Lue keskustelun säännöt.
Miten lihoit reiluun ylipainoon?
15.05.2019 |
Tuliko elämässä muutoksia vai miten tapahtui? Etkö huomannut vai etkö välittänyt?
Kommentit (60)
Syöminen on kivaa kun kaikki muu elämässä tuottaa tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurja, pitkäkestoinen kiire ja stressi. Käytännössä suoritin maisteriopintoja ja olin samalla vuorotyössä ja lisäksi yritin pyörittää joten kuten perhe-elämää. En väsymykseltä jaksanut tehdä mitään terveellistä ruokaa itselleni joten söin valmisruokia. En jaksanut lenkkeillä. Kuin silmänräpäyksessä kertyi 30 kg lisää.
Nyt olen valmistunut ja on "enää" vuorotyö ja perhe. Aion alkaa liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin.
Nuorena huippuduuniin. Katkera vanha ihminen työpariksi. Julma työpaikkakiusaus viiden vuoden ajan ilman, että häntä kukaan sai kimpustani. Siinäpä taustatarinani.
Jouduin jättäytymään työttömäksi päästäkseni pois. Kotona itkiessä ja ihmisiä pelätessä meni vuosia. Harvoina päivinä jaksoin tehdä kunnon ruokaa. En pitkään aikaan pystynyt nukkumaan, ja kroppa meni unenpuutteesta sekaisin. Silloin kun pääsin kauppaan, olin niin nälkäinen ja sekava, että ostin vehnää, sokeria, eineksiä ja kahvia.
Painoa tuli lisää 25 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei huomioinut,stressi. Ferritiini ja kilppari kait myös aiheutti sen.
Ei, vaan ylipaino tulee syömällä.
Mies, stressi on tekosyitä. Sinä olet syömällä sen painon ihan itse hankkinut.
(Ferriini en edes tiedä mikä on, mutta jos samaa sarjaa kilpparin kanssa niin sulla on varmasti myös ”painavat luut”)
Yritin laihduttaa normipainoisena mikä laukas ahmimista. Jäin ahmimiskoukkuun. Vinoutunut mustavalkoine suhde ruokaan, tunnesyömistä, masennusta, häpeää. Epäsäännöllistä epäterveellistä syömistä. Sillätavoin kilot tuli. Elin suklaalla, herkuilla ja pikaruoalla ja join paljon limsaa, enkä liikkunut. Paljon hiilarin ja rasvan puputusta. Paljon lisäaineita ja moskaa.
Nykysin oon taas normipainoinen ja syön järkevästi ja sännöllisesti. Kunnon ruokaa. Liikun myös. Herkuttelen välillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihoin normaalipainoisesta merkittävästi ylipainoiseksi vuoden kuluessa. Oli erittäin stressaava ja rankka elämäntilanne. Päivittäistä ahdistusta ja ihan järkyttävän pahoja itseinhon tunteita, päässä soi monta kertaa päivässä mantra siitä, miten paha ihminen olen. En osannut käsitellä tuota kaikkea terveellisellä tavalla, vaan herkut tuntuivat olevan ainoa lohtu. Ja minähän sitten herkuttelin. Periaatteessa huomasin kyllä siinä vuoden kuluessa, että paino nousee koko ajan, mutta en vain jaksanut välittää.
Ihan helposti. Kilot eivät valitettavasti ihan yhtä helposti katoa kuin tulevat. Taustalla iso käsittelemätön trauma, ahdistus, masennus sekä PCOS
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei huomioinut,stressi. Ferritiini ja kilppari kait myös aiheutti sen.
Ei, vaan ylipaino tulee syömällä.
Mies, stressi on tekosyitä. Sinä olet syömällä sen painon ihan itse hankkinut.
(Ferriini en edes tiedä mikä on, mutta jos samaa sarjaa kilpparin kanssa niin sulla on varmasti myös ”painavat luut”)
Jos et tiedä mitä raudanpuuteanemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat, niin ei varmaankaan kannattaisi kommentoida. Et varmaan tiedä sitäkään, mitä on PCOS.
Olen ollut vakavassa anemiassa, joka johtui suolistoverenvuodosta, ei jaksa tai pysty edes liikkumaan 15 minuuttia kävelyä. Lievä ylipainoni ei johdu mistään sairaudesta, mutta kerrankin noista sairauksista tuntumaa saanut ymmärtää miten ne vaikuttavat painoonkin. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa lihoo, vaikka ei söisi juuri mitään, samoin PCOS. Vakava anemia estää oikeastaan kaiken, toimistotyötäkään ei jaksa tehdä. Kun sairaus hoidetaan, sitten vasta onnistuu laihdutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei huomioinut,stressi. Ferritiini ja kilppari kait myös aiheutti sen.
Ei, vaan ylipaino tulee syömällä.
Mies, stressi on tekosyitä. Sinä olet syömällä sen painon ihan itse hankkinut.
(Ferriini en edes tiedä mikä on, mutta jos samaa sarjaa kilpparin kanssa niin sulla on varmasti myös ”painavat luut”)Jos et tiedä mitä raudanpuuteanemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat, niin ei varmaankaan kannattaisi kommentoida. Et varmaan tiedä sitäkään, mitä on PCOS.
Olen ollut vakavassa anemiassa, joka johtui suolistoverenvuodosta, ei jaksa tai pysty edes liikkumaan 15 minuuttia kävelyä. Lievä ylipainoni ei johdu mistään sairaudesta, mutta kerrankin noista sairauksista tuntumaa saanut ymmärtää miten ne vaikuttavat painoonkin. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa lihoo, vaikka ei söisi juuri mitään, samoin PCOS. Vakava anemia estää oikeastaan kaiken, toimistotyötäkään ei jaksa tehdä. Kun sairaus hoidetaan, sitten vasta onnistuu laihdutus.
Ei, vaan ruokavalion kun korjaa niin sitä laihdutusta ei tarvita ja olo paranee. Sun elimistö on huonossa kunnossa koska sä lappaat sinne p ask aa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei huomioinut,stressi. Ferritiini ja kilppari kait myös aiheutti sen.
Miehen VIKA!
Kun muutin lapsuuskodista omilleni, tilasin viikottain Kotipizzan pitsaa nyt kun ei tarvinnut kysyä keltään. Söin myös rajattomasti karkkia ja tietenkin alkoholiakin kului. En tajunnut lihovani, valokuvista sen huomasi mutta koska minulla oli vielä filmikamera eikä kännyköissä ollut kameroita, selfiekulttuuri ei ollut vielä tullut, kuvia tuli napsittua harvoin. Lähinnä bileissä. Lopulta tilanne johti siihen, että 25-vuotiaana painoin 90 kg ja minulla oli valtava tynnyrivatsa, ympärys varmaan 120cm. Nykyisen puolisoni ja kamerakännyköiden myötä heräsin todellisuuteen ja siihen, että en ollut vain vähän pyöreä vaan todella läski. Aloin käydä salilla ja lenkkeillä sekä syödä käytännössä pelkkää rahkaa ja ananasta sekä juoda palautusjuomia, laihduinkin tällä tavoin niin että lopulta painoin 42 kg. Ja kun into salilla käymiseen lopahti, lihoin nopeasti takaisin! Nyt olen 40 v ja hyväksynyt sen että olen loppuelämäni lihava :/ .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihoin kilpirauhasen takia lähes 30 kg vaikka elin käytännössä röökillä ja kahvilla. Olin 22v ja painoin noin 50 kg kun oireet alkoivat, palelsi ja väsytti koko ajan. Lisäksi paino nousi, tuumakoon 28 farkut eivät äkkiä menneetkään reisiä ylemmäs ja paidat kiristivät. Tissitkin kasvoivat kahdella kuppikoolla. Kasvoni olivat niin turvonneet että minun luultiin juopottelevan ja syöpöttelevän aamusta iltaan . Vaikka olin niin väsynyt ,että kun tulin töistä poltin röökin-menin sohvalle nukkumaan-heräsin--keitin kahvit-poltin röökin-menin sänkyyn. Töissäkin kävin röökillä, kun muilla oli ruokatauko.
Kun sain diagnoosin viimein, paino ei alkanutkaan laskea. Turvotus katosi mutten saanut itseäni millään entisiin mittoihin.
Olin yksityisellä huoltsikalla töissä ja sielä sai syyä kaikki ylimenevät viinerit, munkin, pitsapalat. Siitä lihoin nopeasti. Sitten kun pääsin sieltä pois huono parisuhde oli varmasti osasyynä myös.
Itsellä on huono aineenvaihdunta joten kaikki jää kiinni mitä syön. Kun olin melkein 20 kiloo ylipainoinen mies sanoi että lähtee jos en laihu.
Laihutin sitten tuon 15 kiloo pois, mies lähti silti toisen matkaan. Hyvä niin olin kerrankin tasapainoinen hullun suhteen jälkeen.
Paino on pysynyt hallinnassa, tuli 10 vuoden jälkeen erosta eräs lyhyt vaikea narsistinen suhde. Siitä erottuani lihoin 5 kiloo kun yritin selvitä eron tunteista, nyt yritän niitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta asiaa yhtä aikaa. Sairaus, joka lopetti juoksuharrastuksen. Muuton jälkeen yksinäisyys, jolloin tylsiä iltoja lohdutti makein herkuin. Elämän rytmin muutos samalla pienten lasten äitinä.
Nyt olen saanut painon paremmin haltuun, mutta hoikkaa minusta ei taida enää tulla, vaikka alle kolmikymppisenä olin vielä jopa laiha.
Jos läski ei kertyisi myös vatsaan ja käsivarsiin niin olisin erittäin tyytyväinen kroppaani, mutta nyt jokasen kilon myötä vartalo näyttää lähinnä maskuliiniselta, koska sitä rasvaa kertyy nykyään lähinnä enää juurikin käsiin ja vatsaan. Tummaihoisille naisille olen kateellinen, koska ei väliä kuinka isoja ne on, rasva tulee aina niillä silti lähinnä vaan reisiin, peppuun ja rintoihin.
Yksinkertainen syy: tietyt herkut maistuu liikaa. Pulla on niin ihanaa. Suklaa on niin ihanaa. Jäätelökin on hyvää, mutta noi kaksi ensin mainittua on parasta. Limsaa tai mehuja en juo. Jotain hyvää sentään. Enkä välitä myöskään sipseistä tai muista suolaisista ja rasvaisista herkuista. Lisäksi liikun liian vähän. Itsestä kiinni kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Painoindeksini on vähän alle 30. Lihoin ensin vähän "lasten myötä", mutta suurin syy on yksinkertaisesti herkuttelu. Siinä missä lapsuudenkodissani syötiin kevyt, arkinen iltapala, nykyisin harrastamme viinejä ja vaikkei se alko siinä ole ongelma (vaikka siinäkin on siis kaloreita), syöminen on. Viinin kanssa menee illalla juustoa, makkaraa tms. Siis normaalien aterioiden lisäksi. Päivällinen meillä syödään kuitenkin jo viiden maissa eli illalla pitäisi ottaa vain pari leipää, hedelmä tms. Samaten miehen kaveri jos tulee ex tempore käymään, haetaan pizzaa. Siinäpä kevyt iltapala...
Tuohan olisi ihan unelmatilanne lähteä painoa pudottamaan! :) Kun on noin selkeä kohta, missä menee "pieleen" ja mihin puuttua. Eri asia nuo tarkemmin määrittelemättömät stressit, väsymykset, syömiskohtaukset mihin voi olla vaikeampi päästä käsiksi. Tämä vain ohis-kommenttina, en tarkoita neuvoa tai opastaa miten sun pitäisi toimia...
En huomannut mutta laihduttaminenhan on tosi helppoa - paitsi tuossa painonpudotus-ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Hurja, pitkäkestoinen kiire ja stressi. Käytännössä suoritin maisteriopintoja ja olin samalla vuorotyössä ja lisäksi yritin pyörittää joten kuten perhe-elämää. En väsymykseltä jaksanut tehdä mitään terveellistä ruokaa itselleni joten söin valmisruokia. En jaksanut lenkkeillä. Kuin silmänräpäyksessä kertyi 30 kg lisää.
Nyt olen valmistunut ja on "enää" vuorotyö ja perhe. Aion alkaa liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin.
Milloin aiot alkaa? =)
Itselläni kyllä liikunnan vähyys ( sen sijaan paikallaan istuskelu ja napostelu ) nosti painoa talven aikana. Nyt tiukka kuuri menossa ja itsekuria mukaan tuohon naposteluun. Painon pudotus nyt hyvässä vauhdissa!