Onko muita naisia, jotka tykkää siitä ettei oma mies pidä minään kaunottarena?
En siis mikään ns. kaunotar olekaan, ihan nätti meikattuna, mitäänsanomattoman näköinen ilman. Nuorempana minulle oli tärkeää saada olla poikaystäväni silmissä "maailman kaunein", mutta nykyään jotenkin kääntynyt päälaelleen. Riittää, että itse peiliin katsoessa ajattelen, että ihan kivalta näyttää. Riittää myös se, että oma mies ajattelee samoin - että ulkonäköni on ihan kiva. En edes haluaisi olla mikään kaunotar, koska minusta olisi jotenkin vastenmielinen ajatus, että mieheni "palvoisi" minua kauneudestani. Mieluummin siis olen sisimmässäni hänen mieleensä. Varmaan tämä voi johtua siitä, että olen vanhemmiten alkanut kohdella muita ihmisiä ystävällisemmin ja huomannut, miten hyvä fiilis siitä tulee itselle ja muille - minua on tästä muutoksesta johtuen alettu kehumaan mukavaksi, mikä on tuntunut ja tuntuu edelleen todella hyvältä, paljon paremmalta kuin millasia kehuja olen saanut ulkonäöstäni.
Onko muita naisia, jotka tykkää siitä, että mies ei "palvo" ulkonäköä?
En ajattele ollenkaan samalla tavalla kuin ap. Minusta olisi erittäin toivottavaa, että kumppani pitäsi ulkonäöstäni ja jopa palvoisi sitä, koska fyysinen viehättävyys on iso osa seksuaalisuutta ja haluttavuutta. Valitettavasti en ole ikinä päässyt nauttimaan sellaisesta tilanteesta, koska olen ruma ja pienitissinen. Kelpaaminen ei tunnu alkuunkaan riittävältä, vaan se on lattein sana maailmassa ja verrattavissa harmaaseen märkään villasukkaan.