Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu, hylätty harjottelu ja itsetunto
14.05.2019 |
Sain siis hylätyn koulun harjoittelusta jokin aika sitten, opiskelen sairaanhoitajaksi.
Tämän jälkeen olen rämpinyt koulua ja elämää eteenpäin ajatuksella, että minusta ei ole mihinkään. Ihme kyllä, olen pärjännyt ihan ok, saanut jopa hyviä numeroita. Mutta silti tuo hylätty harjoittelu on niin traumaattinen kokemus kaikkiaan. Jossain vaiheessa se alkoi tulla uniin. Tämä on satunnaista, mutta kyllä joskus herään johonkin painajaiseen liittyen tuon harjoittelun tapahtumiin.
Niin, se itsetunto. Ehkä pitäisi ennemminkin kysyä, mikä itsetunto. Varsinkin alussa ajatukset, että minusta ei ole mihinkään, on edelleen läsnä. Vaikka tiedän, että se on ristiriitaista esimerkiksi niiden hyvien numerojen, onnistumisten kanssa.
Tämä asia stressaa ja on stressannut minua ihan hirveästi. Se vaikuttaa uneen, jaksamiseen, jopa hormonitoimintaan. Minulta lähtee hiuksia ihan älyttömästi.
Pahinta on kuitenkin se, että tuntuu, että olen tämän asian kanssa ihan yksin. Perheelleni en ole viitsinyt kertoa koko asiaa, en halua että he huolestuvat, luulevat, että minulla menee hyvin. Koulun puolesta en ole saanut paljoakaan tukea. Lähinnä väheksyviä kommentteja ja olankohauttelua. Tuntuu, että ketään ei kiinnosta.
Olen joskus miettinyt jopa sitä, että jättäisin vaan kaiken ja lähtisin jonnekin muualle. Ulkomaille muutto olisi jopa mahdollista.
Kommentit (21)
Miksi harjoittelu hylättiin? Oliko selkeät perusteet vai sitä hoitoalalla tyypillistä veemäisyyttä?
Ota yhteys opiskelijaterveydenhuollon psykologiin niin pääset puhumaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain ainakin erittäin hyvät pisteet kaikista suoritteistaaaini. OLen harrastanut urheilua 5 vuotiaasta saakkkaa. Minulle itseasiassa sanottiinkin että "EI noin paljoa tarvitse tehdä työtä, vähempikin riiittää". En osaa olla paikallani. Silloin koen että kello kääy liiika hitaasti.
Mua vaan vtuttaa se kun ihmisisä kohdellaan kuin pskaaa.
Harjoittelut hylätään ihan syystä.
No, etkö voi tehdä uutta harjoittelua? Ei kannata liikaa katsoa peruutuspeiliin, vaan eteenpäin.
No jos koulu ei ole asiasta kovin järkyttynyt, voit tehdä päätelmän että tuskin olit ensimmäinen reputtanut, saati sitten viimeinen. Ja ajattelepa vielä sitä, jos sinut olisi päästetty säälistä ripaa hipoen läpi, niin samat ongelmat olisi todennäköisesti edessä työelämässä ammattilaisena, ja sekös vasta söisi.
Olet opiskelija ja sinulla on varaa mokailla ja opetella, uutta yritystä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi harjoittelu hylättiin? Oliko selkeät perusteet vai sitä hoitoalalla tyypillistä veemäisyyttä?
Ota yhteys opiskelijaterveydenhuollon psykologiin niin pääset puhumaan asiasta.
Hylkäämisen syyt eivät ole vielä avautuneet minulle. Nolla tuntia poissaoloja.
Olisi kamala päätyä sairaalaan, jossa hoitajat eivät osaisi edes hoitotyön perusteita. Siksi osa opiskelijoista saa harjoittelusta hylätyn: jos ei osaa, ei opi eikä yritä oppia, on velvollisuus hylätä harjoittelu. Kukaan ei halua työkaveria, jolle katetrointi tai kanyylin puhdistus ovat täysin tuntemattomia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vaan rohkeasti eteenpäin ja jatka opintojasi. Minulle ei käynyt aivan noin mutta edellisessä harjoittelussa ohjaajani antoi ymmärtää että kaikki on ok - ja haukkui minua arviontikeskustelussa monessakin asiassa. Olin itse pyytänyt palautetta pitkin matkaa mutta ohjaaja sanoi vaan että hyvin menee.
Tämä herttainen ohjaaja kertoi myös etten tule pärjäämään seuraavassa harjoittelussa - itse asiassa olen jo töissäkin tehnyt tämän harjoittelujakson töitä ja selvinnyt tähän asti jopa ihan hyvin. Eli: älä usko kaikkea mitä sanotaan vaan yritä rohkeasti uudelleen! Selvitä hylkäämisen syyt ja tosiaan yritä uudelleen! Tsemppiä!
Jos sairaanhoitajaopiskelijan harjoittelu hylätään, siihen on aina painavat perusteet.
Harjoittelun tavoitteet, eteneminen ja kehittyminen/ongelmat kirjataan, kaikkia osapuolia on kuullaan ja ohjaajien näkökulma harjoittelusta on myös kirjattu. Myös sinua on kuultu.
Huonomminkin sujunut harjoittelu voidaan usein hyväksyä ja opiskelijalle kerrotaan aina selkeästi mitkä tavoitteet jäivät vajaiksi.
Joten: miksi harjoittelusi hylättiin?
Enempää tietämättä esitän arvion. Et kenties sovellu alalle. Ehkä itsetunto-ongelmasi ovat liian suuria tai sosiaaliset kykysi ovat puutteelliset. Sulla on ilmeisesti ainakin vaikeuksia arvioida itse käytännönosaamistasi. Ehkä itseilmaisussa on myös puutteita. Tarvitset muita enemmän henkistä tukea ja koet ettet saa sitä riittävästi.
Koulu tekee oikein siinä, ettei lähde paapomaan sinua tässä asiassa. Sairaanhoitajan ammatti vaatii useita valmiuksia ja riittävää henkistä kestävyyttä.
Sinun pitää itse kirkkaasti selvittää mitä et osaa tai mihin et pysty ja hyväksyä se. Ota vastuu omasta opiskelustasi ja opettele asiat joita et osaa. Jos huomaat nyt, että sinulla on ominaisuuksia joiden vuoksi sun on vaikea saada harjoittelua hyväksytyksi tai et ymmärrä saamaasi palautetta harjoittelusta eli et voi kehittyä, vaihda suosista alaa heti; tule jaksamaan koulutusta loppuun.
Olet varmasti hyvä jossain toisessa ammatissa. Et ole ainoa joka vaihtaa alaa kesken opintojen, et todellakaan.
Ota tuo epäonnistuminen kokemuksena ja asiana jolla opit tuntemaan itseäsi. Hakeudu vaikka mielenterveyshoitajan juttusille ja vihellä salailun, itsesäälin ja stressaamisen peli sillä poikki. Et sinä tätä asiaa ulkomaille karkaamalla ratkaise, kuten varmaan itsekin ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisimmät työssäoppimisen hylyn syyt on lääkevirheet tai puutteet aseptiikassa. Oliko sinulla niitä?
Sinuna kävisin myös keskustelemassa koulusi psykologin kanssa tästä, kun tulee jo uniinkin, että saisit asian käsiteltyä.
Isosiskoli kirjoitti:
Jos sairaanhoitajaopiskelijan harjoittelu hylätään, siihen on aina painavat perusteet.
Harjoittelun tavoitteet, eteneminen ja kehittyminen/ongelmat kirjataan, kaikkia osapuolia on kuullaan ja ohjaajien näkökulma harjoittelusta on myös kirjattu. Myös sinua on kuultu.
Huonomminkin sujunut harjoittelu voidaan usein hyväksyä ja opiskelijalle kerrotaan aina selkeästi mitkä tavoitteet jäivät vajaiksi.Joten: miksi harjoittelusi hylättiin?
Enempää tietämättä esitän arvion. Et kenties sovellu alalle. Ehkä itsetunto-ongelmasi ovat liian suuria tai sosiaaliset kykysi ovat puutteelliset. Sulla on ilmeisesti ainakin vaikeuksia arvioida itse käytännönosaamistasi. Ehkä itseilmaisussa on myös puutteita. Tarvitset muita enemmän henkistä tukea ja koet ettet saa sitä riittävästi.
Koulu tekee oikein siinä, ettei lähde paapomaan sinua tässä asiassa. Sairaanhoitajan ammatti vaatii useita valmiuksia ja riittävää henkistä kestävyyttä.
Sinun pitää itse kirkkaasti selvittää mitä et osaa tai mihin et pysty ja hyväksyä se. Ota vastuu omasta opiskelustasi ja opettele asiat joita et osaa. Jos huomaat nyt, että sinulla on ominaisuuksia joiden vuoksi sun on vaikea saada harjoittelua hyväksytyksi tai et ymmärrä saamaasi palautetta harjoittelusta eli et voi kehittyä, vaihda suosista alaa heti; tule jaksamaan koulutusta loppuun.
Olet varmasti hyvä jossain toisessa ammatissa. Et ole ainoa joka vaihtaa alaa kesken opintojen, et todellakaan.Ota tuo epäonnistuminen kokemuksena ja asiana jolla opit tuntemaan itseäsi. Hakeudu vaikka mielenterveyshoitajan juttusille ja vihellä salailun, itsesäälin ja stressaamisen peli sillä poikki. Et sinä tätä asiaa ulkomaille karkaamalla ratkaise, kuten varmaan itsekin ymmärrät.
Ai minua on kuultu?
Miksiköhän minusta sitten tuntuu, että minua juuri ei ole kuultu.
Olipas kiva lyttäys noin kokonaisuudessaan minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi harjoittelu hylättiin? Oliko selkeät perusteet vai sitä hoitoalalla tyypillistä veemäisyyttä?
Ota yhteys opiskelijaterveydenhuollon psykologiin niin pääset puhumaan asiasta.
Hylkäämisen syyt eivät ole vielä avautuneet minulle. Nolla tuntia poissaoloja.
Siis miten tuo nyt ylipäätään on mahdollista? Kai nyt olet pyytänyt tarkat perustelut hylkäämiselle, muutenhan et edes tiedä mikä on mennyt pieleen ja miten toimia seuraavassa paikassa ettei vastaava toistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Yleisimmät työssäoppimisen hylyn syyt on lääkevirheet tai puutteet aseptiikassa. Oliko sinulla niitä?
Sinuna kävisin myös keskustelemassa koulusi psykologin kanssa tästä, kun tulee jo uniinkin, että saisit asian käsiteltyä.
Ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi harjoittelu hylättiin? Oliko selkeät perusteet vai sitä hoitoalalla tyypillistä veemäisyyttä?
Ota yhteys opiskelijaterveydenhuollon psykologiin niin pääset puhumaan asiasta.
Hylkäämisen syyt eivät ole vielä avautuneet minulle. Nolla tuntia poissaoloja.
Siis miten tuo nyt ylipäätään on mahdollista? Kai nyt olet pyytänyt tarkat perustelut hylkäämiselle, muutenhan et edes tiedä mikä on mennyt pieleen ja miten toimia seuraavassa paikassa ettei vastaava toistuisi.
Olen pyytänyt, en ole saanut.
Vierailija kirjoitti:
Isosiskoli kirjoitti:
Jos sairaanhoitajaopiskelijan harjoittelu hylätään, siihen on aina painavat perusteet.
Harjoittelun tavoitteet, eteneminen ja kehittyminen/ongelmat kirjataan, kaikkia osapuolia on kuullaan ja ohjaajien näkökulma harjoittelusta on myös kirjattu. Myös sinua on kuultu.
Huonomminkin sujunut harjoittelu voidaan usein hyväksyä ja opiskelijalle kerrotaan aina selkeästi mitkä tavoitteet jäivät vajaiksi.Joten: miksi harjoittelusi hylättiin?
Enempää tietämättä esitän arvion. Et kenties sovellu alalle. Ehkä itsetunto-ongelmasi ovat liian suuria tai sosiaaliset kykysi ovat puutteelliset. Sulla on ilmeisesti ainakin vaikeuksia arvioida itse käytännönosaamistasi. Ehkä itseilmaisussa on myös puutteita. Tarvitset muita enemmän henkistä tukea ja koet ettet saa sitä riittävästi.
Koulu tekee oikein siinä, ettei lähde paapomaan sinua tässä asiassa. Sairaanhoitajan ammatti vaatii useita valmiuksia ja riittävää henkistä kestävyyttä.
Sinun pitää itse kirkkaasti selvittää mitä et osaa tai mihin et pysty ja hyväksyä se. Ota vastuu omasta opiskelustasi ja opettele asiat joita et osaa. Jos huomaat nyt, että sinulla on ominaisuuksia joiden vuoksi sun on vaikea saada harjoittelua hyväksytyksi tai et ymmärrä saamaasi palautetta harjoittelusta eli et voi kehittyä, vaihda suosista alaa heti; tule jaksamaan koulutusta loppuun.
Olet varmasti hyvä jossain toisessa ammatissa. Et ole ainoa joka vaihtaa alaa kesken opintojen, et todellakaan.Ota tuo epäonnistuminen kokemuksena ja asiana jolla opit tuntemaan itseäsi. Hakeudu vaikka mielenterveyshoitajan juttusille ja vihellä salailun, itsesäälin ja stressaamisen peli sillä poikki. Et sinä tätä asiaa ulkomaille karkaamalla ratkaise, kuten varmaan itsekin ymmärrät.
Ai minua on kuultu?
Miksiköhän minusta sitten tuntuu, että minua juuri ei ole kuultu.
Olipas kiva lyttäys noin kokonaisuudessaan minusta.
Sinusta TUNTUU että sinua ei ole JUURI kuultu? Mutta on kuultu kuitenkinko?
Ja tuo arvio oli arvaus, eihän sua täällä kukaan oikeesti tunne. Oletko ns. mielensäpahoittaja?
Mä en sairaanhoitajaks opiskellu, vaan lähihoitajaks. Ja harjottelut oli mun mielest aika......... :D
Rassaavia.
Ikinä ei oikeen tienny, että mitä toinen ihminen haluaa, koska jokainen on oma yksilönsä ja esim lasten puolella jutut on enemmän mielipideseikkoja, ku jotain tarkkoja faktoja. -.-
hoidosta ja huolenpidosta sen sijaan sain hyvän arvosanan, koska tein asiat teknisesti oikein ja olin empaattinen/hellä tms. ja se riitti ilmeisesti siihen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi harjoittelu hylättiin? Oliko selkeät perusteet vai sitä hoitoalalla tyypillistä veemäisyyttä?
Ota yhteys opiskelijaterveydenhuollon psykologiin niin pääset puhumaan asiasta.
Hylkäämisen syyt eivät ole vielä avautuneet minulle. Nolla tuntia poissaoloja.
Siis miten tuo nyt ylipäätään on mahdollista? Kai nyt olet pyytänyt tarkat perustelut hylkäämiselle, muutenhan et edes tiedä mikä on mennyt pieleen ja miten toimia seuraavassa paikassa ettei vastaava toistuisi.
Olen pyytänyt, en ole saanut.
Onpa todella erikoista. En tunne amk-puolta, mutta ammatillisella puolella ainakin harjoitteluista on jonkinlainen kaavakkeen tyyppinen, jossa on arvioitavat kriteerit. Arvioinnista keskustelevat opettaja ja työpaikkaohjaaja yhdessä, ennen on ollut opiskelijakin mukana siinä, ja yhdessä päätetään. Ohjaaja ei siis voi yksinään päättää, mikä arvosana tulee, joten ainakin opettajalla pitäisi olla tiedossa, mistä kiikastaa. Ja harjoitteluilla on tosiaan kriteerit, mitä niissä pitää tehdä ja näyttää osaavansa. Siellä voi olla muutakin kuin kovaa substanssiosaamista, kuten vuorovaikutus- ja työyhteisötaitoihin liittyviä asioita, mutta ei mitään pärstäkertoimia, ja tuskin kukaan pelkkien työyhteisötaitojen takia reputtaa jos muuten pärjää hyvin. Mun on jotenkin vaikea uskoa, että prosessi voisi olla merkittävästi kevyempi tai epämääräisempi amk-puolella. Jos työpaikkaohjaaja ei suostu kertomaan hylkäämisen perusteluja, niin kysy opettajalta. Opettaja ei ole voinut laittaa nimeään alle kurssin hylkäykseen tietämättä mistä on kysymys (tai jos on, niin ei ole yhtään tehtäviensä tasalla).
Vierailija kirjoitti:
Sinusta TUNTUU että sinua ei ole JUURI kuultu? Mutta on kuultu kuitenkinko?
Ja tuo arvio oli arvaus, eihän sua täällä kukaan oikeesti tunne. Oletko ns. mielensäpahoittaja?
Kuultu, ei kuunneltu.
Minä en taida olla tämän ketjun mielensäpahoittaja.
On todella omituista, jos et saa tietää syytä miksi se hylättiin, onhan sun saatava tietää mitä et koulun mielestä osaa, jotta voit sen opetella. Se, että onko joku soveltuva alalle persoonallisuuden perusteella on puppua. Luota siihen, että sinä olet hyvä ja teet parhaasi.
Minullakin on ikävä kokemus harkka ohjaajasta, en saanut häneltä mitään ohjausta tai palautetta. Arviointikeskustelussa, jossa opettajani oli paikalla, lyttäsi hän minut täysin opettajalleni ja sanoi, että en sovellu alalle. Piut paut hänelle. Myöhemmässä harkassa minusta pidettiin ja sain positiivista palautetta ja kommentteja siitä, että sopisin heille hyvin töihin ja, että haluaisivat palkata minut.
Oliko tämä sinun ensimmäinen harjoittelu? Olen ihan varma, jos sinulla on arvot kodillaan ja tiedä, että sairaanhoito on se mitä haluat, niin mikään ei estä sinua oppimasta asioita.
Mä sain ainakin erittäin hyvät pisteet kaikista suoritteistaaaini. OLen harrastanut urheilua 5 vuotiaasta saakkkaa. Minulle itseasiassa sanottiinkin että "EI noin paljoa tarvitse tehdä työtä, vähempikin riiittää". En osaa olla paikallani. Silloin koen että kello kääy liiika hitaasti.