Opiskelu, hylätty harjottelu ja itsetunto

Sain siis hylätyn koulun harjoittelusta jokin aika sitten, opiskelen sairaanhoitajaksi.

Tämän jälkeen olen rämpinyt koulua ja elämää eteenpäin ajatuksella, että minusta ei ole mihinkään. Ihme kyllä, olen pärjännyt ihan ok, saanut jopa hyviä numeroita. Mutta silti tuo hylätty harjoittelu on niin traumaattinen kokemus kaikkiaan. Jossain vaiheessa se alkoi tulla uniin. Tämä on satunnaista, mutta kyllä joskus herään johonkin painajaiseen liittyen tuon harjoittelun tapahtumiin.

Niin, se itsetunto. Ehkä pitäisi ennemminkin kysyä, mikä itsetunto. Varsinkin alussa ajatukset, että minusta ei ole mihinkään, on edelleen läsnä. Vaikka tiedän, että se on ristiriitaista esimerkiksi niiden hyvien numerojen, onnistumisten kanssa.

Tämä asia stressaa ja on stressannut minua ihan hirveästi. Se vaikuttaa uneen, jaksamiseen, jopa hormonitoimintaan. Minulta lähtee hiuksia ihan älyttömästi.

Pahinta on kuitenkin se, että tuntuu, että olen tämän asian kanssa ihan yksin. Perheelleni en ole viitsinyt kertoa koko asiaa, en halua että he huolestuvat, luulevat, että minulla menee hyvin. Koulun puolesta en ole saanut paljoakaan tukea. Lähinnä väheksyviä kommentteja ja olankohauttelua. Tuntuu, että ketään ei kiinnosta.

Olen joskus miettinyt jopa sitä, että jättäisin vaan kaiken ja lähtisin jonnekin muualle. Ulkomaille muutto olisi jopa mahdollista.