Imetysongelmat, miten ehkäistä toisen kanssa?

meillä oli samta ongelmat alkuaikana. jotenkin kuitenkin selviydyttiin niin että lopulta imetin vuoden. rintakipujen lisäksi oli ja tuli tietysti tuhat muutakin ongelmaa. itseasiassa en oikein jaksakaan kaikkia vinkkejä tässä selitellä, mutta niinkuin tuolla jo joku sanoikin, rintakumi on mainio tapa saada nännit paremmiksi. niissä tietysti on omat ongelmansa (rinnat saattaakin tulla kipeämmäksi tai vauvan imuote olla huono), mutta kyllä niitä kannattaa kokeilla jos on haavoja ja kipuja.

suosittelen myös lämpimästi imetystukilistaa. sieltä niitä vinkkejä löytää yllinkyllin ja vaikka ei apua heti saisikaan, on usein helpottavaa kuulla että muilla on vastaavanlaisia kokemuksia ja että aika kyllä auttaa jos ei muu.

tsemppiä kovasti sulle.

Rintaraivarit...



Eli meillä rintaraivarit johtui siitä, että maitoa tuli liikaa, siis suihkuamalla. Vauvan ei tarvinnut kuin muutaman kerran imaista, niin maitoa alkoi tulemaa kamalaa vauhtia. Eihän vauva ehtinyt nielaistakaan edellisiä maitoja kun jo uutta pukkasi suuhun... Ja tästä vauva hermostui ja alkoi huuto.



Mutta meillä auttoi tutin kanssa temppuilu! Eli kun vauva alkoi huutaa, laitoin äkkiä tutin suuhun. Vauva tyyntyi ja imi tuttia rauhassa. Kun oli rauhoittunut irroitin tutin sormella vauvan suusta ja vaihdoin tilalle rinnan. Vauva otti taas muutaman imun, sai maitoa, alkoi suihkuta, huutoa, tuttia, tissiä, tuttia tissiä... Välillä meni pidempi väli, ennen kuin huuto alkoi, välillä se alkoi heti parin imun jälkeen. Kun maitoa kuitenkin tuli niin kovalla vauhdilla ei imetyksessä kauaa mennyt, vaikka tutin kanssa temppuiltiinkin.



Pahintahan noihin rintaraivareihin on se, jos tarjoaa pullosta (siis jos haluaa imetyksen jatkuvan). Silloin vauva huomaa, että pullosta se maito tulee kivasti sopivalla tahdilla, ei liian nopeaa eikä liian hitaasti... Ja alkaa ehkä rinnan hylkiminen.



Meillä näitä raivareita kesti sen pahimman suihkuamisen ajan, eli muutama kuukausi. Toki suihkuamista helpotti myös se, että ensin tyhjäsi käsin enimpiä maitoja pois, mutta meillä sekään ei välttämättä tehonnut, tissit tykkäsi vaan tuottaa sitä maitoa niin kovalla vauhdilla.

Meillä oli pojan kanssa imetysomngelmia ihan joka lähtöön alussa, ensimmäiset kuukaudet enemmän ja vähemmän saikkaamista sen kanssa. Maitoa tuli hyvin, se ei ollut ongelma kylläkään, mutta kaikki muu: minulla erittäin matalat nännit (minkä sain kuulla synnytyssalissa, en ollut osannut varautua ongelmaan), jouduttiin rintakumikierteeseen josta oli hyvin hankala päästä irti, vauva aika pienikokoinen ja unelias, nukahteli rinnalla, paino nousi alussa huonosti, maito suihkusi, rintoja kivisti, sammastakin epäiltiin...



Tyhmästi tein siinä, että uskoin jotain käsittämättömiä kolmen tunnin imetysvälejä enkä ilmeisesti antanut pojan imeä tarpeeksi usein. Niinpä se paino sitten ei noussut kunnolla ja saatiin neuvolasta ankara ukaasi lisämaidon antamisesta joka syötöllä. Huh huh, sitä ei toivottavasti tarvitse kokea uudestaan. Jollain ihmeellä onnistuttiin kuitenkin pääsemään pullosta, kun poika oli reilun kuukauden, vaikka se oli saanut sitä pulloa tosiaan joka syötöllä. Rintakumista päästiin lopullisesti vasta kolmen kuukauden kohdalla. Poikaa imetin lopulta kaikin puolin onnellisesti puolitoista vuotta, enkä ole kyllä hetkeäkään katunut sitä, että tein imetyksestä niin ison numeron että taistelin sen kamalan alun läpi.



Summa summarum: mitä aion tällä kertaa tehdä toisin.

-Annan vauvan imeä ensimmäiset kuukaudet niin tiuhaan ja pitkään kuin se tahtoo, niissä puitteissa kuin se onnistuu esikoisen vaatiessa oman osansa äidistä. Ei mitään kellonaikoja.

-Pulloa ei anneta ihan alussa ollenkaan, ettei vauva pääse tottumaan siihen, vaan tarvittaessa (minun jaksamisen takia, esim. mies syöttää kerrran yöllä) vasta sitten kun imetys on vakiintunut hyvälle mallille. Jos paino ei meinaa nousta, niin yritetään ekaksi tehostaa imetystä.

-Rintakumia en ihan hevillä kaiva esille ollenkaan. VOI olla, että meidän imetyksestä ei olisi tullut mitään ilman sitä kumia, kun nännini olivat niin matalat, mutta viheliäistä se kumin kanssa pelaaminen minusta oli. Tässä kohtaa luotan aika tavalla siihen, että pitkä imetys on muovannut rintojani sen verran, että tuleva imijä saa paremman otteen rinnasta. Nännit eivät esim. enää koskaan nykyään mene kylmästä sisäänpäin, kuten ennen ekaa imetystä.



Mikä tärkeintä: tällä kertaa tiedän, miten hankala alku voi olla, ja että se on ihan normaalia ja helpottaa aikanaan. Ekaan imetykseen olin varustautunut niillä mielin, että tissi suuhun ja siitä se lähteekin. Kun ei lähtenytkään, olihan se järkytys! Nyt on haasteena lähinnä se, miten yhdistetään imetys ja vilkas 2,5-vuotias esikoinen, mutta niin moni on siihen kyennyt ennen minua, että eiköhän se jotenkin onnistu.



Njoammil 27+1

Minulla kun oli kaikki mahdolliset ongelmat imetyksessä ja siksi epäonnistuin heti alkuunsa.



Lapsi syntyi sektiolla. Maito ei tuntunut nousevan eikä lapsi oikein osaavan imeä. Neljäntenä päivänä sain jotain maitoa nostattavaa lääkitystä ja sen verran se vaikutti, että ainakin maito tuntui pakkautuvan. Lääkitystä jatkettiin viikko ja sen jälkeen rinnat lösähtivät, ihan kuin ei enää tulisikaan maitoa, varmaan kyllä tuli ainakin jonkin verran, mutta usko meni itseltä.



Lapsi ei siis tosiaan osannut imeä. Huusi vain rinnalla ja väkisin sai tunkea tissin suuhun ja pitää sitä siellä. Välillä otti muutaman imaisun, sitten taas irroitti ja sama taistelu uudestaan. Välillä torkahteli rinnalle kun väsyi taisteluun jne. Mutta itse olin ihan zombie, koska suurin osa vuorokaudesta meni imettämiseen, lapsi torkkui sylissä ja hiukan herättyä taas yritettiin imettää. Rinnat oli verillä väärästä imuotteesta ja maitoakaan ei varmaan tullut tarpeeksi kun ei lapsi kerta kaikkiaan osannut imeä.



1 kk vanhana neuvolasta sitten käskettiin antamaan korviketta, koska lapsen paino ei noussut. Siitä sitten alkoikin imetyksen loppukierre, lapsi ei huolinut enää rintaa ollenkaan ja pumppaamisella en saanut mitään talteen, seurauksena oli maidon lopullinen tyrehtyminen ennen 2 kk ikää.



Paniikkia tulevaa imetystä ajatellen koen, koska en todellakaan tiedä mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä. Kierre on jo valmiiksi olemassa, lapsi ei osaa imeä, jonka seurauksena rinnat eivät saa stimulaatiota ja maitoa ei tule, minkä seurauksena taas lapsi ei sitäkään vähää innostu imemisestä. En siis edes tiedä, tulisiko minulta maitoa jos lapsi osaisi imeä.



Toisaalta panikoin jo nyt, koska tiedän, että anoppi aloittaa hyvissä ajoin imetyssaarnat. Hän on itse imettänyt jokaista lastaan vuoden ja sain totisesti esikoisen kohdalla kuulla monen monituista saarnaa laiskuudestani ja piittaamattomuudestani, kun en imettänyt. Se alkuaika esikoisen kanssa oli kerta kaikkiaan painajaista, imetys vei mielenrauhan ja kaiken ajan ja lisäksi vielä anoppi saarnasi asiasta, en ole koskaan varmaan itkenyt niin paljon kuin sinä aikana. Pelottaa jos sama on edessä tälläkin kertaa.

Siellä on enemmänkin, äitien kirjoittamia artikkeleita ym. vertaistukea. Osoite on

imetystukilista.net





# Ihokontaktin merkitys

# UUSI! Imetys -aloita oikein

# Imetysapulaitteen käyttö

# Imetys ja muut ruoat

# Imetys ja vastasyntyneen keltaisuus

# Imetys ja vauvan vatsavaivat

# Imetys ja äidin työssäkäynti

# UUSI! Imetystiedon syyllistävyys

# Kiinteiden aloittaminen

# Kipeät rinnanpäät

# Korvikeruokinnan haittavaikutuksia

# Kuinka voit tietää ettei terveydenhuoltoalan ammattilainen tue imetystäsi?

# Mitä tehdä kun maito ei riitä?

# Rinnalle auttaminen

# UUSI! Rinnan painaminen imetyksen aikana

# Saako vauva tarpeeksi maitoa?

# Taaperoimetys - miksi ihmeessä

En kerennyt lukea kaikkia viestejä, joten toivottavasti ei tule toistoa!Lippu korkealle!Myös matalista ja jopa täysin sisäänpäinkääntyneistä rinnanpäistä voi imettää. Se saattaa kylläkin joskus vaatia enemmän aikaa ja harjoittelua aluksi, mutta lopussa kiitos seisoo. Lapsihan ei ime rinnanpäätä vaan tärkeintä on saada nännipiha lapsen suuhun. Siitä lapsi lypsää itselleen maidon.



Hoitona kipeisiin rinnanpäihin on ensisijaisesti kivun aiheuttajan selvittäminen. Haavat paranevat parhaiten käyttämällä syöttöjen välillä maidonkerääjiä. Näin nännin iho pysyy kosteana, eikä toistuvasti repeytyvää ja sitä kautta kipua aiheuttava rupea pääse muodostumaan.(Näin sanottiin Babyidean imetyssivuilla)-Voi olla yksi konsti.Sieltä löytyy muuten paljon käyttökelpoista tietoa imetyksestä.



Todella hyvä keino pitää rinnanpäät ehyinä alusta asti on seuraava; Joka syötön jälkeen puristaa tipan omaa maitoa rinnanpäähän ja antaa sen kuivua siihen. Sen on todettu olevan parasta lääkettä tähän vaivaan. Kun rinnanpäät eivät haudu kosteina liivinsuojissa, niin se ehkäisee myös tehokkaasti rintatulehduksia.(Niitä tulee helposti, jos rinnanpäät ovat rikki ja kosteat) Kannattaa muistaa myös tarkistaa, että lapsella on oikea imuote, koska väärä imuote vaikuttaa siihen, että rinnanpää rikkoontuu. Olen käynyt imetysohjaaja kurssin ja ohjaaja suositteli tarvittaessa käyttämään vain Lashinol-voidetta(Meniköhän oikein?!)Kuitenkin sitä lampaanrasvaa. Se on parasta. Semmonenkin juttu tulee vielä mieleen, että vaalea ja punahiuksisilla rinnanpäät rikkoontuvat helpommin kuin muilla. Aina sitä ei voi välttää.

Ei muuta kuin tsemppiä imetykseen! Kannattaa vaatia imetysohjausta osastolla ja itseäni on ainakin auttanut se, että on etukäteen hankkinut tietoa mahdollisista ongelmista ja valmistautunut siten henkisesti imetykseen.