarkkaa, mitä sieltä housuista tai helman alta löytyy, niitä kun harvemmin esitellään julkisesti tai sosiaalisissa tilanteissa
- ihminen voi päättää kestää ikävää kehonkuvaa väliaikaisesti jonkin omasta mielestään suuremman tavoitteen, kuten lapsen eteen. Eivät kaikki (cis-)naisetkaan pidä kehonkuvansa muutoksesta raskausaikana, mutta he hyväksyvät sen välttämättömänä ikävänä asiana lapsen saadakseen
Hirveän tuomitseva ilmapiiri tällä palstalla, mutta kai se niin on, että ne, joilla tämä herättää voimakkaita tunteita, kommentoivat ja ne, joille asia on ok, eivät edes vaivaudu avaamaan ketjua.
Sukulaisten vertaaminen johinkin polyamoriseen panokaveriin on naurettavuuden huippu. Esimerkiksi isovanhemmat ovat tyypillisesti lapsen elämässä näiden kuolemaan asti, kun taas polyamoriset suhteet ovat tyypillisesti huomattavan lyhytkestoisia ja epävakaita (ellei kyseessä ole uskonnollinen moniavioisuus). Lapselle on hyvin haitallista kokea ”turvallisten ja luotettavien” aikuisten poistumisia tämän elämästä aikuisten suhteiden päätyttyä.
Mutuilua. Eipä ole minua ja psyykkistä kasvuani haitannut vaikka ns. "luotettava" isäni poistui lapsuudessani kuvioista "rilluttelemaan" ja että rakas äitini yksin kasvatti minut. Näin on monilla yksinhuoltajien lapsilla. Turha siis puhua jostain lapsi tarttee isän ja äidin muuten siitä tulee sekopää!
Niin, sinut kasvatti turvallinen aikuinen yksin. Sinulla ei ollut kymmentä ”uutta isää” hylkäämässä sinua.
Ei voi mitenkään verrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse HSn artikkelia lukemaan, kun en ole tilaaja, mutta:
- polyamorisissa perheissä on lapsilla usein useampia turvallisia ja luotettavia aikuisia. Tämä pikemminkin vahvistaa kuin huonontaa lapsen kasvumahdollisuuksia. Onhan ennen maalla perheeseen saattanut kuulua miehen vanhemmat ja naimattomat sisarukset, eikä tämäkään malli ole mitenkään vaarantanut lapsen kehitystä. Se, kuka aikuisista harrastaa seksiä kenenkin kanssa on aikuisten oma yksityisasia.
- translaki tosiaan vaatii steriliyttä ennen sukupuolen virallista korjausta, mutta se ei vaadi pysyvää steriliyttä. Voihan henkilö ottaa spermaa tai munasoluja talteen ennen sukupuolen korjaukseen liittyviä hoitoja/ leikkauksia. Näitä ei vaadita hoidoissa hävitettäväksi.
- transihmisten kehodysforian taso vaihtelee. Osalle voi olla hyvin tärkeää viedä kaikki hoidot loppuun ja osalle riittää, että ulkonäkö vastaa sen verran kokemaansa sukupuolta, että kadulla ja kaupan kassalla tulee puhuteltua oikealla sukupuolittuneella termillä. Kaikille ei ole niin tarkkaa, mitä sieltä housuista tai helman alta löytyy, niitä kun harvemmin esitellään julkisesti tai sosiaalisissa tilanteissa
- ihminen voi päättää kestää ikävää kehonkuvaa väliaikaisesti jonkin omasta mielestään suuremman tavoitteen, kuten lapsen eteen. Eivät kaikki (cis-)naisetkaan pidä kehonkuvansa muutoksesta raskausaikana, mutta he hyväksyvät sen välttämättömänä ikävänä asiana lapsen saadakseen
Hirveän tuomitseva ilmapiiri tällä palstalla, mutta kai se niin on, että ne, joilla tämä herättää voimakkaita tunteita, kommentoivat ja ne, joille asia on ok, eivät edes vaivaudu avaamaan ketjua.
Sukulaisten vertaaminen johinkin polyamoriseen panokaveriin on naurettavuuden huippu. Esimerkiksi isovanhemmat ovat tyypillisesti lapsen elämässä näiden kuolemaan asti, kun taas polyamoriset suhteet ovat tyypillisesti huomattavan lyhytkestoisia ja epävakaita (ellei kyseessä ole uskonnollinen moniavioisuus). Lapselle on hyvin haitallista kokea ”turvallisten ja luotettavien” aikuisten poistumisia tämän elämästä aikuisten suhteiden päätyttyä.
Mutuilua. Eipä ole minua ja psyykkistä kasvuani haitannut vaikka ns. "luotettava" isäni poistui lapsuudessani kuvioista "rilluttelemaan" ja että rakas äitini yksin kasvatti minut. Näin on monilla yksinhuoltajien lapsilla. Turha siis puhua jostain lapsi tarttee isän ja äidin muuten siitä tulee sekopää!
Sinulla oli yksi (1) isä joka poistui elämästäsi. Vierestä seuranneena näissä polykuvioissa suhteita ja ties mitä panoviritelmiä tulee ja menee ihan jatkuvalla syötöllä ja lapset kokevat jatkuvaa hylkäämistä ja epävarmuutta.
Yksinhuoltajaperheessä voi olla pysyvyyttä ihan samalla tavalla kuin ydinperheessäkin. Polyamorisessa kuviossa sitä harvemmin on, kun ihmiset ja suhteet vaihtuvat. Tämä on lapselle vahingollista.
Lähde? Polyamorisessa kuviossa elävät voivat kasvaa ihan samalla lailla terveiksi. Eikä kenenkään tarvitse kokea hylkäämistä ja epävarmuutta. Yleensä mainittujen asioiden syntyminen sitä paitsi ei johdu siitä että jonkun kumppani "hylkää" ja tilalle tulee joku uusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse HSn artikkelia lukemaan, kun en ole tilaaja, mutta:
- polyamorisissa perheissä on lapsilla usein useampia turvallisia ja luotettavia aikuisia. Tämä pikemminkin vahvistaa kuin huonontaa lapsen kasvumahdollisuuksia. Onhan ennen maalla perheeseen saattanut kuulua miehen vanhemmat ja naimattomat sisarukset, eikä tämäkään malli ole mitenkään vaarantanut lapsen kehitystä. Se, kuka aikuisista harrastaa seksiä kenenkin kanssa on aikuisten oma yksityisasia.
- translaki tosiaan vaatii steriliyttä ennen sukupuolen virallista korjausta, mutta se ei vaadi pysyvää steriliyttä. Voihan henkilö ottaa spermaa tai munasoluja talteen ennen sukupuolen korjaukseen liittyviä hoitoja/ leikkauksia. Näitä ei vaadita hoidoissa hävitettäväksi.
- transihmisten kehodysforian taso vaihtelee. Osalle voi olla hyvin tärkeää viedä kaikki hoidot loppuun ja osalle riittää, että ulkonäkö vastaa sen verran kokemaansa sukupuolta, että kadulla ja kaupan kassalla tulee puhuteltua oikealla sukupuolittuneella termillä. Kaikille ei ole niin tarkkaa, mitä sieltä housuista tai helman alta löytyy, niitä kun harvemmin esitellään julkisesti tai sosiaalisissa tilanteissa
- ihminen voi päättää kestää ikävää kehonkuvaa väliaikaisesti jonkin omasta mielestään suuremman tavoitteen, kuten lapsen eteen. Eivät kaikki (cis-)naisetkaan pidä kehonkuvansa muutoksesta raskausaikana, mutta he hyväksyvät sen välttämättömänä ikävänä asiana lapsen saadakseen
Hirveän tuomitseva ilmapiiri tällä palstalla, mutta kai se niin on, että ne, joilla tämä herättää voimakkaita tunteita, kommentoivat ja ne, joille asia on ok, eivät edes vaivaudu avaamaan ketjua.
Sukulaisten vertaaminen johinkin polyamoriseen panokaveriin on naurettavuuden huippu. Esimerkiksi isovanhemmat ovat tyypillisesti lapsen elämässä näiden kuolemaan asti, kun taas polyamoriset suhteet ovat tyypillisesti huomattavan lyhytkestoisia ja epävakaita (ellei kyseessä ole uskonnollinen moniavioisuus). Lapselle on hyvin haitallista kokea ”turvallisten ja luotettavien” aikuisten poistumisia tämän elämästä aikuisten suhteiden päätyttyä.
Mutuilua. Eipä ole minua ja psyykkistä kasvuani haitannut vaikka ns. "luotettava" isäni poistui lapsuudessani kuvioista "rilluttelemaan" ja että rakas äitini yksin kasvatti minut. Näin on monilla yksinhuoltajien lapsilla. Turha siis puhua jostain lapsi tarttee isän ja äidin muuten siitä tulee sekopää!
Sinulla oli yksi (1) isä joka poistui elämästäsi. Vierestä seuranneena näissä polykuvioissa suhteita ja ties mitä panoviritelmiä tulee ja menee ihan jatkuvalla syötöllä ja lapset kokevat jatkuvaa hylkäämistä ja epävarmuutta.
Yksinhuoltajaperheessä voi olla pysyvyyttä ihan samalla tavalla kuin ydinperheessäkin. Polyamorisessa kuviossa sitä harvemmin on, kun ihmiset ja suhteet vaihtuvat. Tämä on lapselle vahingollista.
Lähde? Polyamorisessa kuviossa elävät voivat kasvaa ihan samalla lailla terveiksi. Eikä kenenkään tarvitse kokea hylkäämistä ja epävarmuutta. Yleensä mainittujen asioiden syntyminen sitä paitsi ei johdu siitä että jonkun kumppani "hylkää" ja tilalle tulee joku uusi.
Voi, jos aikuis-lapsisuhteet ovat pysyviä. Tämä ei vain usein ole polyperheiden todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kehodysforiaan liittyen, miksi esimerkiksi pienistä rinnoista tai lihavasta vatsasta kärsivälle ei myönnetä yhteiskunnan piikkiin kauneusleikkauksia, mutta transihmisen kehodysforia on jollain tapaa erityistä ja vakavastiotettavaa? Psykoosia pitäisi hoitaa asianmukaisella terapialla ja lääkityksellä, ei silpomisella.
Jep. Esim. isosta nenästä saatetaan kiusata itsemurhan partaalle. Tai omina kouluvuosina meillä oli koulussa tyttö, jolla oli kuoppa leuassa. Häntä piinattiin päivittäin huuteluilla ja fyysisellä väkivallalla. Mutta pääseekö näistä syistä ilmaiseksi korjausleikkaukseen, vaikka menisi huutamaan että tap paa itsensä? Ei. Pääsee korkeintaan psykiatriselle, jos sinnekään.
Valitettavasti joudun kertomaan sinulle että kyllä kaikenlaisia "vikoja" korjataan julkisellakin puolella esm. juuri vaikka nenänvinoutta tai suuruutta. Sorry, että joudun puhkaisemaan kuplasi. Toisekseen transsukupuolisetkaan eivät pääse sen enempää "ilmaiseksi" mihinkään hoitoihin kuin kukaan muukaan. Sukuelinkirurgisiin ja muihin operaatioihin on sitä paitsi erittäin tiukka seula ja pitkät selvitykset. Niihin ei kukaan vain tuosta pääse. Niihin harva edes hakeutuu.
Ei, pelkästään esteettisiä ongelmia ei korjata julkisella. Sorry, mutta vaikutat aika pihalla olevalta.
Niin. Tuo tyttö jota kiusattiin joka päivä 9 vuotta varmasti olisi halunnut julkisen plastiikkakirurgille. Ei mennyt katsos kun sellaiseen ei pääse. En tiedä missä hän on nykyään. Toivottavasti elossa.
Miksi, oi miksi.
Kuvan ihmiset ovat selvästi naisia, miksi häpeävät itseään?
Aika tyypillistä, että ihmiset, jotka eivät asioista mitään tiedä, ovat kärkkäimpiä kailottamaan mielipiteitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse HSn artikkelia lukemaan, kun en ole tilaaja, mutta:
- polyamorisissa perheissä on lapsilla usein useampia turvallisia ja luotettavia aikuisia. Tämä pikemminkin vahvistaa kuin huonontaa lapsen kasvumahdollisuuksia. Onhan ennen maalla perheeseen saattanut kuulua miehen vanhemmat ja naimattomat sisarukset, eikä tämäkään malli ole mitenkään vaarantanut lapsen kehitystä. Se, kuka aikuisista harrastaa seksiä kenenkin kanssa on aikuisten oma yksityisasia.
- translaki tosiaan vaatii steriliyttä ennen sukupuolen virallista korjausta, mutta se ei vaadi pysyvää steriliyttä. Voihan henkilö ottaa spermaa tai munasoluja talteen ennen sukupuolen korjaukseen liittyviä hoitoja/ leikkauksia. Näitä ei vaadita hoidoissa hävitettäväksi.
- transihmisten kehodysforian taso vaihtelee. Osalle voi olla hyvin tärkeää viedä kaikki hoidot loppuun ja osalle riittää, että ulkonäkö vastaa sen verran kokemaansa sukupuolta, että kadulla ja kaupan kassalla tulee puhuteltua oikealla sukupuolittuneella termillä. Kaikille ei ole niin tarkkaa, mitä sieltä housuista tai helman alta löytyy, niitä kun harvemmin esitellään julkisesti tai sosiaalisissa tilanteissa
- ihminen voi päättää kestää ikävää kehonkuvaa väliaikaisesti jonkin omasta mielestään suuremman tavoitteen, kuten lapsen eteen. Eivät kaikki (cis-)naisetkaan pidä kehonkuvansa muutoksesta raskausaikana, mutta he hyväksyvät sen välttämättömänä ikävänä asiana lapsen saadakseen
Hirveän tuomitseva ilmapiiri tällä palstalla, mutta kai se niin on, että ne, joilla tämä herättää voimakkaita tunteita, kommentoivat ja ne, joille asia on ok, eivät edes vaivaudu avaamaan ketjua.
Sukulaisten vertaaminen johinkin polyamoriseen panokaveriin on naurettavuuden huippu. Esimerkiksi isovanhemmat ovat tyypillisesti lapsen elämässä näiden kuolemaan asti, kun taas polyamoriset suhteet ovat tyypillisesti huomattavan lyhytkestoisia ja epävakaita (ellei kyseessä ole uskonnollinen moniavioisuus). Lapselle on hyvin haitallista kokea ”turvallisten ja luotettavien” aikuisten poistumisia tämän elämästä aikuisten suhteiden päätyttyä.
Mutuilua. Eipä ole minua ja psyykkistä kasvuani haitannut vaikka ns. "luotettava" isäni poistui lapsuudessani kuvioista "rilluttelemaan" ja että rakas äitini yksin kasvatti minut. Näin on monilla yksinhuoltajien lapsilla. Turha siis puhua jostain lapsi tarttee isän ja äidin muuten siitä tulee sekopää!
Sinulla oli yksi (1) isä joka poistui elämästäsi. Vierestä seuranneena näissä polykuvioissa suhteita ja ties mitä panoviritelmiä tulee ja menee ihan jatkuvalla syötöllä ja lapset kokevat jatkuvaa hylkäämistä ja epävarmuutta.
Yksinhuoltajaperheessä voi olla pysyvyyttä ihan samalla tavalla kuin ydinperheessäkin. Polyamorisessa kuviossa sitä harvemmin on, kun ihmiset ja suhteet vaihtuvat. Tämä on lapselle vahingollista.
Juuri näin. Esim minä olen yh, meillä on tiiviit pysyvät perhesuhteet, mummo(äitini), täti(siskoni), setä(veljeni) ja serkku(siskon lapsi) joiden kanssa ollaan kokoajan tekemisissä. Yhtäkään miestä ei ole tässä huushollissa käynyt sinä aikana kun olen yh-äiti ollut (nyt 16 vuotta). Elämä on vakaata ja tylsää, eli turvallista.
Mutta kyllähän tollanen poluamoria viittaa siihen että ihminen on jotenkin läheisriippuvainen tai seksiriippuvainen, eihän tollanen kovin vastuullisesta ihmisestä kyllä kerro että vehtailee ristiin ja pitää olla monta parisuhdetta, normaalille ihmiselle yksikin on usein liikaa. Selvähän se on että elämä on täynnä mustasukkaisuutta ja draamaa kun kolme aikuista sählää sekseineen keskenään, kolmas pyörä on aina kolmas pyörä.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillistä, että ihmiset, jotka eivät asioista mitään tiedä, ovat kärkkäimpiä kailottamaan mielipiteitään.
Mitä sinä sitten tiedät mitä me ei tiedetä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillistä, että ihmiset, jotka eivät asioista mitään tiedä, ovat kärkkäimpiä kailottamaan mielipiteitään.
Mitä sinä sitten tiedät mitä me ei tiedetä?
Kyllä se tietämättömyys ja ymmärtämättömyys huokuu niin monista kommenteista täällä. Ja se, että ei edes pyritä ymmärtämään.
-eri
Jos on vintti niin pimeänä ettei tiedä onko mies vai nainen, ja elää tuollaisessa yhteisössä kuten tarinan henkilö, niin ei pitäisi lisääntyä. On todella väärin, että yhteiskunta käyttää yhtään rahaa näiden hoitoihin/leikkauksiin/raskauksien hoitoon/mihinkään, kun terveydenhuollossa jatkuvasti haetaan säästöjä sieltä ja täältä, ja ihmisten vakavissa sairauksissa joudutaan miettimään kustannuksia.
Lisääntyminen nyt ei vaan saisi olla kaikkien rajoittamaton oikeus muutenkaan, vaikka eihän tällaisia ääneen saa sanoa.
Ja lapsiparat, heillä ei tule olemaan helppoa.
Usein tuntuu että transaktivistit (tai miksi heitä kutsuisi) järkyttyvät kovin kun tulevat ulos sieltä omasta pienestä kuplastaan, tänne muiden ihmisten pariin.
Heti aletaan syyttelemään "ahdasmielisiksi" ja "öyhöttäjiksi", kun kuvitellaan että se pieni lbgt-kupla (joka ei pohjaa älämölössään tieteelliseen todellisuuteen), olisikin oikea maailma, ja tämä oikea maailma joka vielä jollainlailla yrittää pohjata realismiin, onkin heidän mielestään väärässä ja kiusaa heitä.
Aikamoinen uskovaiskultti tuntuu transliike olevan lieveilmiöineen ja aivopestyine agitaattoreineen. Suvaitsevaisella ihmisellä nousee kyllä karvat pystyyn, kun totuudella ei tunnu enää olevan mitään väliä. Nyt on "ahdasmielistä" jo sanoa että sukupuolia on kaksi, sekin on "öyhötystä".
Ei noin harhaisen liikkeen pidä antaa sanella uudelleen tieteellisiä faktoja asioista. Nyt on jo annettu sanella, tätä transismiakin kampanjoidaan jop mukamas ihan faktana, vaikka koko asia on huttua. Kyse on vain itseensä tyytymättömistä ihmisistä, jotka haluavat olla jotain mitä eivät ole.
Ei anoreksiakaan hoideta rasvaimulla, ihme kyllä. Kohta varmaan hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kehodysforiaan liittyen, miksi esimerkiksi pienistä rinnoista tai lihavasta vatsasta kärsivälle ei myönnetä yhteiskunnan piikkiin kauneusleikkauksia, mutta transihmisen kehodysforia on jollain tapaa erityistä ja vakavastiotettavaa? Psykoosia pitäisi hoitaa asianmukaisella terapialla ja lääkityksellä, ei silpomisella.
Jep. Esim. isosta nenästä saatetaan kiusata itsemurhan partaalle. Tai omina kouluvuosina meillä oli koulussa tyttö, jolla oli kuoppa leuassa. Häntä piinattiin päivittäin huuteluilla ja fyysisellä väkivallalla. Mutta pääseekö näistä syistä ilmaiseksi korjausleikkaukseen, vaikka menisi huutamaan että tap paa itsensä? Ei. Pääsee korkeintaan psykiatriselle, jos sinnekään.
Valitettavasti joudun kertomaan sinulle että kyllä kaikenlaisia "vikoja" korjataan julkisellakin puolella esm. juuri vaikka nenänvinoutta tai suuruutta. Sorry, että joudun puhkaisemaan kuplasi. Toisekseen transsukupuolisetkaan eivät pääse sen enempää "ilmaiseksi" mihinkään hoitoihin kuin kukaan muukaan. Sukuelinkirurgisiin ja muihin operaatioihin on sitä paitsi erittäin tiukka seula ja pitkät selvitykset. Niihin ei kukaan vain tuosta pääse. Niihin harva edes hakeutuu.
Ei, pelkästään esteettisiä ongelmia ei korjata julkisella. Sorry, mutta vaikutat aika pihalla olevalta.
Niin. Tuo tyttö jota kiusattiin joka päivä 9 vuotta varmasti olisi halunnut julkisen plastiikkakirurgille. Ei mennyt katsos kun sellaiseen ei pääse. En tiedä missä hän on nykyään. Toivottavasti elossa.
Leikataan jos todetaan, että siitä on riittävän suurta psyykkistä vaivaa ihmiselle. Se on lääkärin päätös. On ihan omakohtaista kokemusta. Tälläisiä tapauksia on paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillistä, että ihmiset, jotka eivät asioista mitään tiedä, ovat kärkkäimpiä kailottamaan mielipiteitään.
Mitä sinä sitten tiedät mitä me ei tiedetä?
Kyllä se tietämättömyys ja ymmärtämättömyys huokuu niin monista kommenteista täällä. Ja se, että ei edes pyritä ymmärtämään.
-eri
Mitä tästä mies/nais-henkilöstä pitäisi ymmärtää? Muuta kuin että sillä ei ole ihan kaikki sulakkeet taulussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillistä, että ihmiset, jotka eivät asioista mitään tiedä, ovat kärkkäimpiä kailottamaan mielipiteitään.
Mitä sinä sitten tiedät mitä me ei tiedetä?
Kyllä se tietämättömyys ja ymmärtämättömyys huokuu niin monista kommenteista täällä. Ja se, että ei edes pyritä ymmärtämään.
-eri
Miksi pitäisi ymmärtää asia, missä ei ole minkäänlaista järkeä?
"Trans"-ihmiset ovat niitä ahdasmielisiä, eivät suvaitse edes omaa sukupuoltaan.
Eivät suvaitse tosiasioita. Eivät suvaitse oikeita naisia, näitä kutsuvat alentuvasti "cis"naisiksi. Eivät suvaitse sitä tai tätä, mutta vaativat kaikenlaista.
Minusta ovat pahimmanlaatuisia öykkäreitä ja sovinisteja, sekä "transmiehet" että "transnaiset".
Esittävät uhkavaatimuksia, ja jos niihin ei suostuta, transliike mustamaalaa ihmisen, yhteisön, yrityksen jne. Tulee mieleen rikollisliiga, samat on toimintamallit -uhkailua ja kiristystä.
Kun mikään ei riitä, elämä Niin tylsää, johon täytyy hakea laidasta laitaan kokemuksia tai sitten julkisuus vaan huumaa.
Aivan pelletouhua. Ja näiden yksittäisten pellejen takia pitää vääntää jotain translakeja.
Mutuilua. Eipä ole minua ja psyykkistä kasvuani haitannut vaikka ns. "luotettava" isäni poistui lapsuudessani kuvioista "rilluttelemaan" ja että rakas äitini yksin kasvatti minut. Näin on monilla yksinhuoltajien lapsilla. Turha siis puhua jostain lapsi tarttee isän ja äidin muuten siitä tulee sekopää!