Lue keskustelun säännöt.
Ero hyvästä suhteesta
14.05.2019 |
Olen ollut yläasteelta lähtien parisuhteessa saman miehen kanssa, nyt olemme olleet yhdessä reilut 10 vuotta ja häät ja lapset alkaisivat pikku hiljaa olla ajankohtaisia, olemme siis vajaa kolmekymppisiä. Nyt vaan kun pitäisi alkaa tosissaan toiseen sitoutua, minuun on iskenyt rimakauhu, että tässäkö minun rakkauselämäni sitten oli.
En tosiaan ole käytännössä koskaan ollut sinkku. Kavereiden sinkkuelämää olen kyllä seurannut vierestä ja se on selväksi tullut, ettei sinkkuna oleminen todellakaan aina herkkua ole. Jotenkin vaan ahdistaa ajatus lopullisesta sitoutumisesta mieheeni ja haluaisin kokea enemmän asioita elämässäni, vaikka sitten niitä huonojen suhteiden aiheuttamia sydänsurujakin. Nuoressa aikuisuudessani sattui aika paljon vakavia asioita, esim. äitini oli hyvin vakavasti sairas ennen kuin muutama vuosi sitten kuoli, ja tuntuu että elämäni on ollut aika lailla totista suorittamista. Tietyssä mielessä koen siis että parhaat nuoruusvuoteni ovat menneet murehtiessa ja stressatessa ja ehkä minulla on sellainen olo, että olen jäänyt jostain paitsi.
Parisuhde meillä on varmasti monella mittapuulla ihan hyvä, ehkä vähän väljähtänyt ja kaverilliseksi muuttunut, mutta meillä on kuitenkin kivaa yhdessä, kannustamme toisiamme jne. Seksiä on ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa ja se vaivaa itseäni aina välillä. Olen asiasta yrittänyt keskustella lukuisia kertoja ja kokeillutkin vaikka mitä, mutta mies ei oikein halua puhua asiasta. Kyllä hän sitten innostuu kun laitan ykköset ylle ja pistän parastani, mutta kieltämättä alle kolmekymppisenä tällainen "vonkaaminenkin" turhauttaa. Mutta en nyt tiedä onko seksielämämme niin huonolla tolalla että ihan sen takia lähtisin eroamaan.
Pääni on ihan sekaisin enkä oikein tiedä mitä tekisin. Tuntuisi todella typerältä ja pinnalliselta erota sen takia, että haluaisin vielä deittailla muitakin. Mieheni on kuitenkin kiva ja luotettava ja uskon että hänen kanssaan saisin kyllä kivan elämän aikaiseksi. Toisaalta taas tuntuu, että nyt kun asiani ovat suurin piirtein järjestyksessä kaikkien varhaisaikuisuuteni vastoinkäymisten jälkeen, olisi kiva olla hetki yksikseen ja miettiä millainen ihminen minä oikein olenkaan, tutustua uusiin ihmisiin, vaikka muuttaa jossain vaiheessa ulkomaillekin, eli ikään kuin nähdä mitä muuta tällä maailmalla on tarjottavana.
Kommentteja, vertaistukea? Kuulostanko ihan idiootilta?
Kommentit (31)
Lähes vastaavassa tilanteessa erosin. Löysin hyvän miehen myöhemmin. Hänen kanssaan seksikin toimii, joka entisen kanssa oli pakkopullaa pari kertaa kuukaudessa. Ei nykyinen miehesi ole ainoa hyvä ja turvallinen mies. Näitä on Suomessa yllättävän paljon, vaikka palstalla aina muuta väitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi ei ole elämän tärkein asia mutta tärkeä osa parisuhdetta. Olen ollut mieheni kanssa yli 30 vuotta ja seksiä on monta kertaa viikossa.
Mieheni on ensimmäinen oikea poikaystäväni. Siinä ei ole mitään väärää tai kaduttavaa että on nuoresta asti saman ihmisen kanssa vaikka loppuelåmänsä jos se on se joka tekee onnelliseksi ja hän jonka kanssa haluaa olla. On ihanaa kun on niin paljon yhteisiä muistoja.
Mutta voi olla että vaihtamalla paranee tai sitten ei.
Itse en ole koskaan kaivannut muiden kanssa kokeilua.
Et kuulosta idiootilta. Minusta tuntemuksesi ovat ihan luonnollisia tuossa tilanteessa. Voisitteko ensisijaisesti ikäänkuin seikkailla yhdessä, etsiä töitä ulkomailta, muuttaa jne. Tai saisitko valloitettua enemmän aikaa itsellesi ja aivan uusiin asiohin, uusi ammatti, uusia harrastuksia, uusia ystäviä. Tai olisiko mahdollista ottaa sapattivapaa suhteesta, sopisitte, että saatte leikkiä sinkkua esim puolen vuoden tai vuoden ajan, ja että sen ajan jälkeen pohditte jatkoa avoimin mielin?
Oletko jo jutellut kumppanisi kanssa tuntemuksistasi? Miten hän reagoi?
Suhde, jossa on seksiä vain kerran tai pari kuussa, ei voi minusta olla hyvä. En todellakaan jäisi. Ei sovi minulle alkuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat idiootilta. t. keski-ikäinen nainen, joka osaa arvostaa hyvää miestä ja turvallista elämää
Siis onko elämäsi jotenkin turvatonta, jos elät yksin? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei voi voittaa, jos ei mitään yritä. Tosin siinä voi hävitä sen vähänkin. Tuossa iässä kun eroat, selvittelet tunteesi ja alat deittailemaan, voi tulla kiire perheenperustamisen kanssa.
Oma exäni lähti saman ikäisenä etsimään itseään ja ehkä muita miehiäkin. Minä olin siitä kolmen vuoden päästä onnellisesti naimisissa ja exä on etsinyt mielenrauhaa jo 20 vuotta. Jälkeenpäin olen ollut kiitollinen, että hän teki ratkaisun. Itse olisin varmaan vätystellyt siinä kaverisuhteessa vielä vuosikymmenen.
Yhdessäkään parisuhteessani ei ole ollut seksistä kahta viikkoa pidempää taukoa koskaan. Se, ettei alle kolmikymppinen terve mies jaksa harrastaa seksiä kuin kerran kuussa, on todella omituista. En katselisi tuollaista menoa hetkeäkään, mutta ilmeisesti sinulle ei erotiikka ole sitten niin tärkeää? Vai eikö ole muusta kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset kaverisuhteet ovat aivan kamalia. Yhdessä ollaan tottumuksesta. Kyllä tuossa jää paljosta paitsi.
Olenkin aina ihmetellyt, että miten ylä-asteelta lähtien seurustelleet ihmiset oikein jaksavat, mutta eivät hekään näköjään aina meinaa jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset kaverisuhteet ovat aivan kamalia. Yhdessä ollaan tottumuksesta. Kyllä tuossa jää paljosta paitsi.
Siinä tapauksessa pitää vaihtaa viiden vuoden välein. Kaikissa pitkissä parisuhteissa alkuhuuma haihtuu ja tilalle astuu tasainen, välillä jopa tylsä arki. Jos tuntee haluavansa huumaa ja seikkailua elämältään, kannattaa pysytellä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset kaverisuhteet ovat aivan kamalia. Yhdessä ollaan tottumuksesta. Kyllä tuossa jää paljosta paitsi.
Siinä tapauksessa pitää vaihtaa viiden vuoden välein. Kaikissa pitkissä parisuhteissa alkuhuuma haihtuu ja tilalle astuu tasainen, välillä jopa tylsä arki. Jos tuntee haluavansa huumaa ja seikkailua elämältään, kannattaa pysytellä sinkkuna.
Olen ollut kymmenen vuotta parisuhteessa ja intohimoa riittää. Ei todellakaan ole minkäänlainen seksitön tylsä kaverisuhde. Jos suhteillesi käy aina samoin kuin aloiittajan suhteelle on kynyt, sinussa on jotakin vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentti Ap:lle. Hankala tilanne eikä tuohon tietysti ole mitään oikeaa vastausta. Arvostan itse että olen tilanteeseeni tyytyväinen ja kehottaisin samaa muille. Tuo "hetki yksikseen ja miettiä millainen olen" viittaisi hieman siihen klassiseen "olemme kasvaneet erillemme" tyyppiseen tilanteeseen.
Kaikki haluaisimme että voisimme elää juuri sellaista elämää joka juuri sillä hetkellä on mielenkiintoista sekä kokeilla uusia asioita kun siltä tuntuu, ja tietää että voimme aina palata edelliseen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan onnistu todellisuudessa vaan joutuu tekemään valintoja. Joskus nämä ovat hyviä ja joskus huonoja mutta lähes aina on mahdotonta olla varma kummasta on kyse.
Ehdotan että yrität ensin löytää tavan jolla voisit "miettiä millainen olet" ilman että teet mitään päätöksiä parisuhteen osalta. Ala mökkeilemään, reissaamaan tai muuta vastaavaa itseksesi, siis ilman kavereita tai sukulaisia, ja käytä aika itseesi tutustumiseen sen sijaan että kiertäisit nähtävyyksiä. Tämä saattaa selventää ajatuksia ja auttaa löytämään ratkaisun jonka voit hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset kaverisuhteet ovat aivan kamalia. Yhdessä ollaan tottumuksesta. Kyllä tuossa jää paljosta paitsi.
Siinä tapauksessa pitää vaihtaa viiden vuoden välein. Kaikissa pitkissä parisuhteissa alkuhuuma haihtuu ja tilalle astuu tasainen, välillä jopa tylsä arki. Jos tuntee haluavansa huumaa ja seikkailua elämältään, kannattaa pysytellä sinkkuna.
Olen ollut kymmenen vuotta parisuhteessa ja intohimoa riittää. Ei todellakaan ole minkäänlainen seksitön tylsä kaverisuhde. Jos suhteillesi käy aina samoin kuin aloiittajan suhteelle on kynyt, sinussa on jotakin vikaa.
Olen ollut hyvässä suhteessa jo 28 vuotta. Sinun suhteesi on vielä nuori ja paljon ehtii vielä tapahtua, hyvässä ja pahassa. Luulen että sinussa on vikaa paljonkin, koska panettelet tuntemattomia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee sitä. Mä vielä vuosi sitten olin niitä naisia joka huuteli etten ikinä sitoudu. Minusta sinkkuelämä oli ihan parasta ja todellakin olin ”ilon irti”. Siltikin joka ikinen sunnuntai iski tyhjä fiilis ja mietin että tätäkö tämä mun elämä on. Mä elin pelkkiä viikonloppuja varten ja sunnuntaina itkin yksin himassa.
Tosiaan sitten vajaa vuosi sitten löysin elämäni miehen. Nykyään elän jokaista päivää varten. Viikonloppujen lisäksi myös arki on ihanaa. Rakastan nykyistä elämääni niiiin paljon. Bilettäminen on jäänyt ja tilalle oon saanut jotain niin paljon parempaa ja aidompaa.
N25
Eiköhän suurin osa koko nuoruutensa seurustelleista mieti samaa, aivan normaaleja tuntemuksia. Itsekseen oleminen ja itsenäinen elämä ovat hienoja ja opettavaisia asioita, ja kyllä suhdehapuilut sydänsuruineen ja kauheine deitteineen ovat kokemisen arvoisia asioita, pienet vastatuulet tekevät hyvistä hetkistä parempia. Täällä olikin jo hyviä viestejä. Harmi ettei kukaan oikein voi neuvoa, sillä joskus vaihtamalla paranee ja huomaa olleensa väärässä suhteessa, joskus voi huomata olleensa vain tylsistynyt ja arkeen hukkunut ja suhteen päättäminen kaduttaa. Itse aikoinani erosin ekasta vakavasta poikaystävästäni tuosta syystä, ei tosin yhtä kauan oltu yhdessä, ja se oli hyvä päätös, en ole koskaan katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset kaverisuhteet ovat aivan kamalia. Yhdessä ollaan tottumuksesta. Kyllä tuossa jää paljosta paitsi.
Siinä tapauksessa pitää vaihtaa viiden vuoden välein. Kaikissa pitkissä parisuhteissa alkuhuuma haihtuu ja tilalle astuu tasainen, välillä jopa tylsä arki. Jos tuntee haluavansa huumaa ja seikkailua elämältään, kannattaa pysytellä sinkkuna.
Olen ollut kymmenen vuotta parisuhteessa ja intohimoa riittää. Ei todellakaan ole minkäänlainen seksitön tylsä kaverisuhde. Jos suhteillesi käy aina samoin kuin aloiittajan suhteelle on kynyt, sinussa on jotakin vikaa.
Olen ollut hyvässä suhteessa jo 28 vuotta. Sinun suhteesi on vielä nuori ja paljon ehtii vielä tapahtua, hyvässä ja pahassa. Luulen että sinussa on vikaa paljonkin, koska panettelet tuntemattomia ihmisiä.
Millä tavalla olen panetellut? Itsehän väitit, että kaikkien suhteiden kohtalo on viiden vuoden jälkeen sama kuin aloittajan. Jos sinulle kävi niin, saat syyttää vain itseäsi. Mikään luonnonlaki tuo ei ole.
En ikinä menisi naimisiin noin matalalibidoisen miehen kanssa. Senhän tietää, että seksin määrä vain vähenee papin aamenen jälkeen. Onko mies edes kiinnostunut sinusta seksuaalisesti?
Kiitos kaikille, tosi hyviä kommentteja!
Tuota olen itsekin miettinyt, että onko tämä nyt vain jotain omaa henkilökohtaista kriiseilyäni, joka ei niinkään parisuhteeseen liity. Koitan keksiä tapoja, miten pääsisin "tutustumaan itseeni" ilman että heti tarvitsee olla eroamassa :D Apua miten kliseiseltä tuo kuulostaakin...
Täytyy myös miettiä voisinko miehen kanssa keskustella asiasta. Luulen kyllä että en. Esim. tuo seksielämästäkään keskustelu ei ole johtanut mihinkään, mies ottaa sen syyttelynä ja sulkeutuu vaikka miten kauniisti yrittäisin asian ilmaista. Ei halua siis ylipäätään mistään fantasioistakaan tms. puhua eikä itse oikein halua mitään kokeilla. Minua miellyttääkseen suostuu kyllä joskus jotain uusia juttuja testaamaan. Kieltämättä aika laimeaa on makuuhuoneen puolella ollut :(
AP
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, tosi hyviä kommentteja!
Tuota olen itsekin miettinyt, että onko tämä nyt vain jotain omaa henkilökohtaista kriiseilyäni, joka ei niinkään parisuhteeseen liity. Koitan keksiä tapoja, miten pääsisin "tutustumaan itseeni" ilman että heti tarvitsee olla eroamassa :D Apua miten kliseiseltä tuo kuulostaakin...
Täytyy myös miettiä voisinko miehen kanssa keskustella asiasta. Luulen kyllä että en. Esim. tuo seksielämästäkään keskustelu ei ole johtanut mihinkään, mies ottaa sen syyttelynä ja sulkeutuu vaikka miten kauniisti yrittäisin asian ilmaista. Ei halua siis ylipäätään mistään fantasioistakaan tms. puhua eikä itse oikein halua mitään kokeilla. Minua miellyttääkseen suostuu kyllä joskus jotain uusia juttuja testaamaan. Kieltämättä aika laimeaa on makuuhuoneen puolella ollut :(
AP
Jos mies ei pysty keskustelemaan asioista rakentavasti, ei hänestä ole kumppaniksi.
Alkaa näyttää siltä, että sinulla ei ole kokemusta aidosti hyvistä suhteista.
Kuulostat idiootilta. t. keski-ikäinen nainen, joka osaa arvostaa hyvää miestä ja turvallista elämää