Lue keskustelun säännöt.
Miehellä oli suhde, miten tästä selviää?
10.05.2019 |
Lyhykäisyydessään kysymys otsikossa. Mitä teit? Lähinnä kaipaan vinkkejä siihen miten saan itseni ylös ja motivoitua. Miestä en aio tässä vaiheessa jättää.
Kiitos etukäteen kaikille vastauksille ja hatunnostot saman kokeneille selviytyjille.
Kommentit (501)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä, jos nainen tuntee oman arvonsa. Mutta, mutta... On tullut kohdattua niitä naisia, jotka on heittänyt miehen ulos kun se on pettänyt. Eivät ole anteeksi antaneet, vaikka mies on pyytänyt. Sitten ovat olleet yksin ja onnettomia. Kun ei sitä uutta niin helposti löydy. Likkakaverit on kannustaneet, että jätä se kyllä sä uuden löydät. No, jos ollaan kaksikymppisiä niin ehkä löytääkin. Mutta sen jälkeen se ei niin helppoa todellakaan ole.
Itse antaisin ekaksi pahimman tunnekuohun ja raivon laantua. Sanoisin kyllä suoraan, kuinka väärin oli mua kohtaan ja muhun sattuu. Mutta jos mies katuu ja tahtoo jatkaa sun kanssa, lupaa jättää sen toisen naisen, niin antaisin mahiksen jos oikeasti välitän miehestä. Ja varsinkin jos on lapsia. Sanoisin kyllä, että kerta vielä ja tämä on ohi. En katselisi sarjapettäjää, mutta kyllä satunnaisen erehdyksen voi antaa anteeksi. Kipu petetyksi tulemisesta ei kyllä heti mene ohi, eikä kuulukaan mennä.
Ai sen takia pitäisi katsella sikapossua, kun ei sitä uuttakaan varmaan löydy...
No eihän sun tarvitse. Heitä sikapossu ulos vaan. Varaudu kuitenkin siihen, ettei uutta löydykään ja oot yksin seuraavat kymmenet vuodet. Jonkin ajan kuluttua alat jossitella, että olisiko kuitenkin pitänyt yrittää vielä. Ehkä se kuitenkaan ei enää olisikaan pettänyt, kun kerran katui ja lupasi. Aika monta kertaa sitä ehtii ajatella siinä kun täyttää vuosia, jotka alkaa nelosella, vitosella, kutosella jne.
Mutta jos pitää ylpeyden säilyttämistä tärkeämpänä niin kai ne yksinäiset vuosikymmenet siinä menee. Mun tiedossa olevissa tapauksissa se ei ole ollut sen arvoista. Ylpeys on karissut ja menettänyt merkityksensä ja siitä yksinäisyydestä on tullut se kaiken muun nielevä olotila.
Ei se yksin eläminen noin kamalaa ole kuin kuvailet. Mä löysin parisuhteen 4- kymppisenä oltuani sitä ennen 15 vuotta sinkku. Elämä oli aivan hyvää sinkkuna kin.
Se pettää vielä usko pois. Tuommoiset ei ikinä muutu, varsinkaan miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä, jos nainen tuntee oman arvonsa. Mutta, mutta... On tullut kohdattua niitä naisia, jotka on heittänyt miehen ulos kun se on pettänyt. Eivät ole anteeksi antaneet, vaikka mies on pyytänyt. Sitten ovat olleet yksin ja onnettomia. Kun ei sitä uutta niin helposti löydy. Likkakaverit on kannustaneet, että jätä se kyllä sä uuden löydät. No, jos ollaan kaksikymppisiä niin ehkä löytääkin. Mutta sen jälkeen se ei niin helppoa todellakaan ole.
Itse antaisin ekaksi pahimman tunnekuohun ja raivon laantua. Sanoisin kyllä suoraan, kuinka väärin oli mua kohtaan ja muhun sattuu. Mutta jos mies katuu ja tahtoo jatkaa sun kanssa, lupaa jättää sen toisen naisen, niin antaisin mahiksen jos oikeasti välitän miehestä. Ja varsinkin jos on lapsia. Sanoisin kyllä, että kerta vielä ja tämä on ohi. En katselisi sarjapettäjää, mutta kyllä satunnaisen erehdyksen voi antaa anteeksi. Kipu petetyksi tulemisesta ei kyllä heti mene ohi, eikä kuulukaan mennä.
Ai sen takia pitäisi katsella sikapossua, kun ei sitä uuttakaan varmaan löydy...
No eihän sun tarvitse. Heitä sikapossu ulos vaan. Varaudu kuitenkin siihen, ettei uutta löydykään ja oot yksin seuraavat kymmenet vuodet. Jonkin ajan kuluttua alat jossitella, että olisiko kuitenkin pitänyt yrittää vielä. Ehkä se kuitenkaan ei enää olisikaan pettänyt, kun kerran katui ja lupasi. Aika monta kertaa sitä ehtii ajatella siinä kun täyttää vuosia, jotka alkaa nelosella, vitosella, kutosella jne.
Mutta jos pitää ylpeyden säilyttämistä tärkeämpänä niin kai ne yksinäiset vuosikymmenet siinä menee. Mun tiedossa olevissa tapauksissa se ei ole ollut sen arvoista. Ylpeys on karissut ja menettänyt merkityksensä ja siitä yksinäisyydestä on tullut se kaiken muun nielevä olotila.
Ei se yksin eläminen noin kamalaa ole kuin kuvailet. Mä löysin parisuhteen 4- kymppisenä oltuani sitä ennen 15 vuotta sinkku. Elämä oli aivan hyvää sinkkuna kin.
Minä olen vielä nelivitosenakin yksin, mutta mielummin näin kuin epätoivoisesti suhteessa.
On se kurjaa, kun joku joutuu miettimään tuommoista äitienpäivänä. Eikö kannattaisi salaa järjestellä elämä eroa varten, tilata kunnon vibra ja laittaa tinder tulille? Mitä hyötyä tuommoisesta miehestä on, joka kantaa ties mitä tauteja siinä jakomakkarassaan? Tsemppiä AP ja muille, jotka joutuu kärsimään paskasta kumppanista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.
Kerroitko miehellesi, että hän on 350 kertaa parempi ihastuksesi oli paljon rumempikin ja vielä vähemmän koulutettukin 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.
Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.
Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?
No, minä tuolla aika alussa jo kerroin olevani juuri tämä nainen joka petti. Minulla oli muutaman kuukauden suhde.
Se oli ihan kamalaa, koska koko ajan tiesin tekeväni niin väärin omalle hienolle miehelleni.
En vain saanut lopetettua ennen kuin asia tuli ilmi.Mieheni oli kyllä niin rikki, ja tottakai eroakin mietittiin. Pian kuitenkin jo rupesi tuntumaan siltä että selviämme ja haluamme selvitä. Erota emme halunneet. Edes terapiaa emme käyttäneet, mutta ilman muuta monelle siitä on apua varmasti.
Meidän oma vahvuutemme oli se että kykenemme keskustelemaan. Puhuimme asian halki ja poikki moneen kertaan, ja mies saattoi kysellä aina pieniäkin yksityiskohtia, myöhemminkin jos jotain tuli mieleen.Katkaisin suhteen heti, ja aloimme pelastaa suhdettamme. Kauan siihen meni, mutta kun siitä toivuttiin, ei asiaa enää tarvitse nostaa esiin.
Olen niin onnellinen että liittomme pelastui. Rakastamme toisiamme aidosti.Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?
No enpä haukkunut. Kerroin rehellisesti että olimme ihastuneet toisiimme, siksi siitä sellainen suhde kehittyikin. Missään vaiheessa emme kuitenkaan mitään yhteistä tulevaisuutta suunnitelleet.
Se oli ihan järjetöntä, ja tiesin sen koko ajan. En vain saanut laitettua peliä poikki. Kunnes sitten laitoin, ja siinä pysyin. Ja eivät kaikki petä uudestaan!
Se vaimo joka petti miestään.
Sä oletkin nainen. Uskottavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä, jos nainen tuntee oman arvonsa. Mutta, mutta... On tullut kohdattua niitä naisia, jotka on heittänyt miehen ulos kun se on pettänyt. Eivät ole anteeksi antaneet, vaikka mies on pyytänyt. Sitten ovat olleet yksin ja onnettomia. Kun ei sitä uutta niin helposti löydy. Likkakaverit on kannustaneet, että jätä se kyllä sä uuden löydät. No, jos ollaan kaksikymppisiä niin ehkä löytääkin. Mutta sen jälkeen se ei niin helppoa todellakaan ole.
Itse antaisin ekaksi pahimman tunnekuohun ja raivon laantua. Sanoisin kyllä suoraan, kuinka väärin oli mua kohtaan ja muhun sattuu. Mutta jos mies katuu ja tahtoo jatkaa sun kanssa, lupaa jättää sen toisen naisen, niin antaisin mahiksen jos oikeasti välitän miehestä. Ja varsinkin jos on lapsia. Sanoisin kyllä, että kerta vielä ja tämä on ohi. En katselisi sarjapettäjää, mutta kyllä satunnaisen erehdyksen voi antaa anteeksi. Kipu petetyksi tulemisesta ei kyllä heti mene ohi, eikä kuulukaan mennä.
Ai sen takia pitäisi katsella sikapossua, kun ei sitä uuttakaan varmaan löydy...
No eihän sun tarvitse. Heitä sikapossu ulos vaan. Varaudu kuitenkin siihen, ettei uutta löydykään ja oot yksin seuraavat kymmenet vuodet. Jonkin ajan kuluttua alat jossitella, että olisiko kuitenkin pitänyt yrittää vielä. Ehkä se kuitenkaan ei enää olisikaan pettänyt, kun kerran katui ja lupasi. Aika monta kertaa sitä ehtii ajatella siinä kun täyttää vuosia, jotka alkaa nelosella, vitosella, kutosella jne.
Mutta jos pitää ylpeyden säilyttämistä tärkeämpänä niin kai ne yksinäiset vuosikymmenet siinä menee. Mun tiedossa olevissa tapauksissa se ei ole ollut sen arvoista. Ylpeys on karissut ja menettänyt merkityksensä ja siitä yksinäisyydestä on tullut se kaiken muun nielevä
Elämä ilman miestä onnistuu ihan mainiosti.
Ei välttämättä huono vaihtoehto ollenkaan.Kummallista uhkakuvien maalailua harrastat.
Kuinka monta vuotta ap ollut yhdessä miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat neuvot mies-nais-suhteisiin tällä naisella. Suoraa puhetta. Suosittelen, auttanut itseä paljon tämän kanavan seuraaminen.
https://www.youtube.com/user/shallonlester
Mies joka pettää kerran ei ole ikinä luotettava siinä suhteessa missä petti. Kunnioita ap itseäsi, etsi parempi mies.
Ensinnäkin, haluan toivottaa sulle ap ennen kaikkea voimia ja kärsivällisyyttä ikävässä tilanteessasi!
Ja heti perään ihmettelen ihmisten paikoin törkeitä kommentteja teidän elämäänne liittyen! Ymmärtämättömyys ja ihan tahallinen ilkeys paistaa läpi monista kommenteista, vaikka sellaista et todellakaan ole ansainnut osakseni. Yritä jättää omaan arvoonsa nuo kommentit. Ihmiset käsittelevät tällaisissa yhteyksissä aina myös omia traumojaan.
Jäsennät tilannettasi minun mielestäni hyvin viisaasti ja maltillisen, järkevän ihmisen tavalla. Sinun on ehdottoman tärkeätä kuunnella nyt omia tunteitasi, kipua, pettymystä ja surua, jota säröttömästä tilanteestanne luopuminen aiheuttaa. Kaiken sen täytyy vaan antaa tulla ja se pitää käydä läpi. Mutta mitään ratkaisuja ei kannata siinä sekavassa tunnemylläkässä tehdä.
Yhtä tärkeätä sinun on antaa itsellesi aikaa katsoa, mihin tunnetilasi kehittyy. Ihan rauhassa. Aika näyttää, millaisiksi sinun ja miehesi välit muodostuvat.
Muistutan, että hyvin moni pitempään yhdessä ollut pariskunta on joutunut jonkinasteisen pettämis-tilanteen kohtaamaan. Ja hyvin moni pariskunta on siitä myös selvinnyt, jopa vahvemmiksi kuin aiemmin. Se edellyttää molemmilta vahvaa tahtoa selvitä eteen päin, yhdessä.
Ihminen voi tehdä virheen. Onnellisessakin suhteessa voi olla asioita, joita yllättävän paljon kaipaa, mutta juuri ne eivät omassa suhteessa toteudu. Se ei tietenkään ole oikeutus pettää, mutta se voi selittää sitä. Ihminen voi olla jossain tilanteessa niin heikko, että lipsahtaa väärän puolelle. Meistä kukaan aina, jokaisessa tilanteessa yllä omiin ihanteisiinsa.
Ja moni meistä kantaa sisällään kipeitä haavoja ja surua tekemistään virheistä, joita ei enää muuksi saa. Se voi olla ihmiselle se pahin rangaistus.
Tilannettanne auttaa, jos sinulla on hyvä itsetunto, kuten kirjoituksistasi voisi päätellä. Silloin et ole ripustanut liian suurta osaa identiteetistäsi miehesi varaan, vaan osaat olla myös hänestä terveesti erillinen. Silloin kykenet myös helpommin näkemään miehesi inhimillisenä ihmisenä, virheineen. Jopa tämän kipusi yli.
Miehelläsi olisi ollut mahdollisuus lähteä toisen naisen mukaan, jos hän olisi niin tahtonut. Mutta hän valitsi sinut ja kaiken, mitä teillä on. Se on rakkauden ja arvostuksen osoitus, jonka voit todeksi uskoa. Myös sinulle tuntuu olevan rakkautta ja arvostusta miehesi suuntaan. Ap, teillä on tosi paljon, kun teillä on rakkautta! Sitä ei saa millään rahalla, eikä millään terapialla tai muulla. Sitä vaan joko on, tai sitä ei ole.
Pidemmässä parisuhteessa on aina ongelmia, tulee aina kolhuja ja lähes jokainen pariskunta joutuu kipuilemaan sen kanssa, mitkä ovat omat rajat. Ihmisten välillä voi olla suuria haasteita ja kipupisteitä, vaikka oltaisiin 100%:n uskollisia viimeistä ajatustakin myöten (mihin varmaan harva yltää..)
Älä siis usko tämän saitin hiekottajia. Arvosta itseäsi ja perhettäsi ja anna teille aito mahdollisuus tehdä punnittu päätös yhteiselämänne suhteen. Maailmassa on jo ihan riittävästi rikkinäisiä ihmissuhteita ja perheitä.
Elämä voi yllättää monella tavalla. Voitte jonain päivänä olla onnellinen ja rakastunut pariskunta, joka on hyväksynyt menneisyytensä haavat. Tai sitten, voi osoittautua, ettette kuitenkaan pysty elämään yhdessä tuon asian kanssa. Sekin on silloin rehellinen, ajan näyttämä lopputulos.
Ja lopuksi, olen pitkässä parisuhteessa elänyt, joka on selvinnyt puolisonsa (teidän tapausta lievemmästä) pettämisestä ja joka on itsekin elänyt vaiheen, että onnellisesta parisuhteesta huolimatta pettäminen on ollut omalla kohdalla hyvin lähellä.
Hyvää äitienpäivää sinulle ap <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, haluan toivottaa sulle ap ennen kaikkea voimia ja kärsivällisyyttä ikävässä tilanteessasi!
Ja heti perään ihmettelen ihmisten paikoin törkeitä kommentteja teidän elämäänne liittyen! Ymmärtämättömyys ja ihan tahallinen ilkeys paistaa läpi monista kommenteista, vaikka sellaista et todellakaan ole ansainnut osakseni. Yritä jättää omaan arvoonsa nuo kommentit. Ihmiset käsittelevät tällaisissa yhteyksissä aina myös omia traumojaan.
Jäsennät tilannettasi minun mielestäni hyvin viisaasti ja maltillisen, järkevän ihmisen tavalla. Sinun on ehdottoman tärkeätä kuunnella nyt omia tunteitasi, kipua, pettymystä ja surua, jota säröttömästä tilanteestanne luopuminen aiheuttaa. Kaiken sen täytyy vaan antaa tulla ja se pitää käydä läpi. Mutta mitään ratkaisuja ei kannata siinä sekavassa tunnemylläkässä tehdä.
Yhtä tärkeätä sinun on antaa itsellesi aikaa katsoa, mihin tunnetilasi kehittyy. Ihan rauhassa. Aika näyttää, millaisiksi sinun ja miehesi välit muodostuvat.
Muistutan, että hyvin moni pitempään yhdessä ollut pariskunta on joutunut jonkinasteisen pettämis-tilanteen kohtaamaan. Ja hyvin moni pariskunta on siitä myös selvinnyt, jopa vahvemmiksi kuin aiemmin. Se edellyttää molemmilta vahvaa tahtoa selvitä eteen päin, yhdessä.
Ihminen voi tehdä virheen. Onnellisessakin suhteessa voi olla asioita, joita yllättävän paljon kaipaa, mutta juuri ne eivät omassa suhteessa toteudu. Se ei tietenkään ole oikeutus pettää, mutta se voi selittää sitä. Ihminen voi olla jossain tilanteessa niin heikko, että lipsahtaa väärän puolelle. Meistä kukaan aina, jokaisessa tilanteessa yllä omiin ihanteisiinsa.
Ja moni meistä kantaa sisällään kipeitä haavoja ja surua tekemistään virheistä, joita ei enää muuksi saa. Se voi olla ihmiselle se pahin rangaistus.
Tilannettanne auttaa, jos sinulla on hyvä itsetunto, kuten kirjoituksistasi voisi päätellä. Silloin et ole ripustanut liian suurta osaa identiteetistäsi miehesi varaan, vaan osaat olla myös hänestä terveesti erillinen. Silloin kykenet myös helpommin näkemään miehesi inhimillisenä ihmisenä, virheineen. Jopa tämän kipusi yli.
Miehelläsi olisi ollut mahdollisuus lähteä toisen naisen mukaan, jos hän olisi niin tahtonut. Mutta hän valitsi sinut ja kaiken, mitä teillä on. Se on rakkauden ja arvostuksen osoitus, jonka voit todeksi uskoa. Myös sinulle tuntuu olevan rakkautta ja arvostusta miehesi suuntaan. Ap, teillä on tosi paljon, kun teillä on rakkautta! Sitä ei saa millään rahalla, eikä millään terapialla tai muulla. Sitä vaan joko on, tai sitä ei ole.
Pidemmässä parisuhteessa on aina ongelmia, tulee aina kolhuja ja lähes jokainen pariskunta joutuu kipuilemaan sen kanssa, mitkä ovat omat rajat. Ihmisten välillä voi olla suuria haasteita ja kipupisteitä, vaikka oltaisiin 100%:n uskollisia viimeistä ajatustakin myöten (mihin varmaan harva yltää..)
Älä siis usko tämän saitin hiekottajia. Arvosta itseäsi ja perhettäsi ja anna teille aito mahdollisuus tehdä punnittu päätös yhteiselämänne suhteen. Maailmassa on jo ihan riittävästi rikkinäisiä ihmissuhteita ja perheitä.
Elämä voi yllättää monella tavalla. Voitte jonain päivänä olla onnellinen ja rakastunut pariskunta, joka on hyväksynyt menneisyytensä haavat. Tai sitten, voi osoittautua, ettette kuitenkaan pysty elämään yhdessä tuon asian kanssa. Sekin on silloin rehellinen, ajan näyttämä lopputulos.
Ja lopuksi, olen pitkässä parisuhteessa elänyt, joka on selvinnyt puolisonsa (teidän tapausta lievemmästä) pettämisestä ja joka on itsekin elänyt vaiheen, että onnellisesta parisuhteesta huolimatta pettäminen on ollut omalla kohdalla hyvin lähellä.
Hyvää äitienpäivää sinulle ap <3
Hyvä kirjotus!
Se mullekin tuli mieleen että mistä nuo "miehesi pettää uudelleen"-huutelijat tietää ettei heidän oma miehensä petä! Yhtä suurella varmuudella kummastakaan voi mitään sanoa ja viimoseks kukaan täysin sivullinen.
Mun mielestä se on jokaisen ihan oma asia, mistä haluaa selvitä ja mikä taas on itselle "kynnyskysymys" parisuhteessa. Turha kenenkään on tulla sivusta neuvomaan. Ja itse asiassa ap ei tuota kysynytkään, että pitäisikö yrittää selvitä yhdessä vai ei. Hän jo kertoi päättäneensä yrittää ja vaan kysyi, miten siitä selviää. Kaiketi odottaa vastauksia siihen kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat neuvot mies-nais-suhteisiin tällä naisella. Suoraa puhetta. Suosittelen, auttanut itseä paljon tämän kanavan seuraaminen.
https://www.youtube.com/user/shallonlester
Mies joka pettää kerran ei ole ikinä luotettava siinä suhteessa missä petti. Kunnioita ap itseäsi, etsi parempi mies.
Mistä tiedät, ettei sun oma mies ole pettänyt? Etsitkö sä uuden miehen vaan siinä tapauksessa, että sun miehes sattuu jäämään kiinni tai on niin rehellinen, että itse kertoo sulle? Jos pettää sulta salaa, on hyvä ja luotettava mies? Iso osa pettämisistä on sellaisia pettämisiä, joista se oma siippa ei koskaan saa tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, haluan toivottaa sulle ap ennen kaikkea voimia ja kärsivällisyyttä ikävässä tilanteessasi!
Ja heti perään ihmettelen ihmisten paikoin törkeitä kommentteja teidän elämäänne liittyen! Ymmärtämättömyys ja ihan tahallinen ilkeys paistaa läpi monista kommenteista, vaikka sellaista et todellakaan ole ansainnut osakseni. Yritä jättää omaan arvoonsa nuo kommentit. Ihmiset käsittelevät tällaisissa yhteyksissä aina myös omia traumojaan.
Jäsennät tilannettasi minun mielestäni hyvin viisaasti ja maltillisen, järkevän ihmisen tavalla. Sinun on ehdottoman tärkeätä kuunnella nyt omia tunteitasi, kipua, pettymystä ja surua, jota säröttömästä tilanteestanne luopuminen aiheuttaa. Kaiken sen täytyy vaan antaa tulla ja se pitää käydä läpi. Mutta mitään ratkaisuja ei kannata siinä sekavassa tunnemylläkässä tehdä.
Yhtä tärkeätä sinun on antaa itsellesi aikaa katsoa, mihin tunnetilasi kehittyy. Ihan rauhassa. Aika näyttää, millaisiksi sinun ja miehesi välit muodostuvat.
Muistutan, että hyvin moni pitempään yhdessä ollut pariskunta on joutunut jonkinasteisen pettämis-tilanteen kohtaamaan. Ja hyvin moni pariskunta on siitä myös selvinnyt, jopa vahvemmiksi kuin aiemmin. Se edellyttää molemmilta vahvaa tahtoa selvitä eteen päin, yhdessä.
Ihminen voi tehdä virheen. Onnellisessakin suhteessa voi olla asioita, joita yllättävän paljon kaipaa, mutta juuri ne eivät omassa suhteessa toteudu. Se ei tietenkään ole oikeutus pettää, mutta se voi selittää sitä. Ihminen voi olla jossain tilanteessa niin heikko, että lipsahtaa väärän puolelle. Meistä kukaan aina, jokaisessa tilanteessa yllä omiin ihanteisiinsa.
Ja moni meistä kantaa sisällään kipeitä haavoja ja surua tekemistään virheistä, joita ei enää muuksi saa. Se voi olla ihmiselle se pahin rangaistus.
Tilannettanne auttaa, jos sinulla on hyvä itsetunto, kuten kirjoituksistasi voisi päätellä. Silloin et ole ripustanut liian suurta osaa identiteetistäsi miehesi varaan, vaan osaat olla myös hänestä terveesti erillinen. Silloin kykenet myös helpommin näkemään miehesi inhimillisenä ihmisenä, virheineen. Jopa tämän kipusi yli.
Miehelläsi olisi ollut mahdollisuus lähteä toisen naisen mukaan, jos hän olisi niin tahtonut. Mutta hän valitsi sinut ja kaiken, mitä teillä on. Se on rakkauden ja arvostuksen osoitus, jonka voit todeksi uskoa. Myös sinulle tuntuu olevan rakkautta ja arvostusta miehesi suuntaan. Ap, teillä on tosi paljon, kun teillä on rakkautta! Sitä ei saa millään rahalla, eikä millään terapialla tai muulla. Sitä vaan joko on, tai sitä ei ole.
Pidemmässä parisuhteessa on aina ongelmia, tulee aina kolhuja ja lähes jokainen pariskunta joutuu kipuilemaan sen kanssa, mitkä ovat omat rajat. Ihmisten välillä voi olla suuria haasteita ja kipupisteitä, vaikka oltaisiin 100%:n uskollisia viimeistä ajatustakin myöten (mihin varmaan harva yltää..)
Älä siis usko tämän saitin hiekottajia. Arvosta itseäsi ja perhettäsi ja anna teille aito mahdollisuus tehdä punnittu päätös yhteiselämänne suhteen. Maailmassa on jo ihan riittävästi rikkinäisiä ihmissuhteita ja perheitä.
Elämä voi yllättää monella tavalla. Voitte jonain päivänä olla onnellinen ja rakastunut pariskunta, joka on hyväksynyt menneisyytensä haavat. Tai sitten, voi osoittautua, ettette kuitenkaan pysty elämään yhdessä tuon asian kanssa. Sekin on silloin rehellinen, ajan näyttämä lopputulos.
Ja lopuksi, olen pitkässä parisuhteessa elänyt, joka on selvinnyt puolisonsa (teidän tapausta lievemmästä) pettämisestä ja joka on itsekin elänyt vaiheen, että onnellisesta parisuhteesta huolimatta pettäminen on ollut omalla kohdalla hyvin lähellä.
Hyvää äitienpäivää sinulle ap <3
Hyvä kirjotus!
Se mullekin tuli mieleen että mistä nuo "miehesi pettää uudelleen"-huutelijat tietää ettei heidän oma miehensä petä! Yhtä suurella varmuudella kummastakaan voi mitään sanoa ja viimoseks kukaan täysin sivullinen.
Mä en ole sitä mieltä etteikö parisuhteessa voisi päästä pettämisestäkin yli. Mutta ap: n miehen kirjoituksesta tuli vaikutelma että on hyvin ylimielinen, kaksinaismoraslinen ja muihin ihmisiin hyväksikäyttävällä asenteella suhtautuva mies.
Av:lla on todella yleistä tuo eroamispainostus uskottomuustapauksissa. Uskoisin, että sen takana on varattuihin ihastuneet. Paistaa läpi yritys saada se varattu kokonaan itselleen, kun petetty puoliso ensin ottaisi eron. Varsinkaan miehethän ei juuri koskaan lähde sivusuhteen matkaan ellei vaimo ensin ota eroa. Eli oma lehmä ojassa siis huutelijoilla :)
Uskon, että myös kova tarve ja kiire yrittää saada varattu tekemään seksuaalisia tekoja oman liittonsa ulkopuolella tähtää ihan samaan: saada varatun liitto kriisiin ja varatun puoliso eroamaan, jolloin on paremmat mahdollisuudet saada tuo kaivattu "ihanuus" itselleen ja päästä ykköspuolisoksi. Kakkosena tuskin kukaan tykkää pidemmän päälle olla.
Kannattaa aina miettiä myös motiiveja juttujen takana, perus "mediakriittisyyttä" :)
Haukuitko tuota miestä miehelleni kuten ap:n mies tässä ketjussa toista naista?