Aamuvirkun kanssa suhde = mahdotonta?

Meillä toiminut mainiosti 44 vuotta. Minä olen iltavirkku, herään vasta 10-11 aikoihin ja nukahdan klo 1 tai 2, mieheni herää aamuisin klo 5 tai 6 ja nukahtaa klo 22. Meillä on omat makuuhuoneet, joten yörauha on kummallekin taattu. Aamulla ja illalla kumpikin kunnioittaa toisen unta ja tekee hiljasia asioita, mieheni käy lenkillä usein aamulla tai tekee töitä hiljaa. Nyt eläkkeellä on vielä ihanampaa, kun saa elää luontaisen rytminsä mukaan. Lasten ollessa pieniä sain heidän unirytminsä onneksi kääntymään omani kanssa samanlaiseksi, vauvoinakin nukahtivat vasta ennen puoltayötä ja nukkuivat sitten puoleen päivään. Kaikki olivat tyytyväisiä. Työelämä oli minulle kauheaa, usein en ehtinyt nukkua yöllä ollenkaan, kun piti nousta töihin. Viikonloput sitten nukuin.

Kunnoituksesta kaikki lähtee. Jos on rakkautta, ei unirytmi haittaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Eri rytmeistä on hyötyä. Aamuvirkkuna pystyn helposti laittamaan miehelle kahvin valmiiksi. Mies taas on väsynyt ja äkäisenä hakee kahvin ja painuu omaan rauhaansa. Miellyttämisen vuoksi sentään nykyisen suostuu halaamaan, koska tarvitsen huomiota aamuisin. Illalla taas minä vaan makaan ja mies haluaa antaa pusuja. Sanoo että tykkää minusta eniten silloin koska olen hiljaa.

Voi morjes. Ootteko 15?

Mä rakastan hiljaisia alkuyön tunteja kun muu perhe nukkuu, joskus vkl jopa vähän ärsyttää kun mies viivyttelee nukkumistaan arjen rytmistä :)

Pikkulapsiajan pelastus, kumpikin sai nukkua silloin kun nukuttaa. Mies jopa välillä syötti ja vaihtoi kuiviin ennen töihin lähtöään vaikka olin äitiyslomalla, hereillä kun oli.

Kumpikin joustaa tarvittaessa ja antaa toiselle rauhaa silloin kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut vaihtelevasti yli 20 v. Hyviä puolia on, mutta myös huonoja. Jos saisi valita, niin toivoisin puolisoni olevan vain tunnin tai pari eri ajassa.

Näin aamuvirkkuna sanoisin, että lapsiperheessä se iltavirkku on ihan vapaamatkustaja, jolla on omaa aikaa enemmän kuin muilla.

Päinvastoin oli meillä, kaikki lapset olivat iltavirkkuja kuten äitinsä, joten aamuvirkku isä sai aamulla runsaasti omaa aikaa. Vauvat nukkuivat klo 24-11 yhteen pötköön. Heräsivät äidin kanssa vasta tuolloin.  Toki äidillä ei ollut omaa aikaa ollenkaan, mutta imettäessäkin voi lukea kirjoja. Muuta en kaivannutkaan.

Eli riippuu niin lapsista. Ei kaikki lapset ole aamuvirkkuja, ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut vaihtelevasti yli 20 v. Hyviä puolia on, mutta myös huonoja. Jos saisi valita, niin toivoisin puolisoni olevan vain tunnin tai pari eri ajassa.

Näin aamuvirkkuna sanoisin, että lapsiperheessä se iltavirkku on ihan vapaamatkustaja, jolla on omaa aikaa enemmän kuin muilla.

Päinvastoin oli meillä, kaikki lapset olivat iltavirkkuja kuten äitinsä, joten aamuvirkku isä sai aamulla runsaasti omaa aikaa. Vauvat nukkuivat klo 24-11 yhteen pötköön. Heräsivät äidin kanssa vasta tuolloin.  Toki äidillä ei ollut omaa aikaa ollenkaan, mutta imettäessäkin voi lukea kirjoja. Muuta en kaivannutkaan.

Eli riippuu niin lapsista. Ei kaikki lapset ole aamuvirkkuja, ei ollenkaan.

Meidän lapset olivat ja ovat tavallisissa päiväkodeissa ja kouluissa, joihin mennään aamulla, eli silloin kun mies nukkui. Ja pk:sta piti hakea miehen ollessa töissä. Lasten harrastukset (pitää kuskata) ovat illalla koulun jälkeen, jolloin mies on töissä. Ruokaa pitää lapsille tarjota ennen harrastuksia (mies töissä).

T. 8

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mulla koskaan toiminut. Olen siis äärimmäisen "ilta"virkku eli menen nukkumaan 2-4 yöllä ja heräilen 12-14 aikaan päivällä. Aina jos toinen on ollut aamuvirkku, on molempia ärsyttänyt se ettei toinen ole aktiiviinen silloin kun itse haluaisi seuraa, ja taas on silloin kun haluaisi nukkua tai kölliskellä vaan. Niin paljon helpompaa toisen yökyöpelin kanssa.

Ei kai tuollaisen rytmin kanssa suhteessa halua kukaan normaalissa päivätyössä oleva elää oli sitten virkku mihin aikaan vaan. Kiva tulla kotiin töistä niin kumppani on juuri heräillyt ja töihin lähdössä. 

En mahda mitään, mutta tulee väkisin mieleen Simo Salmisen ja Hannele Laurin legendaarinen aamuvirkku-sketsi.

Onhan se näin selkeänä iltavirkkuna aamutorkkuna vähän rasittavaa kun miehen yöpyessä luonani hän olisi jo klo7 vapaa-aamuina loikkaamassa ylös, 9 aikaan päivästä on kuulemma kulunut jo iso osa hukkaan ja olen ainoa joka hänet on aikuisiällä saanut pysymään sängyssä puoli11 asti :D

Itse tykkään kyllä aamulla herätä seksillä, mutta mielellään jatkaisin unia vielä sen jälkeenkin vaikka kymmeneen, jos ei ole sovittuja menoja. Nukkumaan menen yleensä puoliltaöin. Arkisin mies on silloin jo nukkunut useamman tunnin (omassa kodissaan), joskus viihteellä ollessa saattaa olla vielä 3 aikaan yöllä pystyssä, mutta aika usein silloinkin jo puolenyön jälkeen alkaa haluta huilailemaan. Itse valvoisin helposti vaikka aamuviiteen.

En tiedä kuinka toimisi jos asuttaisiin yhdessä, sitä tosin ei tule tapahtumaankaan.

Seksittömään parisuhteeseen järkiratkaisu.

Jos molemmat olette sellaisia että kaipaatte/tervitsette myös omaa aikaa ja tilaa, niin tuolla rytmillähän se menee luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toiminut vaihtelevasti yli 20 v. Hyviä puolia on, mutta myös huonoja. Jos saisi valita, niin toivoisin puolisoni olevan vain tunnin tai pari eri ajassa.

Näin aamuvirkkuna sanoisin, että lapsiperheessä se iltavirkku on ihan vapaamatkustaja, jolla on omaa aikaa enemmän kuin muilla.

Päinvastoin oli meillä, kaikki lapset olivat iltavirkkuja kuten äitinsä, joten aamuvirkku isä sai aamulla runsaasti omaa aikaa. Vauvat nukkuivat klo 24-11 yhteen pötköön. Heräsivät äidin kanssa vasta tuolloin.  Toki äidillä ei ollut omaa aikaa ollenkaan, mutta imettäessäkin voi lukea kirjoja. Muuta en kaivannutkaan.

Eli riippuu niin lapsista. Ei kaikki lapset ole aamuvirkkuja, ei ollenkaan.

Meidän lapset olivat ja ovat tavallisissa päiväkodeissa ja kouluissa, joihin mennään aamulla, eli silloin kun mies nukkui. Ja pk:sta piti hakea miehen ollessa töissä. Lasten harrastukset (pitää kuskata) ovat illalla koulun jälkeen, jolloin mies on töissä. Ruokaa pitää lapsille tarjota ennen harrastuksia (mies töissä).

T. 8

Marttyyri?

Toimii varmastikin jos kumpikaan ei ole herkkäuninen. Me miehen kanssa päädyttiin muuttamaan erilleen eri rytmin ja mun huono unisuuden takia. Oli arki, vkl tai loma niin mies herää viimeistään 6 aikaan ja mä 8-10 välillä riippuen päivästä. Mä olen iltavirkku ja unen saaminen on muutenkin vaikeaa. Miehen kuorsaaminen vaikeutti mun nukahtamista entisestään ja kämpässä ei sellaista koloa löytynyt ettei kuorsaus olisi kuulunut. Sitten mies heräsi viimeistään 6 aikaan "kolistelemaan" (tekemään vaan siis normaaleja aamujuttuja, mun korviin se kuulosti rakennustyömaalta) enkä enää saanut uudelleen unta. 5 vuotta sitä jaksoin mutta sitten tuli totaalinen uupuminen henkisesti ja fyysisesti jatkuvaan univajeeseen. Edelleen yhdessä ollaan ja melkein joka päivä nähdään, välillä ollaan myös yötä toistemme luona. Suhde voi paremmin kun eri rytmit ja mun unettomuus ei enää hierrä suhdetta.

Vanhemmuuten iltavirkku saattaa myös muuttua aamuvirkuksi, ainakin jos on nainen. Hormonit kai vaikuttaa. Omalle äidille kävi niin. Silloin kun me oltiin pieniä se meni nukkumaan klo 01 ja heräsi joskus 10 aikoihin. Nyt vanhempana se menee nukkumaan klo 23 ja herää klo 6. Ei kuulemma riitä enää unta pidempään millään ja toisaalta ei enää jaksa iltaisin yksin valvoa. Isä on sitten aina ollut aamuvirkku ja se on sitä edelleen. Eli herää klo 5-6 ja menee nukkumaan klo 20-22. Heillä ei ole ollut erilaisen unirytmin kanssa ongelmia kai koskaan ja nykyisin molempien rytmi onkin aikalailla sama. Muistan että kun olin lapsi, niin isä käytti aamuajan lukemalla perusteellisesti päivän lehden, katselemalla aamu-tv:tä, söi aamupalaa rauhalliseen tahtiin, kahvit ihan erikseen aamu-tv:n ohella. Äiti taas katseli yleensä illalla tv:tä tai elokuvia.

Voihan se toimia ja tässäkin ketjussa moni hehkuttaa kuinka kivaa on kun on eri rytmit.

MInulla ei toimi, arkena on muutenkin niin vähän yhteistä aikaa että erirytmisyys kyllä romukkaan yhteiselon.

Kokeiltu enkä siinä enää lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mulla koskaan toiminut. Olen siis äärimmäisen "ilta"virkku eli menen nukkumaan 2-4 yöllä ja heräilen 12-14 aikaan päivällä. Aina jos toinen on ollut aamuvirkku, on molempia ärsyttänyt se ettei toinen ole aktiiviinen silloin kun itse haluaisi seuraa, ja taas on silloin kun haluaisi nukkua tai kölliskellä vaan. Niin paljon helpompaa toisen yökyöpelin kanssa.

Sano vielä, että olet työtön taiteilija niin tässä on kympin ainesta...

koska ei kukaan normaalissa työssä käyvä pysty elämään tuollaisella rytmillä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se toimia ja tässäkin ketjussa moni hehkuttaa kuinka kivaa on kun on eri rytmit.

MInulla ei toimi, arkena on muutenkin niin vähän yhteistä aikaa että erirytmisyys kyllä romukkaan yhteiselon.

Kokeiltu enkä siinä enää lähtisi.

Todellakin yhteistä aikaa on tosi vähän. Viikonloppuna hädin tuskin ehditään käymään kaupassa yhdessä. Kyläily on melkein mahdotonta.

Toimii jos haluaa saada toimimaan. Ei kai sitä koko päivää pystytä muutenkaan viettämään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Toimii jos haluaa saada toimimaan. Ei kai sitä koko päivää pystytä muutenkaan viettämään yhdessä.

Se ainakin pitää sopia syökö jokainen aikataulunsa mukaisia ruokia vai sovitaanko joku muu ruoka-aika. Meillä esim. minä ja lapset syödään lounasta klo 12, mies syö silloin aamupalaa samassa pöydässä. Me syödään päivällistä klo 17, mies välipalaa. Mies sitten lämmittää mikrossa ruokansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan niitä rauhallisia aamuja, kun saan heräillä rauhassa iltavirkun miehen ansioista ja taas ottaa oman aikansa silloin illalla, kun minä menen nukkumaan. Parisuhteessa, kun saa olla jotain omaakin :D

Oma aika kuulostaa kyllä mahtavalta, en tullut ajatelleeksi tältä kantilta :) Toisaalta olisi kiva tehdä öisin jotain yhdessä. ap

Ei tämä auttamatta tarkoita sitä, etteikö toinen voisi silloin tällöin joustaa siitä omasta nukkumaan menostaan. :D

Se joustaminen ei vaan aina toimi. Mä olen todella huonoa seuraa 23 jälkeen. Käytännössä nukahdan jos olen hetken paikoillani. Mies taas on klo 6 ihan unessa ja kärtty.

T. 8

Myöhään jaksat. Itse menen nukkumaan iltayhdeksältä. Pakkokin, kun pitää herätä ennen viittä ja töihin kuudeksi. Illalla jo joskus klo 18 jos pitäis mennä johonkin, kokisin että on liian myöhään. Klo 19 puhumattakaan.

Eihän se saisi olla tuosta kiinni mutta normaalin kanssa on helpompaa kuin aamuvirkun kanssa.