Oletko syyllistynyt kulttuuriseen omimiseen?

En pukeutuisi saamelaisasuun tai sitä mukailevaan asuun, mutta vappuna kekkaloin kyllä itse tekemässäni intiaanikoltussa. Se ei varmaankaan varsinaisesti muistuta minkään tietyn heimon asuja, mutta häpeäisin silti jos olisi suurempi vaara törmätä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen edustajaan hoodeillani.

Kulttuurinen omiminen voi olla ärsyttävää mutta ei se mikään ihmisoikeuskysymys ole.

Yksilön- ja ilmaisunvapaus menevät mielestäni tuon ajatuksen edelle.

En ole koskaan harrastanut kulttuurin omimista. En koe mitään kulttuurinomimisena silloin kun jokin yksittäinen asia löydetään omaan käyttöön ihan vain siksi, että se näyttää hienolta. Ja mihin vedetään kulttuurinomimisen raja? Saako venäläinen leikkauttaa itselleen kouvolalaisen kananp*ersetukan ja värjätä sen punaiseksi? Voiko ranskalainen muotisuunnittelija ottaa vaikutteita brittikuninkaallisten seremoniapuvuista? Tai saanko minä ostaa Tansaniasta tansanialaisille ominaisen juhla-asun, jos tansanialainen kauppias sen minulle myy? Mun mielestä kyllä, kyllä ja kyllä. Ja lapseni saa naamiaisissa pukeutua intiaaniksi, jos haluaa.

Njaa. Toisaalta puhutaan integraatiosta ja kuinka tärkeää on oppia toisiltaan, antaa kulttuurien sekoittua... Samalla pitäisi jokaisen pysyä tiukasti omassa lokerossaan eikä nyt vahingossakaan saisi "omia" asioita toisesta kulttuurista. Hankalaksi käy elämä tällä pallolla.

Ymmärrän esim. saamelaisen kansallispuvun ja intiaanipäähineen silloin, kun niitä käytetään kaupallisiin tarkoituksiin, vaikka nyt muotikuvauksissa rekvisiittana.

Sillä rajalla oli Tanja Poutiaisen case, jossa vikassa MC-kisassa kilpakumppanit pukivat hänet saamelaismekkoon (ei aitoon).  Suuri yleisö näki sen PR:nä Suomen Lapille ja saamelaiset olisivat voineet kuitata asian niin, että eivät pitäneet jutusta ja jos näin haluttiin tehdä, olisivat edes lähestyneet saamelaisia ja pyydetty aito puku lainaan Tanjalle tähän. Esim. prinsessa Victoria on esiintynyt saamelaisesse kansallispuvussa ja Ruotsin saamelaiset olivat siitä todella ylpeitä ja pitivät sitä hienonan asiana. Mutta tässä ymmärrän vivahteita (Tanjan tilanne ei ollut juhla vs. Victoria, Suomen saamelaiset pahastuvat käytännössä kaikesta jne.)

Sen sijaan kohu Lotta Näkyvän esittämästä afrikkalaisesta tanssista afrikkalaisessa asussa oli aivan ällistyttävä. Mitä ihmettä??? Lotta Näkyvä on asunut lapsena Afrikassa ja hän kokee afrikkalaisen kulttuurin kulttuurin hyvin läheiseksi. Mutta koska hän on valkoinen, hän ei puolestaloukkaantujien mielestä saa esittää afrikkalaista tanssia.

Löysin tästä vanhan ketjun:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3289051/ttk-lotta-nakyvan-tanssi-oli-ta…

"Vuonna 2018 ruskeat vartalot loistavat suomalaisessa mediassa poissaolollaan. Sen sijaan valkoinen ihminen kelpaa esittämään “vierasta kulttuuria” afrikkalaisiin printteihin pukeutuneena, meikki heimomaalauksia jäljitellen ja hiukset kiharrettuna afroksi. Eikö kulttuurisen appropriaation kohuista ole opittu mitään, kun missi Lotta Näkyvä voi esiintyä tällä tavoin MTV3:lla parhaaseen katseluaikaan? Jorma Uotinen kommentoi Näkyvän “villiä vaatetusta ja hurjia hiuksia”, mikä kiteyttää hyvin toiseutetun käsityksen ei-valkoisista - he ovat villejä ja vähemmän ihmisiä kuin valkoiset. MTV3, olisiko aika siirtyä vuoteen 2018 ja jättää rasistiset representaatiot taakse?"

Ymmärrän kyllä, että se voi v*tuttaa sorrettujen alkuperäiskansojen kuten saamelaisten tai Amerikan alkuperäiskansojen, edustajia, että heidän perinneasunsa alennetaan joksikin naamiaisasuksi ja heistä tehdään jotain stereotyyppisiä hahmoja.

Eli länsimaista pukua pitävä pesunkestävä arabi syyllistyy kulttuuriseen omimiseen. Eräs kohuedustaja tulee heti mieleen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta."

Ymmärrän periaatteen, mutta se ei ole ongelmaton. Jos minä vaikka määritän sen, että työkaverini käyttää töissä korkokenkiä työpaikkakiusaamiseksi vain koska voin, onko pointtini validi? Jos määrittelen tervehdyksen kunnianloukkaukseksi, vain koska voin?

Entä jos vähemmistöedustaja A on sitä mieltä, että heidän hiustyyliään/kangaskuosiaan tms. voi vapaasti käyttää kuka vaan, mutta edustaja B on sitä mieltä, että itkee itsensä uneen jos näin käy, niin kumpi on enemmän oikeassa?

Ihan hyvä käsite tuo kulttuurinen omiminen on, koska kyseessä selvästi on olemassa oleva ilmiö, mutta sen käyttö on mielestäni täysin karannut käsistä. Nyt jotkut kengät tai korut ovat suurin piirtein ihmisoikeusrikos jota somessa päivystävät täysin sivulliset ammattiloukkaantujat itkevät joukkopsykoosissa.

Omaa järkeään voi käyttää. Mikään asia ei loukkaa kaikkia, mutta silti hyvätapainen muut huomioiva ihminen välttelee loukkaamasta muita. Jos jotain asiaa on monta kertaa eri henkilöt sanoneet loukkaavaksi, ehkä sitä on järkevää silloin vältellä, vaikka yksittäinen Kalle Karaistunut ei olisi siitä moksiskaan.

Koskaan en ole kuullut sellaisesta ilmiöstä, että korkkarien käytöstä loukkaannuttaisiin. Jos joku sellaisesta loukkaantuu, sitä voi pitää yksittäisen ihmisen mielipiteenä, jonka ei tarvitse vaikuttaa omaan elämään. Häneltä ei ole omittu mitään eikä käytetty väärin mitään hänelle henkilökohtaista asiaa.

Minä en oikein ymmärrä sitä, että koska kuka tahansa voi teoriassa loukkaantua mistä tahansa pienestäkin naurettavasta asiasta, niin siksi aivan kaikkien loukkaantuminen pitää kyseenalaistaa.

Ja sitten tuosta kulttuurien omimisesta ja jos jollekin kulttuurin edustajalle se on ok:

Kulttuurit eivät ole niin kiinteitä ja yhteneviä ryhmiä, että kaikki yhden kulttuurin edustajat voisivat puhua kaikkien muidenkin puolesta. Osa kulttuurin jäsenistä voi olla myös niin irtautunut kulttuurinsa syvyyksistä, ettei hänelle kaikella kulttuurille ominaisilla seikoilla ole samaa merkitystä kuin muille. Tätä ihmistä, jota kulttuurinsa omiminen ei haittaa, et voi loukata kummallakaan tavalla: et omimalla kulttuuria etkä olemalla omimatta. Hänelle on ihan sama kummin teet, koska reaktio on neutraali. Muita taas voit loukata.

Ja sitten pitää muistaa, että miten helposti ihmiset nykyään kehtaavat tunnustaa loukkaantumisensa, kun asenne loukkaantumista kohtaan on niin ivallinen? Harva jo ennestään asemansa huonoksi kokeva haluaa pahentaa sitä joutumalla ilkkujien silmätikuksi.

Joskus olen miettinyt, että miksi asiasta eniten ääntä pitävät ovat länsimaalaisia naisia? Heitähän ei ole loukattu tämän tiimoilta. Vähän aikaa sitten oli artikkeli ammattipahastujien valituksista koskien lasten kimonojuhlaa. Aika nopeasti japanilaiset kertoivat olevansa vain iloisia, että heidän kulttuuriaan arvostetaan ja kopioidaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt, että miksi asiasta eniten ääntä pitävät ovat länsimaalaisia naisia? Heitähän ei ole loukattu tämän tiimoilta. Vähän aikaa sitten oli artikkeli ammattipahastujien valituksista koskien lasten kimonojuhlaa. Aika nopeasti japanilaiset kertoivat olevansa vain iloisia, että heidän kulttuuriaan arvostetaan ja kopioidaan.

Miksi rikoksia kauhistelevat useimmiten muut kuin uhrit? Siksikö ettei uhreja haittaa?

Kävin kerran puskapissalla, koirani suuttui.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että se voi v*tuttaa sorrettujen alkuperäiskansojen kuten saamelaisten tai Amerikan alkuperäiskansojen, edustajia, että heidän perinneasunsa alennetaan joksikin naamiaisasuksi ja heistä tehdään jotain stereotyyppisiä hahmoja.

Toki aivan päivänselvät esimerkit ovat ymmärrettäviä, mutta tässä esim. muutamia "kohuja" joita tulee äkkiseltään mieleen:

Se Ylen lastenorkesterin intiaanihahmo piti poistaa, vaikka oli vain yksi erilaisia lännenhahmoja esittävässä porukassa. Kaikki muut hahmot olivat ok. Yhtä ongelmallistahan on se, että esitetään ettei 1800-luvun lännessä ollut intiaaneja?

Voguen muotikuvista on nostettu hepuleita mm. balettitanssiasun käytöstä, koska se misrepresentoi balettikulttuuria (!!?) ja sitä, että valkoisella mallilla oli 70-luvun tyylistä inspiraatiota ottaneessa kuvassa afromainen kampaus.

Kim Kardashian ei saisi käyttää pikkulettejä, koska ne kuuluvat jonkin länsiafrikkalaisen heimon kulttuuriin (!!?) Samaisella naisella oli meikkimainoksessa rusketus ja kuvafiltteri, joka kuulemma olikin "blackface". 

Pixarin Coco elokuva oli vääryyttä, koska siinä pääasiassa valkoisista koostuva tiimi on tehnyt elokuvan meksikolaisista.

Rihannalla oli jonkin lehden kannessa ohueksi nypityt kulmakarvat, joka on kuulemma omimista latinoiden getto-kulttuurista (!!?)

Marc Jacobsin muotinäytöksessä malleilla oli värikkäitä rastoja mikä oli kauhea vääryys.

Katy Perryn lavashowssa oli lainattu japanilaista estetiikkaa, mikä oli kauhea vääryys.

Vanhoja elokuvia, kirjoja ja tv-sarjoja moralisoidaan, jos niissä on viitteitä kulttuurisesta omimisesta.  

jne. jne jne.

Pitkään on ollut hirmuinen huuto ja valitus siitä, että kaikki tarinat kertovat valkoisista ja vain valkoinen kulttuuri näkyy esim. elokuvissa ja muodissa. Nyt kun asiaan on tullut muutosta, se onkin yhtäkkiä ihan kauhean väärin?

En siis vastusta kulttuurisen omimisen termin käyttöä sinänsä, mutta vastustan näitä hysteerisiä ylilyöntejä, joilla ihan mistä tahansa saadaan kaivettua jokin omimisen elementti ja sitten pitää tehdä julkisia anteeksipyyntöjä jne. Toivon, että kaikki kulttuurit saavat tilaa ja säilyvät ja kaikkien kulttuurien edustajilla on tasavertaiset mahdollisuudet elämässä, mutta esim. taide, muoti ja yksilöiden valinnat eivät voi olla jonkin somelauman ulkoa ohjaamia. Ilmaisun- ja yksilönvapaudet ovat tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ihminen, jolta omitaan, on se, joka saa määritellä, onko kyse kulttuurisesta omimisesta."

Ymmärrän periaatteen, mutta se ei ole ongelmaton. Jos minä vaikka määritän sen, että työkaverini käyttää töissä korkokenkiä työpaikkakiusaamiseksi vain koska voin, onko pointtini validi? Jos määrittelen tervehdyksen kunnianloukkaukseksi, vain koska voin?

Entä jos vähemmistöedustaja A on sitä mieltä, että heidän hiustyyliään/kangaskuosiaan tms. voi vapaasti käyttää kuka vaan, mutta edustaja B on sitä mieltä, että itkee itsensä uneen jos näin käy, niin kumpi on enemmän oikeassa?

Ihan hyvä käsite tuo kulttuurinen omiminen on, koska kyseessä selvästi on olemassa oleva ilmiö, mutta sen käyttö on mielestäni täysin karannut käsistä. Nyt jotkut kengät tai korut ovat suurin piirtein ihmisoikeusrikos jota somessa päivystävät täysin sivulliset ammattiloukkaantujat itkevät joukkopsykoosissa.

Omaa järkeään voi käyttää. Mikään asia ei loukkaa kaikkia, mutta silti hyvätapainen muut huomioiva ihminen välttelee loukkaamasta muita. Jos jotain asiaa on monta kertaa eri henkilöt sanoneet loukkaavaksi, ehkä sitä on järkevää silloin vältellä, vaikka yksittäinen Kalle Karaistunut ei olisi siitä moksiskaan.

Koskaan en ole kuullut sellaisesta ilmiöstä, että korkkarien käytöstä loukkaannuttaisiin. Jos joku sellaisesta loukkaantuu, sitä voi pitää yksittäisen ihmisen mielipiteenä, jonka ei tarvitse vaikuttaa omaan elämään. Häneltä ei ole omittu mitään eikä käytetty väärin mitään hänelle henkilökohtaista asiaa.

Minä en oikein ymmärrä sitä, että koska kuka tahansa voi teoriassa loukkaantua mistä tahansa pienestäkin naurettavasta asiasta, niin siksi aivan kaikkien loukkaantuminen pitää kyseenalaistaa.

Ja sitten tuosta kulttuurien omimisesta ja jos jollekin kulttuurin edustajalle se on ok:

Kulttuurit eivät ole niin kiinteitä ja yhteneviä ryhmiä, että kaikki yhden kulttuurin edustajat voisivat puhua kaikkien muidenkin puolesta. Osa kulttuurin jäsenistä voi olla myös niin irtautunut kulttuurinsa syvyyksistä, ettei hänelle kaikella kulttuurille ominaisilla seikoilla ole samaa merkitystä kuin muille. Tätä ihmistä, jota kulttuurinsa omiminen ei haittaa, et voi loukata kummallakaan tavalla: et omimalla kulttuuria etkä olemalla omimatta. Hänelle on ihan sama kummin teet, koska reaktio on neutraali. Muita taas voit loukata.

Ja sitten pitää muistaa, että miten helposti ihmiset nykyään kehtaavat tunnustaa loukkaantumisensa, kun asenne loukkaantumista kohtaan on niin ivallinen? Harva jo ennestään asemansa huonoksi kokeva haluaa pahentaa sitä joutumalla ilkkujien silmätikuksi.

Samalla tavalla loukkaantujat voivat käyttää omaa järkeään. Onko asiallista hyökätä esim. lastenorkesterin soittajaa vastaan, koska hän esittää intaanihahmoa muiden hahmojen joukossa? Suurin osa ihmisistä ei ota pahuuttaan esim. pikkulettejä, mutta silti heidän kimppuunsa saatetaan verbaalisesti hyökätä. Tai jos joku erehtyy Halloweenina laittamaan päähänsä sombreron saa suurin piirtein potkut yliopistosta (jossain amerikkalaisessa yliopistossa oli ilmeisesti käynyt näin).

Olet oikeassa, kulttuurit eivät ole muuttumattomia monoliitteja eikä jokainen kulttuurin edustaja ole samaa mieltä keskenään. Mutta tämähän nimenomaan tekee kulttuurien rajat ja ilmiöt häilyviksi. Ainahan lainaukset liikkuvat molempiin suuntiin, eikä siinä lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään pahaa, jos ylilyöntejä ja tahallista pilkkaa ei esiinny.

Esim. itse en käyttäisi kokonaista saamenpukua julkisesti, koska en ole saamelainen, tai aitoa intiaanipäähinettä, koska en ole intiaani. Se olisi mautonta ja harhaanjohtavaa ja varmasti loukkaavaakin. Sen sijaan ei voi olla väärin, että lapsi pitää leikeissään kaupan värjättyjä kanansulkia päässä tai että itse letittäisin löytämäni haukansulan hiuksiini tai pitäisin talvella nutukkaita koska ovat lämpimät. Kyllä ihmiset saavat tehdä mitä haluavat, vaikka jokin  herkkis siitä sydämentykytyksiä saisikin. Aina joku voi loukata tai loukkaantua ja sen kanssa pitää elää.  Jos esim. afrikkalaisen tanssin tanssiminen on väärin, silloinhan joogankin pitäisi olla, jos joku hindu toteaisi, että se loukkaa häntä ja hänen kulttuuriaan. Asioista voidaan julkisesti keskustella, mutta kukaan ei voi olla mielivaltainen. 

No, väkerrän päähäni kierrenutturat (aka bantu knotit) pari kertaa viikossa. Ihan tähän tapaan:

Ja páskat nakkaan jostain "kulttuurisesta omimisesta". Kiharran suorat ja veltot hiukseni tuolla menetelmällä, koska se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kuusivuotiaana halusin pukeutua kerhon vappunaamiaisiin itämaiseksi (arabi)prinsessaksi. Asun teki äiti ja se oli tosi hieno, mutta nyt kadun tätä tekoani syvästi.

Musta tuo asu kuulostaisi hienolta. Meillä tytötkin on niin prinsessoina ja olemme muslimeja. Muslimiperheissä tytöistä kasvatetaan prinsessoja. Sen takia otinkin arabimiehen kun kyllästyin juopottelevaan ja sohvalla löhöämään mieheen.

Sofi Oksanen oli jossain lehtijutussa ukrainalaispaita päällään. Oliko se kulttuurista omimista?

Lapsena leikittiin inkkareita ja länkkäreitä. Olisi varmaan nykyään rangaistavaa.

Hitto, ostin juuri Irlannista ns. perinteisen villapaidan. Tosi hieno, mutta tunnistaahan tuon neuleen irlantilaiseksi, joten en varmaan voi sitä käyttää.

Ajan myös saksalaisella autolla, toivottavasti saksalaisia ei liikaa haittaa, itse kuitenkin myivät sen.

Mikään ei ole suvaitsevaiston mielestä oikein. Aina menee jokin väärin. Ensin vaadittiin ihmisiä kunnioittamaan eri kulttuureja ja ottamaan jopa vaikutteita niistä. No jos ottaa tai pukeutuu sen mukaisesti, niin tulee syytteet kulttuurisesta omimisesta. Onko japanilaisille vielä suututtu, kun he ovat niin Suomesta ja suomalaisuudesta innoissaan, että jopa yrityksiä nimetään suomenkielisillä nimillä ja on perustettu jopa suomalaista ruokaa tarjoava ravintola.