Lue keskustelun säännöt.
Ero hyvästä suhteesta
14.05.2019 |
Olen ollut yläasteelta lähtien parisuhteessa saman miehen kanssa, nyt olemme olleet yhdessä reilut 10 vuotta ja häät ja lapset alkaisivat pikku hiljaa olla ajankohtaisia, olemme siis vajaa kolmekymppisiä. Nyt vaan kun pitäisi alkaa tosissaan toiseen sitoutua, minuun on iskenyt rimakauhu, että tässäkö minun rakkauselämäni sitten oli.
En tosiaan ole käytännössä koskaan ollut sinkku. Kavereiden sinkkuelämää olen kyllä seurannut vierestä ja se on selväksi tullut, ettei sinkkuna oleminen todellakaan aina herkkua ole. Jotenkin vaan ahdistaa ajatus lopullisesta sitoutumisesta mieheeni ja haluaisin kokea enemmän asioita elämässäni, vaikka sitten niitä huonojen suhteiden aiheuttamia sydänsurujakin. Nuoressa aikuisuudessani sattui aika paljon vakavia asioita, esim. äitini oli hyvin vakavasti sairas ennen kuin muutama vuosi sitten kuoli, ja tuntuu että elämäni on ollut aika lailla totista suorittamista. Tietyssä mielessä koen siis että parhaat nuoruusvuoteni ovat menneet murehtiessa ja stressatessa ja ehkä minulla on sellainen olo, että olen jäänyt jostain paitsi.
Parisuhde meillä on varmasti monella mittapuulla ihan hyvä, ehkä vähän väljähtänyt ja kaverilliseksi muuttunut, mutta meillä on kuitenkin kivaa yhdessä, kannustamme toisiamme jne. Seksiä on ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa ja se vaivaa itseäni aina välillä. Olen asiasta yrittänyt keskustella lukuisia kertoja ja kokeillutkin vaikka mitä, mutta mies ei oikein halua puhua asiasta. Kyllä hän sitten innostuu kun laitan ykköset ylle ja pistän parastani, mutta kieltämättä alle kolmekymppisenä tällainen "vonkaaminenkin" turhauttaa. Mutta en nyt tiedä onko seksielämämme niin huonolla tolalla että ihan sen takia lähtisin eroamaan.
Pääni on ihan sekaisin enkä oikein tiedä mitä tekisin. Tuntuisi todella typerältä ja pinnalliselta erota sen takia, että haluaisin vielä deittailla muitakin. Mieheni on kuitenkin kiva ja luotettava ja uskon että hänen kanssaan saisin kyllä kivan elämän aikaiseksi. Toisaalta taas tuntuu, että nyt kun asiani ovat suurin piirtein järjestyksessä kaikkien varhaisaikuisuuteni vastoinkäymisten jälkeen, olisi kiva olla hetki yksikseen ja miettiä millainen ihminen minä oikein olenkaan, tutustua uusiin ihmisiin, vaikka muuttaa jossain vaiheessa ulkomaillekin, eli ikään kuin nähdä mitä muuta tällä maailmalla on tarjottavana.
Kommentteja, vertaistukea? Kuulostanko ihan idiootilta?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ja suhteen alussa tosiaan seksikin toimi hyvin, en oikein tiedä mikä hommassa muuttui, mutta nyt jo useampi vuosi ollut hiljaista. Ollaan varmaan liian kaverillisia nykyään. AP
Harvassa ovat ne suhteet, joissa seksi säilyy yhtä kiihkeänä kuin alussa. Useimmilla tasaantuu ja vakiintuu (= tylsistyy) muutaman vuoden jälkeen. Todennäköisesti se on sinulla edessä uudessakin suhteessa ja sen päälle voi tulla vielä roppakaupalla aivan uudenlaisia ongelmia. Itselleni kävi niin, kun erosin nuoruudenrakkaudestani. Kaduin eroa katkerasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän että jos suhde on jo nyt “väljähtynyt” niin ei se todennäköisesti lapsien myötä ainakaan parane.
Itse tapasin exän lukiossa, kun saatiin esikoinen niin siihen aikaan oli vielä kipinää (5 vuoden kohdalla). Siitä pikkuhiljaa vuosien ja lasten myötä se hiipui ihan kokonaan. 12 vuotta yhteensä oltiin, siitä viimeiset 2 täysin kuollutta. Sitten otin ja erosin. Ja kyllä, olin itsekäs. Mies oli sellainen kiltti ja perushyvä, mutta ei kovinkaan kiinnostunut minun tunteistani tai tarpeistani. Seksiä oli kerran kuukaudessa tai kahdessa ja sekin huonoa. Viimeisen vuoden aikana ei ollut ollenkaan.
Erosta on reilu puoli vuotta. Treffeillä en ole vielä käynyt enkä harrastanut seksiä kenenkään muunkaan kanssa, mutta en silti ole eroa katunut. Mieluummin yksin kuin laimeassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja suhteen alussa tosiaan seksikin toimi hyvin, en oikein tiedä mikä hommassa muuttui, mutta nyt jo useampi vuosi ollut hiljaista. Ollaan varmaan liian kaverillisia nykyään. AP
Harvassa ovat ne suhteet, joissa seksi säilyy yhtä kiihkeänä kuin alussa. Useimmilla tasaantuu ja vakiintuu (= tylsistyy) muutaman vuoden jälkeen. Todennäköisesti se on sinulla edessä uudessakin suhteessa ja sen päälle voi tulla vielä roppakaupalla aivan uudenlaisia ongelmia. Itselleni kävi niin, kun erosin nuoruudenrakkaudestani. Kaduin eroa katkerasti.
Olet väärän kumppanin kanssa, jos noin käy. Minun kokemukseni mukaan seksi vain paranee vuosi vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Ja suhteen alussa tosiaan seksikin toimi hyvin, en oikein tiedä mikä hommassa muuttui, mutta nyt jo useampi vuosi ollut hiljaista. Ollaan varmaan liian kaverillisia nykyään. AP
Suihteilla on luonnollinen kaari, ja ero on osa sitä kaarta. Ei kannata jatkaa suhdetta pidempään kuin mitä siinä on aineksia.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä menisi naimisiin noin matalalibidoisen miehen kanssa. Senhän tietää, että seksin määrä vain vähenee papin aamenen jälkeen. Onko mies edes kiinnostunut sinusta seksuaalisesti?
Tämä. Aloittajan kannattaa tiedostaa, että hänen seksielämänsä on juuri nyt niin hyvää kuin se tulee koskaan olemaan tämän miehen kanssa. Jos nykyinen tahti ei tyydytä, jatkossa tulee vielä enemmän turhautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja suhteen alussa tosiaan seksikin toimi hyvin, en oikein tiedä mikä hommassa muuttui, mutta nyt jo useampi vuosi ollut hiljaista. Ollaan varmaan liian kaverillisia nykyään. AP
Harvassa ovat ne suhteet, joissa seksi säilyy yhtä kiihkeänä kuin alussa. Useimmilla tasaantuu ja vakiintuu (= tylsistyy) muutaman vuoden jälkeen. Todennäköisesti se on sinulla edessä uudessakin suhteessa ja sen päälle voi tulla vielä roppakaupalla aivan uudenlaisia ongelmia. Itselleni kävi niin, kun erosin nuoruudenrakkaudestani. Kaduin eroa katkerasti.
Olet väärän kumppanin kanssa, jos noin käy. Minun kokemukseni mukaan seksi vain paranee vuosi vuodelta.
Kun käy välillä vieraissa, niin omakin maistuu taas hyvältä. Sitähän varmaan tarkoitat.
Voi mennä ihan vikaan, mutta yllättävän monelle nyky(nuorelle)miehelle ihan tutkittu ongelma seksielämässä oman kumppanin kanssa on se, jos katsoo pornoa. Ja monelta kumppanilta koko aihe menee ohi. Sinänsä ankea pulma, mutta myös asia johon on ratkaisu. Jos haluat lisää infoa, kantsii tsekata vaikka Fight the New Drug fb:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista taas. Tuota pornon vaikutusta olen epäillytkin ja siitä miehelle puhunut, tuntui jossain määrin kolahtavan. Ehkä sen keskustelun jälkeen vähän on hommat elpyneet mutta ei merkittävästi.
Oon lueskellut useita miesten kirjoituksia joissa kertovat että suhtautuminen kumppaniin ja muutenkin naisiin on muuttunut tosi paljon kun mies ollut pidempään ilman pornoa. Myös esim. rakkauden tunteet omaa kumppania kohtaan on joillain palanneet/voimistuneet jne. Itse nykyään kyselen jo seurustelun alkuvaiheessa pornosta, koska tapailin kerran 26-vuotiasta miestä joka ei pystynyt saamaan enää erektiota ilman pornoa.. Ihan jäätävää ja todella iso tunr-off. Oli yli puolet elämästään turruttanut aivojaan epätodellisilla ja keinotekoisilla stimulanteilla, ja aivot oli sit lopulta oppineet (niinkuin aivot oppii, hermoyhteydet muotoutuu sen helpoimmin saatavilla olevan mielihyvälähteen mukaan, monesti porno vs. aito seksi jossa ei voi olla vain vastaanottaja vaan pitäisi ottaa kumppani huomioon...)
Joten suosittelen kyllä etsimään syitä haluttomuudelle ja puhumaan asioista avoimesti.
Viisautta ja voimia sulle valintoihin! Terveisin 28.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan, tuon enempää et tule seksiä suhteessasi saamaan, vaan todennäköisesti vähemmän . Kuinka tärkeää seksi on sinulle?
Jos haluat jotain pelastaa, menkää pariterapiaan. Siellä selviää sekin, haluatko jatkaa vai erota. N
Ja suhteen alussa tosiaan seksikin toimi hyvin, en oikein tiedä mikä hommassa muuttui, mutta nyt jo useampi vuosi ollut hiljaista. Ollaan varmaan liian kaverillisia nykyään. AP