Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa - annanko miehelle mahdollisuuden vai luovutanko heti?
Anci85
13.05.2019 |
Fiksu 35-vuotias mies, sosiaalisesti taitava, ihan älykäskin, ei sairauksia, ei mielenterveysongelmia tms. EI ole päihdeongelmaa tai muita riippuvuuksia, paitsi tupakointi. Tällaisen tapasin Tinderissä ja ihastuin. Tapailtiin pari kuukautta aina kun työni antoivat periksi, pikkuhiljaa tiiviimmin.
Sitten selvisi, että miehellä ei ole mitään koulutusta (kaikki koulut jättänyt aina kesken), ei ole tehnyt töitä nyt noin 6-7 vuoteen (ainoastaan yksi lyhyt työkokeilu tältä ajalta) ja mikä erikoisinta: asuu äitinsä kanssa... Äitinsä on täysin terve ja yhä työelämässä jne. On joskus asunut yksinkin pari vuotta, mutta kun vuokranantaja myi asunnon, niin mies ei vaan hakenut uutta kämppää vaan majaili kodittomana kavereiden nurkissa usean vuoden ajan, kunnes sitten palasi äidilleen asumaan (varmaan meni kavereilta hermot loisimiseen?).
Olen varovasti kysynyt, että miksi näin, niin kuulemma "ei tiedä miksei hakenut omaa asuntoa" ja kun kyselen miksei mene johonkin opiskelemaan/hae töitä/nyt omaa asuntoa, niin vastaus on että "niin, pitäis varmaan". Siis aivan uskomatonta! Sen verran tiedän, että luottotiedot ovat menneet, mutta kyllä kaupungin asuntoja saa silti tai edes jotain jostain, jos koditon on tai asuu äidillään. Kyseessä kuitenkin iso kaupunki (Tampere), joten asuntoja riittää.
En tosiaan päällepäin tai muista jutuista todellakaan arvannut tällaista tilannetta! Nyt en tiedä mitä tehdä, kun olen jo ihastunut, mutta onhan tuo nyt todella erikoista, ettei ole yhtään koulua suorittanut peruskoulun jälkeen loppuun eikä muutenkaan mitään kiinnostusta ns. normaaliin itsenäisyyteen tai itsensä elättämiseen. Elää siis nyt alennetulla toimeentulotuella ja päivät kuluu kavereiden kanssa, tv:tä katsellen, makoillen, sukulaisten luona vieraillen jne.
Auttakaa mua :( Annanko mahdollisuuden vai jätänkö tämän tähän? En itse halua elättää miestä tai ottaa luokseni asumaan + koen tosi epäeroottisena miehen tilanteen... Mutta samaan aikaan olen ihastunut, hän on kiltti, koskettaa paljon, on ystävällinen jne. Kannattaako odottaa, josko mies tuosta skarppaisi? Vai onko peli menetetty, kun on kuitenkin yli kolmekymppinen ja viimeksi lähes 10 vuotta sitten ollut oma asunto ja töitä? Ja silloinkin vain parin vuoden ajan.
Nyt mies on kuitenkin ainakin teoriassa kiinnostunut ryhdistäytymään ja sanonut, että haluaisi omilleen, mutta toisaalta aina kun kysyn, että onko laittanut hakemuksia asunnosta/töistä/koulusta/tms, niin kuulemma "no tää päivä meni vähän ohi kun nukuin vähän huonosti/piti käyttää veljen koiraa ulkona" tms eikä mitään tunnu oikein tapahtuvan. Yhden työvuoron teki kaupan hyllytyksessä, mutta siinä se. Olen yrittänyt selittää, että jo yhdessä päivässä saa paljon aikaan (saanhan minäkin jo työpäivän aikana vaikka mitä tehtyä!), jos vain haluaa, mutta jotenkin hän vaan tekee korkeintaan yhden asian kuukaudessa tai viikossa...
Kommentit (186)
Miksi ap:n pitäisi patistella miestä elämänhallintaan? Tuossa on jo sellainen äiti/lapsi asetelma, että ei hyvä seuraa.
Jos tuollainen ihminen olisi tuttuni, niin ehdottaisin ehkä varovasti niitä neurologisia tutkimuksia. Ei kukaan elä tuolla tavalla, jos osaa elää muuten. Eli pakon olosuhteissa nyt menee eteenpäin tuolla tavalla ja esittää onnellista, tai etsii sen hyvän elämästään mikä siinä nyt vielä on. Joillain Asperger/add tyypeillä voi tulla tuollainen totaalinen jumittuminen jossain kohtaa, jos elämä on hiljalleen mennyt alamäkeä jo pitkän aikaa.
Tai sitten hän piilottelee toista ongelmaa, kuten päihteidenkäyttöä. Jos kesti monta kuukautta myöntää äidillä asuminen, niin veikkaan että puolisen vuotta menee ennenkuin kehtaa myöntää riippuvuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anci85 kirjoitti:
No kyllä nuo ADHD:n/ADD:n oireet aika hyvin häneen täsmäävät...
Mutta onko se oikeasti aivorakenteen ongelma vai opittua? Siis onko ADHD/ADD fyysinen vai psyykkinen ongelma, JOS siitä on kyse?
Adhd on perinnöllinen, neurologinen häiriö. Se miten sen kanssa tulee toimeen riippuu sitten vähän kasvatuksesta ja ympäristöstä. Miehesi on jo sen ikäinen, että luultavasti adhd;ta ei ole silloin tunnistettu mikäli siitä on kyse. Adhd ei siis ole mt-ongelma
Mutta siis, adhd:lla on paljon myös niitä hyviä ominaisuuksia, se että riittävätkö ne kompensoimaan niitä mielestäsi huonoja on toinen asia.
Adhd:n oireita voidaan hoitaa lääkityksellä, mutta sekään ei toimi kaikille.
Myös mm. Tupakointi, runsas kahvin/teen juominen ovat aika tyypillistä yleensä tiedostomatonta itselääkintää.
Anci85 kirjoitti:
No kyllä nuo ADHD:n/ADD:n oireet aika hyvin häneen täsmäävät...
Mutta onko se oikeasti aivorakenteen ongelma vai opittua? Siis onko ADHD/ADD fyysinen vai psyykkinen ongelma, JOS siitä on kyse?
On fyysinen ongelma, mutta lisää masennuksen ja muiden ongelmien riskiä (jatkuvat rahavaikeudet, vaikeudet työelämässä ja ihmissuhteissa add:n takia on omiaan aiheuttamaan ahdistusta ym.). mt-ongelmat heikentää elämänhallintaa entisestään ja siinä onkin kierre valmis.
Vierailija kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
No kyllä nuo ADHD:n/ADD:n oireet aika hyvin häneen täsmäävät...
Mutta onko se oikeasti aivorakenteen ongelma vai opittua? Siis onko ADHD/ADD fyysinen vai psyykkinen ongelma, JOS siitä on kyse?
Adhd on perinnöllinen, neurologinen häiriö. Se miten sen kanssa tulee toimeen riippuu sitten vähän kasvatuksesta ja ympäristöstä. Miehesi on jo sen ikäinen, että luultavasti adhd;ta ei ole silloin tunnistettu mikäli siitä on kyse. Adhd ei siis ole mt-ongelma
Mutta siis, adhd:lla on paljon myös niitä hyviä ominaisuuksia, se että riittävätkö ne kompensoimaan niitä mielestäsi huonoja on toinen asia.
Adhd:n oireita voidaan hoitaa lääkityksellä, mutta sekään ei toimi kaikille.
Myös mm. Tupakointi, runsas kahvin/teen juominen ovat aika tyypillistä yleensä tiedostomatonta itselääkintää.
Kiitos tästä! Perustuuko tuo tupakointi ja kahvi/tee siihen, että ne sisältävät stimuloivia ainesosia? Käsittääkseni vastaavia käytetään ADHD:n hoidossa?
Anci85 kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
Tältä musta vähän itsestäkin tuntuu, että kannattaisi antaa olla... Mutta mitä jos vuoden päästä miehellä onkin töitä ja asunto? Tai on opiskelemassa? Sitten mun on vähän myöhäistä itkeä hänen peräänsä, heh.
Jotenkin olisi helpompi ymmärtää tätä, jos miehen tilanteeseen olisi joku selkeä syy, mutta kun ei ihan oikeasti ole. Hän vain "on" ja ajelehtii päivästä toiseen eikä tällaiset ns. normaalit asiat selvästi kuulu hänen elämäänsä. Ja siis tiedän aivan varmuudella, että tässä ei ole masennusta tai addiktiota tms taustalla. Hän on vain äärimmäisen laiska/saamaton, mutta miten hitossa joku pystyy "pummimaan" kaiken koko elämänsä ajan?!
Kysyin tänään aamulla, että haluaako hän olla samassa tilanteessa vielä 60-vuotiaanakin, niin kuulemma ei hänellä ole koskaan ollut tapana suunnitella tulevaisuutta pitkälle eteenpäin...
Mikä on se todennäköisyys että näin tapahtuu? Perustatko omat tulevaisuudensuunnitelmasi esim. lottovoittoon? Tuskin joten älä tee samaa miehenkään kanssa.
No jotenkin mä mietin, että ehkä se nyt pikkuhiljaa alkaisi keskittyä tuollaisiin juttuihin, kun nuoruus alkaa olla ohi... Kun ei tosiaan ole mitään addiktiota tai sairautta estämässä, ainoastaan saamattomuus. Mutta en tiedä, enkä luotan liikaa. Sitä tässä just yritän kysellä, että voiko noin saamaton oikeasti muuttua? Tai edes saada töitä...
Kyllähän tuo nyt kuulostaa siltä, että on muutakin kuin pientä saamattomuutta. Kyllä hänellä psyykkisesti joku mättää, usko mitä uskot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuu äitinsä kanssa samassa huoneessa? 35-vuotias mies? No ei hyvää päivää. Ei ole normaalia. Mietihän nyt ihan oikeasti, että haluatko miehen joka ei ole tuossa iässä itsenäistynyt sen vertaa, että asuisi omillaan. En olisi ottanut edes kaksvitosena tuollaista miestä, huh huh.
Voikohan se saamattomuus liittyä tuohon ulosottoon?
Tuntuu turhalta käydä töissä, jos kaikki rahat menee pois. Mieluummin ilmeisesti odottelee, että velat annetaan anteeksi.
Onko paljon maksettavaa? Velkaneuvonnassa onko käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anci85 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
No kyllä nuo ADHD:n/ADD:n oireet aika hyvin häneen täsmäävät...
Mutta onko se oikeasti aivorakenteen ongelma vai opittua? Siis onko ADHD/ADD fyysinen vai psyykkinen ongelma, JOS siitä on kyse?
Adhd on perinnöllinen, neurologinen häiriö. Se miten sen kanssa tulee toimeen riippuu sitten vähän kasvatuksesta ja ympäristöstä. Miehesi on jo sen ikäinen, että luultavasti adhd;ta ei ole silloin tunnistettu mikäli siitä on kyse. Adhd ei siis ole mt-ongelma
Mutta siis, adhd:lla on paljon myös niitä hyviä ominaisuuksia, se että riittävätkö ne kompensoimaan niitä mielestäsi huonoja on toinen asia.
Adhd:n oireita voidaan hoitaa lääkityksellä, mutta sekään ei toimi kaikille.
Myös mm. Tupakointi, runsas kahvin/teen juominen ovat aika tyypillistä yleensä tiedostomatonta itselääkintää.
Kiitos tästä! Perustuuko tuo tupakointi ja kahvi/tee siihen, että ne sisältävät stimuloivia ainesosia? Käsittääkseni vastaavia käytetään ADHD:n hoidossa?
Juu, siis adhd;n aivot käyvät ns. Hitaalla (tämä ei siis liity älykkyyteen) ja mm. Kofeiini stimuloi aivoja ja auttaa keskittymään.
Adhd:ta hoidetaan stimulanteilla ns. Amfetamiinijohdannaisilla ja lapsilla joskus jopa pienillä määrillä kahvia.
Mikäli motivaatiota riittää adhd:seen on saatavilla lääkityksen lisäksi (mikäli onnistuu saamaan dg:n) myös kuntoutusta jossa yritetään etsiä sellaisia toimintatapoja, jotka auttaisivat eteenpäin opiskeluissa tai elämänhallinnassa yleensä. Mitään taikatemppuja nämäkään eivät ole ja monet keinoista voivat hyvinkin olla sellaisia, joita adhd on itse jo kehittänyt vuosien varrella selviytyäkseen.
Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Haastavinta adhd-ihmisille on yleensä se oman paikkansa löytäminen yhteiskunnasta, mutta jos niin käy, niin adhd ihmisillä on usein paljon annettavaa yhteisöissään mm. Luovuus, kyky katsoa asioita laajasti ja monesta eri näkökulmasta, innostus, omistautuminen jne.
Anci85 kirjoitti:
Ja mies ei siis tosiaan ole mikään vässykkä ulospäin, vaan sosiaalisesti todella keskustelutaitoinen ja pidetty ystäväpiirissään jne (toki kaveritkin tietävät, että elämäntyyli on tuo ja pummii usein tupakkaa kavereilta jne). Eli ei johdu mistään sosiaalisista peloista tms tämä myöskään.
Entäs naishistoria? Entiset suhteet, harrastaako irtosuhteita ja onko ylipäätään pidetty naisten keskuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei ole oikein tietoa siitä, mikä tämän miehen ongelma oikeasti on. ADHD on ihan hyvä veikkaus, muita mahdollisuuksia on erilaiset mielenterveysongelmat tai päihdeongelmat. Ap on sitä mieltä, että miehellä ei ole päihde- eikä mielenterveysongelmaa, mutta minusta sitä ei voi täysin varmaksi tietää. Ap on tuntenut miehen vasta pari kuukautta ja mies piilottelee asioitaan. 35-vuotias mies nukkuu äitinsä kanssa samassa huoneessa, ei kuulosta ollenkaan normaalilta. Mistähän syystä häneltä on luottotiedot menneet? On käyttänyt joskus ainakin kannabista, joten todennäköisesti rahat on menneet huumeisiin. Veikkaan, että taustalta paljastuu vielä sekä huume- että mielenterveysongelma. Oikeasti ei kukaan ole tuossa elämäntilanteessa pelkästään laiskuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
No kyllä nuo ADHD:n/ADD:n oireet aika hyvin häneen täsmäävät...
Mutta onko se oikeasti aivorakenteen ongelma vai opittua? Siis onko ADHD/ADD fyysinen vai psyykkinen ongelma, JOS siitä on kyse?
Adhd on perinnöllinen, neurologinen häiriö. Se miten sen kanssa tulee toimeen riippuu sitten vähän kasvatuksesta ja ympäristöstä. Miehesi on jo sen ikäinen, että luultavasti adhd;ta ei ole silloin tunnistettu mikäli siitä on kyse. Adhd ei siis ole mt-ongelma
Mutta siis, adhd:lla on paljon myös niitä hyviä ominaisuuksia, se että riittävätkö ne kompensoimaan niitä mielestäsi huonoja on toinen asia.
Adhd:n oireita voidaan hoitaa lääkityksellä, mutta sekään ei toimi kaikille.
Myös mm. Tupakointi, runsas kahvin/teen juominen ovat aika tyypillistä yleensä tiedostomatonta itselääkintää.
Kiitos tästä! Perustuuko tuo tupakointi ja kahvi/tee siihen, että ne sisältävät stimuloivia ainesosia? Käsittääkseni vastaavia käytetään ADHD:n hoidossa?
Juu, siis adhd;n aivot käyvät ns. Hitaalla (tämä ei siis liity älykkyyteen) ja mm. Kofeiini stimuloi aivoja ja auttaa keskittymään.
Adhd:ta hoidetaan stimulanteilla ns. Amfetamiinijohdannaisilla ja lapsilla joskus jopa pienillä määrillä kahvia.Mikäli motivaatiota riittää adhd:seen on saatavilla lääkityksen lisäksi (mikäli onnistuu saamaan dg:n) myös kuntoutusta jossa yritetään etsiä sellaisia toimintatapoja, jotka auttaisivat eteenpäin opiskeluissa tai elämänhallinnassa yleensä. Mitään taikatemppuja nämäkään eivät ole ja monet keinoista voivat hyvinkin olla sellaisia, joita adhd on itse jo kehittänyt vuosien varrella selviytyäkseen.
Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Haastavinta adhd-ihmisille on yleensä se oman paikkansa löytäminen yhteiskunnasta, mutta jos niin käy, niin adhd ihmisillä on usein paljon annettavaa yhteisöissään mm. Luovuus, kyky katsoa asioita laajasti ja monesta eri näkökulmasta, innostus, omistautuminen jne.
Voisin vielä komentoida ketjussa esiintynyttä kysymystä, että "miksi ei sitten tee niin?"
Olen kuullut vastaavaa lapsesta alkaen, mikäli asiat ovat selviä, miksi en vain toteuta niitä?
Esimerkiksi monille on ollut täysin mahdotonta ymmärtää, että miksi en esim. vain kirjoita sitä hemmetin esseetä, jos kerta ymmärrän asian ja olen siihen perehtynyt. Tai miksi en sitten hoida jotakin asiaa.
Monista se näyttää juurikin siltä laiskuudelta tai asiasta riippuen jopa tyhmyydeltä.
On hankala tietää itsekkään mihin se aika menee, toisaalta sitä hyperfokusoi ja toisaalta taas ajatukset karkailevat minne sattuu.
Useimmiten itselläni on ongelmana se, että laitan jopa liikaa energiaa asioiden suorittamiseen (milloin ne helposti jäävät kesken) kuin että lähtökohtaisesti olisin yrittämättä, mutta lopputulos näyttää silti kaikista siltä, ettei ole edes yritetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35-vuotias mies nukkuu samassa huoneessa äitinsä kanssa!?!? Minä nukuin ala-asteikäisenä eri huoneessa kuin äitini.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole oikein tietoa siitä, mikä tämän miehen ongelma oikeasti on. ADHD on ihan hyvä veikkaus, muita mahdollisuuksia on erilaiset mielenterveysongelmat tai päihdeongelmat. Ap on sitä mieltä, että miehellä ei ole päihde- eikä mielenterveysongelmaa, mutta minusta sitä ei voi täysin varmaksi tietää. Ap on tuntenut miehen vasta pari kuukautta ja mies piilottelee asioitaan. 35-vuotias mies nukkuu äitinsä kanssa samassa huoneessa, ei kuulosta ollenkaan normaalilta. Mistähän syystä häneltä on luottotiedot menneet? On käyttänyt joskus ainakin kannabista, joten todennäköisesti rahat on menneet huumeisiin. Veikkaan, että taustalta paljastuu vielä sekä huume- että mielenterveysongelma. Oikeasti ei kukaan ole tuossa elämäntilanteessa pelkästään laiskuuden takia.
Toisaalta jos kyse olisi adhd:sta niin ei tuo äidillä asuminen olisi mikään mahdoton skenaario. Adhd:t voivat olla ihan fiksujakin, jopa älykkäitä, mutta sitten se ns. Normaalin arjen pyörittäminen tuottaa haasteita, vaikka taustalla ei olisikaan päihdeongelmia tms.
Esim. Tyypillisiä hankaluuksia ovat laskujen maksu, siivoaminen, ajoissa paikalla oleminen jne. Asunnon etsimisestä ja muutosta puhumattakaan, varsinkaan jos siihen ei ole pakottavaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen monella tapaa samanlainen kuin ap:n tapailema mies. Sillä poikkeuksella, että asun kyllä yksin, ja en nosta toimeentulotukea vaan elän omilla säästöilläni. Perin isovanhemmiltani kaksion Helsingin keskustasta, ja saan siitä myös tasaista vuokratuloa.
Olen valmistunut korkeakoulusta ja ollut myös työelämässä, vaikka viimeiseen viiteen vuoteen en olekaan ansiotöitä tehnytkään. Sain suoraan sanottuna tarpeekseni siitä järjettömästä oravanpyörässä juoksemisesta, ja sen jälkeen olen tehnyt vain asioita, jotka ovat tuottaneet minulle iloa ja joiden olen kokenut olevan minulle merkityksellisiä.
Päiväni kuluvat läheisten, perheen ja ystävien parissa. Urheilen paljon ja liikun monipuolisesti luonnossa. Pidän hyvin paljon lukemisesta, matkustelusta ja olen opetellut soittamaan pianoa sekä kitaraa. Tämän lisäksi teen säännöllisesti vapaaehtoistöitä. Mitään tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia minulla ei kuitenkaan ole ja koitan elää vain päivä kerrallaan.
Tämä elämäntyyli sopii minulle, mutta samalla myös tekee parisuhteen löytämisestä melkein mahdotonta. Olen huomannut, että naisille on hyvin vaikeaa hyväksyä se etten ole ansiotöissä, ja ennen kaikkea se että en edes yritä etsiä töitä. Tämä siitäkin huolimatta, että tulen toimeen omillani. En myöskään usko, että toista voi muuttaa miksikään, ja mikäli ap ei hyväksy miestä sellaisena kun hän on, niin suhteella tuskin on mitään toivoa - tulisitte vain molemmat onnettomiksi.
En mä sano, että pitäisi uraohjus olla, mutta kyllä melkoisen kunnianhimoton pitää miehen olla, ettei mitään koulua saa valmiiksi, eikä ole töissä. Siis tunnen paljon ihmisiä (usein TKK:lta) joilla opinnot on "jääneet roikkumaan", mutta yleensä ovat alan hommissa ja siksi ei tule tehtyä valmiiksi.
Kysypä mieheltä, mitä hän haluaa elämältä? Jos ne yhtenevät omien "tavoitteittesi" kanssa, mieti miten mies ajatteli niitä saavuttaa.
Voisin kuvitella, että mies on kaunistellut elämässään yhtä sun toista. Ajan myötä alkaa varmasti selvitä, miksi hän on ollut vuosia tekemättä mitään ja asuu äitinsä kanssa jne.
Eihän se mies voi millään olla niin ihana, että sitä kannattaisi katsella, kun lukee nuomainitsemasi asiat. Siis aikuinen ihminen, eikä minkäänlaista elämänhallintaa, ei suunnitelmia, ei eteenpäinmenoa. Mitä sitten kun te täytätte 50 ja hän on kaiken ajan vain katsellut telkkaria, tapaillut kavereita ja halaillut sinua? Ja asuu edelleen äitinsä nurkissa? Kovin on pienet ympyrät elämässä. Sellaistako elämää haluat itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen monella tapaa samanlainen kuin ap:n tapailema mies. Sillä poikkeuksella, että asun kyllä yksin, ja en nosta toimeentulotukea vaan elän omilla säästöilläni. Perin isovanhemmiltani kaksion Helsingin keskustasta, ja saan siitä myös tasaista vuokratuloa.
Olen valmistunut korkeakoulusta ja ollut myös työelämässä, vaikka viimeiseen viiteen vuoteen en olekaan ansiotöitä tehnytkään. Sain suoraan sanottuna tarpeekseni siitä järjettömästä oravanpyörässä juoksemisesta, ja sen jälkeen olen tehnyt vain asioita, jotka ovat tuottaneet minulle iloa ja joiden olen kokenut olevan minulle merkityksellisiä.
Päiväni kuluvat läheisten, perheen ja ystävien parissa. Urheilen paljon ja liikun monipuolisesti luonnossa. Pidän hyvin paljon lukemisesta, matkustelusta ja olen opetellut soittamaan pianoa sekä kitaraa. Tämän lisäksi teen säännöllisesti vapaaehtoistöitä. Mitään tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia minulla ei kuitenkaan ole ja koitan elää vain päivä kerrallaan.
Tämä elämäntyyli sopii minulle, mutta samalla myös tekee parisuhteen löytämisestä melkein mahdotonta. Olen huomannut, että naisille on hyvin vaikeaa hyväksyä se etten ole ansiotöissä, ja ennen kaikkea se että en edes yritä etsiä töitä. Tämä siitäkin huolimatta, että tulen toimeen omillani. En myöskään usko, että toista voi muuttaa miksikään, ja mikäli ap ei hyväksy miestä sellaisena kun hän on, niin suhteella tuskin on mitään toivoa - tulisitte vain molemmat onnettomiksi.
Mua ei haittaisi :)
Pidätkö kissoista?
Saadaanko muuttaa perintökaksioosi?
Haittaako jos vain kirjoittelen kaiket päivät työmarkkinatuella, ilman aikomusta etsiä työtä?
Anci85 kirjoitti:
Tältä musta vähän itsestäkin tuntuu, että kannattaisi antaa olla... Mutta mitä jos vuoden päästä miehellä onkin töitä ja asunto? Tai on opiskelemassa? Sitten mun on vähän myöhäistä itkeä hänen peräänsä, heh.
Jotenkin olisi helpompi ymmärtää tätä, jos miehen tilanteeseen olisi joku selkeä syy, mutta kun ei ihan oikeasti ole. Hän vain "on" ja ajelehtii päivästä toiseen eikä tällaiset ns. normaalit asiat selvästi kuulu hänen elämäänsä. Ja siis tiedän aivan varmuudella, että tässä ei ole masennusta tai addiktiota tms taustalla. Hän on vain äärimmäisen laiska/saamaton, mutta miten hitossa joku pystyy "pummimaan" kaiken koko elämänsä ajan?!
Kysyin tänään aamulla, että haluaako hän olla samassa tilanteessa vielä 60-vuotiaanakin, niin kuulemma ei hänellä ole koskaan ollut tapana suunnitella tulevaisuutta pitkälle eteenpäin...
Tuohan on selkeästi syrjäytynyt "nuori".
Sieltä on vaikea nousta, ei mahdoton, mutta vaikea.
Alue: Aihe vapaa
Tämä, kiitoksia tästä. Minun ajatukseni suoraan tästä asiasta!