Lue keskustelun säännöt.
130h kahteen viikkoon. Kuinka rentoudutte?
15.05.2019 |
Krooninen sisäinen kiire iskenyt päälle.
Väsyttää ja hieman alakuloinen olo mutta tuntuu, että pitäisi olla liikkeessä sekä tekemässä jotain kivaa.
Alkoakin tekisi mieli ottaa mutta uskon, että se ei ole hyvä idea pidemmällä tähtäimellä, sillä näin tulee jatkumaan kuukausia.
Kuinka rentoudutte pitkästä työrupeamasta, jotta jatkossakin selviäisi ilman uupumusta?
Kommentit (21)
Kovin on vähäiset tunnit. Ihan normaalisti jatkaa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin avata samantyyppisestä aiheesta keskustelua hieman eri kulmasta, mutta se sai kylmän vastaanoton, jossa minua syytettiin siitä, että haluan vain ylistää itseäni siitä, kuinka pärjään stressin kanssa. :)
Mutta nykyisinä keinoina: liikunnan harrastaminen, erityisesti pitkäkestoinen matalasykkeinen liikunta lievittää stressiäni. Saunominen. Asiat, joihin voi keskittyä kuten lukeminen, elokuvien ja tv-ohjelmien katselu. Masturbointi (olen sinkku).
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että sinulla oikeasti menee tuosta toipumiseen kauemmin kuin että vain otat normivapaapäivät rennosti.
Niin tiedän, olen aivan loppu kun tämä koko juttu on kokonaisuudessaan ohi.
Työ on vielä kiireistä ja joutuu venymään monelle osa-alueelle tällä hetkellä.
Mutta nyt on pakko ja onneksi tiedän tämän olevan vain väliaikaista. Sitten voin levätä kuukausia.
Täytyy ottaa asenne, että selviän ja pitää vain pää kunnossa mahdollisimman hyvin.
ap
Oliskin noin lyhyitä päiviä, nyt kuuteen päivään +90h, mut nämähän ovat valintakysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Yritin avata samantyyppisestä aiheesta keskustelua hieman eri kulmasta, mutta se sai kylmän vastaanoton, jossa minua syytettiin siitä, että haluan vain ylistää itseäni siitä, kuinka pärjään stressin kanssa. :)
Mutta nykyisinä keinoina: liikunnan harrastaminen, erityisesti pitkäkestoinen matalasykkeinen liikunta lievittää stressiäni. Saunominen. Asiat, joihin voi keskittyä kuten lukeminen, elokuvien ja tv-ohjelmien katselu. Masturbointi (olen sinkku).
Eipä yllättänyt tuo vastaanotto jutullesi.
Hei sielunsisar! Itsekin olen sinkku, onneksi tällä hetkellä vaikka rakkauttakin kaipaisi.
Kaikki vapaa-aika on ainakin täysin itselleni käytössä. :D
Sauna olisi kyllä kova. Taidan tänään lähteä.
Kaikki mikä saa vain tämän sisäisen olotilan pois ja saan hetken olla levollinen, että jaksaa taas. :)
Tsemppiä sinulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein muutaman vuoden tuollaisia työrupeamia. Vapaalla yritin vain nukkua univelat pois. Sitten makasinkin kolme viikkoa sairaalassa. Yhden viikon teholla, kaksi vuodeosastolla. Sen jälkeen olin 2,5 kk sairaslomalla ja mun kaikki kiireeni olivat ohi. Enää en tee tuollaisia työrupeamia.
Vierailija kirjoitti:
Oliskin noin lyhyitä päiviä, nyt kuuteen päivään +90h, mut nämähän ovat valintakysymyksiä.
Kuulostaa kamalalta, olisi ainakin itselleni.
Kyllä, oma valinta. Itselle tämän hetkien tilanne menee kyllä ihan rajoilla.
Kerran jo uupuneena yritän nyt välttää liiallista stressiä ja nyt tämän kauden vain pitää mielen jollain tavoin kunnossa.
Kaikille ei onneksi vaikuta pitkät päivät mutta oma identiteetti ei perustu tähän työhön enää ja niin myös oma aika on hyvin arvokasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on vuosittain 3-4kk pätkä kun painetaan 12h X 6 päivää per viikko. Siitä tekee henkisesti helpompaa kun tietää milloin se loppuu, paskinta on jos deadline alkaa venymään, silloin ollaan äärirajoilla. Itse olen tuon vapaa päivän yrittänyt saunoa, panna ja syödä hyvin. Alkoa maltillisesti kun häiritsee unta.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein muutaman vuoden tuollaisia työrupeamia. Vapaalla yritin vain nukkua univelat pois. Sitten makasinkin kolme viikkoa sairaalassa. Yhden viikon teholla, kaksi vuodeosastolla. Sen jälkeen olin 2,5 kk sairaslomalla ja mun kaikki kiireeni olivat ohi. Enää en tee tuollaisia työrupeamia.
Juu, noin siinä käy varmasti useimmille.
Toivottavasti olet nyt toipunut ja hienoa, että sait siitä myös uudenlaisen asenteen työtä ja itseäsi kohtaan.
Minäkin uuvuin melko pahasti aikaisemmin ja se oli aika tuskaisa taistelu oman persoonan kanssa ja työn merkityksen luopumisesta elämässään uudenlaiseen.. Joutui avaamaan silmänsä.
Siksikin nyt ajoissa puhun ja pohdin sekä yritän tosiaan olla tekemättä samoja virheitä.
En ota liikaa stressiä vaan hoidan työn ja lähden kotiin nukkumaan. Vapaapäivät täytyy käyttää myös harkiten ja levollisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koittaisin nukkua mahdollisimman paljon, harjoittaa mahdollisimman löysää ja tavoitteetonta ulkoilua ja esim. hyvän ruoan makuun keskittymistä. Sellaisia asioita joissa voi vain olla, hengittää, ehkä katsoa maiseman lipuvan ohi. Työni sisältää valtavat määrät tekstiä ja numeroita ja hieman luovaa työskentelyä, kaikki tietokoneen ääressä. Eli yrittäisin hakea tasapainoa toisesta ääripäästä: ei mitään keinotekoisia virikkeitä vaan luonnon rytmiä.
Minulle liikunta oli pitkään tärkeä osa elämää, mutta nyt kun stressi on lisääntynyt, ei enää kannata juuri lenkkeillä tai tehdä salirääkkiä koska homma menee aivan mielettömän helposti överiksi ja alkaa syödä jaksamista sen parantamisen sijasta. Itse asiassa kun syksyllä alkoi olla selkeitä masennusoireita, lääkärikin mainitsi että nyt kaikki suorittaminen pois, myös ne hikilenkit joita väitin sitkeästi hyväksi asiaksi elämässäni.
Pitkät kävelylenkit.
Vähintään tunnin määrätietoinen nopea kävely niin, että antaa aivojen ajatella omiaan, on paras konsti antaa aivojen ja kropan palautua.
Siinä saattaa tulla ikäviäkin asioita mieleen, mutta kun tuon tekee viikon ajan, huomaa jo miten olo kevenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
Kävely olikin jo aikeissa, se varmasti tekee hyvää.
Olen kyllä ollut myös aikeissa aloittaa salin uudestaan nyt sitten työn lisäksi, jotta saisin myös jonkun harrastuksen ja oman ajan työn ulkopuolella. Sillä teen töitä myös pois omasta kotikaupungista ja pääsen kotiin pariksi päiväksi aina silloin tällöin, pari kertaa kuukaudessa.
Olisi siis mukava jos olisi jotain siellä työ kaupungissa että saa ajatuksia pois.
Minulla olisi myös ohjaajakin salilla mutta olen melko suorituskeskeinen tyyppi, joten saattaa mennä överiksi. Muutenkin laihdutan tällä hetkellä, joka itsessään hieman stressaa.
Ehkä parempi vielä miettiä asiaa uudestaan.
Ap
Burnout on muuten sellainen juttu, josta muutaman sen kokeneen mukaan ei toivu entiseen työkuntoon välttämättä koskaan. Jää se pelko itämään.
Kannattaa kuulostella itseään, melko tarkalla korvalla. Itse testaan itseäni hesarin 5-tähden sudokulla, jos ei mene alle 10 min niin pää on jäässä. Toinen indikaattori on, että jos ei saa nukuttua niin pitää höllätä tahtia.
Kukaan ei ole korvaamaton (paitsi omassa firmassaan tietysti), ei pidä tappaa itseään rahasta.
Lycka till
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekemällä 54 h kahteen viikkoon. En suostu enää ikinä edes täyteen työaikaan saati ylitunteihin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle liikunta oli pitkään tärkeä osa elämää, mutta nyt kun stressi on lisääntynyt, ei enää kannata juuri lenkkeillä tai tehdä salirääkkiä koska homma menee aivan mielettömän helposti överiksi ja alkaa syödä jaksamista sen parantamisen sijasta. Itse asiassa kun syksyllä alkoi olla selkeitä masennusoireita, lääkärikin mainitsi että nyt kaikki suorittaminen pois, myös ne hikilenkit joita väitin sitkeästi hyväksi asiaksi elämässäni.
Minulle liikunta tuo hyvää kuntoa, mutta stressaantuneena on tärkeää, että liikkumisessa on kiireettömyyden tuntu ja myös se, että liika puristaminen ja veren maku suussa tekeminen on poissa, tästä voi tulla liika suorittamisen tunne, joka taas lisää stressiä ja ei siten ole hyväksi. Lenkki voi siis olla hikinen, mutta kun itse kirjoitin tuosta matalasykkeisestä liikunnasta, niin hyväksi itselleni on tunnin tai reilun tunnin lenkki, joka on reipasta, mutta "hyvän mielen" vauhtia. Koen, että tämä vaikuttaa parhaiten jaksamiseeni.
Eli jos liikunnassa pystyy minimoimaan suorittamisen elementit, joita pää ei ehkä kestä, niin liikunta on mielestäni suositeltavaa myös stressaantuneelle.
3
Vierailija kirjoitti:
Burnout on muuten sellainen juttu, josta muutaman sen kokeneen mukaan ei toivu entiseen työkuntoon välttämättä koskaan. Jää se pelko itämään.
Kannattaa kuulostella itseään, melko tarkalla korvalla. Itse testaan itseäni hesarin 5-tähden sudokulla, jos ei mene alle 10 min niin pää on jäässä. Toinen indikaattori on, että jos ei saa nukuttua niin pitää höllätä tahtia.
Kukaan ei ole korvaamaton (paitsi omassa firmassaan tietysti), ei pidä tappaa itseään rahasta.
Lycka till
Olet oikeassa. Täytyy kuulostella tarkkaan itseään.
En halua samaan kuntoon missä olin vielä vuosi sitten. Siinä menee kyllä koko elämä sekaisin.
Huomaan jo nyt muistissa ja varsinkin henkisessä olossa muutoksia, masennus iskee itselleni aika helposti päälle jos on levosta puutetta. Nyt en aio ottaa stressiä, joka vie sinne masennuksen puolelle.
Yritän nyt vain nukkua ja antaa elimistön levähtää mahdollisimman hyvin.
Kiitos viestistäsi.
Ap
Pyörit päivän huvipuistossa, ja illalla kaljaa. :D
Opettajan keväältä kuulostaa?
Kävely on hyvä pitkät rauhallinen kävelylenkki. Uinti toimii myös. Ei mitään rankkaa, mutta jotain joka katkaisee ajatukset. Stressaantunut keho ei ota treeniä vastaan, se ei rakenna vaan hajottaa.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan keväältä kuulostaa?
Kävely on hyvä pitkät rauhallinen kävelylenkki. Uinti toimii myös. Ei mitään rankkaa, mutta jotain joka katkaisee ajatukset. Stressaantunut keho ei ota treeniä vastaan, se ei rakenna vaan hajottaa.
Näin se varmasti on. Ehkä parempi, etten mene rikkomaan itseäni salille vaikka se olisikin ollut ihanaa myös kuntouttaa lihaksia. Tällä hetkellä pyrin muutenkin muokkaamaan kroppaani mieleisemmäksi. Tällä hetkellä -15kg ja vielä kahdeksan jäljellä tavoitteesta.
Niin ja opettaja en ole.
Ap
Uskoisin, että sinulla oikeasti menee tuosta toipumiseen kauemmin kuin että vain otat normivapaapäivät rennosti.