Aamuvirkun kanssa suhde = mahdotonta?

Ainakin meillä on toiminut lähes 10 vuotta :D

Minä rakastan niitä rauhallisia aamuja, kun saan heräillä rauhassa iltavirkun miehen ansioista ja taas ottaa oman aikansa silloin illalla, kun minä menen nukkumaan. Parisuhteessa, kun saa olla jotain omaakin :D

Sehän on pitemmällä tähtäimellä paras. Kummallakin on omaa aikaa silloin kun toinen nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan niitä rauhallisia aamuja, kun saan heräillä rauhassa iltavirkun miehen ansioista ja taas ottaa oman aikansa silloin illalla, kun minä menen nukkumaan. Parisuhteessa, kun saa olla jotain omaakin :D

Oma aika kuulostaa kyllä mahtavalta, en tullut ajatelleeksi tältä kantilta :) Toisaalta olisi kiva tehdä öisin jotain yhdessä. ap

Kunhan molemmat hyväksyy toisen vuorokausirytmin.

On hyvin rasittavaa, kun itse viettää rauhaisan aamuhetken, mutta sen lisäksi pitäisi vielä jaksaa innostua siitä, että toinen alkaa pursua intoa joskus iltakahdeksalta.

Olisihan se varmaan ollut ärsyttävää myös toisinpäin, että olisin vinkunut eksää ulos osallistumaan perheensä elämään aamuisin.

Ei toimi. Ei kannata vakavaan suhteeseen pyrkiä, kevyttä vaan. Ellei jompi kumpi aio muuttua.

Mä olen aamuvirkku, elän aamutorkun kanssa. Arki menee, mutta lomilla kiristää hermoa.  On tosi tympeetä, että itse herää viimeistään seitsemältä, ja toinen loikoilisi mieluusti vähintään klo 10 sängyssä. Jos vielä joskus joudun hankkimaan uuden elämänkumppanin, niin aamutorkkua en huoli.

Meillä on toiminut vaihtelevasti yli 20 v. Hyviä puolia on, mutta myös huonoja. Jos saisi valita, niin toivoisin puolisoni olevan vain tunnin tai pari eri ajassa.

Näin aamuvirkkuna sanoisin, että lapsiperheessä se iltavirkku on ihan vapaamatkustaja, jolla on omaa aikaa enemmän kuin muilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Ei kannata vakavaan suhteeseen pyrkiä, kevyttä vaan. Ellei jompi kumpi aio muuttua.

Onko se niin paha paikka ettei voi hyväksyä toista sellaisena kuin on?

Uskon että voi toimia hyvinkin kun ei asuta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan niitä rauhallisia aamuja, kun saan heräillä rauhassa iltavirkun miehen ansioista ja taas ottaa oman aikansa silloin illalla, kun minä menen nukkumaan. Parisuhteessa, kun saa olla jotain omaakin :D

Oma aika kuulostaa kyllä mahtavalta, en tullut ajatelleeksi tältä kantilta :) Toisaalta olisi kiva tehdä öisin jotain yhdessä. ap

Ei tämä auttamatta tarkoita sitä, etteikö toinen voisi silloin tällöin joustaa siitä omasta nukkumaan menostaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Ei kannata vakavaan suhteeseen pyrkiä, kevyttä vaan. Ellei jompi kumpi aio muuttua.

Onko se niin paha paikka ettei voi hyväksyä toista sellaisena kuin on?

Uskon että voi toimia hyvinkin kun ei asuta yhdessä.

Joo, kun ei asuta yhdessä niin sittenhän se toimii. Omassa kommentissani oli yhdessä asuminen oletuksena.

Vaikka, kun toinen on menossa iltaysiltä nukkumaan, toinen haluaisi tulla vielä käymään ja harrastamaan seksiä ja jäämään nukkumaan... mutta se toinen olisi menossa nukkumaan vasta klo12. Hmmm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan niitä rauhallisia aamuja, kun saan heräillä rauhassa iltavirkun miehen ansioista ja taas ottaa oman aikansa silloin illalla, kun minä menen nukkumaan. Parisuhteessa, kun saa olla jotain omaakin :D

Oma aika kuulostaa kyllä mahtavalta, en tullut ajatelleeksi tältä kantilta :) Toisaalta olisi kiva tehdä öisin jotain yhdessä. ap

Ei tämä auttamatta tarkoita sitä, etteikö toinen voisi silloin tällöin joustaa siitä omasta nukkumaan menostaan. :D

Se joustaminen ei vaan aina toimi. Mä olen todella huonoa seuraa 23 jälkeen. Käytännössä nukahdan jos olen hetken paikoillani. Mies taas on klo 6 ihan unessa ja kärtty.

T. 8

Kyllähän se haasteensa asettaa. Itse herään viikonloppuisinkin kuuden aikaan, jonkun aikaa jaksaa kyllä pötkötellä sängyssä hissukseen, no yleensä mies herää tässä ja rakastellaan, sitten minä käyn suihkussa ja lähden ulkoilemaan, mies jatkaa unia, teen sitten aamupalaa parin tunnin päästä. Iltaisin taas olen nukkumassa mieluusti klo 21, jos ei ole pakottavaa tarvetta valvoa, no mies sitten katselee niitä iltaleffojaan ja minä saan nukahtaa yksin. :) Mutta ollaan etäsuhteessa, joten arkisin saadaan sitten pitää siitä omasta rytmistä kiinni ihan keskenämme. 

Meillä minä olen aamuvirkumpi ja mies tykkää valvoa yöllä myöhempään. Tämä ihan ok. Mutta sitten jostain syystä mies on sitä mieltä, että aamuisin on noustava ylös yhtä aikaa ja kömpii lähes pakkomielteisesti ylös sängystä samaan aikaan kuin minäkin - vaikka mies sitten olisi valvonut yhteen yöllä ja minä nousisin ylös jo seitsemältä. En ymmärrä miksi. Minulle sopisi ihan mainiosti, että hän jatkaa uniaan ja minä nousen ylös yksikseni. Olen sen hänelle sanonutkin, mutta kuulemma haluaa nousta yhtä aikaa minun kanssani...

Mä istun usein rauhassa yksin viikonloppuaamuisin aamupalalla ja luen sanomalehteä, usein parikin tuntia saan olla itsekseni hereillä ennen kuin mies herää. Teini heräilee sitten vieläkin myöhemmin.

Ei ole mulla koskaan toiminut. Olen siis äärimmäisen "ilta"virkku eli menen nukkumaan 2-4 yöllä ja heräilen 12-14 aikaan päivällä. Aina jos toinen on ollut aamuvirkku, on molempia ärsyttänyt se ettei toinen ole aktiiviinen silloin kun itse haluaisi seuraa, ja taas on silloin kun haluaisi nukkua tai kölliskellä vaan. Niin paljon helpompaa toisen yökyöpelin kanssa.

No meillä on toiminut 13v.

Eri rytmeistä on hyötyä. Aamuvirkkuna pystyn helposti laittamaan miehelle kahvin valmiiksi. Mies taas on väsynyt ja äkäisenä hakee kahvin ja painuu omaan rauhaansa. Miellyttämisen vuoksi sentään nykyisen suostuu halaamaan, koska tarvitsen huomiota aamuisin. Illalla taas minä vaan makaan ja mies haluaa antaa pusuja. Sanoo että tykkää minusta eniten silloin koska olen hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut vaihtelevasti yli 20 v. Hyviä puolia on, mutta myös huonoja. Jos saisi valita, niin toivoisin puolisoni olevan vain tunnin tai pari eri ajassa.

Näin aamuvirkkuna sanoisin, että lapsiperheessä se iltavirkku on ihan vapaamatkustaja, jolla on omaa aikaa enemmän kuin muilla.

Vuotokaudessa on saman verran tunteja riippumatta virkkuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Eri rytmeistä on hyötyä. Aamuvirkkuna pystyn helposti laittamaan miehelle kahvin valmiiksi. Mies taas on väsynyt ja äkäisenä hakee kahvin ja painuu omaan rauhaansa. Miellyttämisen vuoksi sentään nykyisen suostuu halaamaan, koska tarvitsen huomiota aamuisin. Illalla taas minä vaan makaan ja mies haluaa antaa pusuja. Sanoo että tykkää minusta eniten silloin koska olen hiljaa.

Tässä on merkityksellistä kuin paljon rytmit eroavat. Esim. minä en voi laittaa kahvia valmiiksi, koska lähden niin paljon ennemmin töihin. Viikonloppuna voisi toki juoda minun"jälkkärikahvit" aamupalallaan minun lounaani jälkeen.