Miten lihoit reiluun ylipainoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei huomioinut,stressi.  Ferritiini ja kilppari kait myös aiheutti sen.

Ei, vaan ylipaino tulee syömällä.

Mies, stressi on tekosyitä. Sinä olet syömällä sen painon ihan itse hankkinut.

(Ferriini en edes tiedä mikä on, mutta jos samaa sarjaa kilpparin kanssa niin sulla on varmasti myös ”painavat luut”)

"En tiedä yhtään mistä puhut, mutta sen tiedän, että olet väärässä." Jep.

Join runsaasti alkoholia ja sen seurauksena ruokaympyrä koostui pizzoista, kebabeista ja kiinalaisesta. Juomana jotain limpparia. Ja suklaata hävyttömän paljon. Sitten tulin raskaaksi ja elintavat heitti täydellistä ympyrää. Tiedostin kyllä ylipainoni ja olo oli huono koko ajan. Ei vain ollut mitään motivaatiota muuttaa suuntaa ennen raskautta.

vakava masennus isän kuoleman jälkeen, sitä ennen oli jo pahoja mt-ongelmia. Mutta sillon repes alkoholin käyttö käsiin, join litrottain kaljaa joka päivä.. kymmenessä vuodessa tuli varmaan 50kg. Alkoholinkäyttö jatkuu edelleen, ei litrottain joka päivä, mutta kolmena pv viikossa, nyt 20 vuotta myöhemmin.

Siihen päälle tietysti pizza tms joka ennen nukkumaan menoa vedetään huiviin, ja seuraavana aamuna mussutan suklaata ym kunnes taas alotan kaljan juonnin.

Arkena ma-to-syön terveellisesti enkä juo.

Kävin ennen salilla ja olin fyysisessä työssä, söin tuolloin rennosti mutta säännöllisesti, herkkuja meni päivittäin. Liikunta ja työ pitivät kuitenkin hoikkana. Siirryin stressaavaan ja vaativaan toimistotyöhön ja liikunta jäi. Tein myös maisteriopintoja samanaikaisesti kymmeniä opintopisteitä. Herkkuja tuli syötyä vähemmän mutta arkiruokaa meni entiseen malliin. Hyvin nopeasti, muutamassa kuukaudessa tuli +10kg. Tuo työn fyysisyys tekee kyllä todella ison eron kulutukseen, vaikka liikkuisikin vapaa-ajalla päivittäin.

Mikä on ”reilu ylipaino”? Voi olla myös subjektiivinen käsitys...

Miten minä?

Raskaus ja sen aiheuttama liikunnan totaalistoppi (en pystynyt pahoinvoinniltani kuin nukkumaan ja syömään, ja silloinkin vain tiettyjä ruokia ja ruoka-aineita...), vatsan toimimattomuus ja aineenvaihdunnan hitaus (suolisto ei toiminut normaalisti kun en enää liikkunut enkä syönyt vähemmän ja terveellisemmin). Olo oli kuin muumipeikolla: maha ja suolisto turvoksissa, silti kauhea nälkä koko ajan, mutta mitään ei tullut ulos.

Laiskuus ja mukava elämä: oli suorastaan nautinnollista syödä paljon ja hyvää, leivonnaisia ja kakkuja, hyvin maustettua (eli paljon rasvaa ja suolaa) ruokaa, suolaisia piirakoita ja pizzoja. Ne määrät on myös nyt lihavana olleet mulle ongelma, tuntuu että vatsalaukku on niin venynyt ettei kylläisyyden tunnetta tule enää koskaan.

Ahmiminen, kausittainen erityisesti. Jos söin vaikkapa terveellistä tuoretta ananasta, söin sitä melkein halkeamispisteeseen asti. Eli se näennäinen terveellisyys vähenee väkisinkin määrien vuoksi vaikka kuinka terveellistä söisi. En tullut kylläiseksi mistään.

Olin valtavan väsynyt, en jaksanut mitään. Oli paljon myös kipuja, lenkin jälkeen saatoin vain maata useita päiviä ja jouduin syömään kipulääkkeitä koko ajan. Myöhemmin syyksi paljastui reumasairaus. Samoihin aikoihin romahdin myös henkisesti, elämässä tapahtui paljon ikäviä asioita. Sitten lopetin tupakan poltin ja sen jälkeen lihoin 15 kiloa lisää.

Eipä siihen muuta tarvittu, kun ei vaan fyysisesti pysty ja henkisesti ei jaksa.

Nyt paino lähtenyt pikkuhiljaa alaspäin menemään, jospa tämä nyt tästä.

20v painoin 47kg siitä 1-2kg vuodessa seuraavat 35v, ensimmäiset 10kg olivat ihan tervetulleita, olo muuttui normaaliksi.

Sitten yritinkin kaikin keinoin pitää painon alle 60kg, ensimmäinen yritys ja painoa oli 5kg enemmän, nutraamalla olin saanut pois 5kg ja parissa viikossa tuli 10kg takaisin.

Viimeiset pari vuotta olen ollut laihduttamatta. Kerran siivotessa kaappeja löysin pari paksua päiväkirjaa, joissa olin pitänyt ruokapäiväkirjaa yhteensä 20v, aina välillä tietenkin lipsuen, tuli hirveän surulliseksi näinkö aion elää loppuelämän, jokaista suupalaa häveten, surren, mittaillen, koko aikuisikäni niin olin tehnyt. Tavasta en ole päässyt eroon.

Laihduttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Tein avauksen, koska huomasin, että nyt ylipainoa on 10 kg liikaa. Kai halusin kieltää itseltäni asian. Huomasin, että jotkut vaatteet kiristää ja että ylimääräistä on, mutta vähättelin sitä. Harrastan myös liikuntaa, niin selittelin asiaa itselleni parhain päin. Kun vaaka kertoi totuuden, sain herätyksen asiaan.

Nyt nelikymppisenä myös painoa vaan tulee helpommin kuin aiemmin.

 ketjun aloittaja

Monelle ylipaino tulee ihan huomaamatta, kun elettyä elämää on takana. Ei siihen tarvita kuin 50g kuukaudessa, kun se vuodessa on jo 600g ja 20v. 12kg.

Minulle helposti tulee 5-7kg ylimääräistä jo pelkästä stressistä ja liian lyhyiksi yöunista vuoden vaihteessa ja kun saan nukkua riittävästi, ne putoaa itsestään pois, kun palaan työelämässä normaali rytmiin.

Siskoni syyttää lääkkeitä, mutta ilmiselvää lohtusyömisen tulosta se on. Helppo lihota kun voi syyttää jotain muuta.

Anoreksia nuorena ja nyt en uskalla laihduttaa. Kilot ovat tulleet hitaalla tahdilla 1kg/vuosi.

Ongelmallinen raskaus, stressi ja huoli sairasta lapsesta. Kodin ja lastenhoito kaatui mulle kokonaan, yöunet rikkinäiset imetyksestä, miehen stressi purkautui mun niskaan. Lohtua toi suklaa ja liikkua ei jaksanut.

Mutta kyllä ne pois lähtee kun jaksaa tehdä töitä. Ihan vielä ei pysty eikä jaksa kuin kevyesti korjata.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni syyttää lääkkeitä, mutta ilmiselvää lohtusyömisen tulosta se on. Helppo lihota kun voi syyttää jotain muuta.

Kyllä jotkut lääkkeet "lihottavat" ne kerrotaan lääkkeen sivuvaikutuksissa.

Esim. neuropaattisen kipulääkkeet. Itse lihoin 20kg ja sain painon normaaliksi vasta kuin lopetin lääkkeiden käytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni syyttää lääkkeitä, mutta ilmiselvää lohtusyömisen tulosta se on. Helppo lihota kun voi syyttää jotain muuta.

Kyllä jotkut lääkkeet "lihottavat" ne kerrotaan lääkkeen sivuvaikutuksissa.

Esim. neuropaattisen kipulääkkeet. Itse lihoin 20kg ja sain painon normaaliksi vasta kuin lopetin lääkkeiden käytön.

Meinasin, että sisko vetää älyttömiä määriä herkkuja ja roskaruokaa päivässä, mutta syyttää painonnoususta lääkkeitä. Lääkkeet voi lihottaa, mutta ei sillä tahdilla.

Minulla on  ylipainoa "vain" noin 10 kg, mutta tiedostan kyllä seikat, mistä ne ovat tulleet.

Yksinkertaisesti pidän ruoasta ja juomasta liikaa. En syö tunteisiin, iloon, suruun, stressiin tai väsymykseen (lisäksi nukun todella hyvin), vaan syön koska lähes kaikki maistuu niin hyvältä. Ja jos ei niin maistu, niin ketsupilla/Shirachalla/sooseilla maistuu - juu olen pian 40-vuotias ketsupinlussuttaja! :D Lisäksi pidän kylläisyyden tunteesta, eli annoskoot liian suuria.  Myös nautin alkoholista; sekä oluesta että viinistä, mausta sekä nousuhumalan tunteesta ja se joku "vapauden tunne", kun saa ottaa pari. Humalaan asti en juuri juo, enkä tietenkään arkisin (enkä joka vkl). Jos eläisin ihan pellossa, niin olisin herkästi huomattavasti lihavampi, mutta täytyy ihan tietoisesti pysähtyä aina näiden asioiden äärelle. 

Näiden asioiden tiedostamisen vuoksi ehkä ylimääräistä painoa ei tuota enempää ole, lisäksi minulla on tietty painoraja, jota en suostu ylittämään. Jos hipoo sitä niin kummasti vaan löytyy itsekuria taas tapojen kirimiseen, mutta ei ikinä niin paljon, että ihan hoikaksi asti pääsisin.

Aloin lihoa noin kolmekymppisenä. Silloin painoin noin 50 kg. No, tapasin miehen, joka oli kova syömään ravintoloissa ja istumaan pitkää iltaa baareissa. Siinä sitten harva se ilta mässättiin ja/tai meni esim. 4-6 tuoppia. Pari vuotta tätä ja painoin 70 kg. No, se suhde meni sitten poikki, kun miehen alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä ja tajusin että en halua itse enää yli kolmekymppisenä elää sellaista teinix-elämää jossa vaan viikollakin ollaan baareissa eikä suunnitella elämää mitenkään. Menin Painonvartijoihin ja laihdutin noin 55 kilon painoon.

Pysyin siinä muutaman vuoden, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa itselleni oikeastaan aivan liian vaativaan työhön, josta selviytyäkseni jouduin tekemään ilmaista ylityötä yötä myöten. Siinä 16 h työpäiviä tehdessäni lohdutin itseäni herkuilla ja keskikaljalla. En jaksanut/viitsinyt laittaa mitään ruokaa, vaan kävin ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa tai söin eineksiä, tai korvasin aterioita jäätelöllä ja karkeilla ja energiajuomalla. Toki lihoin, ja jossain vaiheessa tajusin painavani 83 kg. Tässä vaiheessa olin jo oppinut alkuun liian haastavan työni hyvin, ja oli voimavaroja laihduttaa. Päätin repäistä nopeasti ja aloin Nutrilett VLCD kuurille. No, kilothan lähti ennätystahtia. 5 kk ja painoin 58 kg. 

Ainoa vaan, että kun se kuuri piti lopettaa. En pystynytkään enää hallitsemaan syömistäni, se oli kuin joku pakkomielle. Taisteltuani itsekurin avulla mutta aina sorruttuani aivan käsittämättömiin ahmimisiin puoli vuotta ja lihottuani ennätysnopeasti, niin että ihokin ratkeili raskausarville, minulla diagnosoitiin lihavan ahmimishäiriö BED. Nyt painan 105 kg ja yritän saada terapian avulla ahmimishäiriötä ruotuun.

Olin siro 17 v tyttö kun löysin ex-mieheni joka joi limsaa ruuan kanssa ja söi joka ilta sipsejä. Mies on tikunlaiha läpipas"o mutta minussa rupesi pian näkymään miehen ruokavalio, viimeistään siinä vaiheessa kun muutettiin yhteen ! Hääpukuni  vuonna 1996 oli kokoa xs, esikoisen ristiäisiin vuonna 1999 jouduin ostamaan koon xl mekon .... Ja vielä kun olen 152cm pitkä niin pienikin ylipaino näkyy.

No, mies on nyt ex mutta minä yhä lihava.

Selkärankareuma ja fibromyalgia, olen jatkuvasti väsynyt ja minulla on aina kipuja jossain joten elän sohvaperunan elämää. Lisäksi lopetin  tupakanpolton ja aloin korvata savukkeet karkilla. Juon myös paljon energiajuomia siinä toivossa että piristäisivät edes vähäm !

Masennus ja lohtusyöminen.

Yksinäisyys ja masennus. Yritän laihduttaa ja aloittaa terapian.