Yleinen synkkä ilmapiiri on aiheuttanut elämänhaluttomuutta.
Olen aivan romahtanut suruun. Minulla on vaikeuksia pärjätä tässä yhteiskunnassa jossa ollaan näin ilkeitä toisilleen. Paljon ylimielisyyttä, kiusaamista, vastakkainasettelua, ylemmyydentunnetta, julmuus...poliittisia ongelmia
Minulla on täysin mennyt elämänhalu ja olen masentumassa tämän ilmapiirin takia. Kovasti piristi taas päiväni kun palstalla on niin paljon vihaa. Pakkomielteinen holhotus, inhotaan kaikki ja kaikkea.
Miksi suomalaiset ovat näin järkyttävän patoutuneita ja julmia?
Tämä kansa on vakavasti sairas, tämä on kaikkea muuta kun onnellinen kansa.
Täällä lähtee halut yrittää tai edes mennä ulos kun joutuu kokoajan pelätä.
Kommentit (43)
Ja kaikki kiukkuisuus ja synkkyys ihmisissä johtuu vaan siitä, että yhteys taivaaseen on poikki. Niin se vaan on.
Täällä on aivan järkky meininkiä! Olin ulkomailla jonkinaikaa ja yllätti positiivisesti kuinka inhimillistä ja mukavaa oli, tuntui siltä että olo koheni ja voi paremmin. Suomi ei todellakaan ole paras maa, täällä on latistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aivan järkky meininkiä! Olin ulkomailla jonkinaikaa ja yllätti positiivisesti kuinka inhimillistä ja mukavaa oli, tuntui siltä että olo koheni ja voi paremmin. Suomi ei todellakaan ole paras maa, täällä on latistavaa.
Koska tulonsiirrot. Sillä saa aika paljon pahaa ilmapiiriä aikaan.
Mua ahdistaa se, kun suomessa mennään kokoajan vaan huonompaa suuntaan. Pahoinvointia lisääntyy kokoajan ihmisille. Turvattomuuden tunne ja ei voi yhtään luottaa tulevaan. Epävarmuutta on töiden ja muiden suhteen. Nämä tekee ihmiset masentuneiksi ja lisää pahaa oloa. Siksi monet ovat töykeitä, koska voivat pahoin. Voivat niin pahoin ja elämässä on sellaista näköalattomuutta, että ollaan sisältä todella rikki ja paha olo purkautuu. Toki jotkut ihmiset valittaa joka asiasta, koskaan ei ole mikää hyvin, vaikka oikeasti heillä on asiat hyvin. Toiset ei ole koskaan tyytyväisiä mihinkään.
Suomi on hyvin edistyksellinen maa, mutta nyt mennään huonompaan suuntaan. Muutetaan asioita, joita ei tarvitse muuttaa. Saadaan lopputulokseksi sutta ja sekundaa. Keskitytään epäolennaisiin asioihin eikä sellaisiin, joihin pitäisi oikeasti keskittyä.
Ei laiteta rahaa asioihin, jotka parantaisi suomalaisten hyvinvointia. Hyvinvointivaltion tilalle on tullut pahoinvointivaltio. Ihmisillä on lisääntynyt mielenterveysvaivat ja on monenlaisia elämänhallintaongelmia sekä syrjäytymistä.
Monet hyvät asiat on ajettu alas. Keskitytään muuhun maailmaan, halutaan sitä parantaa ja tämän maan asukkaat kärsii siitä.
Jos keskityttäis enemmän tähän maahan muun maailman sijaan, niinkuin ennen tätä laitettiin kuntoon ja yritettin tehdä parempi maa, tuli hyvinvointivaltio ja tuettiin paremmin heikompiosaisia.
Vapaaehtoistyöhönkin mielummin lähdetään maailman ääriin, vaikka työsarkaa täällä olisi.
Lapsiperheisiin pitäisi enemmän satsata. Huonosti voivat lapset ovat isona huonosti voivia nuoria ja taas huonosti voivia aikuisia.
Tästä lähteä ja sitten tukea kaikkia ikäryhmiä.
Hieno ajatus on se, että haluaa parantaa maailmaa ja tehdä siitä paremman paikan. Mutta jos joutuu olla täällä suomessa, niin ei paljoo lohduta se, kun jossain päin maailmaa jotain maata on saatu paremmaksi, jos täällä sitten menee yhä huonommin.. En voi muuttaa muualle, kun terveyssyistä joudun olla täällä.
Tulee kanssa usein haluttomuutta elämää, tulevaisuus tuntuu synkältä ja Suomi ui yhä syvemmissä vesissä..
Jos voi tosi pahoin, sillon on vaikea olla hyvä ja ystävällinen ihminen. Toki itse olisin tuntemattomille ystävällinen, en räyhää kellekkään. Mutta ymmärrän sen, jos ui tosissa syvissä vesissä, ettei enää kiinnosta mikään, ei ketään. Sellai olo on myös itsellä, mutta en sitä missään kaupungilla purkaisi. Enemmän pään sisällä.
Uskon, että jos saadaan ilmapiiriä paremmaksi ja tulevaisuuden toivoa ja varmuutta asioiden jatkuvuudesta, niin olisi suomalaiset onnellisempia.
Pätkätyöt, yhteiskunnan liian vähäinen tuki ja rahat, jotka menee vääriin taskuihin niin tämä varmasti tekee ihmisten oloista kurjempia. Vääriin taskuihin eli sellaiset ei oikeasti sitä yhtään tarvisi. Sensijaan ne tarvitsee, jotka tarvitset tukea päästääkseen taas jaloille.
Kaikki yritetään mahdollisimman halvalla tehdä tai halvalla päästä. Tuloksena on sutta ja sekundaa. Ei palkata tarpeeksi työntekijöitä ja sit minimipalkalla toiset raataa itsensä ja nääntyy työtaakan alle. Ei se ole kivaa, kun toiset ei työllisty ja ne jotka työllistyy, niin oravanpyörä käy niin kovaa, että vie vähemmästäkin mehut irti. Elämästä tulee vaan suorittamista.
Ei mitään ilmaisia työkokeilua. Vaan töitä. Oikeita töitä. Ei määräaikaisia, vaan reilusti vakityötä. Tarpeeksi työntekijöitä, tämä työllistäisi enemmän ja vähentäisi toisten raskasta taakkaa. Ihmiset voisivat sitten paremmin. Pysyisivät työkykyisinä ja aikaa ja voimia jäisi myös muuhun elämää. On tasapaino työllä ja levolla.
Myös valtiolla menisi vähemmän rahaa, kun ei tarvitsisi maksaa tukia niin paljoo.
Pois ikärasismi. Myös vanhempien ihmisten pitäisi saada töitä. 50+ ei ole edes niin vanha. Ihmisten pitäisi missä iässä vaan voida vaihtaa alaa.
Enemmän tukea yhteiskunnan heikoimmille osapuolille. Kouluun takaisin erityisluokat ja enemmän tukiopetusta, koulunkäyntiavustajia ja eritysopettajia. Poikien syrjäytymiseen yritettäisin puuttua. Myös koulukiusaaminen kriminalisoitaisiin.
Olisko parempi, että peruskoulu olisi pidempi, kun moni ei tiedä, mitä haluaisi tehdä?
Kouluun sama toimiva käytäntö takaisin,
se käytäntö, jolla Pisatutkimukset sujui.
Vähemmän digitalisointia, enemmän käsinkirjoitusta ja perinteisiä kirjoja. Digitaaliset tehtävät on monesti haastavia, edes opettaja ei osaa käyttää kunnolla jotain ohjelmaa. Ja sillonku pitäis tehdä jokin tehtävä, niin ohjelma just sillon päättää olla yhteistyökyvytön eli sitä ei saa päälle, ei toimi tms.
Lista olisi pidempikin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukelot havahtuneet siihen, että peruskoulu on monelta osin epätarkoituksenmukainen? Ja niinhän se monelta kantilta onkin.
Ihme pallopäitä tuollakin toimittamassa. Tätä on aina ollut, mutta asia hoidettiin eri tavalla. Kuten esim. potemalla nämä tunnot itsekseen, kuten itse tein. Rasittaa kaikki ylet ja tutkijat ja kaikki jotka ovat että ooh, nyt olen löytänyt jotain ihan uutta ja ajankohtaista. Ilmiöt eivät muutu, julkisuusaste ja reaktio vain muuttuvat.
Hyvä huomio. Olisi pitänyt tajuta se poliittinen underline tuossakin jutussa.
Mutta ei silti, muutoksiakin voitaisiin peruskoululaitokseen tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa se, kun suomessa mennään kokoajan vaan huonompaa suuntaan. Pahoinvointia lisääntyy kokoajan ihmisille. Turvattomuuden tunne ja ei voi yhtään luottaa tulevaan. Epävarmuutta on töiden ja muiden suhteen. Nämä tekee ihmiset masentuneiksi ja lisää pahaa oloa. Siksi monet ovat töykeitä, koska voivat pahoin. Voivat niin pahoin ja elämässä on sellaista näköalattomuutta, että ollaan sisältä todella rikki ja paha olo purkautuu. Toki jotkut ihmiset valittaa joka asiasta, koskaan ei ole mikää hyvin, vaikka oikeasti heillä on asiat hyvin. Toiset ei ole koskaan tyytyväisiä mihinkään.
Suomi on hyvin edistyksellinen maa, mutta nyt mennään huonompaan suuntaan. Muutetaan asioita, joita ei tarvitse muuttaa. Saadaan lopputulokseksi sutta ja sekundaa. Keskitytään epäolennaisiin asioihin eikä sellaisiin, joihin pitäisi oikeasti keskittyä.
Ei laiteta rahaa asioihin, jotka parantaisi suomalaisten hyvinvointia. Hyvinvointivaltion tilalle on tullut pahoinvointivaltio. Ihmisillä on lisääntynyt mielenterveysvaivat ja on monenlaisia elämänhallintaongelmia sekä syrjäytymistä.
Monet hyvät asiat on ajettu alas. Keskitytään muuhun maailmaan, halutaan sitä parantaa ja tämän maan asukkaat kärsii siitä.
Jos keskityttäis enemmän tähän maahan muun maailman sijaan, niinkuin ennen tätä laitettiin kuntoon ja yritettin tehdä parempi maa, tuli hyvinvointivaltio ja tuettiin paremmin heikompiosaisia.
Vapaaehtoistyöhönkin mielummin lähdetään maailman ääriin, vaikka työsarkaa täällä olisi.Lapsiperheisiin pitäisi enemmän satsata. Huonosti voivat lapset ovat isona huonosti voivia nuoria ja taas huonosti voivia aikuisia.
Tästä lähteä ja sitten tukea kaikkia ikäryhmiä.Hieno ajatus on se, että haluaa parantaa maailmaa ja tehdä siitä paremman paikan. Mutta jos joutuu olla täällä suomessa, niin ei paljoo lohduta se, kun jossain päin maailmaa jotain maata on saatu paremmaksi, jos täällä sitten menee yhä huonommin.. En voi muuttaa muualle, kun terveyssyistä joudun olla täällä.
Tulee kanssa usein haluttomuutta elämää, tulevaisuus tuntuu synkältä ja Suomi ui yhä syvemmissä vesissä..
Jos voi tosi pahoin, sillon on vaikea olla hyvä ja ystävällinen ihminen. Toki itse olisin tuntemattomille ystävällinen, en räyhää kellekkään. Mutta ymmärrän sen, jos ui tosissa syvissä vesissä, ettei enää kiinnosta mikään, ei ketään. Sellai olo on myös itsellä, mutta en sitä missään kaupungilla purkaisi. Enemmän pään sisällä.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on reilusti alle 100-vuotias. Molemmat isoisäni syntyivät 1880-luvulla, molemmat isoäitini 1890-luvulla ja molemmat vanhempani ovat syntyneet 1920-luvulla. Ei heidän aikanaan ollut yhteiskuntaa, joka olisi huolehtinut. Ihmiset huolehtivat toinen toisistaan. Ensisijaisesti omasta perheestään, vanhemmistaan, sisaruksistaan ja serkuistaan, mutta monesti oli "hyyryläisenä" joku kauempikin sukulainen. Vasta sotien jälkeen, kun ensin sotakorvaukset oli maksettu velivenäläiselle, alettiin rakentaa yhteiskuntaa, jossa "kasvoton virkamieskoneisto" huolehtii ihmisten sijasta ja jossa oli ihan ok, että lähin omainen oli viranomainen.
Systeemi toimi niin kauan, kun kansalaisilla oli töitä, joista maksamillaan verorahoilla kustannettiin hyvää niille, jotka eivät kyenneet käymään töissä. Maailma kuitenkin muuttui. Töitä ei ole enää kaikille ja niitä, joilla töitä vielä on, ei voi verotuksella kuristaa kuoliaiksikaan. Suuri ja hyvinvoiva keskiluokka mahdollisti aikoinaan sen, että yhteiskunnalla oli mahdollisuus huolehtia vähäosaisistakin. Tämän päivän keskiluokalla ei mene kovin paljon sen paremmin kuin vähäosaisillakaan. Ja hyväosaisia taas on vain noin 10% koko väestöstä. Eikä tuohonkaan ryhmään päästäkseen tarvitse tienata kovin montaa tonnia kuukaudessa.
Paljon on epäkohtia. Paljon pitäisi tehdä asioita paremmin tai vaikka samalla lailla ku ennen, jolloin asiat TOIMI.
Voi olla vähän ohiksia nämä, mutta kaikki tällainen saa ihmisten olot pahemmaksi. Jotkut 50-60v voivat olla tosi kärttyisiä, jos tulevaisuus on vanhuutta vaivaistalossa. Vanhainkoti ei monikaan enää ole, pikemminkin vaivastalo. Kalliilla joutuvat ostamaan sutta ja sekundaa elääkseen.
 Miten voi olla niin, että joutuvat maksaa vaikka jossain kallista hintaa ruoasta, joka on rehellistä pskaa?
Halvemmalla voisi vaikka tilata jonkun pizzan tai vaikka Woltista ruoan. Ruoka olisi ruokaa epäterveellisyydestäkin huolimatta, eikä teollisuusjätemoskaa. Woltista voisi tilata vaikka keittoa.
Kaiken huippu oli se, ku vessapaperin vaihto jossain maksoi 15e. Vessapaperi, joka on kaikista surkein. Kova ja ohut.
Kaupasta saat sillä hinnalla monta pakettia vessapaperia.
Tietenkään ei vanhus itse välttämättä pysty näitä asioita tekemään, mutta ihan esimerkkinä näin. Joutuu maksaa käsittämättömiä summia tyhjästä. Rahaa pitää vaan saada hoitokotiketjujen johtajien taskuun.
Mielummin vaikka joku hoitaja hakisi kaupasta vessapaperit ja ruoat. Mutta ei tietenkään ehtisi, koska ei edes vanhuksille kerkee kommunikoimaan, kiire kiire kiire. Ei heidän syy, vaan johtajien/johtajan, joilla on vaan rahankiilto silmissään.
Joissain onneksi on vielä kotimaisia koteja, siellä on erikseen keittäjä, joka tekee ruokaa, ei mitää sössömössöteollisuusjätettä.
Kivaa tulevaisuutta vaan niille, joiden tulevaisuudessa voi jo kohta olla pakko mennä johonkin hoivakotiin asumaan.
Kivaa tulevaisuutta vaan kaikille. Mikä tulevaisuus?
Juuri noista avauksen syistä johtuen olenkin vapaa-ajastani työn ulkopuolella mahdollisimman paljon humalassa & darrassa, niin ei mene koko elämä murehtimiseen paskan pössiksen ihmistenj seassa.
Edes baarissa on hauskaa muiden kaltaisteni suurkuluttajien kanssa.
Raha määrittelee kaiken. Raha, raha, raha. Yhteiskunta pyörii vain sen avulla. Kaiken takana on raha. Epäkohtien syy: raha.
Rahasta kaikki on nykyään kiinni.
Raha tekee onnelliseksi. Rahattomuus tekee onnettomaksi. Ei pärjää täällä ilman rahaa. Ja sitä rahaa pitäisi olla vielä suuri määrä, jotta pärjäisi. Tämmöseksi se on mennyt. Sanonta raha ei tee onnelliseksi ei sovi enää tähän maailmaan. 
Raha kirjoitti:
Raha määrittelee kaiken. Raha, raha, raha. Yhteiskunta pyörii vain sen avulla. Kaiken takana on raha. Epäkohtien syy: raha.
Rahasta kaikki on nykyään kiinni.
Raha tekee onnelliseksi. Rahattomuus tekee onnettomaksi. Ei pärjää täällä ilman rahaa. Ja sitä rahaa pitäisi olla vielä suuri määrä, jotta pärjäisi. Tämmöseksi se on mennyt. Sanonta raha ei tee onnelliseksi ei sovi enää tähän maailmaan.
Sitähän täällä lingotaan pesuohjelmassa päivä toisensa perään. Kaikki olisi hyvin jos vain olisi rahaa enemmän. Totuus on se, että näiden ihmisten onnettomuus ei ole siitä rahasta kiinni vaan suunnan puuttumisesta omasta elämästä. Monella ei ole mitään hajua mitä tekisi jos sitä rahaa olisi tarpeeksi. Jos olisi hajua, rahapulakaan ei saisi mieltä matalaksi, koska se miellettäisiin väliaikaiseksi ongelmaksi, joka kyllä ajan kanssa voitettaisiin.
Mutta siis hyi kaikille tuhat ja satatuhatpäisille massoille, jotka jauhavat vain niistä rahallisista asioita eivätkä siitä, että ihmisten pitäisi keksiä itselleen se tavoite, jonka ylläpitämiseen sitä rahaa tarvitaan. Se ei riitä, että syötetään lusikalla verorahoista velliä kaikille onnettomille. Se tavoite syntyy ihmisestä itsestään, jos on syntyäkseen. Sitä ei voi yksikään valtionkassa kustantaa, koska sitä ei rahalla löydä.
Kannattaa välttää nettipalstoja ja heikkotasoisia asuinalueita. Tyhmät ja avuttomat ihmiset ovat usein ilkeitä, menestyneiden ja onnellisten ei tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Paljon on epäkohtia. Paljon pitäisi tehdä asioita paremmin tai vaikka samalla lailla ku ennen, jolloin asiat TOIMI.
Voi olla vähän ohiksia nämä, mutta kaikki tällainen saa ihmisten olot pahemmaksi. Jotkut 50-60v voivat olla tosi kärttyisiä, jos tulevaisuus on vanhuutta vaivaistalossa. Vanhainkoti ei monikaan enää ole, pikemminkin vaivastalo. Kalliilla joutuvat ostamaan sutta ja sekundaa elääkseen.
Miten voi olla niin, että joutuvat maksaa vaikka jossain kallista hintaa ruoasta, joka on rehellistä pskaa?
Halvemmalla voisi vaikka tilata jonkun pizzan tai vaikka Woltista ruoan. Ruoka olisi ruokaa epäterveellisyydestäkin huolimatta, eikä teollisuusjätemoskaa. Woltista voisi tilata vaikka keittoa.
Kaiken huippu oli se, ku vessapaperin vaihto jossain maksoi 15e. Vessapaperi, joka on kaikista surkein. Kova ja ohut.
Kaupasta saat sillä hinnalla monta pakettia vessapaperia.
Tietenkään ei vanhus itse välttämättä pysty näitä asioita tekemään, mutta ihan esimerkkinä näin. Joutuu maksaa käsittämättömiä summia tyhjästä. Rahaa pitää vaan saada hoitokotiketjujen johtajien taskuun.
Mielummin vaikka joku hoitaja hakisi kaupasta vessapaperit ja ruoat. Mutta ei tietenkään ehtisi, koska ei edes vanhuksille kerkee kommunikoimaan, kiire kiire kiire. Ei heidän syy, vaan johtajien/johtajan, joilla on vaan rahankiilto silmissään.Joissain onneksi on vielä kotimaisia koteja, siellä on erikseen keittäjä, joka tekee ruokaa, ei mitää sössömössöteollisuusjätettä.
Kivaa tulevaisuutta vaan niille, joiden tulevaisuudessa voi jo kohta olla pakko mennä johonkin hoivakotiin asumaan.
Kivaa tulevaisuutta vaan kaikille. Mikä tulevaisuus?
No just siksi, koska yhteiskunta huolehtii. Jos omaiset huolehtisivat, he tilaisivat vaikka Woltista sapuskat vanhuksilleen, jos nämä eivät itse enää oppisi asiaa tekemään. Mulla on yhdeksänkymppiset vanhemmat. Äiti ei koske enää tietokoneisiin, mutta isä koskee. Isä hoitaa joitakin asioita netissä. Tilaa pari kertaa viikossa ruuat suoraan kotiinkuljetuksella. Oli ensin viime syksynä vähän vastahankainen opettelemaan asiaa, mutta koska itse sairastuin enkä voinut enää kuskata heille ruokia, vessapapereita ja muuta, neuvoin kädestä pitäen, ja nyt on tosi tyytyväinen. Eikä maksa maltaita kuten maksaisi, jos yhteiskunta huolehtisi.
Ei ole mikään ihme, jos itsemurhatilastot ovat kasvussa. Elämä ei ole monilla elämisen arvoista. Pelkkää epätoivoa, valo on sammunut ajat sitten tunnelin päästä. Huominen ei tuo helpotusta, se on tuskan jatkamista. Uutiset lisää ahdistusta ja politiikka on pelkkää kusetusta. Eläminen kyykytystä ja rahastusta.
Epätoivo saa ihmiset sulkeutuneeksi, vetää kuoreensa. Ihmiset pakenee oloaa puhelimeen. Enää ei jutella toisille niin paljon. Ystävällisyys on katoava luonnonvara. Jos ei ole ystäviä, on niitä miltein mahdoton saada lisää, etenkin ujomman.
Mikään ei enää riitä. Vaaditaan aina vaan enemmän ja enemmän, silti saadaan vähemmän. Esim. yksinkertaisiinkin töihin voi olla monimutkainen prosessi hakea ja päästä. Ennen sitä vaan pysty lampsimaan paikan päälle ja työt alkoivat suunnilleen seuraavana päivänä. Ei ryhmähaastattelua kaupan hyllytykseen tai videohakemusta  tarvinnut tehdä saadaksesi kesätöitä sekatavarakaupan kassalta. Ei tarvinut kilometrin mittaisia cv:itä kirjoitella ja pitkästi tarinoida hakemuksissa.
Ymmärrä, jos työ on monimutkaista, mutta että ihan yksinkertaisista jutuista on tehty vaikeita.
Tähän oloon on yksi ihan toimiva keino: Sulkee netin aina kun ei sitä välttämättä tarvitse. Kun nettikoukku irrottaa otteensa niin johan olo helpottuu kummasti kun ei enää kaikki kurjuutta, kahtiajakautumista, omiin leireihin jumittamista, toisten maahan painamista jne. huutava pompi koko aikaa silmille. Sitten seuraava askel on ottaa kontaktia ihmisiin oikeassa elämässä. Käy vaikka lähibaarissa ja juttelee ihmisille, ja huomaa että ihmiset on oikeastaan aika samanlaisia kaikki, iloineen ja pelkoineen. Saattaa vaikka vaihtaa jonkun mielipiteen jonkun kanssa, ja huomata ettei se ole maata kaatavaa vaikka oltaisiin aivan eri mieltä. Seuraa ihmisiä vaikkapa julkisessa liikenteessä, ja alkaa huomata miten koko ajan näkyy ystävällisiä eleitä, toisten auttamista, huomiointia, yhteisöllisyyttä. Ei maailma oikeasti ole niin kamala kuin miltä se netissä surffaillessa tuntuu.
Nyt on selvästi aika lähteä Kreikkaan viikoksi parilla satasella. Kun vähän aikaa saa katsella kuinka laittomuus rehottaa ja ihmiset tunkee iholle, siinä virkistyy ja sielu lepää. Sitten kestää taas Suomea muutaman kuukauden.
https://www.tui.fi/akkilahdot/?from=HEL&selection=charterpackage&sortin…
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme, jos itsemurhatilastot ovat kasvussa. Elämä ei ole monilla elämisen arvoista. Pelkkää epätoivoa, valo on sammunut ajat sitten tunnelin päästä. Huominen ei tuo helpotusta, se on tuskan jatkamista. Uutiset lisää ahdistusta ja politiikka on pelkkää kusetusta. Eläminen kyykytystä ja rahastusta.
Epätoivo saa ihmiset sulkeutuneeksi, vetää kuoreensa. Ihmiset pakenee oloaa puhelimeen. Enää ei jutella toisille niin paljon. Ystävällisyys on katoava luonnonvara. Jos ei ole ystäviä, on niitä miltein mahdoton saada lisää, etenkin ujomman.
Mikään ei enää riitä. Vaaditaan aina vaan enemmän ja enemmän, silti saadaan vähemmän. Esim. yksinkertaisiinkin töihin voi olla monimutkainen prosessi hakea ja päästä. Ennen sitä vaan pysty lampsimaan paikan päälle ja työt alkoivat suunnilleen seuraavana päivänä. Ei ryhmähaastattelua kaupan hyllytykseen tai videohakemusta tarvinnut tehdä saadaksesi kesätöitä sekatavarakaupan kassalta. Ei tarvinut kilometrin mittaisia cv:itä kirjoitella ja pitkästi tarinoida hakemuksissa.
Ymmärrä, jos työ on monimutkaista, mutta että ihan yksinkertaisista jutuista on tehty vaikeita.
Johtuu vain siitä, että jollain tavalla on karsittava parhaat ehdokkaat sadasta tai jopa kahdesta sadasta hakijasta. Ei ennen yhtä paikkaa hakenut kuin korkeintaa parikymmentä ihmistä, monesti ei niinkään moni.
Raha kirjoitti:
Raha määrittelee kaiken. Raha, raha, raha. Yhteiskunta pyörii vain sen avulla. Kaiken takana on raha. Epäkohtien syy: raha.
Rahasta kaikki on nykyään kiinni.
Raha tekee onnelliseksi. Rahattomuus tekee onnettomaksi. Ei pärjää täällä ilman rahaa. Ja sitä rahaa pitäisi olla vielä suuri määrä, jotta pärjäisi. Tämmöseksi se on mennyt. Sanonta raha ei tee onnelliseksi ei sovi enää tähän maailmaan.
Rahaa on enemmän kuin koskaan.
en ymmärrä tätä lätinää
60-luvulla elettiin hyttysenpierun etäisyydellä ydinsodasta
silti kaikilla oli hauskaa hippijuhlissa
Mä olen jo aikoja sitten vieraantunut yhteiskunnasta. Käyn toki töissä ja maksan mukisematta veroni, mutta muuten elän omassa pienessä kuplassani perheen, lähisuvun ja ystävien kanssa. Yhteiskuntaan kurkistan välillä tämän palstan kautta vain todetakseni kerta toisensa jälkeen, että kuplani on sata kertaa parempi kuin yhteiskunta.
Auttaisko sulla, jos lähtisit vaikka johonkin vapaaehtoistyöhön ulkomaille? Pääsisit osaltasi - tosin pieneltä - vaikuttamaan positiivisesti ainakin jonkun tai joidenkin elämään?