Imetysongelmat, miten ehkäistä toisen kanssa?
Heippa!
Esikoisen imetys lopahti heti alkutekijöihinsä 3 viikon jälkeen (syynä kokemattomuus, matalat ja rikki menneet rinnanpäät ja imetyskipu).
Nyt kun toinen vauva on haaveissa (tai jo masussa), mietin kuumeisesti, miten voisin ehkäistä vastaavat ongelmat toisen kanssa. Mataliin rinnanpäihin olen nyt testaamassa Aventin Nipletteä.
Onko kellään kokemusta tuosta Nippletestä? Onko tulos ollut pysyvä? Kuinka paljon olette käyttäneet sitä vuorokaudessa? Töissä ollessa kun ei oikein kehtaa pitää ;), sen verran kireitä vaatteet kuitenkin on, että läpihän tuo näkyisi...
Onko muilla samoja mietteitä, mitä toisen kanssa tulisi tehtyä toisin? Se imetyksen epäonnistuminen vaan masensi niin paljon, että haluaisi nyt tehdä vieläkin enemmän kuin ekalla kerralla... Tiedä sitten, mitä pystyisin tekemään (muuta kuin valmistaustua henkisesti " koitokseen" )...
Kommentit (26)
Siitä Nippletestä ei minulla ole kokemusta... mutta kannustan yrittämään sitkeästi imetystä kuten edellinenkin. Vaikka ensimmäisen imetys ei ole onnistunut toiveittesi mukaan, toinen voi olla ihan toista. Asennoidu siihen, että imetät, anna itsellesi ja vauvallesi aikaa, pyydä jo ennalta lähipiiriäsi tukemaan sinua, pyydä/vaadi niin synnytyssairaalassa kuin neuvolassakin asiaan apua ja tukea.
Yhdyn Marrastoiveeseen hänen kommenteissaan! Itselläni ei ollut pahoja ongelmia imetyksen kanssa, tai en niitä ainakaan sellaisina pitänyt. Asennoiduin niin, että IMETÄN, mutta toisaalta olin valmis myös tekemään toisin, jos se ei olisi jostain syystä onnistunutkaan. Ehkä sekin vaikutti. En siis stressannut liikaa imettämisestä.
Itselläni on (tai ainakin oli) matalat (lähes sisäänpäinkääntyneet) rinnanpäät. Esikoista odottaessa asiasta neuvolassa mainitsin ja täti rintojani vilkaistuaan totesi, että kyllä vauva niistä kiinni saa. Eli älä siitä huoli, rinnat kyllä ajan kanssa mukautuvat ja vauva todellakin saa niistä kiinni. Suurena apuna minulla oli rintakumit, joita käytin jo sairaalassa. Auttoivat mielestäni rintojen haavaumiin yhtä lailla kuin vauvaa aluksi tarttumaan rintaan. Myös minulla vauva hiukan suosi toista rintaa, mutta sitkeästi vain tarjosi *huonompaakin*. Itse vannon Lansinoh-voiteen nimiin! Saa apteekista (aika kallista, mutta sen arvoista). Voide on riittoisaa, auttaa kipeisiin rinnanpäihin ja mikä mukavinta, sitä ei tarvitse pestä pois imettäessä! Myös ilmakylvyt tekevät rinnoille hyvää. Itselläni esikoisen aikaan oli tyyliin ' kerran kuussa' rintatulehdus ja siitäkin huolimatta imetys sujui hyvin (vaikkakin sillä hetkellä tosi kivuliasta, mutta imettäminen myös kipua helpotti).
Rintakumeja käytin siis alkuun ja myöhemminkin, jos rinnat menivät huonoiksi. Noin parissa kuukaudessa rinnat olivat sopeutuneet sen verran hyvin imetykseen (samoin kuin vauva), että pärjäsin ilman kumeja. Lansinoh-voidetta käytin aktiivisesti alussa ja tarvittaessa myöhemmin.
Muista myös yrittää olla jännittämättä ja hermostumatta. Vauva aistii sen todella helposti ja homma voi mennä hankalaksi. Esikoisella oli noin kolmikuisena vahva rintaraivari ja silloin itseltäni meinasi mennä hermot. Mutta silloin aina katkaisin imetyksen ja kokeilin hetken päästä uudelleen. Yleensä helpotti.
Toiset sanovat, että pullosta vauva saa helpommalla maitoa ja imuote on muutenkin erilainen kuin rinnasta. Eli että vauva voi alkaa hylkiä rintaa, jos saa pulloa. Varmaan vauvakohtaista. Meillä esikoinen sai aluksi alkuongelmien vuoksi maitoa myös pullosta, mutta oppi kuitenkin rintaan niin, ettei myöhemmin pulloa huolinut. Kakkonenkaan ei ole koskaan pulloa kelpuuttanut. Jos pakko antaa maitoa muuten, voit kokeilla hörpyttämistä. Yleensä vauvat oppivat sen melko helposti.
Tulipas selitystä =) Uskon, että pärjäät, kun halusi imetykseen hyvä. Ja muistat olla rauhallinen etkä aseta itsellesi liian korkeita tavoitteita. Lähde päivä kerrallaan =)
juu olen marrastoiveen kanssa samoilla linjoilla. Mullakin sattui ihan Saat..asti ekat 2 kk se imetys, kyyneleet valui vaan joka kerta ja purin tyynyä kun se sattui. Repivää kipua tuolta jostain tosi syvältä. Tuntui kummalta kuinka kukaan voi sanoa sitä hirvitystä ihanaksi ja rentouttavaksi tapahtumaksi.... Mutta päätin vielä yhden päivän jaksaa. ja taas yhden. Ja taas yhden. Ja yhtäkkiä kipu hellitti ja imetys muuttui mukavaksi. imetin 9 kk kaikkiaan.
Mutta kuten marrastoivekin sanoi, maito ei yleensä lopu kun äiti jaksaa uskoa itseensä. maidon määrä lisääntyy mitä enemmän vauva imee. Ei siis kannata heti luovuttaa ja ryhtyä korvikelinjalle, ennenkun on vähän aikaa kokeillut. On toki niitäkin joilla oikeesti maitoa ei syystä tai toisesta tule, en ala väittelemään kenenkään kanssa, mutta suurin osa ongelmista syntyy varmaan äitien tietämättömyydestä, imetykseen ei opasteta ja kannusteta.
Kannattaa lukea imetystukilistan sivut netistä, sieltä löytyy tooosipaljon hyvää tietoa. www.lapsiperhe.net/imetystukilista (tai jotain sinnepäin).
Muakin pelottaa miten seuraava imetys onnistuu. Sattuuko se taas. Jos sattuu miten mä jaksan. Olis niin helppo luovuttaa....
tsemppiä!
Kiitos tuesta, uusi vauvahaave tuo vaan pintaan ne kaikki synkät ajatukset, jotka tuolloin kävin läpi. Ehkä suurin syy imetyksen epäonnistumiselle oli sairaalan huono ohjaus ja tietämättömyys. Miksi kukaan ei kertonut, että imetys voi sattu niin paljon ja että sitä verta voi tulla niin paljon??? Yön pimeinä tunteina sellainen lannistaa pahasti...
Te, joilla tuli haavoja, miten jatkoitte imetystä? Tarkoitan, että kun huomasitte, rinnan menneen rikki, niin annoitteko sitten toisesta rinnasta? Mites sitten, kun molemmat rinnat vuosivat enemmän verta kuin maitoa? Käytin koko lyhyen ajan rintakumia, mutta kipuihin ja haavoihin siitä ei ollut apua. Lisäksi minulla oli varsinainen rasva-arsenaali kotona (bepanthen, lansinohl, dactarin = sieni/ sammaslääke).
Haalin nyt kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) apukeinot kotiin sekä paremman rintapumpun (Aventin Isistä ovat monet suositelleet). Ja nyt kova asennekasvatus päälle, tämähän onnistuu nyt! :) Mutta täytyy myös yrittää ottaa rennosti ja mennä päivä kerrallaan. Esikoisen kanssa oli alussa varsinkin niin ehdoton monessa asiassa.
marrastoive:
Rintojen haavaumat: Minullakin rinnanpäät meni rikki ja vuosivat verta. Niihin auttoi minulla Bepanthen, jota laitoin jokaisen imetyksen jälkeen rintoihin. Lisäksi annoin paljon ilmakylpyjä. Rintakumi auttoi tähänkin, kun se vauvan imu ei tullut suoraan nänniin. Jotkut sanovat, että Lashinol (kirjoitetaankohan noin?) voide olisi rinnoille todella hyvää!
Lansinoh-voidetta suosittelen! Käytin itsekin Bepanthenia mutta se ei tuntunut suojaavan niin hyvin kuin tuo paksumpi Lansinoh. Käytin sitä sekä ennen että jälkeen imetyksen ja auttoi todella. Sain sitä jo sairaalassa mutta sitten ei heti kotona ollut niin käytin Bepanthenia, aika nopeasti käytiin apteekissa kyllä. Nyt aion hankkia sitä pienen tuubin (on tosi riittoisaa) jo sairaalaan mukaan jahka sinne asti joskus päästään. :)
... helpottavaa kuulla, että parissa kuukaudessa tuska hellittää! Nimittäin kun tietoa ei ole, niin epämääräinen lupaus " joskus se helpottaa" , tuntuu liian kaukaiselta :)
Ja imetystukilistalla oli kyllä hyviä neuvoja ja kannustusta, mutta nyt otan kyllä heti yhteyttä paikalliseen tukeen, jotta saan opastusta kädestä pitäen. Kävin esikoisen kanssa kerran yhdessä tapaamisessa, mutta nyt aion mennä mukaan toimintaan ja raskausaikana.
Kannattaa sitkeästi yrittää vaan. Minulla esikoinen ei tahtonut saada rinnoista millään otetta, joten käytin rintakumia ensimmäiset kuukaudet. Sen jälkeen otteen sai ilmankin. Rintatulehduksia oli useita. Mutta kannustimena sanon (toki sen varmaan olet monesti kuullut) että onnistuessaan imetys on NIIN paljon helpompaa kuin pulloruokinta. Pientä vauvaahan joutuu monta kertaa yössä syöttämään, ja miten helppoa onkaan makuuhuoneen hämärissä puolinukuksissa vain nostaa vauva rinnalle, verratuna siihen että pitäisi lähteä keittiöön, etsimään pulloa ja korviketta ja lämmittämään sitä... Siinähän heräävät sekä äiti että vauva
Kommentoin tähän vaikka asia on tosi arka, niin minulle kuin muille äideille.
Toivon että kukaan ei loukkaannu tekstistäni, yritän huolella kirjoittaa niin ettei tule mitään sellaista josta joku vetää palkokasvia nenään.
Jos kuitenkin loukkannut, pyydän kovasti anteeksi!
Esikoiseni imetys epäonnistui. Imetin yhden kuukauden osittain, ja sitten siirryin pumppaamaan ja antamaan maidon pullosta lapselle.
Minua itketti kovasti se, että täällä oli vallalla asenne " se onnistuu jos asenne on oikea ja yrität kaikkesi" .
No, minä yritin kaikkeni. En usko että moni nainen on koskaan tehnyt niin paljon työtä imetyksen eteen. Silti epäonnistuin!
Mutta olen sinällään tyytyväinen, että tein ihan kaiken mitä ikinä olisi voinut tehdä ja harva olisi kehdannut, se lohduttaa hiukan.
Imetys ei mielestäni ole asenteesta kiinni, vaan monesta muusta asiasta.
Itselläni ratkaiseva asia oli varmasti tiedon puute, ja se etten saanut tukea ja tietoa mistään.
Neuvolassa ja sairaalassa ei autettu ollenkaan, olin täysin omillani.
Nyt odotan imetystä hiukan kauhunsekaisin tuntein.
Suoraan sanottuna ei tekisi mieli yrittää ollenkaan, mutta onneksi on monta kuukautta aikaa psyykata itseään taas siihen hemmetinmoiseen työmäärään ja turhautumiseen, kipuun yms.
Halusin nyt vain lohduttaa ja sanoa, että ymmärrän täysin ja toivon että kaikki menee hyvin! Tsemppiä sinne ja onnea vauvasta :)
Tämä on todella monelle arka asia, mutta itse olen jo kehittänyt tähän (jo moneen muuhunkin) asiaan paksun nahan, joten eipä sitä enää pienistä jaksa välittää. :)
Olisi vaan ollut hyvä, että joku olisi silloin raskausaikana kertonut, että imetys voi olla myös verta, hikiä ja kyyneleitä. Silloin ainoa kuva oli vain se äitiyspakkauksen kirjan antama, jossa äiti autuaan onnellisena imettää vauvaansa. Sitä tietysti halusin, ja pettymys oli suuri, kun ei onnistunut.
Pulloruokinta ei tosiaan ole se helpompi tapa, mutta meille kävi niin. Nyt yritän asennoitua kuten edellinen kirjoittaja, eli teen kaikkeni ja katson mihin sillä päästää. Sitten voi sanoa (itselleni), että tämä riittää, olen ainakin yrittänyt. Mutta voihan olla, että nyt kaikki onkin toisin :)
Mutta jos jollakin on jotain " kikkoja" vielä tarjota, niin otetaan vastaan :) Eli alunperin ajattelin kysellä, mitä juttuja käytännössä tekisitte nyt toisin. Mitä kotona on hyvä olla valmiina, kun laitokselta tullaan kotiin?
Meillä ainakin tulee olemaan Nanit ja pullot, sekä rintapumppu ja rintakumit (vaikka kumeista emme vauvan kanssa tykänneetkään). Tein sen virheen, että laitoin miehen ostamaan rintapumpun. Enkä vertaillut (mistäs senkin olisi taas tiennyt), mikä on paras pumppu. Ainun pumpulla en saanut herumaan mitään, joten pullolla oman maidon antamisestakaan ei tullut mitään.
Esikoisen syntyessä täällä sairaalassa oli syöttöpunnitukset käytössä, eli vauvat punnittiin ennen syöttöä, sitten tissille ja kätilö tuli tietyn ajan jälkeen (olikohan tasan puoli tuntia) hakemaan vauvaa, että onko saanut maitoa tarpeeksi. Meidän poika nautiskeli tissistä, eikä kerennyt saamaan tarpeeksi tuossa sairaalan vaatimassa ajassa. Joten pullo lyötiin suuhun ja lisämaitoa antamaan. Koitin sanoa kyllä, että maitoa tulee ihan omasta takaa, sitä todella tuli, pumppasin liikoja pois jo sairaalassa. Minusta oli aika outoa, että samat kätilöt, jotka halusivat antaa pojalle lisämaitoa, houkuttelivat minua maidonluovuttajaksi suuren maidontuotannon takia! Eli vika oli siinä, että poika ei osannut ja kerennyt syödä rinnasta määräajassa tarpeeksi. Sitten kun sai pullosta, söi hirmu vauhtia. Ja kun kotiuduttiin, ei rinta enää kelvannut, ei millään, vaikka kuinka yritin. Sitten menikin siihen että lypsin maidon ja pullon kautta annettiin. Onneksi oma maito riitti ekat neljä kk, sitten aloin odottamaan toista. Tuolloin sairaalassa laitettiin tuttikin väkisin pojan suuhun, poika hieman kyljelleen ja lakanakääröllä tumpattiin tuti niin ettei pudonnut. Minusta se oli aika kauheaa, ja siitä sanoinkin, ilman apua.
Toisen synnyttyä olin viisastunut ja rohkaistunut niin, että kielsin lisämaidon antamisen. Onneksi oli vuodessa jo sairaalassakin systeemit muuttuneet niin, että syöttöpunnituksia ei ollut ja sai imettää ihan niin kauan kuin vauva rinnalla viihtyi. Ja imetys sujui vuoden ikään asti loistavasti, kertaakaan ei tarvinnut antaa korviketta tai pullosta lypsettyä maitoa. Tuo tutin väkisin syöttö oli kyllä vielä voimassa, mutta siihenkin sanoin että ei, jos vauva ei tuttia itse huoli, niin sitä ei pakotetakaan. Ja niin ei tuttia tuo kuopus meillä ole syönyt.
Kaikki tuo tapahtui Suomessa ja vielä 2000-luvulla =) Oman kokemukseni perusteella en ihmettele, vaikka monella imetys epäonnistuu, vaikka maitoa riittäisi. Minua ei kukaan opastanut, eikä vauvan imuotetta tarkkailtu. Kipeisiin nänneihin sentään sain Lansinohia, se muuten oikeasti on hyvä ja auttaa! Kallista, mutta hintansa arvoista. Itse opin sen, että imetän vauvaa juuri niin kauan kuin vauva rinnalla viihtyy, oli se sitten vartti tai tunti. Kelloa en katso, enkä anna vauvalle enää syöttöpunnituksia tehdä, jos vauva on muuten terve.
Onnellista odotusta! Ja toivottavasti tällä kertaa imetys onnistuu!
Hinpu 20+3
Siitä vielä piti jatkaa, että itse imetin kyllä verta vuotavista rinnoista. Synnärillä hoitaja sanoi, että se on ihan ok, tosin vauva voi sitä " verimaitoa" pulauttaa helpommin. Mutta mulla tosiaan ne rintakumit vähensi sitä verentuloa aika lailla. Ja toki aina imetin siitä rinnasta, joka oli vähemmän auki sillä hetkellä...
Ja tuosta imetyksen " helppoudesta" piti vielä jatkaa... Minäkin luulin ennen esikoisen syntymää, että imetys on helppoa. Tissi vain suuhun ja siinä se! Luojan kiitos mulla on on kaksi isosiskoa, jotka antoivat hyviä neuvoja kun heille itkien soitin imetysongelmista. Ja samoin äitini jakoi ihan oikeasti hyviä neuvoja. Lisäksi imetystukilistan kotisivuilla oli hyviä neuvoja meillä vaivanneisiin rintaraivareihin.
Itse siis kyllä sain ihan tarpeeksi tietoa, siis siinä vaiheessa kun ongelmat oli akuutteja, etukäteen en osannut tietoa hakea, mutta tuo tieto pitää kyllä itse etsiä... Ei täällä ainakaan neuvolasta saanut mitään imetysohjausta tai apua, lähinnä vain puhkumista ja puhinaa ja toteamuksia, että monet kyllä siirtyy Tutteliin, kun tulee ongelmia... Eli piti kysellä apua täältä palstalta (vauva-puolelta), niiltä siskoilta sekä äidiltä ja surffailla imetystukilistan kotisivuilla.
Mielestäni on todella hyvä, että asiasta puhutaan!!! Itselleni olivat kokeneet naiset (mm. äitini) kertoneet miten imetys voi alkuun sattua, mutta en kuitenkaan ymmärtänyt että niin paljon. Minua myös neuvottiin " karaisemaan" nännejä jo etukäteen sormilla, mutta en huomannut siitä olleen apua. Tai siis mitäköhän se alku imetys olisi ollut ilman tätä " karaisemista" .
Oma tarinani: Minulla (niin kuin varmaan monella muullakin) maito nousi varsinaisesti rintoihin vasta kotiuduttua sairaalasta. Puolesta välistä raskautta oli kuitenkin jo rinnat vuotaneet tipoittain. Sairaalassa imetys sattui niin paljon, että kun vain ehdotettiinkin vauvan syöttämistä aloin itkeä. Jo pelkän paidan osuminen rinnan päihin sattui niin paljon, etten tiedä mihin verrata. Vieläkin menen kananlihalle, kun mietin vain asiaa. Onneksi sairaalassa joku hoitaja mainitsi siellä olevista rintapumpuista, jotka olivat vapaassa käytössä. Minä itse päätin " keskeyttää" imetyksen eli noin puoli vuorokautta vauva sai vain pullosta minun lypsettyä maitoa (siis sen vähän mitä rinnoista tuli+hieman korvikettakin). Uskon, että tuo rintapumpun käyttö auttoi tuohon maidon nousuunkin. Käytin juuri noita edellä mainittuja Lansinohia yms. rasvoja, jotka olivat suureksi avuksi. Tämän lyhyen tauon aikana rikki menneet ja verta vuotavat rinnan päät paranivat hieman ja kun maidonkin sain nousemaan, niin oli rinnoissa edes jotain mitä vauva pystyi imemään.
Tämän kaiken jälkeen imetin lastamme vuoden ikään asti! Ja kun sitä maitoa alkoi herua, niin sitä tuli niin, että sänky lainehti:o)
Imetys kokonaisuudessaa onnistui hyvin, mutta alku vaati kyllä kivun kanssa kamppailua.
Minä itse ainakin koen, että tuo rintapumppu oli tie minun onnistuneeseen imetykseen!!!
Toivotaan meille kaikille jatkossa ihania ja kivuttomia imetyshetkiä pienen nyytin kanssa!!
Oman äitini kanssa en pysty enkä halua puhua näin arkaluontoisesta asiasta, ja siskoja minulla ei ole. :(
Ystäviä, joilla olisi alle 10v. lapsia minulla ei ole. Paras ystäväni on 51-vuotias lapseton vanhapiika :)
Mutta tuosta pumpusta, minulla kävi juuri päinvastoin, pumppu tyrehdytti hyvin tehokkaasti sen hyvin vähäisen maidontulon mitä tuli!
Meilläkin kävi niin että kun vauva pääsi sairaalassa tuttipulloon käsiksi niin sen jälkeen vauvaa ei enää rinta kiinnostanut!
Hölmä en tiennyt silloin että niin voi käydä.
Nyt kun ajattelen asiaa, varmasti tietämättömyys on ollut suurin tekijä minulla! Enkä sitä tietoa saanut mistään, kun imetyksestä ei missään puhuta :(
Itse en ollut koskaan ennen nähnyt imettävää naista kuin vasta siellä synnärillä.
Pitäisi keksiä jokin tapa, että he jotka odottavat nyt esikoista saisivat tarpeeksi tietoa ettei kävisi niin kuin minulle! Neuvolan pitäisi kannustaa enemmän ja antaa asiallista infoa!
Itse etsin nyt netistä tietoa jo etukäteen, jospa jotain löytyisi.
Imetys EI aina ole äidin tahdosta kiinni ja asiaa ei yhtään helpota muun ympäristön painostus että " kyllä se onnistuu kun vain hampaat irvessä imetät" .
Esikoiseni syntyessä en ollut edes ajatellut ettenkö imettäisi, sehän on maailman luonnollisin asia. Olin ensisynnyttäjänä, osittain omasta pyynnöstäni ja osittain lääkärin määräyksestä synnytyssairaalassa 5 vuorokautta synnytyksen jälkeen. Lääkärin määräyksestä siitä syystä että ensimmäisestä päivästä lähtien lapsen paino laski kuin lehmän häntä. Kolmantena päivän synnytyksestä minulle aloitettiin lääkitys joka auttaa maidon nousemista rintoihin.
Siitä huolimatta neljäntenä päivän lääkäri sanoi että nyt on pakko alkaa antamaan lapselle lisämaitoa, koska paino vain putoaa ja putoaa. No, ei muuta kuin 15 min/rinta imetystä ja sitten lopuksi lisämaitoa. Lapsi imi hyvin, ei mitään pelkkää " tissinautiskelua" vaan siis ihan syömällä söi rinnasta.
Kotiinpäästyämme jatkoin samaa 15 min/rinta imetystä, eli lapsi sai aina tarpeeksi aikaa imeä. Ja sitten hetken päästä jos (ja yleensä kun) lapsi oli vielä nälkäinen, annoin korviketta pullosta.
Kun lapsi oli 9 viikon ikäinen, sain neljä tuntia edellisen imetyksen jälkeen hädin tuskin 5 ml pumpattua kummastakin rinnasta yhteensä maitoa. Samaan aikaan neiti veteli 200ml korviketta yhdellä istumalla.
Silloin päätin että tämä leikki saa nyt loppua! Koko ajan minulla oli maitoa nostattava lääkitys ja kertaakan minulle ei tullut sellainen olo että maito olisi noussut rintoihin...
Toisen lapseni kanssa jaksoin yrittää neljä viikko samaa, mutta kun tilanne oli täysin sama, päädyin imetyksen lopettamiseen. Ja kyllä oli ilo mennä neuvolaan kun neuvolantäti kertoi tarinan äidistä joka vasta neljännen lapsen synnyttyä alkoi imettämään. Ja syyksi tämä äiti oli sanonut ettei ollut aiemmin edes ajatellut että voisi imettää lapsiaan...
Siis lievää painostusta ja syyllistämistä. Minä, joka kateellisena katselin muita äitejä jotka imettivät, ja melkein itkua vääntäen luovuin imetyksestä, sain kuulla kyllä todella paljon syyllistäviä kommentteja asiasta.
Nyt kolmatta odottaessani olen jälleen sitä mieltä että minähän imetän, en ota siis mitään " suorituspaineita" aiemmista kerroista. Mutta saa nähdä kuinka käy =)
... Eli kerrompa omankin tarinan tähän asiaan. Esikoista odottaessani uskoin ilman muuta, että maitoa tulee tulvimalla, mietin jo, että miten pieneltä paikkakunnalta sitä voisi luovuttaa keskussairaalaan. :) Rinnat olivat isot ja tippuivat aina öisin maitoa ja odotin innolla, että pääsisin imettämään. No poika syntyi, normaalipainoien oli, mutta omat rintani eivät sitten tajunnetkaan rueta nostamaan maitoa. Vierihoito-osastolla sain vain 5. lastaan synnyttäneeltä vieruskaverilta " tiedon" , että lapsi imee n. 20min/rinta, ku sitä häneltä kyselin. Poikahan olisi ollut koko ajan rinnassa kiinni, mutta imuote ei ollut mitä parhain, eikä kukaan kätilöistä mitään puhunut imettämisestä, vaikka huoleni ilmaisin. Pari kertaa käytiin rintoja kopeloimassa, että onko maito noussut, no ei ollut. Rinnanpäät tietenkin menivät heti rikki ja tuskaisaa oli koko alku. Lisämaito annettiin sitten pullosta. Jotenkin vaan takerruin ajatukseen, että varmana imetän ja kotia päästyäni aloitin rintapumpulla pumppaamisen. Eka iltana sain yhteensä 30ml ja ajattelin, että vau, eihän sieltä aikaisemmin ole tullut kuin muutamia tippoja.
Ensikertalaisena en heti tajunnut sitäkään, että vaikka vauva on rinnalla, niin jos sei ime, niin ei sieltä maitoa tule. Annoin vaan lapsen olla siinä, kun aina vaan sanottiin, että mitä tihiämpään imetät, sitä paremmin maito nousee. No vauva oli sitten kokoajan rinnalla, muttei imenyt, eikä niellyt.
Kotona sitten yritin ja yritin, vauva nukkui rinnalla ja aina välillä imi, istuin 2 tuntia putkeen ja taas kohta sama homma, imetys sattui lujaa, voiteista en huomannut apua olevan. Ajattelin aina, että jos ensi viikkoon vielä selviän ja vielä ensi viikkoon ja vielä... Pumppasin koko ajan ja saaliit sitten isonivatkin, sain 50ml yhteensä rinnoista puristettua ja sen tuttipullosta vauvalle juotin. Olin
pumppauskierteessä. Ajattelin, että pidän tuotantoa siten yllä. Kipeisiin rinnanpäihin huomasin parhaan avun olevan omasta maidostani, voiteet Bevita ja Lanshinol tuntuivat vaan pahentavan asiaa. Aina imetyksen jälkeen puristin vielä muutaman tipan maitoa nännin ympärille ja annoin kuivahtaa. Joskus tuli pumpatessa veristä maitoa, jonka heitin pois, voi aiheuttaa pahoinvointia vauavalle, jos verta juo.
Muutenkin oli kova pulauttelija.
Pikkuhiljaa vauvan kasvaessa (alakäyrillä mentiin) imetys kuitenkin alkoi helpottamaan ja puolen vuoden iässä sain jo pumppauksen lopettaa. Imetystä kesti lopulta 9kk.
Nyt tekisin toisin: en lähtisi pumppauskierteeseen. Vaikka tuntuu, että rinnoista ei mitään tule, niin kiistatta sieltä varmaan kuitenkin jotain tulee ja vauva sen saa, jos vaan imuote on kohdallaan ja se riittää yksin pitämään tuotantoa yllä. Uskon nyt paremmin omiin rintoihini, vaikkei missään vaiheessa tuntunut siltä, että maito olisi niihin kunnolla noussut. Ja maitomäärätkin tuntuivat hyvin pieniltä.
Jokainen vauva on kuitenkin yksilö ja yhteistyö vauvan kanssa ratkaisee, miten imetys onnistuu. Toinen haltsaa heti, mikä on homman juju, toiselta menee imuotteen opetteluun 3kk, niinkuin meillä. Sen kuitenkin opin, että mikään tilanne ei jatku ikuisesti samana, vaan tilanteet muuttuu, viime viikolla kelvannut tuttipullo ei enää kelpaakkaan jne. Imetys ei täysin mielestäni ole asenteesta kiinni, syyllistämätöntä tietoa olisin kaivannut tosi paljon. Myös voimavaroilla on merkitystä, jos on jo muuten väsynyt, masa pukkaa päälle, on kenties muitankin lapsia vaatimassa osaansa, voi imetyksen työläys käydä ylitsepääsemättömäksi.
Mutta onnistuessaan imetys oli tosi ihanaa ja taas odotan, että kun kakkonen joulukuussa mahd. syntyy, niin pääsen taas yrittämään. Tsemppiä kaikille tässä asiassa, oli ratkaisu sitten mikä tahansa!
t. Irgend
Jos maitoa rinnoista ei irtoa, niin siinä ei paljoa äidin tahto ja asenne auta ;)
Lähinnä tässä oli kyse siis muista imetykseen liittyvistä ongelmista kuin maidon riittävyydestä.
Mutta se on vielä ihan pakko sanoa, että lypsämällä/pumppaamalla saatu maitomäärä ei vastaa sitä määrää, minkä vauva saa rinnasta imemällä. Vauvan imu on jotain ihan muuta kun sitä verrataan pumppuun.
Netti on hyvä lähde ja kirjojakin on. Vaikka imetys on luonnollinen tapahtuma, ei se kyllä helppoa välttämättä ole. Ninkuin ei synnytyskään!
MUTTA: lukekaa ihmeessä imetyksestä ja liittykää vaikka imetystukilistalle lukemaan niitä kymmeniä sähköposteja joita tulee päivittäin vaikka ihan viikon ajaksi, niin saatte lisää tietoa ja tukipaikan imetykseen liittyen.
Esim. se fakta, että maidon koostumus ei ole sama yhden imetyksen ajalla: ensin tulee vetisempi janonsammuttajamaito, ja vasta n. 15 min. jälkeen alkaa se rasvaisempi takamaito, joka nostaa vauvan painoa, herua. Eli imetysaika ihan pienellä, alle 6 vkoisella on ihan normaalistikin 20-45 min.
Tietysti ihan silloin kolmena eka päivänä voi imetellä 10-20 min. molemmista rinnoista useasti, että maito alkaa nousemaan, mutta sen jälkeen ihan rauhassa niitä pitkiä imetyskertoja.
Harmittaa ihan lukea pieleen menneistä imetysyrityksistä, voi kun sairaalasta asti oikein panostettaisiin siihen. Kuinkahan paljon ne kätilöt päivittää imetystietouttaan valmistymisen jälkeen...
Ja vinkki: tarkistakaa vauvan kielijänne: jos se on tiukka, imuote on huono, ja silloin imetys vaikeutuu, rinnanpäät rikki jne. Niin kuin meillä :( Mutta onneksi imetys onnistui loppujen lopuksi 17 kk esikoisen kanssa (kun napsaistiin se kielijänne 1kk iässä)!
Tämä on yksi niistä harvoista imetys-aiheisista ketjuista joissa pysytään asiassa ja asiallisesti!
Eli imetys meni minunkin osaltani esikoisen kanssa " metsään" . Tai niin itse koen asian. Imetin täysin vain viikon, sen jälkeen poika sai myös lisämaitoa, kun neuvola suositteli niin. Paino ei siis yhdella vkolla noussut tarpeeksi. Sitten olisi pitänyt taas vierottautua pullosta, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Osittaisimetystä jatkoin kunnes poika oli vajaan kolmen kk:n ikäinen, sitten sekin jäi.
Nyt odotan toista lasta ja olen kovasti pohtinut, miten voisin onnistua imetyksessä paremmin. Maito minulla nousi, eli ei siinä ongelmaa. Mutta kaikki muu tuntuikin menevä pieleen. Rinnanpäät olivat rikki, vaikka käytin lansinohia ja ceridalia. Turvauduin rintakumeihin, enkä enää uskaltanutkaan kokeilla imetystä ilman niitä ja ne taisivat vähän vähentää maidon määrää, en varma ole mutta tuntui siltä. Imetyskipu oli vaan niin kova, johtuen kai juuri rikkinäisestä ihosta. Muistan miten itkin ja imetin poikaa, kun teki niin kipeää. Etenkin yöt olivat vaikeita, kun väsytti aivan hirveästi ja piti vaan imettää. Siitä muodostui taakka ja kierre - olin aivan kuolemanväsynyt kokoajan enkä vaan jaksanut ottaa parempaa asennetta hommaan.
Nyt olen päättänyt että panostan imetykseen ihan eri tavoin. Nyt kun on sitä tietoakin jonkun verran enemmän, varsinkin siitä, että alku on usein vaikea. Sitä en ollut tajunnut viimeksi. Ei kukaan ollut kertonut ja jotenkin vain itse oletin että homma hoituu. Sairaalassa vauva oli vierihoidossa kokoajan ja imetin siellä, ei siis saanut lisämaitoa, mutta olimme sairaalassa vain 2 pvää, siellä siis ongelmat eivät ehtineet alkaa.
Olen nyt surffannut imetystukilistan sivuilla ja ostin myös suomalaisen Minni Niemelän kirjoittaman imetysoppaan jota olen jo lukenut. Toivon niin kamalasti, että tällä kertaa onnistuisin! Tavoite olisi 6 kk täysimetys ja osittainen sen jälkeen niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Olen miettinyt sitäkin, että tekeeköhän tämä vouhkaaminen etukäteen vain hallaa, mutta tulin siihen tulokseen, että mitä enemmän on tietoa, sitä varmempi olo on ja edellytykset imetykseen suuremmat. Näin toivon ainakin! :)
En mitenkään ajattele, että äidit jotka ruokkivat lastaan pullosta, olisivat huonompia kuin imettävät, mutta itse koen epäonnistuneeni imetyksessä ja koen siitä yhä huonoa omatuntoa. Pidän tärkeänä sitä, että vauva saa rintamaitoa ja toivoisin niin kovin että nyt minäkin pääsisin noiden imetyksen ensikuukausien karikoiden ylitse ja oikeasti nauttimaan imetyksestä.
Minni (rv16)
Minni79, kokemuksesi oli kuin meillä. Maito todellakin nousi ja itkin kivun lisäksi myös täysiä rintoja, joita yritin pumpata tyhjiksi. Mistään ei saanut tietoa, kuinka saisi rinnat tyhjiksi, kun vauva ei ime ja pumppulla ei heru... Ja on kovat tuskat. Mutta tyhjeni ne lopulta, mutta oli tuskaista toivoa maidon loppuvan, kun se olisi ollut vauvalle sitä parasta ravintoa. Anopin tuki oli kyllä korvaamatonta tuolloin, kun hän kertoi ruokkineensa kaikki 3 poikaansa korvikkeella (hänellä ei maitoa tullut, ei yhdellekään pojista, yrityksestä ei jäänyt kiinni).
No, nyt olen jo puhunut omalle äidilleni, että kun meille toinen tulee, niin tulen vaikka kotiin takaisin asumaan ensimmäisen kuukauden ajaksi, jotta saan rauhassa opetella imetystä. Lisäksi käytän nyt Avantin Niplette + maidonkerääjä yhdistelmää, jotta saisin treenattua rinnanpäät (joku puhui karaisemisesta). Esikoista odottaessa neuvolan täti kehotti miestäni " karaisemaan" nännejä :) , mutta se jäi. En ajatellut asian olen vakava, mutta nyt tiedän miten vaikeaa on saada täysin pyöreä rinta pieneen suuhun... Tuo Niplette + maidonkerääjä yhdistelmä kohtuu siitä, että Niplette pysyy paremmin paikoillaan, kun se on maidonkerääjän sisällä.
Tajusin juuri myös, että maidonkerääjä on myös hyvä kipeille rinnanpäille. Mulla ainakin jo paidan kosketus sai kyyneleet silmiin, niin oli iho rikki. Maidonkerääjän suojissa iho saa parantua. Jossain imetysohjeessa (jonkin sairaalan tms. ohje) oli sanottu, että rikki menneisiin rintoihin kannattaa laittaa Lansinoh voidetta ja sitten maidonkerääjän sisään. Voi laittaa väliin vielä kostutetun sideharsotaitoksen (kostuttaa esim. omalla maidolla, äidinmaito on antiseptista). Rinnanpää pysyy kosteana ja ei repeydy uudelleen auki seuraavalla imetyskerralla. Mulla ainakin voiteet ja oma maito eivät riittäneet pitämään rintaa kosteana (kostutin sideharson tms. maidolla ja laitoin rinnan päälle), joten tuo voisi toimia paremmin.
Mutta lisää ketjuun ajatuksia, pidetään linja asiallisena. Kun imetystietoa ei " viralliselta" taholta saa, meidän täytyy jakaa kokemuksia ja ajatuksia keskenämme. Ja olen kyllä oppinut jakamaan kokemuksia lähipiirini kanssa, joten elokuussa vauvan saava ystäväni on kyllä tietoinen imetysjutuista, sen olen varmistanut :)
En tiedä auttaako tämä sinua yhtään, mutta minusta tärkeintä imetyksen onnistumisessa (jos siis ei kuulu siihen pariin prosenttiin naisista, joilla maito ei nouse) on oma asenne. Siitä riippuu aika paljon!
Itselläni oli esikoisen kanssa se asenne, että minähän imetän! Maito nousi kohisten ja sen kannalta kaikki oli ok. Meillä ongelmia kuitenkin oli ekojen kuukausien aikana ihan riittävästi, vaikka maitoa siis koko ajan tulikin tarpeeksi.
Ensiksi vauvan imuote: meillä vauva ei saanut toisesta rinnasta kunnon imuotetta ja siksi hän suosi toista rintaa. Tähän auttoi meillä rintakumi; vauva sai kunnon otteen ja maitoa myös tästä " huonosta" rinnasta.
Kipu: Ekat 2kk sattui joka ainoalla imetyksellä. Mutta oma äitini oli minua tästä varoittanut, joten ei tullut yllätyksenä, enkä siitä jaksanut sitten sillä tavalla välittää (vaikka siis ne kaksi ekaa kuukautta imetin joskus tuskan hiki otsalla ja kyyneleet silmissä... Vauva kuitenkin nautti, joten se korvasi kaikki omat " tuskat" .
Rintojen haavaumat: Minullakin rinnanpäät meni rikki ja vuosivat verta. Niihin auttoi minulla Bepanthen, jota laitoin jokaisen imetyksen jälkeen rintoihin. Lisäksi annoin paljon ilmakylpyjä. Rintakumi auttoi tähänkin, kun se vauvan imu ei tullut suoraan nänniin. Jotkut sanovat, että Lashinol (kirjoitetaankohan noin?) voide olisi rinnoille todella hyvää!
Näiden lisäksi oli ongelmaa rintatulehduksista ja rintaraivareista... Mutta silti meillä oli todella onnistunut imetys :) Ekojen 2kk jälkeen loppui kipu, vauvan imuote parani kuin itsestään ja rinnat tottui imemiseen, eivätkä rinnanpäät enää rikkoutuneet. Nuo on niitä alkuvaikeuksia, joiden yli päästyä yleensä homma alkaa luistaa kuin itsestään!
Jos etukäteen jo tsemppaa itseään, että kestää ne kuukauden-pari vaikka päällään seisten, niin sitten ollaan jo aika pitkällä ;) Mutta siis väkisellä ei tietenkään, se oma HALU imettää on aika tärkeä. Jos se puuttuu, niin kaikki imetyksen eteen tehtävä tuntuu uhraukselta ja vaativalta ---> äiti tuskastuu ja turhautuu. Jos taas hommaa itse haluaa tehdä ja motivaatio löytyy, niin nuo " uhraukset" ei ole mitään uhrauksia ollenkaan!!! Ne on vain pieniä, ylitettävissä olevia esteitä.