Lue keskustelun säännöt.
Tämä meidän perheen siivouskäsitys on jo ihan ala-arvoista! Todennäköisesti minun syyni.
11.05.2019 |
Meillä poika 13 v. siivoaa oman huoneensa pari kertaa kuussa. Raivaa tavarat pöydille tai kaappeihin ja tunkee puhtaat vaatteet rytyssä kaappiin ja likaiset pyykkikoneeseen. Kaksi nuorempaa lasta osallistuvat siten, että keräävät leluja ja askartelutarvikkeita monta päivää. Aina on vastaus, että joojoo ihan kohta. Jos alan tehdä heidän kanssaan yhdessä, hetken päästä molemmat ovat liuenneet paikalta. Vanhin poika siivouksen lopussa imuroi pikaisesti keskilattialta ja pyyhkäisee pölyjä.
Mieheni siivous on nykyisin sitä, että jonnekin lähtiessään vie pahvit ja paperit keräykseen. Keittiön siivous tapahtuu niin, että pyyhkäisee pöydät puhtaaksi ja lakaisee rikkalapiolla ja harjalla lattian.
Minä olen itse ollut aikoinaan täysin erilainen. Opiskeluaikaan tein kodin mallin mukaan. ”Tuo tullessas, vie mennessäs”-systeemillä tavarat paikalleen. Kerran viikossa pesin kaikki pyykit, imuroin, pesaisin lattiat, pyyhin pölyt. Aina oli siistiä.
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen jokin napsahti. Meillä alkoi lojua sanomalehtiä pöydillä, tölkkejä en viitsinytkään viedä keräykseen, oikaisin lähes kaikesta. Jotenkin tuli sellainen voimattomuus, ja siitä on aikaa jo 13 vuotta. Toki imuroin ja pesin lattiat kerran viikossa. Mies teki siihen aikaan fyysisesti raskasta työtä, joten en tohtinut pyytää häntä osallistumaan mihinkään kotona, olinhan itse vauvan kanssa kotiäitinä.
Sitten kun lapsia oli jo kolme, eteinen oli aina täynnä hiekkaa, lattiat täyttyivät leluista ja niiden keräilyyn kului kauheasti aikaa. Muistan vuoden 2010, kun mieheni pesi ikkunoita. Seisoin vieressä neuvomassa ja arvostelemassa. En edes tiedä, miksi. Synnytyksen jälkeen ehkä hormoneiden takia olin outo ja tarkkailin kaikkea kuin haukka. Lopputulema oli se, että mies päätti, ettei enää ikinä koske ikkunanpesuhommiin. Nyt se on minun vastuullani. No, viime keväänä ostin kyllä siivousfirman pesemään, koska olkapää oli niin kipeä. Nyt olkapää on kunnossa, mutta tuntuu, etten koskaan ehdi. Saman arvostelun takia mies ei enää pese kylpyhuonetta tai saunaa. Meillä oli siis riita vuosia sitten siitä, riittääkö saunan pesuksi pelkkä suihkulla suihkuttaminen. Minusta ei riitä, mieheni mielestä se oli hänen asiansa, millä metodeilla pesee saunan ja kylppärin. Sen riidan jälkeen niiden pesu on ollut minun vastuullani.
Itse olen karkottanut mieheni osasta siivoustöitä ja lapset olen päästänyt helpolla. Lisäksi en itse jaksa siivota lähestulkoonkaan niin paljon kuin nuorempana, joten ärsyttää tavaroiden levällään oleminen ja heikko puhtaustaso. Mitenköhän tämän kelkan saisi käännettyä?
Kommentit (35)
kuule,tehkää kimppa sun tai ukon vanhempien kanssa ja ottakaa yhteinen siivooja,kun saatte kotitalousvähennyksen,se ei ole edes kallista.
Loppuu se nalkutus ja komentelu.
Lapsille toki pitää opettaa että vaatteet naulakkoon ja kengät ja reput paikoilleen,mutta se muu siivous.
Jos vaatteet ei mene koneeseen niin vastaus kysymykseen "missä mun lempifarkut on" niin sanot vaan että mistäs minä sen tiedän.
Niin mä tein ja kyllä rupes pesukone laulamaan :D
Mutta siivooja. Ei maksa paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä muistaa että tavaran paljous on merkittävin syy miksi on aina sotkuista. Kun tavaraa ei ole paljoa ja kaikelle on paikkansa, ne päivän sotkut on todella pieniä, illalla 10 minuutissa pyyhkii tasot ja laittaa kaiken paikoilleen.
Meillä on iso talo (250m2) mutta siivoamiseen ei mene paljon mitään aikaan. Aamuisin petaan sängyn ennen töihin lähtöä, muuta ei ehdi. Töiden jälkeen teen ruoan, siivoan samalla kaiken pois ettei ruoan jälkeen tarvitse kuin laittaa astiat koneeseen. Illalla kun lapset on menneet jo sänkyihin, muutamassa minuutissa pyyhkäisee ja raivaan iltapalan sotkut pois, pesen vessan ja katson pyykkitilanteen. Lapset ja me aikuiset lajitellaan pyykit jo koreihin, kun kori täynnä, panen koneen päälle. Puhtaat pyykit viikkaan khh pöydälle josta lapset käy omat pinkkansa. Lapset pitää huoneensa siistinä koska ne on aina tehneet niin. Enkä ole pelastamassa jos tulee megasotku, itse saavat siivota. Lelut käydä pari kertaa vuodessa läpi, ei ole rikkinäisiä ja tarpeettomia viemässä tilaa.
Kyllä se perussiisteys lähtee ihan siitä miten paljon on tavaraa, onko turhaa roinaa ja raivailun tiheydestä. Ja miten sen on jo pienenä lapsille opettanut, meillä ei koskaan tapella siivouksesta koska se on lapsille itsestään selvää. Ei ne edes viihdy sotkussa. Lapset osaa jo itse käydä läpi vaatekaappinsa ja lelunsa, meillä on aina lista mihin lapset kirjoittaa mitä tarvitsevat, tyttö viimeksi tänä aamuna kirjoitti että tarvitsee uusia sukkia ja toi samalla reikäisiä roskiin.
En kyllä usko että olisi vieläkään myöhäistä lapsille opettaa. Ota yksi päivä yhden lapsen kanssa, sopikaa että käytte huoneen läpi yhdessä. Palkinnoksi voi luvata vaikka jotain mukavaa puhtaaseen omaan huoneeseen tai vie ulos syömään. Ihan jo sillä ettei lapsella ole huoneessa mitään turhaa, se pysyy melkein itsekseen siistinä. Lapsille pitää tehdä selväksi että omat jäljet, tiskit ja pyykit tietenkin hoidetaan itse, ei he asu hotellissa. Joillakin perheillä on viikkorahan edellytys että pitää oman tonttinsa kunnossa.
Lapset on todella tehokkaita siivousapulaisia. Me sovittiin tänään että tehdään iltapäivällä koko talon siivous porukalla, sen jälkeen grillataan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Viimeksi meillä meni tunti porukalla, minä hoidin vessat ja kylpyhuoneet, pienin imuroi, keskimmäinen moppasi ja isoin pyyhki pölyt. Toki se että meillä ei ole juuri koskaan sotkua mahdollistaa noin nopean siivouksen. Lapset ymmärtää myös sen että minulla on heille aikaa enemmän kun en yksin hoida kaikkea.
Mieskin löytyy mutta häntä ei ole siivoukseen juuri velvoitettu, ei olejuuri koskaan kotoa sotkemassakaan ja riittää että on perussiisti.
Särähti toi vika osio. Eli opetat lapsillesi, ettei miehen tarvitse siivota kodissa? Jos hän nukkuu ja syö siellä, niin kyllä hän siivoamisen tarvetta aiheuttaa ja ihan malliksi hän voisi joskus siivota.
Taitaa mies olla muita mattoja tamppaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kovin reilulta, että miestä on kerran arvosteltu ja hän ottaa siitä nokkiinsa niin ettei enää suostu koko hommaa tekemään. Tässä myös vähän kuultaa sellainen pohjavire, että nämä ovat ensisijaisesti ap:n töitä ja mies jalomielisesti auttaa jos hänen annetaan auttaa tietyllä tavalla. Muuten kieltäytyy auttamasta.
Miten aikuinen ihminen voi kieltäytyä siivoamasta omaa kotiaan siksi että on tullut arvostelluksi? Itselleenhän siinä kostaa. Paitsi tietenkin jos on joku, joka siivoaa tai muuten syyllisyydentunnossaan hoitaa asian tämän kiukuttelijan puolesta.
Samaa mieltä. Kyllä miehellä pitäisi olla sen verran munaa, että kestää erimielisyydet. Voisi tehdä omalla tavallaan, vaikka nainen tekisi eri tavalla. Raukkamaista luistaa velvollisuuksista. Ja mikä pahin: mies on ovelasti manipuloinut ap:n uskomaan olevansa syyllinen kun hän on joskus erehtynyt sanomaan kuinka olisi parempi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*ttu en jaksa, kun joku 250m2 okt:ssa asuva tulee pätemään miten helppoa pitää paikat siistinä. On kodinhoitohuonetta, vessoja, kylppäreitä ja kaikilla omat huoneet.
Just samaa ajattelin. Tervetuloa vaan tänne maalle, kun piha on soraa ja kurakautta puolet vuodesta. Neliöitä 90, mihin sisältyy sauna. Ei ole kuraeteisiä eikä kodinhoitohuoneita. Kodinhoitohuone on pyykinpesukone kylpyhuoneen nurkassa. Kaappitilaa on liian vähän. Tytöillä yhteinen huone. Keittiö on todellakin minimaalinen, mutta eihän me ilman paistinpannuja ja astioita pärjätä, joten jokainen keittiön kaappi on ääriään myöten täynnä. Valtava takka vie puolet olohuoneesta.
No maalla mekin asumme, piha on soraa ja nurmikkoa. Kuten edellisessä pienessä talossa. Kerroin jo aiemmin että ihan samalla tavalla siellä toimittiin, ei vaan voi olla tavaraa ja sotkua. Eikä meillä ole nytkään kuraeteistä, ainut mikä on muuttunut on se että lapset on isompia, siivottava ala isompi ja jokaisella oma huone. Mikä ihme ihmiset saa kuvittelemaan ettei isossa talossa ole samat ongelmat kuin pienessäkin. Me asuttiin 20 vuotta edellisessä talossa, epäkäytännöllinen, pieni, ahdas. Siellä kuitenkin 3 lasta kasvatettiin ja silti oli aina siistiä, kurasta, maalla asumisesta ja ahtaudesta huolimatta.
Meillä oli keittiössä 6 kaappia, joista yksi kuivauskaappi. Tiedän tasan tarkkaan millaista se on. Siksipä jatkuvasti sanon ettei tavaraa saa olla liikaa. Samat 2 paistinpannua ja 4 kattilaa meillä on edelleen täällä isossa talossa. Yritän vain kertoa että ei se erityisesti mullistuu, tule yhdenäkin itsestään siistimpää vaikka koirankopista muuttaisi messuhalliin.
Vierailija kirjoitti:
Yritä muistaa että tavaran paljous on merkittävin syy miksi on aina sotkuista. Kun tavaraa ei ole paljoa ja kaikelle on paikkansa, ne päivän sotkut on todella pieniä, illalla 10 minuutissa pyyhkii tasot ja laittaa kaiken paikoilleen.
Meillä on iso talo (250m2) mutta siivoamiseen ei mene paljon mitään aikaan. Aamuisin petaan sängyn ennen töihin lähtöä, muuta ei ehdi. Töiden jälkeen teen ruoan, siivoan samalla kaiken pois ettei ruoan jälkeen tarvitse kuin laittaa astiat koneeseen. Illalla kun lapset on menneet jo sänkyihin, muutamassa minuutissa pyyhkäisee ja raivaan iltapalan sotkut pois, pesen vessan ja katson pyykkitilanteen. Lapset ja me aikuiset lajitellaan pyykit jo koreihin, kun kori täynnä, panen koneen päälle. Puhtaat pyykit viikkaan khh pöydälle josta lapset käy omat pinkkansa. Lapset pitää huoneensa siistinä koska ne on aina tehneet niin. Enkä ole pelastamassa jos tulee megasotku, itse saavat siivota. Lelut käydä pari kertaa vuodessa läpi, ei ole rikkinäisiä ja tarpeettomia viemässä tilaa.
Kyllä se perussiisteys lähtee ihan siitä miten paljon on tavaraa, onko turhaa roinaa ja raivailun tiheydestä. Ja miten sen on jo pienenä lapsille opettanut, meillä ei koskaan tapella siivouksesta koska se on lapsille itsestään selvää. Ei ne edes viihdy sotkussa. Lapset osaa jo itse käydä läpi vaatekaappinsa ja lelunsa, meillä on aina lista mihin lapset kirjoittaa mitä tarvitsevat, tyttö viimeksi tänä aamuna kirjoitti että tarvitsee uusia sukkia ja toi samalla reikäisiä roskiin.
En kyllä usko että olisi vieläkään myöhäistä lapsille opettaa. Ota yksi päivä yhden lapsen kanssa, sopikaa että käytte huoneen läpi yhdessä. Palkinnoksi voi luvata vaikka jotain mukavaa puhtaaseen omaan huoneeseen tai vie ulos syömään. Ihan jo sillä ettei lapsella ole huoneessa mitään turhaa, se pysyy melkein itsekseen siistinä. Lapsille pitää tehdä selväksi että omat jäljet, tiskit ja pyykit tietenkin hoidetaan itse, ei he asu hotellissa. Joillakin perheillä on viikkorahan edellytys että pitää oman tonttinsa kunnossa.
Lapset on todella tehokkaita siivousapulaisia. Me sovittiin tänään että tehdään iltapäivällä koko talon siivous porukalla, sen jälkeen grillataan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Viimeksi meillä meni tunti porukalla, minä hoidin vessat ja kylpyhuoneet, pienin imuroi, keskimmäinen moppasi ja isoin pyyhki pölyt. Toki se että meillä ei ole juuri koskaan sotkua mahdollistaa noin nopean siivouksen. Lapset ymmärtää myös sen että minulla on heille aikaa enemmän kun en yksin hoida kaikkea.
Mieskin löytyy mutta häntä ei ole siivoukseen juuri velvoitettu, ei olejuuri koskaan kotoa sotkemassakaan ja riittää että on perussiisti.
Nuo tavarapaljouskysymykset on ihan jokaisen omia valintoja!!!!!! Ärsyttää kun aletaan päteä ja neuvoa isosta lukaalista käsin, että ei saa olla tavaraa.
Meillä on annettu lasten harrastaa suunnilleen sitä mikä kiinnostaa. Tytär (11 vee) harrastaa esim. pianonsoittoa ja ratsastusta. Ekaa vuotta lukuun ottamatta sitä piano- ja ratsastusharrastustavaraa on kertynyt. Voit varmaan kuvitella, että piano vie huoneessa todellakin runsaasti tilaa, nuotteja ja kirjoja on pianon päällys ja kokonainen lipasto täynnä. Mutta tyttö itse nauttii.
Ratsastuskypärä, saappaat ja vaatteet säilytetään pesuhuoneen nurkassa, koska 1. ne on aina jossain määrin likaisia ja haisee hevoselle vaikka pestään ja 2. meillä ei ole niille muualla tilaa. Ihan elämänlaadun kysymyksiä, antaako lasten harrastaa sitä, mikä tuottaa iloa vai sitä, mikä ei tuo asuntoon lisää roinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V*ttu en jaksa, kun joku 250m2 okt:ssa asuva tulee pätemään miten helppoa pitää paikat siistinä. On kodinhoitohuonetta, vessoja, kylppäreitä ja kaikilla omat huoneet.
Oli koti minkä kokoinen hyvänsä niin ei se pysy siistinä jos sen siisteyden eteen ei mitään tee tai tekee liian vähän. Tyhjällä tilalla on tapana pikkuhiljaa täyttyä. Nämä asiat huomasin kun muutettiin 60 neliön asunnosta 220 neliön taloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*ttu en jaksa, kun joku 250m2 okt:ssa asuva tulee pätemään miten helppoa pitää paikat siistinä. On kodinhoitohuonetta, vessoja, kylppäreitä ja kaikilla omat huoneet.
Oli koti minkä kokoinen hyvänsä niin ei se pysy siistinä jos sen siisteyden eteen ei mitään tee tai tekee liian vähän. Tyhjällä tilalla on tapana pikkuhiljaa täyttyä. Nämä asiat huomasin kun muutettiin 60 neliön asunnosta 220 neliön taloon.
Se nyt on ihan oma valinta, jos muuttaa 60 neliöstä 220 neliöön ja alkaa täyttää sitä rojulla. Ei 60 neliön asuntoon saa edes mahtumaan paljon mitään, jos siellä asuu äiti, isä ja 3 lasta. Siellähän on lähinnä vain kaikkein välttämättömin silloin, eli sängyt, sohva ja ruokapöydät. Saako huvikseen kysyä, että miksi sinusta on sama asia pitää järjestyksessä ja tavarat paikallaan 60-neliöisessä asunnossa, jossa tila loppuu kesken kuin 220-neliöisessä, jossa sitä tilaa on riittävästi? Jos ei enää tavarat mahdu kaappiin, niin ostaa uuden kaapin. 60 neliöön sitä uutta kaappia ei pysty hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*ttu en jaksa, kun joku 250m2 okt:ssa asuva tulee pätemään miten helppoa pitää paikat siistinä. On kodinhoitohuonetta, vessoja, kylppäreitä ja kaikilla omat huoneet.
Oli koti minkä kokoinen hyvänsä niin ei se pysy siistinä jos sen siisteyden eteen ei mitään tee tai tekee liian vähän. Tyhjällä tilalla on tapana pikkuhiljaa täyttyä. Nämä asiat huomasin kun muutettiin 60 neliön asunnosta 220 neliön taloon.
Se nyt on ihan oma valinta, jos muuttaa 60 neliöstä 220 neliöön ja alkaa täyttää sitä rojulla. Ei 60 neliön asuntoon saa edes mahtumaan paljon mitään, jos siellä asuu äiti, isä ja 3 lasta. Siellähän on lähinnä vain kaikkein välttämättömin silloin, eli sängyt, sohva ja ruokapöydät. Saako huvikseen kysyä, että miksi sinusta on sama asia pitää järjestyksessä ja tavarat paikallaan 60-neliöisessä asunnossa, jossa tila loppuu kesken kuin 220-neliöisessä, jossa sitä tilaa on riittävästi? Jos ei enää tavarat mahdu kaappiin, niin ostaa uuden kaapin. 60 neliöön sitä uutta kaappia ei pysty hankkimaan.
Itse mieluummin vähennän tavaraa kuin ostan uuden kaapin.
Aikaa on valittajilla kuitenkin maata av-palstalla tuntikaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin naiset omii kodinhoidon Iittala-tarrojen asennosta söhvatyynyihin, ja sitten uhriutuvat sillä.
Moni mies ei päätä kodeissa mitään.
Saavatko lapset viikkorahaa? Tee siitä ehdollinen: jos ei suorita omaa osuuttaan kotitöistä, ei tipu rahaa.
Miehen pitäisi kyllä ottaa vastuu omasta osuudestaan, näyttää samalla esimerkkiä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kerran viikossa pidettävä siivouspäivä tai siivoojan käynti ei riitä, jos arkiaskareet eivät hoidu kaikilta. Silloin on siistiä sen yhden tai kahden päivän ajan ja loppuviikko eletään sotkussa.
Kun arkiaskareet on hoidettu, viikkosiivouksena riittää se imurointi ja pölyjen pyyhintä. Arkiasioilla tarkoitan niitä loputtomia hommia: tiskejä, pyykkejä ja tavaroiden laittamista takaisin paikoilleen. Näissä ei voi oikein lepsuilla, vaan kaikkien perheessä kuuluu poikkeuksetta täyttää ja tyhjentää tiskikonetta, viedä vaatteensa pyykkikoriin/naulakkoon/kaappiin, pyyhkiä leivänmurunsa ja viedä tyhjät maitotölkit tai vessapaperihylsyt saman tien keräyslaatikkoon. Tavaroille on oltava omat paikat, jotta jokainen taso ei täyty roinalla. Esim. meillä toimiva ratkaisu on eteisessä jokaiselle oma lipaston laatikko, jossa säilytetään kaikkea sellaista pientä sälää, joka helposti jäisi muuten ympäriinsä lojumaan.
Kun perusarjen saa näin haltuun, ei sen isomman viikkosiivouksen jälkeen ole niin poikki, ettei jaksaisi vielä tehdä yhdessä satunnaisia ylimääräisiä hommia, joita ei ole niin usein.
Käyttäjä23337 kirjoitti:
kuule,tehkää kimppa sun tai ukon vanhempien kanssa ja ottakaa yhteinen siivooja,kun saatte kotitalousvähennyksen,se ei ole edes kallista.
Loppuu se nalkutus ja komentelu.
Lapsille toki pitää opettaa että vaatteet naulakkoon ja kengät ja reput paikoilleen,mutta se muu siivous.
Jos vaatteet ei mene koneeseen niin vastaus kysymykseen "missä mun lempifarkut on" niin sanot vaan että mistäs minä sen tiedän.
Niin mä tein ja kyllä rupes pesukone laulamaan :D
Mutta siivooja. Ei maksa paljoa.
Siivooja? Jos on tarkoitus saada jälkikasvua maailmalle suunnilleen tietoisena tosielämästä, ei missään nimessä siivoojaa. Paras ystäväni ei ollut 18-vuotiaana pessyt lattioita, imuroinut tai pyyhkinyt pölyjä. Heillähän oli käynyt aina siivooja. Sitten hän ihmetteli, miksi opiskelija-asunnossa olikin aina hiekkaa ja pölyä. Kotona ei ollut nähnyt, millaiseksi asunto muuttuu, jos siellä ei siivota. Sen lisäksi minun, toisen 18-vuotiaan, piti opettaa häntä vessanpesussa. Hän ei ollut ikinä tiskannut astioita käsin, oli vain laittanut astianpesukoneeseen ja tyhjentänyt konetta. Aika uusavuton tyyppi siihen aikaan. Kotoa ne hommat opitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhekokous? Jokainen saa sanoa miten ja mitä mieluiten siivoaisi. Kannustimena toimii ehkä se, että oman vuoron laistaminen tuplaa sen. Jos vessa jää siivoamatta, joutuu tekemään yhden ylimääräisen vuoron.
No yhden perheen ( ei todellakkan meidän) kodissa on niin paskasta, että siellä jopa haisee. Vessanpöntössä on piintynyttä likaa jopa istuinrenkaassa. Käsienpesuallas on osin musta. Pölyä joka paikassa. Tavaraa, muovipusseja joka paikassa. Että ihan ok teillä kai on.