Koiranpentu puree KOVAA
Ihan normaalia käytöstä (kai?) 12 viikkoiselta koiranpennulta, mutta tuo riiviö ei tee oikein mitään muuta kuin PUREE. Illalla saa sellaisia hulluja näykkimiskohtauksia, joissa vain hyökkäilee päälle, roikkuu lahkeissa ja puree niin, että olen jo ihan mustelmilla ja verinaarmuilla. Parhaimmillaankin on näykkijä, ei esimerkiksi onnistu silittely ilman, että on hampaat ranteessa kiinni.
Olen kokeillut kaikkea! Jäähyä (pentu toiseen huoneeseen), sylissä pitämistä (ei onnistu enää, koska on niin iso, että yltää puremaan), kieltämistä (ei mitään tehoa - tuskin ymmärtää kieltosanaa), lelun työntämistä suuhun käden sijaan (ei ole puremiskohtauksessa kiinnostunut lelusta, vaan haluaa vain purra ihmistä). On leikitty, lenkitetty, koulutettu, rymytty metsässä ja pihalla, käyty pentukoulussa, sosiaalistettu jne jne.
Loppuuko tämä oikeasti hampaiden vaihtoon, vai onko tuosta pennusta tulossa hirveä ongelmakoira, jota en saa kasvatettua fiksuksi koirakansalaiseksi?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et estä puremista. Pentu harjoittelee ja jos estät puremisen niin tulee ongelmakoira joka ei osaa käyttää sopivaa määrää voimaa. Eli jatka vaan kiljahtelua.
Höpö höpö. Meillä oli runsaasti puruleluja ja pehmoja, joita työnnettiin tilalle kun pentu meinasi napata kiinni ihmisestä. Pureminen lopulta loppui ja nyt on fiksu aikuinen koira.
Riski on että koiranne ei osaa käyttää hampaitaan niin ettei iho rikkoonnu. Pitää toivoa ettei kukaan lapsi tai vieras joudu sen takia purruksi.
Jos koira ehtii purra, sitten sanoo au au ja Ei. Koiralle voi ohjata muita purtavia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärähdä. Kunnolla. Ja tärkeintä on se, että sinun energiasi pitää olla korkeampi kuin pennun ja kuulostaa, että pennulla se on aika korkealla noissa kohtauksissa. Siis ei mitään aggressioa, vaan jämäkkyyttä että pentu tajuaa, että sinä et anna periksi ja sinä määräät ja olet samalla turvallinen, jota voi arvostaa ja kunnioitttaa.
Huh, tuntuu, että ärähtämisestä vain yltyy. On tosi taisteluhaluinen, eli rymyää vaan uudelleen kimppuun. Yhden kerran olen onnistunut kiljaisemaan/ärähtämään niin kovaa, että pentu luikki tiehensä ja rauhoittui sitten hetkeksi nukkumaan. Herättyään pureminen alkoi taas...
ap
Olisko sopivampi poliisikoiraksi? Jotkin ominaisuudet korostuneet. Miltä se näyttää purressaan, leikkisältä vai tosissaan olevalta? Joku hammas voi olla tosi kipeä tai jotain kun on pakkopuremista. Laita purulelusuuhun tehoaisiko. Jostain se on tuon oppinut.
On virhe kun pennut vierotetaan Suomessa ennen kuin emo on ehtinyt kasvattaa. Rescuet esim Espanjasta parempi vaihtoehto kaikin puolin.
Adopt, do not shop
eli ei koiria enempaa tuotantoon vaan adoptoi jo maailmassa oleva koira
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et estä puremista. Pentu harjoittelee ja jos estät puremisen niin tulee ongelmakoira joka ei osaa käyttää sopivaa määrää voimaa. Eli jatka vaan kiljahtelua.
Höpö höpö. Meillä oli runsaasti puruleluja ja pehmoja, joita työnnettiin tilalle kun pentu meinasi napata kiinni ihmisestä. Pureminen lopulta loppui ja nyt on fiksu aikuinen koira.
Riski on että koiranne ei osaa käyttää hampaitaan niin ettei iho rikkoonnu. Pitää toivoa ettei kukaan lapsi tai vieras joudu sen takia purruksi.
No, koira ei ole purrut ketään pentuajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et estä puremista. Pentu harjoittelee ja jos estät puremisen niin tulee ongelmakoira joka ei osaa käyttää sopivaa määrää voimaa. Eli jatka vaan kiljahtelua.
Höpö höpö. Meillä oli runsaasti puruleluja ja pehmoja, joita työnnettiin tilalle kun pentu meinasi napata kiinni ihmisestä. Pureminen lopulta loppui ja nyt on fiksu aikuinen koira.
Riski on että koiranne ei osaa käyttää hampaitaan niin ettei iho rikkoonnu. Pitää toivoa ettei kukaan lapsi tai vieras joudu sen takia purruksi.
No, koira ei ole purrut ketään pentuajan jälkeen.
Niin, ei vielä. Ei ole myöskään ilmeisesti joutunut tilanteeseen jossa olisi tarvetta näykätä.
Vierailija kirjoitti:
Ui ui, nyt on ap kyllä liemessä. Ottanut yhden älykkäimmistä, työtä janoavimmista, energisimmistä ja viettiperimäänsä sisältävistä roduista mitä vaan löytää saattaa.
BC tarvitsee valtavan määrän sekä aivotyötä että energian purkamista tai se todellakin turhautuu.
Jos ostaisit vaikka 15 lammasta takapihalle.
Hyvinhän ap koiraansa hoitaa ja virikkeitä on. Kovin koettaa ja tekee töitä. Et edes kysy onko ottanut rodusta selvää ennakkoon, vaan annat ymmärtää ap:n olevan täysin tyhmä. Onhan tuollainen jo melkoisen normaalista poikkeavaa, ettei pentu mihinkään taltu. Olen tuollaisen purijan kerran tavannut, ja sairaaksi todettiin lopulta. Hirviö, hyökkäili, eikä rauhoittunut edes syödessään.
Kunhan pentuajan saa hoidettua alta pois, alkaa varsinainen työ ja koulutus. Voisin olettaa, että ap on siihenkin varautunut ja homma hoituu, vai eikö hän mielestäsi osaa sitäkään?
Bordereita näyttää ihmisillä olevan ja hienosti käyttäytyvät. Itsekin aikoinaan mietittiin, mutta päädyttiin collieen. En ole älykkäämpää otusta vielä tavannut, mutta en myöskään helpompaa pentua. Täysin ongelmatonta, nukkui ja söi hyvin. pari krt yritti puremaan, mutta niskasta kiinni ja ärähdys, siihen loppui.
On luonnevikaisia ihmisiä ja koiria vammaiset myös voi purra tai huumeissa joku. Mutta koiralle pitää ostaa lemmikkikaupasta purulelut ne työnnetään niiden suuhun kun yrittää purra.Samoin ne nukkuu niiden kanssa purematta kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Heitä se säkissä järveen.
Samat sanat. Hyppää säkkiin.
Ei hätää ap, tuo on ihan normaalia! Bc voi olla aika kovakin. Sitkeä ainakin. :D
Mä olen aina piraijapentujen kanssa tehnyt niin, että olen kääntänyt koiran kyljelleen lattialle. Sitten olen pitänyt kaulan alueella kättä _hellästi_ niin, ettei pentu pääse siitä puremaan. Rimpuilee todenäköisesti, saattaa jopa hermostua, mutta sun pitää olla jämäkkä. HUOM ei vihainen. Voit puhua samalla matallalla, hiljaisella äänellä koiralle, nooniiin, rauhotuppas siihen.
Tän mun nykyisen saksanpaimekoirauroksen kanssa meni ekalla kerralla yli tunti, ennen kuin se lopulta uskoi. Myöhemmin vähemmän.
Kerran tein myös niin, että kun sivusilmällä näin piraijan tulevan hampaat irvessä kohti pohjettani, käännyinkin nopeasti kohti pentua, polkaisin jalan maahan ärähdin kunnolla. Mutta tuosta pennusta tiesinkin varmuudella, että se on erittäin kova, pehmeää koiraa en lähtisi säikyttelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärähdä. Kunnolla. Ja tärkeintä on se, että sinun energiasi pitää olla korkeampi kuin pennun ja kuulostaa, että pennulla se on aika korkealla noissa kohtauksissa. Siis ei mitään aggressioa, vaan jämäkkyyttä että pentu tajuaa, että sinä et anna periksi ja sinä määräät ja olet samalla turvallinen, jota voi arvostaa ja kunnioitttaa.
Huh, tuntuu, että ärähtämisestä vain yltyy. On tosi taisteluhaluinen, eli rymyää vaan uudelleen kimppuun. Yhden kerran olen onnistunut kiljaisemaan/ärähtämään niin kovaa, että pentu luikki tiehensä ja rauhoittui sitten hetkeksi nukkumaan. Herättyään pureminen alkoi taas...
ap
Olisko sopivampi poliisikoiraksi? Jotkin ominaisuudet korostuneet. Miltä se n
No ei kai poliisikoiraksi mitään aggressiivista ja ylienergistä himopurijaa? Luonteen pitää olla vakaa. Täysikasvuisena sen sitten näkee millainen lopulta tulee, kunhan kasvatus on kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammu vettä naamalle tai heiluta tölkkiä kädessäsi, jossa esim kolikoita sisällä.
Suihkupullo kokeiltu myös, ei vaikutusta. Tölkki täytyy kokeilla, veikkaan vain, ettei reaktiota, koska tämä ei myöskään pahemmin säiky eikä pelkää mitään. En ole yhtään peloreaktiota pennussa vielä nähnyt: jos on jostain epävarma niin ensin haukkuu ja sitten ryntää tutkimaan asiaa.
ap
Ei todellakaan mitään tölkkiä! Teet koirasta vielä pelkoaggressiivisen sillä.
Sinun tulee järjestää koirallesi paljon muuta aktivointia, kuulostaa siltä ettei pentusi pääse nyt välttämättä purkamaan riittävästi energiaansa. Eli ulkoilua metsässä missä erilaisia tuoksuja, kotona palloja ja puruleluja, somesta voit etsiä myös penturyhmiä, jos löytyisi pentuikäisistä uusia kavereita. Pentuikä menee onneksi nopeasti ohi.
Myös lievää sosiaalista eristämistä voi kokeilla, eli hankitaan johonkin huoneeseen koiraportti tai olohuoneeseen aitaus. Jos koira ei usko kieltoa kerrasta, se laitetaan määrätietoisesti muutamaksi minuutiksi "jäähylle" ilman lässytyksiä. Jäähyn aikana koiraan ei oteta kontaktia. Tässä pitää sitten olla todella johdonmukainen, kuten koiran kasvatuksessa muutenkin. Mikä on kiellettyä, on aina kiellettyä.
Saksanpaimenkoiran omistaja lisää vielä, että munkin pennulla pureminen oli pahimmillaan kun tuli iltavilli. Pentu oli siis väsynyt. Ja kun kellautin sen kyljelleen ja pidin siinä, se oli omalla pedillään. Sitten kun se rauhoittui, silittelin vielä hitaasti ja siihen simahti.
Sillä on vieläkin 6-vuoitaana iltahulinat, mutta nykyään se ilmenee niin, että alkaa retuuttaa omia lelujaan ja säntäillä kuin päätön kana. Jos meinaa mennä överiksi ja näen, että oikeasti koiraa nukuttaa, muttei tajua itse mennä nukkumaan, niin käsken omalle paikalleen rauhoittumaan ja sinne simahtaa heti.
Vierailija kirjoitti:
Saksanpaimenkoiran omistaja lisää vielä, että munkin pennulla pureminen oli pahimmillaan kun tuli iltavilli. Pentu oli siis väsynyt. Ja kun kellautin sen kyljelleen ja pidin siinä, se oli omalla pedillään. Sitten kun se rauhoittui, silittelin vielä hitaasti ja siihen simahti.
Sillä on vieläkin 6-vuoitaana iltahulinat, mutta nykyään se ilmenee niin, että alkaa retuuttaa omia lelujaan ja säntäillä kuin päätön kana. Jos meinaa mennä överiksi ja näen, että oikeasti koiraa nukuttaa, muttei tajua itse mennä nukkumaan, niin käsken omalle paikalleen rauhoittumaan ja sinne simahtaa heti.
Eli jos koira näykkii keittiössä niin kannoit sen petiin olohuoneeseen, vai miten tämä konkreettisesti meni? Tällainen kuulostaa omaan korvaan oikeasti järkevältä toisin kuin kolistelupurkit ja kuonoon sumuttelut.
Kyllä, kannoin sen petiin jos kyseessä oli iltavilli, kuten yleensä oli. Joskus rauhoitin siihen paikkan lattialle ja kehuin rauhallisesti kun se ei enää yrittänyt käsiin kiinni.
Mutta tuossa kyljelleen rauhoittamisessakin täytyy pitää huolta, ettei itse hermostu/turhaudu ja pysyy koko ajan rauhallisena, ettei tilanteesta tule taistelu, mitä taistelutahtoinen pentu toki rakastaa. :D
Mulla loppui pureminen kun vedin kuonon vuorokaudeksi nippusiteellä kiini.