Olenko ainoa jota ärsyttää se että jokaisella olisi pakko olla hyvä itsetunto?
Mulla ei ole enkä aio sellaista hankkiakaan. Oikeastaan mun mutu aiheesta on se että tää hyvän itsetunnon pakko ajaa jotkut teeskentelemään itsevarmempaa kuin oikeasti onkaan. Että oikeasti mielen perukoilla piilee kaikenlaisia epävarmuuksia mutta ne piilotetaan jopa itseltä, muilta ainakin. Tääkin että hyvällä itsetunnolla muka on viehättävä ja saa seuraa - paskat, mä ansaitsen kumppanin ja ystäviä joilla on kanttia hyväksyä minut huonolla itsetunnolla ja kaikin puolin heikkona ja vajavaisena ihmisenä!
Kommentit (37)
Hyvää itsetuntoahan on juuri se, että hyväksyy itsensä, myös puutteensa ja epävarmuutensa eikä tarvitse teeskennellä.
Eihän sillä ole väliä, jos olet muuten onnellinen.
En edes tiedä mitä hyvä itsetunto tarkoittaa, opetetaanko sitä koulussa.
Itsetunto sekoitetaan liian usein mm. yltiöpositiivisuuteen ja sosiaalisuuteen.
Tykkään ajattelutavastasi. Kyllähän se itsevarmuus helpottaa elämää monesti mutta olemmehan kuitenkin vajavaisia ja keskeneräisiä inhimillisiä olentoja. Monet uskaltavat näyttää heikkoutensa ainoastaan kaikkein läheisimmille ihmisille.
Ei mua ainakaan kiinnosta kellä on hyvä itsetunto ja ja kellä ei.
Kuhan mä itse riitän itselleni, niin se riittää eikä mikään ulkopuolinen asia voi saada minua surulliseksi. :)
Ehkä hedelmällisempää olisi tosiaan pyrkiä itsearvostukseen tai itsemyötätuntoon, jos nyt hiuksia ruvetaan halkomaan.
Tai itsemyötätunnon hengessä olla itselleen armollinen, vaikkei pyrkisi yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää itsetuntoahan on juuri se, että hyväksyy itsensä, myös puutteensa ja epävarmuutensa eikä tarvitse teeskennellä.
Minunkin ymmärtääkseni hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että tuntee omat vahvuutensa, heikkoutensa yms., ei teeskentele olevansa toisenlainen, esim. itsevarmempi kuin onkaan. Jos tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, osaa myös valita itselleen sopivia tavoitteita eikä ole niin ulkoapäin ohjattava.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
MInulla ainakin itsetunto kohenee ihan väistämättä hyvässä ihmissuhteessa (samoin laskee huonossa) ja vaikkapa hyvissä ystävyyssuhteissa tai työssä pärjätessä. Eli minusta tuntuu, että olisi mahdotonta olla hyvässä parisuhteessa ja jatkuvasti olemattomalla itsetunnolla. Ja siis lähtökohtaisesti omakin itsetunto on heikko lapsuuden hylkäämisistä ja ulkonäön vioista johtuen.
Kyse ei olekkaan siitä, että että onko jollain terve itsetunto, vaan siitä, että sellainen jolla ei ole tervettä itsetuntoa, on usein todella hankala ja rasittava ihminen.
itsetunto ja itsevarmuus on eri asioita. Itsetunto on ittensä tuntemista niin, ettei oo tarvetta polkea jokaista vastaantulijaa vaan antaa niiden elää elämäänsä, ja sitä, että tuntee omat vahvuudet ja heikkoudet eikä ajattele että olis vähemmän täydellinen vaikka huonon puolen takia.
itsevarmuus taas on huono sillon, jos se on pelkkää teatteria. Joissain tilanteissa on hyvä käyttäytyä itsevarmasti, mutta ei tarvii esittää jotain mitä ei ole.
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää itsetuntoahan on juuri se, että hyväksyy itsensä, myös puutteensa ja epävarmuutensa eikä tarvitse teeskennellä.
Minunkin ymmärtääkseni hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että tuntee omat vahvuutensa, heikkoutensa yms., ei teeskentele olevansa toisenlainen, esim. itsevarmempi kuin onkaan. Jos tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, osaa myös valita itselleen sopivia tavoitteita eikä ole niin ulkoapäin ohjattava.
Hyvän itsetunnon omaavan mielessä ei koskaan ole käynyt, että itsevarmuutta voisi teeskennellä.
Hyvän itsetunnon omaavan mielessä ei koskaan ole käynyt, että itsevarmuutta voisi teeskennellä.
-On käynyt muttei välttämättä ole tehnyt sitä itse. :DDDD Miksei olis käynyt??? Kyl mä ainaki nään ihmisistä pintaa syvemmälle monesti ja se ei tarkota ettäkö en yhtää huomais mitä ympärillä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää itsetuntoahan on juuri se, että hyväksyy itsensä, myös puutteensa ja epävarmuutensa eikä tarvitse teeskennellä.
Minunkin ymmärtääkseni hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että tuntee omat vahvuutensa, heikkoutensa yms., ei teeskentele olevansa toisenlainen, esim. itsevarmempi kuin onkaan. Jos tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, osaa myös valita itselleen sopivia tavoitteita eikä ole niin ulkoapäin ohjattava.
Hyvän itsetunnon omaavan mielessä ei koskaan ole käynyt, että itsevarmuutta voisi teeskennellä.
Kyllä sitä teeskentelyä huomaa ympärillään jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
itsetunto ja itsevarmuus on eri asioita. Itsetunto on ittensä tuntemista niin, ettei oo tarvetta polkea jokaista vastaantulijaa vaan antaa niiden elää elämäänsä, ja sitä, että tuntee omat vahvuudet ja heikkoudet eikä ajattele että olis vähemmän täydellinen vaikka huonon puolen takia.
itsevarmuus taas on huono sillon, jos se on pelkkää teatteria. Joissain tilanteissa on hyvä käyttäytyä itsevarmasti, mutta ei tarvii esittää jotain mitä ei ole.
Itsetunto ei ole itsensä tuntemista vaan sitä, kuinka arvokkaaksi ja arvostetuksi koet itsesi. Koetko olevasi huonompi vai yhtä hyvä kuin muut. Kelpaatko ja riitätkö, voiko sinua rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua ainakaan kiinnosta kellä on hyvä itsetunto ja ja kellä ei.
Kuhan mä itse riitän itselleni, niin se riittää eikä mikään ulkopuolinen asia voi saada minua surulliseksi. :)
En katso teurastuvideoita, enkä nälkää näkeviä ihmisiä, koska nämä asiat saa minut surulliseksi. Ylipäätäänkin kaikki surulliset asiat saa minut surulliseksi.
Yritän suojautua tältä parhaani mukaan. En näe että asialla olisi mitään tekemistä itsetunnon terveyden kanssa.
Todellakin! Sitten huono itsetunto ja epävarmuus ovat muka kuin mitäkin suuria syntejä, joiden vuoksi kaikki mahdollinen on henkilön omaa syytä. Aivan naurettavaa ja todella kuluttavaa. Menee samaan kastiin kulttuurin narsistisuuden ja pakottavan ekstroversion arvostamisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää itsetuntoahan on juuri se, että hyväksyy itsensä, myös puutteensa ja epävarmuutensa eikä tarvitse teeskennellä.
Minunkin ymmärtääkseni hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että tuntee omat vahvuutensa, heikkoutensa yms., ei teeskentele olevansa toisenlainen, esim. itsevarmempi kuin onkaan. Jos tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, osaa myös valita itselleen sopivia tavoitteita eikä ole niin ulkoapäin ohjattava.
Hyvän itsetunnon omaavan mielessä ei koskaan ole käynyt, että itsevarmuutta voisi teeskennellä.
Kyllä sitä teeskentelyä huomaa ympärillään jatkuvasti.
Sinun itsetuntosi ei ole välttämättä hyvä, koska huomioit asian. Hyvän itsetunnon omava ei katso maailmaa kuten sinä katsot. Kuten sanoi, niin hyvän itsetunnon omaavan mielessä ei käy että itsevarmuutta voisi teeskennellä.
Millä perusteella koet ansaitsevasi sen kumppanin?