Miten lihoit reiluun ylipainoon?

En tajunnut, kuinka lihava olin. Söin, nälkä, ruokahalu, makeanhimo. Olin painonvartijoissa ainoa, joka katkerana viittasi kun kysyttiin, onko jollain muka ollut nälkä

Lihoessa söin mitä vain miten paljon vain. Hinta oli hirveä. Sairaalloinen ylipaino. En ymmärtänyt, miten paha tilanne oli, vaikka katsoin peiliin, kävin vaa'alla ja käytin jättikokoisia vaatteita.

Nyt elämänmuutos ja valtava painonpudotus. Nahka jäi löysäksi joka puolelta. Joka päivä joudun miettimään tarkkaan syömiseni ja olemaan monesti myös nälkäinen, paino alkaa muuten heti nousta.

Kurjaa kaikin puolin. Ja painon kanssa saan kamppailla lopun ikää.

pizzalla ja oluella. En jaksanut välittää kun  ne olivat ainoa mikä sai hyvän olon aikaan.

Sairastuin liikkumista rajoittavaan tautiin. Kipujen takia ei pysty nukkumaan kuin pari tuntia kerrallaan, talouden huononemisen takia kova stressi ja huoli tulevasta. Rasvainen, suolainen, makea syötävä antaa lohtua ja samalla pahentaa asiaa. Tiedän tilanteen ja mitä pitäisi tehdä, mutta nyt ei vaan ole voimia.

Mässäily, väärä kehonkuva eli "en minä voi lihoa, kun en ennenkään lihonut", lievä masennus ja usko, että liikunnalla kuluttaa pois 3000 kaloria.

Nyt painan sata kiloa ja ihmettelen (sekä itken), että mites saatais nämä pois.

Rakastan ryynimakkaroita.

Tein avauksen, koska huomasin, että nyt ylipainoa on 10 kg liikaa. Kai halusin kieltää itseltäni asian. Huomasin, että jotkut vaatteet kiristää ja että ylimääräistä on, mutta vähättelin sitä. Harrastan myös liikuntaa, niin selittelin asiaa itselleni parhain päin. Kun vaaka kertoi totuuden, sain herätyksen asiaan.

Nyt nelikymppisenä myös painoa vaan tulee helpommin kuin aiemmin.

 ketjun aloittaja

Sairastuin sairauteen mikä ei vaikuta painoon mutta vei naiseuteni. Masennuin että olen ruma ja söin. Sitten olin oikeasti ruma koska olin ylipainoinen. Nyt laihdutan ja sairaudestani huolimatta alan taas näyttää paremmalta.

En onneksi ihan reiluun ylipainoon ehtinyt sairastua, mutta sain itseni kiinni siitä, että vertasin vaakalukeman nousua aina aiempaan lukemaan. "Eihän se ole noussut kuin 500 g, se nyt menee normaalin heittelyn piikkiin" jne., kunnes tajusin että verrattuna siihen lähtölukemaan kiloja olikin tullut useampia. Puhdasta itsehuijausta siis.

Lihoin kolme kertaa ylipainoon raskaana ollessani eli joka kerta raskaana tuli 30-35 kg lisäpainoa. Ihan sillä samalla terveellisellä ruualla millä normaalisti olen himotreenaaja. Toki piti syödä pieniä annoksia tiuhaan kun pahoinvointi kesti 7kk.

Ja sillä ihab samalla ruokavaliolla joka kerta se 30kg lähti ilman mitään laihduttamista pois.

T. Marstoonari

Mies ei huomioinut,stressi.  Ferritiini ja kilppari kait myös aiheutti sen.

Vähitellen pari kolme kiloa vuodessa olen lihonut. Ylipainoa on 12-14 kg ja olen nyt etsimässä sopivaa uutta elämäntapaa ja laihtunut pari kiloa vasta.

Vaihdevuodet ovat vaikuttaneet ja nivelvaivat, ennen liikuin todella paljon ja nyt vain tunnin päivässä. Ruokavalio on sinänsä aina ollut terveellinen, mutta ruuan määrää on vain liikaa. Muutama voileipä illassa ylimääräistä on lihottanut vähitellen ja nyt, kun aineenvaihdunta on jo hidastunut, pitäisi muutenkin syödä vähemmän kuin nuorena. 

Olen siis tottunut syömään vähän liikaa joka päivä. Joskus olen vähän nyreissäni niille, jotka voivat jättää vain herkut pois ja laihtua sillä tavalla helposti. Tai kuvittelen heillä olevan helpompaa :D  Kilot ovat hiton tiukassa, koska tottumukset ovat niin voimakkaita.

Stressi, onnettomuus joka vei liikuntakyvyn yms. Elämä kohtelee joskus aika karusti.

Jälkiviisaana olisin jättänyt herkut, juustot ja suklaat kauppaan. Toipuminen on rankkaa ja vieläkin rankempaa 30 ylimääräistä kiloa kantaen. Siitä puhumattakaan mitä se tekee itsetunnolle ja mielialle.

20+ Linda-siideri ja Upsider Perry.

30+ alkoi reissutyö ja epäsäännöllinen syöminen huoltoasemilla ja hotellien Amarilloissa.

Silloin 20-30v kävin spinningissä ja body pumpissa ja elin jotenkin itsepetoksessa sen suhteen,että olen sporttinen ja vain muodokas.

Lihoin tasaisesti sellaista 7-8 kg vuosivauhtia.Välillä hetkellisesti laihduin muutaman kilon.

Nyt olen todella iso ihminen.Todellisuudessa en ollut nuorempanakaan urheilullinen ja hoikka,vaan enemmänkin roteva.Näin itseni jotenkin positiivisten lasien läpi.

Aina olen ollut herkkusuu eikä liikunta ole kiinnostanut. Nuorena sairastin monta vuotta ahmimishäiriötä. Varmaan siitä syystä sain kilpparin vajaatoiminnan. Masennuslääkkeetkin lihottivat. Nyt ollaan onneksi menossa alaspäin kilojen kanssa.

Lievä ylipaino.

Olen laiska sohvaperuna. Syön enemmän kuin kulutan. Tykkään hyvästä ruuasta ja juomasta. Olen muutenkin nautinnon haluinen ihminen. Herkuttelen surutta.

Aluksi en edes tajunnut että olen alkanut lihoa (35v+)koska nuorena sain syödä mitä vaan koska vaan.

Sitten en välittänyt. Ei suuremmin harmita tai ärsytä. Tykkään myös isosta peppusta ja isommista rinnoistani.

Maha on ainut mistä en tykkää kropassani. Osaan tosin pukeutua niin että näytän hoikemmalta mitä olen oikeasti.

Hirveä elämäntilanne, stressi. Söin terveellisesti mutta liikaa ja lääkitsin kamalaa oloa liialla alkoholilla.

Jaa-a. Varmaan söin enemmän kuin kulutin, eikä muutenkaan ole ollut olosuhteet suotuisia hoikkana pysymiselle, koko elämän kestäneitä masennusta, stressiä, univaikeuksia, suolistosairaus, raudanpuutetta ym. puutoksia ruokavaliossa.

Jostain kumman syystä vaikka syön ihan mitä haluan ja mitä sattuu, olen pysynyt tässä samassa painossa jo yli 15 vuotta. Olen ollut todella uupunut 10 vuotta ja nyt vasta selvisi näitä puutoksia. Olen ollut raudanpuutteessa varmasti koko ikäni.

Mulla on ollut pari aikakautta elämässä jolloin lihoin paljon lyhyessä ajassa, enkä oikein tiedä että miten siinä niin kävi, en omasta mielestäni syönyt sen kummemmin kuin nytkään. Se vaan on se vika että en jaksa laihduttaa, elämä on selviytymistaistelua päivästä toiseen, ja olen kiitollinen että jaksan olla olemassa, ei ole voimavaroja miettiä mitä syö kun usein on niin ettei tahdo jaksaa edes pureskella ruokaa.

Lievästi ylipainoinen olin ollut lapsesta saakka, koska ruokahalu oli kova ja liikkumishalut olemattomat. Reiluun ja lopulta sairaalloiseen ylipainoon johtivat nuo samat syyt kuin lieväänkin, plus tietysti jatkuva jojolaihduttaminen, joka toi aina lisää ja lisää korkokiloja.

Painoindeksini on vähän alle 30. Lihoin ensin vähän "lasten myötä", mutta suurin syy on yksinkertaisesti herkuttelu. Siinä missä lapsuudenkodissani syötiin kevyt, arkinen iltapala, nykyisin harrastamme viinejä ja vaikkei se alko siinä ole ongelma (vaikka siinäkin on siis kaloreita), syöminen on. Viinin kanssa menee illalla juustoa, makkaraa tms. Siis normaalien aterioiden lisäksi. Päivällinen meillä syödään kuitenkin jo viiden maissa eli illalla pitäisi ottaa vain pari leipää, hedelmä tms. Samaten miehen kaveri jos tulee ex tempore käymään, haetaan pizzaa. Siinäpä kevyt iltapala...

Silloin kun olen omassa normaalipainossasi, minua vaivaa hirveä vilu koko ajan. Olen myös nälkäinen. Viluun ja nälkään kun auttaa syöminen, niin vain saa pidettyä itseäni "minulle tarkoitettuun" normaalipainoon vaan pari kiloa ylimääräistä pitää vilun ja nälän pois, joten voin paremmin näiden liikakilojeni kanssa. Eikä sitten tarvi kytätä joka jäätelöä ja jälkiruokaa ja jättää aina kaikki hyvät ylimääräisenä pahana pois syömisistä.